tiistai 2. elokuuta 2011

Paluu hiljaiselosta...

Torstain jälkeiset päivät menivätkin vain lenkkeillessä, kävimmekin juoksemassa jokaisena päivänä. Osakseen tämä vain lenkkeily aktiviteetti johtui lihashuollosta, joka oli perjantaina. Näin lyhyesti kerrottuna takajalat olivat taas hieman kireät kuten aina tähänkin asti. Takaselässä oikealla puolella oli myös hieman pientä kireyttä. Eipä mitään pahempaa, mukavan hyvässä kunnossa agiltykoiraksi, viime kerrastakin kun on vahingossa päässyt kulumaan hieman liian pitkä aika. Ravilenkkejä hihnassa pitäsi harrastaa useammin ja varsinkin jäähdyttelyt tehdä reippaassa ravissa, jotta takajalat tulisi veryteltyä mahdollisimman hyvin. Tähän asti kun Seci on juossut kaikki lenkit, mukaan lukien lämpät ja jäähdyttelyt vapaana metsässä, jossa Seci laukkaa ja riehuu. No nyt olemme kotona tehneet aina osan matkaa hihnassa ravaten, mutta sitten tietysti Secin on päästävä purkamaan energiaa vapaana juoksemalla.

Parin päivän jälkeen Seci alkoi jo olla sitä mieltä, että voitaisiin me nyt oikeesti treenata jotain, treenaamaton elämä on hurjan tylsää. Tämä näkyi siitä, että jos kuljit lähellekkään ulko ovea mudi oli tikkana vieressä. Maanantaina sitten lähdimmekin kouvolaan treenaamaan, kun isälläni oli treenien vetovuoro. Mudin kiusaksi lähdin sen kanssa ensin reilun tunnin lenkille, mukava päästä välillä uusiinkin maastoihin.Keksen lenkin Secin huomaamatta menin puskan taakse piiloon, kohta mudi juoksikin hirmusen hädissään ympäriinsä polkua ja tähysti seisoen takatassuillaan. Nenän käyttö moisessa hädässä unohtui täysin, pienin ääni vinkein Seci lopulta löysi. Parilla muulla kertaa Seci muistikin sitten omistavansa nenän.

Agilityosuudessa keskityimme alussa keinuun. Valmispalkka ja sitten ulkoa vauhtia, tuli muuten todella hienoja keinuja. Seci on nyt muutenkin saanut stoppi paikkaansa siirrettyä eteenpäin ja on koko koira kontaktilla. Keinun jälkeen hyppyjä, ensin hypyt suoraan jonoon, mutta niin käännetyiksi, että Seci joutuu mutkittelemaan. Lelu päähän vetämään. Hyvin Seci käytti kroppaansa. Hypyiltä ohjasin välillä kepeille, kerran meni kakkosväliin ja ensimmäisellä yrittämällä ei olisi pimeää kulmaa haettu oikein, vaan koko ajan väärin päin. Oikean suorituksen jälkeen onnistuikin sitten kauempaakin. Väliin pikku lenkki, sitten käännösjuttuja ja niistoja ym. Pikku tauko ja sitten hypyt riviin ja välistä vetoja, ihmeen pienellä käskytyksellä Seci tuli välistä. Sitten lenkki ja taukoa. Loppuun hypyt täysin suoraan ja pari sparrausta, Seci kun on hieman laiskistunut takajalkojen käytössä, tämä toimi hyvin ja hypyt paranivat, eikä pelkoni yli korkeista hypyistä toteutuneet, vaan samalla korkeudella Seci hyppäsi, kannatteli vaan takajalkoja paremmin.

Tänään palasimme taas noudon pariin. Koirat ovat syöneet huonolla innolla jo parin päivän ajan, joten ne jäivät tänä aamuna ilman ruokaa. Iltaruoka aikana otinkin sitten Secin kanssa noutoa, ruuan kanssa. Yleensä tuo ruoka ei motivoi Seciä kunnolla, toisin kun lelu. Mutta nyt sillä oli sopivan nälkä. Pakkonoudolla jatketaan, tavoitteena olisi saada vahva ote ja niin että kapula tasan pysyy siellä suussa vaikka pommi putoaa viereen. Ongelmanahan Secin noudossa on ollut tuo kapulan pyörittely ja syljeskely, tai muuten vaan todella huono ote, josta on seurannut se että pienikin juttu saa kapulan tasan putoamaan. Nyt sitten opetan Secille ettei kapula putoa ja vasta kun pito on todella vahva alamme tehdä kunnon noutoa. Treenin aiheet ovat nyt liikkeet kapula suussa ja kapulaan koskemiset, tavoitteena että voin vetää tuota suusta pois, eikä kapula saa irrota ennen luovutuskäskyä. Tänään Seci sai annettua tassua kapula suussa, toinen onnistuminen oli, että Seci vapaaehtoisesti otti kapulan suuhunsa. Pakkonoudosta kun on seurannut, ettei Seci ole kunnolla ottanut kapulaa suuhunsa.

Tässä videossa on aika lähelle samaa ideaa:
http://www.youtube.com/watch?v=SshLMSl0ByA&feature=player_embedded

Ei kommentteja: