No mutta ennen tätä päivää pikku takauma. Tiistaina ei kyyti ongelmien vuoksi päästy kouvolaan, joten ei muu auttanut kun koulun jälkeen pikakäynti kotia ja kävellen kausalaan koko lauman kera. Secin kanssa tuo matka menee nopesti, mutta pojat hidastavat matkan tekoa kummasti, jokainen ruohon korsi kun pitäsi nuuskia tarkoin läpi. Ratana lappeenrannan toisen radan hylkykohta pienin muutoksin.
Tein pienissä pätkissä, sylkkäritakaakierrot onnistuvat kunhan niitä tehdään vain yksi. 1-3 ei vaan onnistunut, heitin Secin sylkkärillä takaakiertoon, jolloin se jo hyppäsi 2. 3. kohti, ja meni sen aina väärinpäin. Kun menin kutsumaan ja lähetin vain takaakierrolle sylkkäritakaakierto onnistui. Ei siinä muu auttanut kun vahvistaa (sylkkäritakaakierto) 2 jälkeistä haltuun ottoa, lätikämmällä palloa. Noissa haltuun otoissa koin tänään (hm... taas hypitään) ahaa elämyksen, ne pitää sanoa ennen hyppyä, jolloin tuo pieni mudi tulee hypyn jälkeen haltuun, ongelmanahan on että tahtoisin tuon haltuun tasan samalla sekunnilla, mutta mudi ajattelee tuon samalla tavalla kun putkijarrutuksen, käsky ennen putkea ja koira jarruttaa ulos tullessaan.
Pääsin myös harjoittelemaan ohjausta Pedron kanssa, otus on nuori ja holtiton, ja vielä kivan nopsa. Ja todella tarkka, pienikin ohjaus virhe niin homma kaatuaa siihen tai ainakin tulee hirveä sählinki.Pedro on hirmuisen kiva harjoituskoira perusohjaus harjoituksille, se kun vielä seuraa kroppaa ja liikettä todella tarkasti, jää turhan käsien huitomiset pois ja oikeasti keskittyy itse ohjaamiseen. Ja lisäksi se ei oikeasti osaa lähes tulkoon mitään hienompia ohjausjuttuja (kyllä tämä on isäni koira, selittää tämän kohdan kummasti.), eikä Pedro myöskään tee itsenäisesti mitään, lähtee kyllä esteille kunhan se ohjataan kunnolla. Loistava opettaja pienikin kropan näyttö väärään suuntaan tai ihme linjaus niin kyllä koirasta huomaa virheen, ja kaiken lisäksi tuota putkiaivoa on oikeasti ohjattava todella loogisesti.
Keskiviikkona olikin sitten sadepäivä, joten tokoiltiin sisätiloissa. Kapulan pitoja, ensin painavalla kapulalla. Askartelin Secille nyt myös kevyen kapulan, siinä on tikkukeskellä ja päädyt ovat pahvista, todellla kevyt siis. Alkuun myös tämän kanssa pitoja, alhaalta päin nostoja ja loppuun kuljetusta. Kapula oli selkeästi helpompi Secille, vaikkakin miinuksena ote huononi. Katsotaan jos tuon kanssa saataisiin varmuutta ja Seci oppisi nostamaan tuon maastakin. Nyt Seci osaa ottaa kapulan alhaalta kädestä (n. 30cm maasta), kuljettaa sitä minua kohti (n. 1m tehty tähän mennessä) ja irrottaa otteen vasta käskystä. Vielä paloista puuttuu tuo maasta poimiminen ja loppu luovutus asento, itse ajattelin opettaa Secin sivulle, mutta Seci taas tahtosi tuoda kapulan eteen/ tarjoaa jo nyt eteen tuloa, katsotaan nyt. Loppuun naksuttelin kosketuskeppiä, alkuun helpot kosketukset ja sitten liikutin keppiä karkuun ja Seci joutui ottamaan keppiä kiinni koskeakseen siihen.
No sitten tämän päivän agilitiin. Biologian tunnilla piirsin tälläisen radan:
Kokeilin niin että 2 tai 3 päällejuoksu, molemmat toimivat hyvin.Sitten 6 peruutus 7, Seci luki ihmeellisen hyvin ja teki tiukassa kaaressa aivan oikein. 8. putkella unohdin putkijarrutuksen ja putken jälkeinen kurvi meni aina pitkäksi. Viimeisellä kerralla sentäs muistin ja johan alkoi sujumaan. Ilman jarrutusta ja pitkän kaarroksen kera 9 hyppy meni niin huonossa linjassa, että Seci meni kepeille tai kohta meni muuten tönkösti, jarrutuksen kanssa ei mitään moista ongelmaa. Pitäisi näköjään muistaa käyttää opettamiaan asioita.12 sain lähes tulkoon joka kerta Secin putkeen, vasta sitten kun tajusin tämän aikaisemmin mainitsemani haltuun otto jutun alkoi homma onnistua. 17 kerran sain Secin väärin päin, isoin virhe oli liian pitkä haltuun otto, homma toimii kun vaan nopea napakka huomautus ja heti ohjaamaan, ei mitään turhia viivyttelyjä.
Parasta on että Secillä taitaa olla menossa syysmasennus ohi, ja neiti kestää taas hurjan määrän toistoja ja kunnon komentelua. Ihanaa kun päästään taas jankaamaan ja hieromaan kunnolla jotain kohtia ilman että otus vetää herneen nenään. Ainakin toivon näin.
Lauantaina onkin sitten seuranmestaruuskilpailut, viime vuonna mestaruus meni pitkien kaarroksien johdosta, tänä vuonna tuota ongelmaa ei pitänyt enään olla, mutta niinpäs se vaan onkin... No jospa ensi vuonna käännökset olisivat jo nätit. Mutta lähdetään me silti kisaamaan jo ihan treeni mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti