Näytetään tekstit, joissa on tunniste nouto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nouto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Liikkuvaa kuvaa

Eilen oli treenit kouvolassa, vuoden ensimmäiset Allanit tuli juostua. Kamerakin tuli mukaan, joten meidän löntystely videoita alempana. Rataa en jaksanut piirtää ja meidän kuvaaja on hieman hukassa, ja kaiken lisäksi loppupuolisko puuttuu kokonaan. En osaa vieläkään juosta ja näytän läskiltä. A:lle oli tarkoitus pistää kaari, mutta se jäi kotiin ja pikaviritys ei pysynyt kasassa, juoksut olivat hieman liian lennokkaita, kuten arvasinkin. Seci kun on vasta tehnyt suoria vedätyksellä ja kun viime kerralla mentiin ilman kaaria, olisi nyt olla kaarien paikka. A:n jälkeinen taaksekierrätys on kauhea, olen liian lähellä hyppyä ja paikoillani enkä ohjaa, joten kaarta kaarta, ja meidän hienoa keppihakua ei näy videolla. Itse olen hypyn kohdalla jo puolessa välissä keppejä ja Seci kiertää kauemmas hakemaan aloituksen.

Julkaistaan nyt kaksi viimeistä kertaa. Alkuun mentiin tuota alkua pari kertaa toiselta puolelta vetämällä, mutta se ei tuntunut omalta, eikä ollut selkein vaihtoehto Secille. Ja sitten ensimmäisellä putkella Seci rynnisti monesti väärään päähän putkeen ja vaati oikeaan saamiseen kunnon jarrutusta kuten videoilta näkyy.

Koira tekee puhtaan radan, ohjaaja potkaisee siivekkeeseen -> rima alas.



Ja sitten ohjaaja ei juokse ja rupeaa epäröimään alussa tuon äskeisen radan siivekkeen potkaisun takia...




Ennen treenejä otin noutoa tyhjällä kentällä. 3/7 toistoista osui jopa kameraan, ei ole helppoa tökätä kameraa agiesteen päälle ja arvioda mihin kohtaan menee, tästäkin versiosta siksi puuttuu loppupalautus. Palautus vauhdin kanssa tehdään vielä töitä hieman on hakusessa oikea vauhti, alkuun Seci tuli liian kovaa ja juoksi päin ja sitten hieman varovaisemmin kuten videolla. Alkuun jätin ylimääräistä ihan sen takia, että on niin historiallista kun Seci tuo lelun takaisin, sillä oli eilen outo päivä ja meillä oli kivaa leikkiä yhdessä. Perusasento on ihan hirveä ja näköjään korjaan itse, onneksi muilla videoilla ei tätä tehty, ne eivät vain ole edes näin hyvin kuva ruudussa pysyineitä joten niitä ei julkaista.



Yritän nyt alkaa ottamaan kameraa mukaan, ehkäpä sitten alkaa ällöttämän tuo oma tekeminen sen verran, että alan ohjata ja juosta kunnolla, ja jää tuollainen epämääräinen lyllerrys pois.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Secitys avain onneen

Taas on kiirettä pitänyt ja vasta tänään ehdin päivittää tiistain treenit. Ekaa kertaa tänä vuonna pääsin Secin kanssa kunnolla treenaamaan. Kouluttajana oli Sanna ja 7-21 oli Oreniusta.


Ennen rataa odotellessa yksi iso koira pääsi räyhäämään Secille oikein kunnolla, josta prinsessa otti nokkiinsa ja kyttäili sitten koko ajan ovea, josta "paha koira" tuli. Lämmittelylenkin jälkeen hihnassa noutoa lyhyillä matkoilla, hyvin Seci keskittyi vaikka vieressä juostiin agilityä. Vähän oli kapulan pyörittelyä loppuluovutuksissa jos en heti ottanut sitä.

Sitten agilityyn ekalla kerralle A:lle asti, tehtiin juoksukontakti ja koira tulikin kovempaa mitä odotin ja sujahti hienosti putkeen... Alussa seisoin vain 2.luona ja pyöritin, mikä laitettiin uusiksi ja johan ohjaajan liikkuessa kaarros katosi ja sain myös etumatkan A:lle jolloin takaakiertokin onnistui. Päästiin sujuvasti 15. jossa päällejuoksu ei onnistunut. Mutta nyt ongelmaan löytyi ratkaisu! Ohjaus oli ihan hyvä ,mutta pelkällä tässä käskyllä koira ei tule hypystä, mutta Secistä tulee, kaikki loput päällejuoksut mitä tehtiin treeneissä onnistui tällä secityksellä, ehkäpä ongelma on kohta ylitetty. 19 backlapin jälkeen homma hajosi, eikä koira tullut 20. samaisella secityksellä. Loppuun vielä hiottiin 5-6 kokeillen paria eri juttua, hyppy 6 meni aina vähän väärään suuntaan, kun peruutin hyppyjen välistä.Kerran sain onnistuneen valssin siihen väliin ja koira kääntyi hypyllä, mutta toimivampi ratkaisu oli jaakottaa 6. A:t tehtiin juoksukontakteina ja aina välissä käskin stoppeihin odottelemaan. Juoksut toimivat silloin kun itse juoksin edellä, pari huonoa tuli kun en ohjannut 3. kunnolla ja kun koira rynnisti A:lle lopetin itse tekemisen. Kyl noistakin vielä hienot tulee, käännökset ja ohjaajan taakse jäämiset pitää vielä rakentaa kaarien kanssa.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Laiskaa...

Heh, viime kirjoituksessa me ollaan oltu ahkeria treenaajia ja nyt sitten me ollaan oltu laiskoja sohvaperunoita. Torstai ilta meinaan vietettiin sohvan pohjalla löhöillen, ei vaan jaksanut tehdä mitään järkevää. No lepopäivä on välillä ihan hyväkin juttu.

Näin meillä...Tai no yleensä Secillä on eniten tyynyjä

Tänään sitten hieman aktivoiduin. Lumessa polkemisen jälkeen ei enää kiinnostanut lähteä ulos treenaamaan, joten laiskana treenasin sisällä. Aiheena mikäs muukaan kun nouto. Käytävälle 2x 15cm hyppyä rikkomaan tahtia ja sitten vaan viemään kapulaa toiseen päähän ja lähettämään koiraa perään. Alkuun oli taas hieman kankeaa hakea kapulaa kaukaa, mutta lopussa homma sujui todella hienosti. Palautusta vähän suoristin kun se on hieman menossa vinoon. Loppuun vielä irtoamisia noin hupi numerona.

Kyllä me huomenna treenataan ihan kunnolla. :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Toimiva sekoitus

Tänään heti aamusta suuntasimme lenkille, tai no puolen päivän aikaan, mutta jos silloin vasta herää niin sehän luetaan aamuksi. Kerrankin nukuin pitkään ja Seci sai kerrankin nukkua tarpeeksi pitkään kun ei herätessä edes inissyt vastaan. Eipä siinä sitten muuta kun ulkoilukamppeet päälle ja lenkille. Koirien iloksi ne kuulivat heti ovesta päästyään käskyn/luvan "metsään" joka kuuluu kyllä ehdottomasti top 5, heti tassut alle ja huutaen takapihan kautta meidän metsäpolulle. Metsän kautta pellolle, jossa ulkoilutin kameraakin, mitään hyviä kuvia ei tällä kertaa mukaan tarttunut. Soica nyt pääsi tuomaan väriä tähän kirjoitukseen.




Iltapäivälle sitten oli treenien paikka. Alkuun kontaktille pitkältä matkalta lähetyksiä, hienosti Seci löytää oikean paikan. Sitten tokoa varten nostin kierroksia juoksemalla käännöksia speedbumpseilla. Tokossa tänään oli aiheena noudon palautusvauhti. Ensiksi kapula Secin suuhun ja kutsumaan speedbumps (3) suoran päähän, hyvällä vauhdilla neiti tuli ja kapula pysyi hyvin suussa. Hieman lopussa törmäsi jalkoihin, mutta korjasi jarrutuksen sopivaksi muilla kerroilla. Loppuun heittelin kapulaa yhden speedbumpsin taakse, nouto meni hyvin. Kolmen takaa nosto oli erittäin epävarma. Pari kertaa tein sitten niin, että lähdin juoksemaan Secin kanssa hakemaan kapulaa yhdessä ja juostiin sitten takaisin lähtöpaikalle, hieman tuli lisää varmuutta, mutta selvästi nuo pitkät matkat vaativat vielä harjoittelua. Soican kanssa harjoittelin väliin kapulan heittoa, vanhus saa omaksi huvikseen noutaa kapulaa, vaikka palautus onkin sylkäisy jalkoihin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sain heitto harjoittelua ( jota tarvitsen paljon, meinaan kapula lenteli milloin mihinkin) ja Soica saa hupia kun saa noutaa kapulaa ja saa vielä namia kaupan päälle. Loppuun vielä Secin kanssa seuraamista pari lyhyttä pätkää nopeilla palkkauksilla, helppoa ja kivaa. Sekä parit makuut niin että heitin namin, käskyllä maahan ja vapautus namille n. 10-15sek, hyvin pysyi päämaassa myös ulkona kylmässä. Pari toistoa näin, väliin yksi ilman namia, tällä kerralla jouduin käskemään pään maahan, käskyn kanssa Seci teki nopeasti ja heittämällä palkkasin eteen, loppuun vielä pari valmiilla namilla. Hyvältä alkaa homma jo näyttää, ja maahan meno on nopeutunut puolella.

Ensi viikolla alkaakin taas kouvolan treenit, omat treenit menevät kylläkin kouluttaessa, mutta tarkoituksena olisi ehtiä hallille sen verran ajoissa, että ehtisi jonkin verran juosta Secin kanssa ennen treenien alkua.

torstai 15. joulukuuta 2011

Mitä sitä tänään tekisi...

Tiistai ilta meni agitreeneissä. Hieman oli omat ajatukset muualla, mutta Secillä oli silti hauskaa kun pääsi juoksemaan pitkästä aikaa, ei tekonurmikaan haitannut kun ei pahemmin koira edes yrittänyt kääntyä tiukasti. No nyt on pahimmat paineet purettu ennen sunnuntain Oreniuksen valmennusta.

Tänään Seci tahtoi tehdä jotain. Itse taas en jaksanut tehdä yhtään mitään, joten päädyimme sitten kompromissiin jossa laittelin Seciä noutamaan tai vain ottamaan suuhun erillaisia asioita. Hieman kuva satoa, laatu on todella huono, enkä jaksanut noille mitään tehdä, mutta menköön...

Suklaarasian välipaperi oli hieman vaikea poimia maasta, mutta kyllä viisas mudi keinot keksii.



Pieni teippirulla oli esineistä Secin ehdoton suosikki, ja se noudettiin hyvin vaikeammistakin paikoista (sohvan välistä, peiton alta, tuolin alta vetäen ensin tassulla ja sitten ottamalla suuhun)


Rihkama ketjua ei kylläkään noudettu, mutta pitihän tälläinenkin esine kokeilla, ja hyvin pysyi suussa.

No eipä tästä harjoituksesta ainakaan hallaa ollut. Mudi pääsi työskentelemään ja voi nyt onnellisena maata sohvalla tv:n ääressä.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lunta!

Ihanaa vihdoin ja viimein satoi lunta peittämään kuran, toivottavasti tuo lumi nyt pysyy maassa edes joulun yli. Lapinkoirat olivat tietenkin innoissaan lumesta, mudi prinsessa vielä hieman pohtii suhtautumistaan valkoiseen ja kylmään aineeseen. Lumen tulon kunniaksi suuntasimme lenkille metsään ja pellolle, eipä ollut maa vielä jäässä ja oli pirun märkää, mutta turha jälkikäteen valittaa. Kuvia lenkiltä, hieman oli jo hämärää ja satoi lunta, joten kuvat sen mukaisia...



Agilityä emme ole päässeet juoksemaan pariin viikkoon. Hallin pohjaan asennettaan uutta keinonurmea, hyvästi kivituhka pöly ja tervetuloa vihreä nurmi. Pitää vain toivoa että Seci oppii kääntymään nurmella ilman että lentää joka käännöksessä nurin kuten tähän asti on lähes aina keinonurmilla käynyt.

No kun ei ole agilityä, niin olemme keskittyneet toiseen lajiin elikkäs tokoon.

Nouto alkaa olla kivassa kunnossa. Seci laukkaa matkat ja varmuutta on tullut reilusti lisää. Nyt pitää vain mennä treenailemaan vaikeampiin paikoihin -> häiriötä.

Tunnistusnoudossa uskalsin eilen ottaa ensimmäistä kertaa koko liikkeen kilpailunomaisesti ja Seci ihan yllätti varmuudellaan. Neiti haisteli kapulat läpi, nappasi oman ja toi sen hienosti. Pari toistoa ja joka kerta oikein, olen kyllä aika yllättynyt että sain tuon opetettua. Nyt pitää vain toivoa, etten saa hajoitettu liikettä. Hauskaa katsoa kun koira nuuskuttelee kapuloita ja löytää kun löytääkin oman ja tuo sen innoissaan minulle.

Kaukojen kanssa palasimme aivan alkuun. Seci kyllä osaa, mutta tahdoin saada istumaan nousuihin lisää voimaa ja nopeutta. Niinpä käsi ohjauksella opetin Secin hypähtämään maasta ylös istumaan, takaosa pysyy koko ajan paikoillaan. Aikaisemmin Seci ns. rullasi itsensä ylös ja nyt se on sellaisen rullauksen ja hypyn sekoitus, näyttää ainakin omaan silmään kivalta. Vielä en ole ottanut välimatkaa, mutta ilman apuja juttu onnistuu jo.

Merkkiä pitkästä aikaa, hieman meni nenäkosketuksien puolelle. Seci kyllä tekee hyvin, mutta ei meinaa millään malttaa olla tökkäisemättä nenällä merkkiä. No palkkailin sitten vaan nopeasti ennen kun Seci ehti tökkäistä ja näytti auttavan. Vaatii treeniä.

Ruutua sisällä. Erittäin helppoa juosta ruutuun joka on käytävän päässä, mutta varmuutta Seci kaipaakin, joten välillä on hyvä tehdä näin helppoja juttuja. Loppuun pari toistoa ensin merkille ja sieltä ruutuun, hieman meinasi taas neiti tökkiä merkkiä, mutta muuten hyvin.

Maahan meno. En ole varma olenko täällä aikaisemmin kirjoittanut, mutta viime viikkojen projektina on ollut saada Secin pää ja kuono maahan makuisiin. Naksutellen lähdimme liikkeelle ja nyt olemme päässeet vähän alle minuuttiin, hyvin pää pysyy maassa ja varmaan pysyisi kauemminkin, mutta yritän nyt edetä hitaasti. Tuon makuun kanssa pohdin, että pitäisikö kuitenkin hakea TK1 ja katsoa miten nuo makuut pysyvät kasassa koetilanteessa, vai luottaa että pysyy ja mennä suoraan avoon. Monet ovat kyllä sanoneet, että Seci on rauhallisemman näköinen makuussa kun menen piiloon, mutta en tiedä kestääkö mun hermo kun ei näe koko ajan mitä koira tekee.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kesä fiilistelyjä

Nyt on tämän vuoden messari koettu ja rahapussia kevennetty urakalla, mutta ihan kohtuudessa pysyttiin, eikä mitään turhaa (minun mielestäni..) tullut ostettua. Hieman tuli pettymyksenä myyntikojujen vähyys ja kaikki tuntuivat myyvän samanlaisia tuotteita, mutta kyllä silti ostettavaa löytyi. Mukaan tarttui 150g noutokapula, pussillinen pyöreitä luita (messari perinne <3),älypeli Soicalla joululahjaksi, häkkiin pehmeä karvapohjallinen pohjallinen. Pentua varten 3 narulelua jossa on karvaa (Secille menee kyllä yksi näistä), tytöille pinkki rekkari kansio, hammasluita (Secikin söi näitä pentuna kun laiska omistaja tahtoi nukkua). Nyt alkaa olla pentua varten kaikki valmiina, vielä ruokakuppi ja tietysti ruoka puuttuu Ja se pentu.

Tänään sitten pääsimme testailemaan uutta noutokapulaa. Taas vaihteeksi ulkona satoi vettä, joten treenasimme sisällä. Alkuun nouto ja hyppynouto treeniä hieman erikoiseen tapaan. Menin Secin kanssa sängylle istumaan, heitin kapulan n.2m päähän lattialle, Seci haki kapulan ja hyppäsi takaisin sänkyyn. Aluksi hypyt olivat vähän varovaisia ja puru otetta vaihdeltiin juuri ennen hyppyä, mutta parin kerran jälkeen homma onnistui loistavasti. Tuo 15og kapulakin tuntuu sopivan hyvin, koska maahanmenot kapulaa nostaessa jäivät pois. Vieläkin tuohon tarvitaan lisää varmuutta, mutta hyvältä näyttää. Myös tunnarikapulan kanssa samaa treeniä, ote on aika mielenkiintoinen, mutta kapula pysyy hyvin silti suussa. Secin mielestä tunnari kapulaa kuskataan pitämällä kapulan päästä ja suurin osa kapulasta repsottaa suun sivussa juuri sen näköisesti että kohta putoaa, mutta ei se sieltä irtoa, joten tehkööt noin jos kerran haluaa.


Eipä uskoisi ulos katsoessa, että jouluun on enää pari viikkoa, niinpä voimme hyvillä mielin muistella kesää, tällä kertaa kuitenkin kesää 2009. Löysin tänään kuvia Rautavaaran lappalaiskoira leiriltä, kuvissa Seci on vähän päälle 2v. Suuret kiitokset Ainolle kuvista












lauantai 26. marraskuuta 2011

Aktiivista sanoisin

Tänään oli ulkona ihana (ainakin viime aikoihin nähden) ilma. Joten heti aamulla suuntasimme pitkälle lenkille välittämättä kurasta. Tien ojia kavetaan auki, joten arvata saattaa missä kunnossa itse tie on, kun siihen on tullut mukava savikerros. Mutta kun ei huvittanut taas lähteä tuonne ylös pyörätielle, jossa lapinkoirien on oltava hihnassa.

Myöhemmin päivälle oli sitten treeni aika. Alkuun Secin kanssa tokoa. Seuraamista ja luoksetuloa, tämän jälkeen siirryimme noutoon. Lähtö hyvä, Seci patoaa hyvin odottaessa ja syöksyy kapulalle. Nosto aivan järkyttävä, mudi menee maahan ja sitten varovasti ottaa kapulan suuhunsa. Palautus oli ihan ok, lisää saisi tulla vauhtia, mutta onneksi minulla on loisto suunnitelma tämän suhteen. Nostojen huonoudesta johtuen tehtiin sitten niin että pudotin kapulaa maahan, Seci nosti sen minulle ja palkka lensi.Hieman parani. Loppuun vielä luoksetulon stoppeja. Lähetin Secin kiertämään puskaa ja kun se tuli takaisin päin minua kohti komensin seisomaan tai maahan. Nopeasti ja tehokkaasti pieni toimi, pari kertaa otin stopin jälkeen sivulle tulon ja onnekseni Seci tuli kunnon vauhdilla sivulle, niin ei tarvitse stoppien jälkeistä luoksetuloa lähteä vahvistamaan.

Sitten agilityyn pääaiheena valssit. Ennakointi ja ajoitus oli päivän sana, Secin toimii todella hyvin kunhan vaan itse kerron ajoissa ja valssin on oltava valmis viimeistään kun ponnistus alkaa, mielellään vähän aikaisemminkin. Tehtiin sama myös takaaleikkauksen kanssa, Seci vaatii kunnon "päälle" ajon jotta kääntyy kunnolla. Sitten parit päälle juoksut, vääränpään putket,niistot, poispäin käännöksiä ja persjättö. Koira toimii kunhan sitä vaan ohjataan kunnolla, varmaan top 5 "käytetyin lause blogissa " Secin jälkeen kun juoksin Soican kanssa huomasin kyllä selvästi kumpi on nykyään teknisesti taitavampi, Soicalla on parempi valssissa (helpompi ehtiä) ja takaaleikkausessa (ei irtoa niin päättömästi...) mutta muissa Seci menee kyllä reilusti ohi. Varsinkin niistossa näki tämän eron, tein vanhasta tottumuksesta kuten Secin kanssa, eli mahd. nopeasti merkkaus ja lähden juoksemaan koira suorittaa itsenäisesti, tässä vaiheessa Soica hyppäsi kyllä mutta sitten vanha herra olikin aivan pihalla. Muistan kuinka vuosi-kaksi sitten Soica oli varmempi, luki paremmin rataa ja myös teknisesti varmempi, nyt asia on toisin, Seci on nyt viimeisen vuoden aikana mennyt vanhasta agilityexpertistäni ohi. Soican kanssa tehtiin 7 vuotta töitä, ja Seci menee ohi alle 3 vuodessa, Secistä tulee vielä hieno ja se on sitä jo nyt, ja tästä voin kyllä kiittää hienoa opettajaani Soicaa.

Illalla sitten siirryimme metallinoudon pariin. Secihän on kannellut leipävetsiä ja muita mahdollisia joten ongelmaa ei ainakaan vielä ollut. Meidän metallikapulakin kun on varmaakin Secille liian iso, en sillä lähtenyt edes yrittämään. Secin kapulana toimi sitten päällekäin laitetut päistä yhteen teipatut lusikat. Laitan kuvan jossain vaiheessa, tuosta kuvauksesta on varmaankin vaikea ymmärtää. Aluksi laitoin suuosaan muoviputket (ei niin ilkeä suulle) ja niin pari poimintaa oikeastaan vain totutteluna oudon näköiseen nouto"kapulaan". Parin toiston jälkeen putket pois. Hyvin Seci otti suuhun ja piti hyvin, nyt pitää vain ostaa sopivan kokoinen metallikapula, messarin ostoslista pidentyi taas....

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kylmää, märkää, kosteaa -> Me tahdotaan etelän lämpöön!

Tällä viikolla on kiirettä pitänyt, joten blogin päivitys ei ole kuulunut ohjelmistoon. Nyt perjantain kunniaksi voi sitten vähän kirjoittaa.

Tempuja ja tokoa sisätiloissa = viikon sana, sade kun ei oikein houkuttele ulos. Keskiviikkona suuntasimme kuitenkin Kouvolaan agilitaamaan. Allan oli tehnyt kivan radan. Me oltiin aika supereita, kaksi virhettä jotka molemmat olivat omia mokia, Secihän ei lähde liikeeseeni mukaan jos sitä ei kunnolla vaadi tekemään sitä. Nollaa juostiin muut kerrat. Puomi on kiva, täysiä loppuun asti ja nopeilla vapautuksilla pois, pimeä putki kulma oli varma (mudi ei edes huutanut) ja mikä hienointa Seci haki kaukaa keppien vaikeutettuun avokulmaan täydestä vauhdista oikein, vaikka vieressä oli vielä hämyhyppy. Vitsi on hienoa vaan juosta, kun koira hoitaa hommansa ja siihen että se suorittaa esteet puhtaasti voi luottaa. Homma on niin paljon helpompaa kun vaan voi ohjata ja juosta eikä tarvitse varmistella mitään, tämä oli meidän tavoite silloin kun Seciä alettiin kouluttamaan ja koko ajan tavoitteen täyttyminen näyttää todellisemmalta. Kyllä vielä estetekniikan parissa on hommaa, varsinkin siksi että Secin kanssa pitää kerrata koko ajan perusteita, jotta homma pysyy kasassa.

Lämmittelylenkin ja jäähdyttelylenkin jälkeen tokoa. Seuraaminen on hieno, käännökset ennakoi hyvin pään kääntämisestä, täyskäännökseen tarvitsee vielä lisää voimaa. Luoksetulon lopussa oli vielä pieni pomppu, ei ole taas käsiavun kanssa tullut tehtyä vähään aikaan. Jäävät on hienot, nopeat ja tehokkaat. Sitten noutoa, agilityhalli ja kentän vieressä ulkoilevat koirat ja ihmiset olivat Secille häiriö vielä epävarmassa noudossa, mutta tarkoituksella tahdoin asian olevan niin. Nyt näin mikä kohta noudossa on vielä epävarma ja mitä pitää vahvistaa ja treenata. No kuten jo hieman arvelin kapulan maasta nosto ja tuonti minulle on hidas, Seci ei vieläkään liiku vapautuneessa mielentilassa kapula suussa, ja poiminta ensi lumelta ällötti aivan suunnattomasti. Mutta hyvääkin alkaa jo löytyä, Seci istuu sivulla hyvin ja luvan saatuaan syöksuu kapulan luokse kiertäen sen taakse. Suurin osa palautuksista on suoria.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Sillee hienosti.

Tänään oli aluksi tarkoitus tehdä kontakteja ja juosta pieniä pätkiä omalla pihalla, mutta pimeys tuli taas aivan liian aikaisin. No ei siinä mikään auta, joten suunnitelmat uusiksi. Tartuttiin sitten taas noutoon, alkuun takaakiertoa tolpan ympäri ja leluun kiinni, näin Seci oikeaan vireeseen ja sitten noutokapula mukaan, kapula lensi kun koira kiersi. Tarkoituksena oli, että Seci laukkaa täysiä kapulan luokse. Hyvin toimi, vauhdista kapula suuhun ja sitten minun luokseni, kylläkin sellaisessa puolilaukassa, tahdon että se tulee täysiä. Lopussa aloin itse peruuttaa taaksepäin, jolloin alkoi tulla kunnon laukka askeliakin mukaan. Palautus lähelle ja suoraan ilman apuja, ja kapula pysyy suussa hyvin käskyyn asti, vaikka heiluttelisin ja kevyesti vetäisin sitä pois, jossain ollaan selvästi onnistuttu. Tuolla jatketaan, ja palautus vauhtia sitten ajattelin alkaa rakentamaan niin että Seci jatkaa noita kiertämisiä kapula suussa. Ei mitään pureskelua ja hommat tehtiin hallitusti, on se hieno. En kyllä sitten tiedä minkä näköinen lopputulos on. Ei me taideta ihan "oppikirjojen" mukaan tätä tehdä, mutta jos lopputulo on oppikirjan mukainen niin hällä väliä.

Parin viikon takainen peltokuva, nyt ei ennen lumien tuloa olekkaan pellolle asiaa, takaisin tullessa kun tulisi kauniin mudan ruskeat koirat.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pitäisi päivittää vai?

Syysmasennus iski sitten olan takaa, eikä ole blogiin kirjoittelukaan oikein maistunut. Treenailtu kyllä olemme, mutta ei ole vaan ollut mitään kirjoitettavaa. Jos sitä nyt sitten palaisi taas takaisin maan pinnalle. Mutta ei tästä nyt tämän enempää.

Noudon kanssa pääsimme tänään taas harppauksen eteenpäin, videolle meni toinen ja kolmas kerta. Tässä hieman materiaalia. Älkää välittäkö äänistä tai muusta. Ja kun meillä päin noutokapulat karkailevat mudilta, niin siitä johtuen kapulassa on vielä kiinni villalangat.

Ensin yksi kuvaamaton kunnon nouto, ja sitten kamera esiin.


Ja kolmas kerta, hieman ovat taineet lihapullat nousta päähän.



Nyt sitten lelu kehiin niin tulee vauhtiakin ja kosketuskeppi tuohon loppupalautukseen asentoon. Kyllä meidän noudosta vielä hyvä tulee, nyt on toivottavasti vaikein vaihe ylitetty.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Loma oli loma meni...

Lomani katosi hujauksessa enkä saanut oikein mitään aikaiseksi, bloginkaan päivitys ei oikein kiinnostanut. Ihme laiskottelu loma sanoisin, treenitkin pääasiassa koostuivat naksuttelusta temppujen muodossa.

Käytiin me sentään torstaina kausalan vuoden viimeisissä virallisissa treeneissä. Ratana oli videolta piirretty top team karsinnan hyppyrata ilman kolmea alkuhyppyä (este 3 korvattu A) ja loppusuora puuttui. Ekalla kerralla valssi meni vähän pitkäksi, ja sain Secin ennen keppejä putkeen, muilla kerroilla tehtiin nopeaa nollaa, olisi kai pitänytkin hakea... Käännökset olivat ihanan tiukkoja, ainut miinus on että pujottelu asento hajoaa lopullisesti kun jään taakse, Seci kyllä pujottelee, mutta erittäin takapainoisesti ja pystyasentoisesti mikä hidastaa menoa aivan pirusti.

Lauantaina sitten lähdimme Kausalaan korjaamaan noita pujotteluongelmia. Päätä alas ja varsinkin silloin kun jään taakse. No treenit kyllä kuluivat siinä kun yritin saada Seciä olemaan hiljaa sillä aikaa kun treenasin Pedron kanssa. Kiva koira, mutta tuo ääni on aivan järkyttävä. Pujottelun kanssa kulmia ja hurjia takaaleikkauksia. En saanut tuota asentoa paljoakaan paranemaan, etupalkalla hieman painopistettä lähemmäs parempaa, mutta heti kun veto lähtee edestä putoaa paino taakse. Vitsi mä odotan niitä kujakeppejä, joiden olisi tarkoitus tulla tammi-helmikuussa.

Perjaintaina kävin ostoksilla, mukaan tarttui uusi patukka, harjoitusnoutokapula ja tokonkisakirja. Kisakirja nyt sitten odottaa joskus tulevaa pentua, kaipa siitä jonkinmoinen tokokoira on tehtävä jos otuksella on kisakirja ennen astutusta. Lauantaina sitten kokeiltiin uutta tokokapulaa, ensin patukan kanssa leikittämistä ja kierrokset ylös. Ensin Seci otti kapulan kädestä, vaihtopatukkaan, sitten lattialta kädenpäältä ja vaihtokapulaan. Kunnon leikittämistä patukalla, ja kuolleeseen leluun lähtöjä. Sitten lätkäsin kapulan lattialle ja annoin kuolleen lelun käskyn, sillä Seci meni kapulan luokse, muttei ottanut suuhun, hirmuiset osoittelut ja "ota,ota,ota..." . Seci otti kapulan suuhun ja toi. Patukkaleikit väliin ja kapula metrin päähän, parilla toistolla lähti jo homma noudolta näyttämään, monen monta poiminta käskyä homma vaatii rohkaistukseksi, Secihän ei ole halunnut/uskaltanut jne. nostaa kapulaa maasta vaikka kädestä ottaakin hyvin, joten tämä on suuri edistys ja nuo ylimääräiset käskyt kyllä karsiutuvat pois. Ehkäpä minulla on vielä joskus noutava koira... Loppuun vielä lelun kanssa kaukoja, leikki käsky, leikki käsky... Ja tällä saatiin istuminenkin toimimaan.

Noutoa on nyt jatkettu pariin kertaan, sunnuntaina ei lauantain versio enään kunnolla onnistunut vaan sain pienen otuksen aivan sekaisin siitä mitä tahdon sen tekevän, Seci tarjosi kaikenlaista, mutta ei kapulan suuhun ottoa. Treenit loppuivat sitten molempien osapuolien pahaan mieleen. Parin tunnin jälkeen uudestaan uudella suunnitelmalla, nyt lähdettiin sitten helpottamaan, alkuun taas helppoja kapulan kädestä ottoja, ja vähitellen lattiaa kohti. Nostot sujuivat hyvin lattialtakin, mutta intoa halusin tuohon lisää. Niinpä tänään lähdettiin hakemaan intoa kapulan kalastukseen. Nyt lähdin kuljettamaan kapulaa Seciä karkuun lähellä lattiaa ja otus joutui lyhyen matkan ottamaan kiinni kapulaa. Hyvin alkoi homma sujua, niinpä liitin jo sanaa "nouda" mukaan, pidin Secistä kiinni samalla kapula lähti karkuun, käsky ja koira irti. Tuonnit ja loppu on hieno, ja mikä parasta Seci pitää kapulasta kiinni vaikka kapulaa vetäisi suusta tai heiluttelisi, vasta käskystä "kiitos" irtoaa kapula suusta. Tavoite olisi nyt saada nouto valmiiksi ensi kevääseen mennessä, olen kyllä tainut tehdä tämän opetuksen vaikeimman kautta, mutta toivottavasti lopputulos on sitten sen mukainen...

Tänään hieroin Secin läpi pitkästä aikaa. Yllätyksekseni Secille on nyt parin kuukauden aikana kehittynyt etuosaankin kunnon lihakset, aikaisemmin nuo ovat olleet kevyet, niin kuin etupää Secillä muutenkin. Selkä oli hyvässä kunnossa, eikä takajalatkaan olleet niin jäykässä kunnossa kun aikaisemmin, ravilämmittely (satunnainenkin... vieläkin paha tapa lämpätä koira vapaana) ja ahkera BOT verkkoloimen käyttö( Seci saa takin päälleen heti treenien jälkeen ja pitää sitä seuraavan yön yli) ovat selkeästi auttaneet. Tuo oli kyllä hyvä ostos, tuota Secin ensimmäistä perus BOT takkia käytämme paksuuden takia pääasiassa vain talvella.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tylsää, tylsää, tylsää, hei mul on kauheen tylsää.

Secille ei sovi sairaslomat, sillä on kauheen tylsää, kun ei saa maata kun sohvalla. Muut koirat pääsevät ulos ja Seci ei, eikä saa hieroa silmää, eikä saa tuhota nenäliinoja, eikä saa keksiä mitään kivaa tekemistä, pitäisi vaan maata. Silmä on tänään jo ihan hyvän näköinen, yläluomi on kylläkin turvoksessa ja Seci mielellään hankasi silmään johonkin tai käskisi muut koirat nuolemaan. Energiaa kuitenkin riittäisi vaikka mihin, ja suoraan sanoen minulla on kaksi historian esseetä työn alla, eikä papereita, kyniä, kumeja ja kaikkea muuta varastelevat huomion hakuinen mudi ole kivoin kaveri.

No eipä muu auta kun treenata vähän. Alkuun noutoa, nopeita ottoja, sitten niin että jätän Secin ja kutsun sen luoksepitäen kapulaa. Ensin kevyelle kapulalla ja sitten painavalla. Hienosti sujui. Painavakaan kapula ei vaikuttanut enään niin painavalta, joten ehkäpä kohta pääsemme tekemään noutoa kunnonkin kapulalla.

Seuraavaksi kosketuskeppiä. Alkuun helposti naksutellen, sitten laitoin keppiä niin että Seci joutui kiipeämään sohvan selkänojalle, nousemaan etutassut seinälle. Tämän jälkeen Seci tökkiä ovea kiinni kosketuskepillä ja teki jalkojen välistä pujottelua.

Näiden jälkeen sainkin hetken tehdä omia juttujani kun Seci mussutteli luuta. En tiedä päätyikö luuta mahaan vai tassuille ja rinnuksille enemmän, neiti kun syö luuta mässytellen. Nypin sitten koko ensi viikon sen tassuista ja turkista luun jämiä pois...

Luun jälkeen oli taas tylsää. Nappasin sitten pallon ja käytävällä heittelin sitä. Tein ns. pentutreeniä.Heitän pallon ja kun Seci on ottanut sen taputtelen maata ja kutsun. Kun sain huijattua Secin luokse pallo suussa, super kehut ja pieni kiusaus pallo kädessä ja uusi heitto. Pari kertaa Secille heitin, ja kun neiti alkoi todella tajuta että tämähän on kivempaa kun jäädä yksin nurkaan vinkuttelemaan lopetimme. Myöhemmin vielä sama uudelleen, nyt Seci muisti jo vähän aikaisemmin mitä piti tehdä ja homma jopa toimi. Vaikkakin jos Secille annettaisi yhtään enemmän tilaa niin pallo ja koira lähtisivat nopsasti leikkimään keskenään, mutta jospa jotenkin saisin Secille taottua että yhdessä leikkiminen on kivaa.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Pienet mudit syövät mörköjä iltapalaksi!

Eilen myöhään olimme keskellä peltoja pikkutiellä pimeässä ilman valoja, mutta meillä oli huisin hauskaa juoksin, hypin ja pompin koirien kanssa, hirmuisen fiksua kuoppaisella hiekkatiellä, mutta mitä pienistä. Yhdessä kohtaa tuli sitten sellainen olo, että nyt tuolla pimeydessä on joku. Jarrutimme sitten vauhtia, hetken päästä Seci alkoi murisemaan ja pimeydestä ilmestyi iso mies, pelästyin ihan hirveästi, kuka oikeasti on sauvakävelemässä vähän vajaa klo 22. keskellä ei mitään? Tässä vaiheessa Soica päätti alkaa puolustamaan ja vapaana oleva Seci otti säikähdyksestäni luvan lähteä hiippailemaan henkilöä kohti hampaat irvessä muristen, onneksi sitten tajusin komentaa pikku pirun maahan ja selvittiin vain säikäydyksellä. Mutta eipä vastaan tulija olisi kyllä meille mitään uskaltanut tehdä, tai ainakaan ei olisi siitä yhtenä kappaleena selvinnyt. Seci että Soica puolustaa sen verran aktiivisesti.

Eilen treenasimme päivällä agilityä, välistä vetoja, sylkkäriä ja serpentiiniä jokaisen radanpätkän loppuun cik& cap kepit. Tekniikat toimivat hyvin. Käännöksissä vasemmalle kääntyminen on tiukka, oikealle pyöriminen on vieläkin hieman löysää. Loppuun vielä lyhythyppy käännöstekniikka treeniä, vaikka suunnitelmiini ei tämä kuulunutkaan, aloin nyt käyttää oikealle ja vasemmalle käännöstä tässä yhteydessä. Hypyn takana tiukkaan käännökseen vetää namikippo (lelu kuumentaa liikaa), joten Secin ei oikeasti vielä tarvitse kuunnella mitä sille sanon, tarkoituksena olisi kuitenkin että treenien edetessä Seci oppisi yhdistämään cik&cap treenin lyhyeen käännöshyppyyn.

Illalla vielä noutoa, johon Seci alkaa taas kyllästyä, liikaa ja liian usein tullut tehtyä samalla tapaa, joten tämä alkaa olla jo tylsää. Tehtiin sitten nopeita pitoja ja kapulan tarjoamista. Nyt pidetäänkin parin päivän tauko, jonka aikana pohdin hieman eritapoja tuohon ja yritän kehitellä miten tästä eteenpäin.

Tänään cik& cap treenit jatkuivat. Alkuun ratana, kolme objektia isoja kukkaruukkuja. Alkuun namien kanssa ilman vauhtia, nyt pieni teki kivan tiukasti kaikki pyörimiset. Loppuun vielä lelun kanssa, vauhti kasvoi sataseen, jolloin arvatenkin mutkat venyi, mutta yritys oli sentään kova. Tauon jälkeen taas lyhythyppy käännöstekniikkaa, tänään mukaan liitettiin vauhti. Ja pitkästä aikaa nähtiin kausalassa hyvin vauhdista kääntyvä mudi, toivoa on siis olemassa!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Varoitus villasukille!

Secillä on kauhean tylsää sadepäivinä, kun joutuu olla sisällä. Mutta kyllä pieni mudi kaikkea kivaa keksii yksin ollessaan, yleensä vain lelut saavat kyytiä.Tänään Seci oli löytänyt oikean aarreaitan -> kasan villasukkia. No lopputuloksen voi arvata, jokaisessa villasukassa vähintään yksi reikä. Pentunahan Seci rakasti kaikkea villaista, sen suurin osa treenileluistakin oli villalanka virkkauksia.

Tänään olikin sitten matikkapäivä, vähän alle 4 tuntia kokeen parissa väkersin ja aika loogisia vastauksia tuli, joten positiivisin mielin odotellaan. Kotiin tultuani levitin hypyt pihalle ja etsin tiedostojen syvyyksistä vanhan ratapiirroksen, joka oli Secin pentu ajalta. Luvassa oli ennakoiva valssi ja takaaleikkaus. Aloitimme kuitenkin cik& cap, ensin tikkujen ympärillä, sitten puiden ympärillä, vieläkin oikealle uudelle kierrokselle lähdät ovat löysiä, joten hypyille ei vieläkään päästä. Pyörimisien jälkeen siirryimme kunnon treeniin, valssit meni vähän turhaksi peruutteluksi, mutta koira toimi hyvin. Takaaleikkauksiin Seci vastasi ihmeellisen hyvin. Loppuun vielä välistä vetoja ja sylkkärillä takaakiertoon lähetyksiä, ja koira toimi.

Illalla vielä noutoja. Alkuun pitoja kunnon kapulalla. Kunnon treenailut sitten kevyelle, kapula koiran suuhun ja peruuttaen hitaasti karkuun. Seci sai tahtonsa läpi ja palautus asento on nyt edessä, neiti kun tuli niin hienosti ja tiukasti eteen istumaan kuono jaloissa kiinni.

torstai 22. syyskuuta 2011

Matikka vs. Agility

Mulla on huomenna matikan koe, ja tänään agitreenit kausalassa, vaikea arvata kumpi voitti pitkän matikan parissa ahertaminen vai treenit. No ei tarvinnut edes miettiä, ja niinpä löysin itseni agilitaamasta, katsotaan pääsenkö tällä huomisesta kokeesta läpi, mutta onhan agilityllä ja lukuteorialla ja logiikalla selkeä yhteys...

No mutta ennen tätä päivää pikku takauma. Tiistaina ei kyyti ongelmien vuoksi päästy kouvolaan, joten ei muu auttanut kun koulun jälkeen pikakäynti kotia ja kävellen kausalaan koko lauman kera. Secin kanssa tuo matka menee nopesti, mutta pojat hidastavat matkan tekoa kummasti, jokainen ruohon korsi kun pitäsi nuuskia tarkoin läpi. Ratana lappeenrannan toisen radan hylkykohta pienin muutoksin.




Tein pienissä pätkissä, sylkkäritakaakierrot onnistuvat kunhan niitä tehdään vain yksi. 1-3 ei vaan onnistunut, heitin Secin sylkkärillä takaakiertoon, jolloin se jo hyppäsi 2. 3. kohti, ja meni sen aina väärinpäin. Kun menin kutsumaan ja lähetin vain takaakierrolle sylkkäritakaakierto onnistui. Ei siinä muu auttanut kun vahvistaa (sylkkäritakaakierto) 2 jälkeistä haltuun ottoa, lätikämmällä palloa. Noissa haltuun otoissa koin tänään (hm... taas hypitään) ahaa elämyksen, ne pitää sanoa ennen hyppyä, jolloin tuo pieni mudi tulee hypyn jälkeen haltuun, ongelmanahan on että tahtoisin tuon haltuun tasan samalla sekunnilla, mutta mudi ajattelee tuon samalla tavalla kun putkijarrutuksen, käsky ennen putkea ja koira jarruttaa ulos tullessaan.

Pääsin myös harjoittelemaan ohjausta Pedron kanssa, otus on nuori ja holtiton, ja vielä kivan nopsa. Ja todella tarkka, pienikin ohjaus virhe niin homma kaatuaa siihen tai ainakin tulee hirveä sählinki.Pedro on hirmuisen kiva harjoituskoira perusohjaus harjoituksille, se kun vielä seuraa kroppaa ja liikettä todella tarkasti, jää turhan käsien huitomiset pois ja oikeasti keskittyy itse ohjaamiseen. Ja lisäksi se ei oikeasti osaa lähes tulkoon mitään hienompia ohjausjuttuja (kyllä tämä on isäni koira, selittää tämän kohdan kummasti.), eikä Pedro myöskään tee itsenäisesti mitään, lähtee kyllä esteille kunhan se ohjataan kunnolla. Loistava opettaja pienikin kropan näyttö väärään suuntaan tai ihme linjaus niin kyllä koirasta huomaa virheen, ja kaiken lisäksi tuota putkiaivoa on oikeasti ohjattava todella loogisesti.

Keskiviikkona olikin sitten sadepäivä, joten tokoiltiin sisätiloissa. Kapulan pitoja, ensin painavalla kapulalla. Askartelin Secille nyt myös kevyen kapulan, siinä on tikkukeskellä ja päädyt ovat pahvista, todellla kevyt siis. Alkuun myös tämän kanssa pitoja, alhaalta päin nostoja ja loppuun kuljetusta. Kapula oli selkeästi helpompi Secille, vaikkakin miinuksena ote huononi. Katsotaan jos tuon kanssa saataisiin varmuutta ja Seci oppisi nostamaan tuon maastakin. Nyt Seci osaa ottaa kapulan alhaalta kädestä (n. 30cm maasta), kuljettaa sitä minua kohti (n. 1m tehty tähän mennessä) ja irrottaa otteen vasta käskystä. Vielä paloista puuttuu tuo maasta poimiminen ja loppu luovutus asento, itse ajattelin opettaa Secin sivulle, mutta Seci taas tahtosi tuoda kapulan eteen/ tarjoaa jo nyt eteen tuloa, katsotaan nyt. Loppuun naksuttelin kosketuskeppiä, alkuun helpot kosketukset ja sitten liikutin keppiä karkuun ja Seci joutui ottamaan keppiä kiinni koskeakseen siihen.

No sitten tämän päivän agilitiin. Biologian tunnilla piirsin tälläisen radan:


Kokeilin niin että 2 tai 3 päällejuoksu, molemmat toimivat hyvin.Sitten 6 peruutus 7, Seci luki ihmeellisen hyvin ja teki tiukassa kaaressa aivan oikein. 8. putkella unohdin putkijarrutuksen ja putken jälkeinen kurvi meni aina pitkäksi. Viimeisellä kerralla sentäs muistin ja johan alkoi sujumaan. Ilman jarrutusta ja pitkän kaarroksen kera 9 hyppy meni niin huonossa linjassa, että Seci meni kepeille tai kohta meni muuten tönkösti, jarrutuksen kanssa ei mitään moista ongelmaa. Pitäisi näköjään muistaa käyttää opettamiaan asioita.12 sain lähes tulkoon joka kerta Secin putkeen, vasta sitten kun tajusin tämän aikaisemmin mainitsemani haltuun otto jutun alkoi homma onnistua. 17 kerran sain Secin väärin päin, isoin virhe oli liian pitkä haltuun otto, homma toimii kun vaan nopea napakka huomautus ja heti ohjaamaan, ei mitään turhia viivyttelyjä.

Parasta on että Secillä taitaa olla menossa syysmasennus ohi, ja neiti kestää taas hurjan määrän toistoja ja kunnon komentelua. Ihanaa kun päästään taas jankaamaan ja hieromaan kunnolla jotain kohtia ilman että otus vetää herneen nenään. Ainakin toivon näin.

Lauantaina onkin sitten seuranmestaruuskilpailut, viime vuonna mestaruus meni pitkien kaarroksien johdosta, tänä vuonna tuota ongelmaa ei pitänyt enään olla, mutta niinpäs se vaan onkin... No jospa ensi vuonna käännökset olisivat jo nätit. Mutta lähdetään me silti kisaamaan jo ihan treeni mielellä.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Naksuttelua

Vuorostaan itse hieman sairastelen flunssan merkeissä, joten Secin agilitytauko jatkuikin hieman suunniteltua pidempään. No mutta tehtiin me silti jotain.

Naksutin on ollut nyt kovassa käytössä ja tuo uusi on kyllä todella mainio vekotin, en vaihtaisi enään vanhaan. Tunnaria olemme jatkaneet, Seci on alkanut hienosti haistella kapulat läpi ennen kun merkitsee oman, (jeiii) kohta pääsemmekin tekemään kokonaista liikettä. Noudon pariin palasimme taas takaisin, tarkoituksella pidin pienen parin päivän pohdinta tauon tuon kanssa ja hienosti oli mennyt asioita perille. Nyt Seci jo kestää kapula suussa seurata lyhyen matkan alku ja loppuperusasentojen kera. Kohta pitäsi ottaa taas askel eteenpäin ja alkaa tehdä luoksetuloja kapula suussa. Samaan aikaan olen alkanut laskemaan kapulaa alemmas kohti lattiaa, hitaasti ja erittäin epävarmasti, Seci kun ei meinaa saada alhaalta jostain syystä kunnon otetta. Kaivoimme myös vanhan etujaloilla seisomis tempun esille, aloin naksutella taas peruuttamista kirjojen päälle, ehkä jonain päivänä saamme tuonkin tempun opetettua loppuun asti...

Pedron 3v synttäreiden kunniaksi hurtat saivat uuden älypelin
Vaikka lahja olikin Pedron Soica ja Seci pääsivät testailemaan ekana. Soican ratkaisu oli huiskaista koko juttu tassulla. Seci taas teki hieman "hienommin" ja nosteli palikat yksitellen. No lopputulos oli sama molemmat koirat saivat namit...

tiistai 9. elokuuta 2011

Sadepäivän puuhastelut.

Niin se syksy vaan saapuu, kesä ja lämpösen aurinkoiset päivät olisivat kyllä voineet jatkua edes hetken aikaa. Aamu menikin sadetta katsellessa, puolilta päivin onneksi sateeseen tuli tauko, jolloin ryntäsimme heti ulos pyörälenkille. Koko lauma pääsi mukaan juoksemaan.

Iltapäivällä olikin sitten nouto aika. Vuorotellen Soica ja Seci teki pitoja, jos kapulaa ei ottanut suuhun siirtyi vuoro toiselle, joka sai namia. Johan alkoi molemmille tulla intoa ottaa kapula suuhun. Illemmalla vielä toiset treenit, nyt koko lauma oli mukana, dimolinit eivät kylläkään kapulaan tahtoneet koskea. Secin kanssa aloin laittaa kapulaa alemmas, jolloin se joutu noukkimaan sen ja nostamaan, vielä ei lattia tasoon päästy. No Seci sitten yllätti. Tähän asti sillä ei ole ollut mitään ajatustakaan siitä, että se tarjoaisi kapulaa minulle, ja mitä mudi nyt teki, tassutteli pari askelta luokseni kapula suussa, tästä seurasikin sitten kunnon bileet. Ehkäpä minulla on vuoden päästä noutava mudi, tai viimeistään kahden...

maanantai 8. elokuuta 2011

Mudin huijausta

Taas vaihteeksi noutojuttuja. Sain hienon ajatuksen, mikä Seciä kiinnostaa aina eniten? No tietenkin se mitä toisella on. No tätä omimisen tarvetta lähdettiin soveltamaan noutoon. Koira tarhaan ja Soican kanssa noutoa. Mudi huutaa kun hullu tarhassa tavalliseen tapaansa ja sitten pääsee mukaan. Harmikseni se ei lähtenyt varastamaan kapulaa, juoksi vain mukana. Sitten muutkin koirat tulivat mukaan, vuorotellen ne ottivat kapulan suuhunsa ja saivat lihapullaa. Secillekin tarjosin kapulaa, niin että se olisi joutunut vähän kurottelemaan ja todellakin itse ottamaan kapulan, mutta ei kelvannut. Muut koirat sitten mässäilivät lihapullaa, johan alkoi kateelliselle mudillekin kapula kelvata. Taidankin ottaa nyt Soican mukaan noutotreeneihin, niin tulee mudille vähän motivaatiota ottaa kapula suuhunsa ja tuoda sitä, toivon vain ettei pyörittelyt taas ala...


Päivän treenailujen jälkeen on mukava ottaa vähän rennosti. Kuvassa Seci löhöilee uudessa kakkospedissään, jokaisella prinsessallahan pitää olla vähintään kaksi omaa petiä. Ykköspetinähän Secillä on n.150m halkaisijaltaan oleva pyöreä fleecepeti, jossa on monta peittoa, tyynyjä ja kasa neidin aarteita. Jospa nyt muutkin pääsisivät jommalle kummalle pedille nukkumaan, toisesta tuleekin sitten ehkä joskus tulevalle pennulle peti. Tuo on paljon isompi mitä kuva antaa myötä, tuossa on alla laatikko, jonka päällä on tyynyistä tehty patia, jonka päällä on punainen fleece. Kokoa pedillä on 100mx 90cm.

Ja tiedän, tämä on jo toinen kirjoitus tänään... Mutta voin luvata, että opiskelujen taas alkaessa blogi hiljenee melkoisesti, kun ei ole aikaa kirjoitella kaikista treenailuista.

Päivittelin kalenteriin loppuvuoden mahdolliset agilitykilpailut, vielä on kysymysmerkkeinä suurin osa. Eikä sitä koskaan tiedä, jos keksitäänkin lähteä jonnekin muualle.

Viimeistä viedään

Nyt on enään pari päivää lomaa jäljellä ja torstaina pitää raahautua takaisin koulun penkille. Ei tässä muu auta kun nauttia lomasta täysin siemauksin.

Päivän treenit aloitimmekin sitten agilityn merkeissä, aiheena käännökset. Seci pääsi tutustumaan ensi kertaa speed bumpeihin, jotka olivat rimojen tilalla. Alkuun käännöskäsky treeniä, hetki pikku mudilla meni bongata jutun juoni. Sitten kääntyilyä, meillä oli kaksi hyppyä suoraan ja niiden välissä reunassa samoin päin oleva hyppy, vaikea selittää, mutta toivottavasti nyt joku ymmärsi... Väliin tuli pitkiä hyppyjä, mutta suurimman osa Seci hyppäsi hyvin kroppa koottuna lyhyesti, lopussa se alkoi jopa hieman taipua hypyillä. Speed bumpseilla hypyt olivat varmempia ja Seci uskaltaa hypätä paljon lyhyemmin ja taipua.

Illalla olikin sitten tokon vuoro. Alkuun nopeita maahan menoja, jonka jälkeen hihna seuraamista, korkeassa vireessä. Seci pitää hieman välimatkaa hihnaseuruussa, joten nyt huomattelin siitä hihna pakotteella, jonka jälkeen lähes heti lelupalkka. Parin toiston jälkeen pienet seuraamispätkät ilman hihnaa. Tämän päivän tavoitteena oli saada Seci liikkumaan kapula suussa. Seci oli taas päättänyt,että tänään syljeskellään kapulaa, eikä muuten tehdä yhtään mitään sen kanssa. No loppujen lopuksi sain otuksen kävelemään kapala suussa, pitäen sormea leuan alla, ja kevyesti vetämällä hihnasta.Toisella toistolla liikkuminen oli jo hieman parempaa, mutta Seci ei siltikään kestänyt sormen irroittamista. Saapi nähdä mitä tästä meidän noudosta tulee. Parasta olisi jos asian kanssa kävisi kuten maahan menon kanssa. Pentuaikoina "taistelin" Secin kanssa pitkään ja hartaasti, ennen kun sain sen menemään maahan, nykyään tuo onkin sitten kivoin ja vahvin käsky Secille.