Se tunne kun koko päivän katselet ikkunasta ulos kaunista ja aurinkoista syyspäivää suunnitellen illan ohjelmaa. No sitten tulet kotiin laitat kameran lataukseen ja kun olet saanut lenkkikamppeet päälle niin eikös ulkona sada vettä, se siitä kivasta peltolenkistä...
Ja meni muuten treenisuunnitelmatkin uusiksi. Eipä tässä muu auttanut kun kaivaa toko kapula esiin ja aloittaa taas sen kertaus. Hyvin Seci muisti, hieman epävarmuutta on pitoihin tullut, mutta kyllä se tästä korjaantuu, lopussa sain Secin jopa tarjoamaan kapulaa minulle, edistystä koiralle jolla ei ole hajuakaan että minulle voisi tuoda jotain, eikä omia vain itselleen. Epistä Secistä kylläkin oli kun lapinkoirat saivat nameja kapulaan koskemisesta ja Soica kun viitsi nostaa kapulan lattialta, Seci kun joutui pitämään kauhean kauan painavaa kapulaa suussaan. En tiedä pitäsikös tuolla ostaa vielä kevyempi kapula, tuo nykyinen on 250g sopivan kokoisen näköinen, mutta Secistä se on huisin painava, en sitten tiedä onko sen henkinen paino suurempi.
Illalla aloitimme kosketuskeppi treenit. Helppoa Seci bongasi ajatuksen nopeasti. Tuolla olisi tarkoitus tokojuttuja tehdä, mutta niistä tarkemmin myöhemmin. Iltaan vielä kevyt lihashuolto, hieman takaselässä kireyttä ja takajalat taas samassa kunnossa kun reilu kuukausi sitten, sain kireydet onneksi aika kivasti itse auki. Noille jaloille pitäsi nyt keksiä jotain, tai ehkä minun pitäisi oikeasti panostaa siihen ravissa tehtyyn lämmittelyyn, nyt kun kompromissina olen tehnyt alkuun vapaana juoksuttelua metsässä ja sitten loppuun kunnon veryttelylenkin ravissa hölkötellen ja spurtteja ym lelun kanssa. Tietysti nuo käännöshyppy treenit aiheuttuvat jumeja, kuten arvasinkin, hyvistä lämmittelyistä huolimatta.
Huomenna minulla onkin koulutusvuoro, joten pieni mudi jääpi kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti