Secin kanssa on ollut vähän tekemisen puutetta kun tokojutut eivät oikein maistu kun kisaamistavoitteita ei ole ainakaan pariin vuoteen.No niinpä me eilen innostuttiin tekemään rallytokoa. Katsoin, että Seci osaa aloliikkeet edestä oikean kautta sivulle ja saksalaista täyskäännöstä lukuunottamatta jo entuudestaan joten heti vaan kokeilemaan kisaratoja pihalla. Outoa oli kun tässä lajissahan koiraa saa kehua ja tsempata kisoissa mielinmäärin, sen lisäksi että käsi ja vartaloavut ovat sallittuja eikä käskyjenkään määrää ole rajoituttu. Ja parasta ei paikalla makuuta tai muuta jossa koira pitäsi jättää kauas ohjaajasta. Secihän tykkää tokossakin liikkeistä jotka tehdään minun lähelläni, ja tässähän ei oikeastaan muunlaisia olekkaan.
Tälläiset kisaradat tehtiin läpi: http://www.rally-toko.fi/radat/2012-09-30-Kuopio-ALO.pdf
http://www.rally-toko.fi/radat/Rata_ALO_23.10.2011_Kirkkonummi_Anna_Pekkala.pdf
Edestä oikean kautta sivulle oli tietysti vaikea, mutta selvittiin pienellä käsiavustuksella, nyt vähän sitä treenataan ja ajattelin opettaa käskyn jolla Seci siirtyy eteen, vaikka käsiä saakin käyttää niin se tuntuu jotenkin todella kummalta touhulta ja Secille on helpompi jos se tietää mitä pitää tehdä, kun että se ottaa selvää minun huitomisistani.
Subrékin vähän rallyili, ei kyllä taida olla periytyvä ominaisuus, vaikka Subrén sukulaiset esim. isoiskä Armas kisaa rallya ruotsissa niin harmittavasti taidon eivät ole periytyneet, joten kaipa meidän on vaan treenattava. No enemmän me ollaan Subrén kanssa tehty tokoa perusasentoa vahvistettu ja tehty lyhyitä seuraamisia ilman että keulitaan, painetaan tai ollaan muuten kummassa asennossa, sitten käyty maahan,seiso ja istu jäävinä läpi niin että Sub tekee ne kun peruutan. Paikalla makuuta on myös rakennettu, pentu pysyy niin kauan hyvin kun lähden palkkaamaan ja kuljen sitä kohti. Nyt on namiteltu läheltä ja pyöritty koiraa ympäri jne. jolloin Sub on alkanut bongaamaan ajatusta, että nami tulee paljon nopeammin jos pysyy maassa.
Subré on myös etsinyt esineitä metsästä, eikä mitään ole jäänyt metsään. Pari nurmikkopuuterilumi jälkeä vahvalla namituksella ja Sub alkaa jo jäljestää hyvin myös lumella. Eilen Sub sai myös kokeilla vähän vetämistä, kun ravailtiin ympäripihaa lasten pieni puinen aurakelkka takana testaillen meidän uutta joustopätkää. Yhtään otus ei kelkasta hätkähtänyt katsoi kerran, että mikäs tuo on ja sitten menoksi, painoahan tuossa ei oikeastaan ollut eikä tule tänä talvena vielä olemaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti