Eilisilta meni hyvässä seurassa rentoutuessa, mukavast aika kului grillauksen parissa maailmaa parantaien. Aamulla sitten kieppasin kodin kautta hakemassa tytöt, ja siitä sitten suuntasimme Kotkaan Santalahden suhinoihin.
Secin kanssa tänään oli tavoitteena saada aikaiseksi hyvää suoritusta. Ohjaajan piti pitää mieli rauhallisena, ja homma kiireettömänä eikä koiran kanssa kilpailla kumpi juoksee esteille kovempaa. Ohjataan linjoja ei esteitä ja koira saa oikeasti työskennellä ja tehdä myös itsenäisesti. Siinä vasta listaa...
Ensimmäisen radan mokasin minä, alussa ohjasin välistävedon hienosti ja sitten kuitenkin yllätyin kuinka tiukasti koira tulikaan, pitäisi oikeasti tottua ettei korvat ole koriste. Ohjaus näyttikin sitten päin honkia tai oikeastaan A:ta, jolla neiti pieni sitten olikin. Loppu rata oli hieno, mielentila hyvä, koira ja ohjaaja teki töitä yhdessä, mutta kuitenkin itsenäisesti, agilityä parhaimmillaan. <3 Hyllystä ei niin väliä, rata oli oikeasti hyvä, jos vaan nappastaisiin ensimmäinen neljä estettä pois, niin nolla voitto olisi tuolla suorituksella taskussa.
Toiselle radalle, joka olikin hyppelyä lähdin hakemaan samaa fiilistä. Alkumeni räpellykseksi, mikä ensimmäisen 5 esteen ongelma minun päässäni oikein on? Saan hommasta kiinni vasta alun jälkeen, kiireen tunnun pois ja yhteyden koiraan. Paikalla olo ongelmaahan ei ole, joten oikeasti vika on suoraan minussa... No nyt me kyllä selvittiin alusta, räpellettiin, ei pahasti koira kyllä meni, mutta tuli kiire. Tehtiin hienoa rataa, ja takaaleikkasin lopussa, kaksi estettä maaliin ja koiran pitäisi kääntyä tiukasti reilu 90astetta. Päätin jo ennen hyppyä mielessäni että nyt lentää ja tietysti kun en tee mitään koira lennättää hypyn pitkäksi. Jotain pelastus yritystä ja typerän typerä hylky, ja sinne meni se hyppy-sertikin.
Kolmas rata taas agilityä. Ja meni muuten metsään ja kovaa. Kolme ensimmäistä estettä pysyi mielentila rauhallisena ja meni muuten tiukasti ja hienosti kuin oppikirjoista. Sitten hajosi, tuli tunne kiire ja homma hajosi ja loppu ratakin oli todella ruma. Joten kolmen hylyn päivä, kaksi hyvää ja kolmannen olisin voinut jättää väliin.
Subré pieni höppänä pääsi myös mukaan. Pentu pääsi ensimmäistä kertaa mereen. Mudit riehuivan intona vedessä. Subré oppi myös hakemaan keppieä vedestä, mikä ei vielä ensimmäisellä uintikerralla (josta en muuten ole tainutkaan kirjoittaa?) onnistunut. Subré tapasi parikin pentua, kuukautta nuoremman sheltti pennun kanssa nuuskuteltiin ja 7kk parson pennun kanssa vedettiin rannassa kunnon rallittelut käyden välillä vähän pulahtamassa. Ihmisiä tervehdittiin iloisesti, varsinkin jos heillä oli jotain ruokaa ja agilitylle yritettiin huutaa. Pennun ohjelmistoon kuuluikin harjoitella kilpailupaikalla rauhassa olemista, jonkin aikaa vaati kiljumiskieltoja ja sylissä pitoa, mutta loppua kohden Subré käyttäytyi jo ihan kuin kelpo koira.
Ja huomenna uusiksi kahden startin verran.
Niin ja näyttelyrintamalta kuului hienoja uutisia. Subrén veli Ikaroz virallisemmin Mog Ur´s Mr Rapp kävi tänään näyttelyssä hakien ROP-pennun, KP ja kruunasi menestyksen vielä RYP-2. Onnea komealle velipojalle!
Toiset uutiset tulivat maailmanvoittaja näyttelyssä, jossa Secin serkku, jonka omistaa Secin kasvattaja Riitta kävi nappaamassa Junior maailmanvoittaja tittelin. Aika hienoa, onnea sinnekin suunnalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti