Kerrankin oli tuuria matkassa, ja loman kanssa näyttäisi sattuvat päällekäin edes suht. lauhat säät. No tästä johtuen olemme uskaltaneet työntää nenämme ulos treenaamaan. Parina päivänä olemme lähentyneet taas vaihteeksi tarkastelemaan kontakteja eri näkökulmista ja erillaisin harjoituksin, pääasiassa mini A:lla ja puomi virityksellä, lisäksi varastin myös idean mattotreenistä eräästä toisesta blogista. Kivasti alkaa jo löytyä vauhtia, ja täpäköitä pysähdyksiä, vaikka ravilla ei niihin tultaisikaan, jospa Seci kohta uskaltaisi/tajuaisi tulla täysiä alas kunnonkin puomia, ilman että stopit sitten valuvat yli pitkiksi.
Tekniikkaankin olemme taas syventyneet, pääasiassa päälle juoksua, tiukkaa käännöstä, takaa kiertoa ja kuljetusta. Pääasiassa koti treenimme kuluvat kuitenkin siinä, että yritän saada Seciä palauttamaan palkkalelut, uusimpana keksintönä kun neidillä on viedä lelut kuusen alle piiloon, jonne pääsee vain kahdesta ahtaasta reijästä, itse en viitsisi joka kerta olla ryömimässä tuonne... Tänään kokeilin, etten hae vaan lelua vaan jatkan seuraavalla, sama vaan toistui joka kerta, lelu piiloon ja mutiainen olisi valmis taas jatkamaan treenejä. No plussana sentään oli, etten joutunut ryömimään kun kerran hakemaan kaikki lelut.
Launtaina lähdemme lappeenrantaan kilpailemaan kahden agilityradan verran. Medi 2lk on ilmoitettu 11 koiraa.Jospa me nyt saataisiin se viimeinen nolla ja 3lk kutsuisi.
Olen jo pidemmän aikaan seuraillut juoksukontaktien suosion kehittymistä. Ulkomailla ne ovat varsinkin taas muodissa, ja suuri suosion on selkeästi rantautumassa Suomeenkin. No voi olla, että jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi opettaa Secillekin juoksukontaktit, joten tänään aloitin puoli eläkeläiseni Soicalle opettamaan juoksukontakteja, hirmuisen erillaisiahan nuo ovat, mutta hyvä hieman ottaa pohjaa Soican kanssa, ja kun Soica ei liiemmin enään kisaa niin ei liiemmin sitten harmita, jos noista tulee aivan hirveät. Jossain vaiheessa hieman lisää raporttia noista tulossa.
maanantai 28. helmikuuta 2011
tiistai 22. helmikuuta 2011
Pakkasta pakoon...
Oreniuksen treenien jälkeen olemmekin nyt viettäneet aikamme sisätiloissa pakkasta pakoillen. Uusimpana temppuna olemme nyt alkaneet harjoitella etujaloilla seisontaa, välitavoitteena etutassuilla seisonta takatassut seinää vasten.
Maanantaina kävin kouluttamassa kaksi ryhmää, pakkasen takia lähes kaikki ilmoittivat olevansa poissa, joten mukaamme lähtivät Seci ja Pedro. Ryhmäläisille löysin kivan pätkän yhdestä blogista, pituuden tilalle tuli rengas hyppy rivien väli reilu metri. Tuo sama tehtiin sitten myös väärinpäin.
Seci pääsi myös vähän juoksentelemaan, teimme 1., 12. 3. ei numeroitu putki, 13. 10. 11.12.13, 3 toisin päin. Toiseksi tehtiin 4. ei numeroitu putki. 8. 10. Kivat ja helpot pätkät.
No pääasiassa me treenattiin puomia, juostiin toistoja hirmuinen määrä tehden kaikenlaisia ärsykkeitä, tavoitteena saada Seci juoksemaan loppuun asti täysiä. Kivasti tuossa on jo vauhtia, Seci todella juoksee täysiä puomin osan, mutta alas tulon ravaa, kylläkin nopeasti mutta tahdon,että alas tullaan laukalla. Pysähdys paikka on nyt mennyt hieman pitkäksi, Secin takatassut ovat juuri alhaalla n. 15-10cm varpaat maasta, tai sitten välillä Seci juoksee kokonaan pois puomilta ja stoppaa, onneksi näin käy n. 1/10 toisto. Tuohon paikkaan en nyt puuttunut, kun tahdon saada Secin vaan tulemaan kovaa alas, ja jos alan paikkaa korjailemaan voin olla varma,että tähän asti saatu työ menee vauhdin eteen aika hukkaan, myöhemmin saan tuon helposti hihnan kanssa muistutettua takaisin paikoilleen ja kun selvästi nuo yli menot johtuvat vauhdista. Lopuksi keksimme parhaimman ärsykkeen, Seci vietiin puomin päähän ja jäin itse leikkimään Pedron kanssa toiseen päähän parin metrin päähän puomista. No nyt tuli mudi vauhdilla ja ensimmäistä kertaa laukkasi koko puomin ja vielä stoppasi hienosti, siitä pikkuinen saikin kovat kehut ja palkan.
Puomin lisäksi treenasimme keppejä, vahvistin ensimmäistä väliä ja sen oikeaa hakua. Ensin kulmat nopeasti läpi ja heittelin palkkaa ja osa meni etupalkalla. Sitten yritin pakottaa Secin pujottelemaan väärin päin, niin että pidin siitä kiinni ja vein keppeihin kiinni, koko ajan vaikeuttaen ja painaen/vieden/ pakottaen Secin pujottelemaan väärin päin, loppujen lopuksi nostin Secin niin, että kuono oli väärin puolen keppi aloituksen välissä. No eipä tämäkään saanut mudia aloittamaan keppien aloitusta väärin päin, vaan hienosti Seci aina korjasi itsepäisesti ohjaajan ilkeät suunnitelmat ja sai sitten siitä suuret palkat. Tuossa meillä nyt ei koskaan liiemmin ollut ongelmaa, enemmäkin tämä harjoitus oli alkua, treenaukselle jonka tavoitteena on saada Seci hakemaan ensimmäisen välin toisen tai kolmannen sijaan silloin kun tullaan keppien suuntaisesti avokulmaan, huono selitys mutta kepeille tullaan siis niin että koiran on tehtävä täyskäännös aloittaessaan pujottelun (ilman linjausta).
Latvian kesäkuun näyttelyn ilmottautumiset ovat lähettämistä vaille valmiina, tulisipas kesä nyt vaan nopeasti...
Maanantaina kävin kouluttamassa kaksi ryhmää, pakkasen takia lähes kaikki ilmoittivat olevansa poissa, joten mukaamme lähtivät Seci ja Pedro. Ryhmäläisille löysin kivan pätkän yhdestä blogista, pituuden tilalle tuli rengas hyppy rivien väli reilu metri. Tuo sama tehtiin sitten myös väärinpäin.
Seci pääsi myös vähän juoksentelemaan, teimme 1., 12. 3. ei numeroitu putki, 13. 10. 11.12.13, 3 toisin päin. Toiseksi tehtiin 4. ei numeroitu putki. 8. 10. Kivat ja helpot pätkät.
No pääasiassa me treenattiin puomia, juostiin toistoja hirmuinen määrä tehden kaikenlaisia ärsykkeitä, tavoitteena saada Seci juoksemaan loppuun asti täysiä. Kivasti tuossa on jo vauhtia, Seci todella juoksee täysiä puomin osan, mutta alas tulon ravaa, kylläkin nopeasti mutta tahdon,että alas tullaan laukalla. Pysähdys paikka on nyt mennyt hieman pitkäksi, Secin takatassut ovat juuri alhaalla n. 15-10cm varpaat maasta, tai sitten välillä Seci juoksee kokonaan pois puomilta ja stoppaa, onneksi näin käy n. 1/10 toisto. Tuohon paikkaan en nyt puuttunut, kun tahdon saada Secin vaan tulemaan kovaa alas, ja jos alan paikkaa korjailemaan voin olla varma,että tähän asti saatu työ menee vauhdin eteen aika hukkaan, myöhemmin saan tuon helposti hihnan kanssa muistutettua takaisin paikoilleen ja kun selvästi nuo yli menot johtuvat vauhdista. Lopuksi keksimme parhaimman ärsykkeen, Seci vietiin puomin päähän ja jäin itse leikkimään Pedron kanssa toiseen päähän parin metrin päähän puomista. No nyt tuli mudi vauhdilla ja ensimmäistä kertaa laukkasi koko puomin ja vielä stoppasi hienosti, siitä pikkuinen saikin kovat kehut ja palkan.
Puomin lisäksi treenasimme keppejä, vahvistin ensimmäistä väliä ja sen oikeaa hakua. Ensin kulmat nopeasti läpi ja heittelin palkkaa ja osa meni etupalkalla. Sitten yritin pakottaa Secin pujottelemaan väärin päin, niin että pidin siitä kiinni ja vein keppeihin kiinni, koko ajan vaikeuttaen ja painaen/vieden/ pakottaen Secin pujottelemaan väärin päin, loppujen lopuksi nostin Secin niin, että kuono oli väärin puolen keppi aloituksen välissä. No eipä tämäkään saanut mudia aloittamaan keppien aloitusta väärin päin, vaan hienosti Seci aina korjasi itsepäisesti ohjaajan ilkeät suunnitelmat ja sai sitten siitä suuret palkat. Tuossa meillä nyt ei koskaan liiemmin ollut ongelmaa, enemmäkin tämä harjoitus oli alkua, treenaukselle jonka tavoitteena on saada Seci hakemaan ensimmäisen välin toisen tai kolmannen sijaan silloin kun tullaan keppien suuntaisesti avokulmaan, huono selitys mutta kepeille tullaan siis niin että koiran on tehtävä täyskäännös aloittaessaan pujottelun (ilman linjausta).
Latvian kesäkuun näyttelyn ilmottautumiset ovat lähettämistä vaille valmiina, tulisipas kesä nyt vaan nopeasti...
maanantai 14. helmikuuta 2011
Orenius
Hieman on taas kirjoittelu päässyt unohtumaan, ja paritkin treenit on jäänyt tänne kirjaamatta. Pääasiassa olemme pakoilleet kylmää sisätiloissa temppuja treenaillen, keinuakin on jonkin verran tullut tehtyä, pitäisi vain päästä isolle keinulle tekemään toistoja. Parit kunnonkin treenit tuli käytyä sitten viime kirjoituksen, mutta sen tarkemmin en jaksa niistä kirjoitella.
Eilen olimme Oreniuksen valmennuksessa. Pakkanen paukkui ulkona kovissa lukemissa, mutta onneksi hallissa oli siedettävät lukemat. Tarkempia ratapiirrustusta treenipäiväkirjaan piirtäessäni tulin siihen tulokseen, että en jaksa edes yrittää piirtää rataa koneella, käsin piirtäessäkin kun mittasuhteet ja kulmat tuntuivat heittävän.
No tässä nyt kuitenkin jotain:
- Ohjauksessa näkyy, että pelkään Secin lähtevän käsistä. Kaikki viimeisen vuoden ulkopuoliset kouluttajat ovat samaa sanoneet, pitäisi nyt tuo ajatus saada kuriin.
- Liikkumista on turha pelätä, haltuun oton jälkeen voi liikkua ja pitää koiran käsissä, eikä vain lähettää
- Turhat huolimattomuus virheet pois, täsmällisyyttä, oikea aikaisuutta,
-Kaikki etumatka yritetään ottaa vastaan ja käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, aina kannattaa yrittää ehtiä, käytetään sivu irtoamisia ym. hyödyksi
-Vastakäden käyttöä vähennettävä, ennen kun sen teho katoaa, jonka jälkeen ei ole enään mitään millä koira otetaan tiukasti.
-Teen päällejuoksujen tilalle puolivalssin, tässä kohtaa toimi (takaa kierto, päällejuoksu), mutta aina ei ehdi, tulee turhaa hidastusta, seuraavassa kohdassa ollaan sitten myöhässä. Treenattava päällejuoksut kuntoon, ensin ohjaajan,ettei jalat automaattisesti käänny, vahvistettava oikealla palkkauksella, että koira hyppää esteen, eikä oleta että se lejeröidään.
-Rataan tutustumisessa tarkistetaan linjat, koiran esteelle tulolinjan lisäksi tarkasti mitä muita esteitä osuu linjaan, tämä olisi helpompi ilmaista, jos olisi ratapiirustus koski kuitenkin kun tultiin putkesta koira piti juoksi hypyn läheltä ja edestä keinulle, ohjaajan linja huono, liikaa väliä keinuun, hyppy jäi väliin linjalle, totta kai koira tulee sen. Tämä olisi pitänyt huomata jo rataantutustuessa -> turha virhe
- Kepeillä on turha tehdä rankkoja leikkauksia, varsinkaan jos käsi ei kerro koiralle,että pujottelua on jatkettava, muutenkin vaadin kepeillä jossain määrin jopa liikaa kestävyyttä.
-Liike vetää ja ohjaa Seciä eniten.
- Ongelmat eivät johdu tekniikan puutteesta tai osaamattomuudesta. Ongelmat johtuvat ohjaajan lössöilystä, hätäilyt ja "peloista". Hetkeksikään ei löysätä, koko ajan tehdään töitä niin paljon kun mahdollista,ei sählätä turhaan, eikä etukäteen pelätä mitään, eikä vähentää omaa liikkumista sen takia. Koira toimii ja menee hienosti kun se rohkeasti viedään, ei ajatella mitä voi käydä, vaan tiukasti ohjataan ja kerrotaan mihin Secin tahdon menevän,tuurin varaan ei jätetä mitään (= lähetykset, ettei koira vaan nyt pääse lähtemään käsistä ja ampumaan johonkin. )
-Koiralle voi sanoa, "ei", jos se rupeaa itsepintaisesti toistamaan samaa virhettä, eikä muuta tekemistään vaikka ohjaus muuttuisi radikaalisti.
-Eniten pitää vaan vaatia itseltään, asenne, radalla tehdään tiukasti, tarkasti ja tosissaan töitä, hetkeksikään helpossakaan kohdassa ei löysätä, sama tiukkis fiilis pysyy koko radan ajan, samalla jää virheet, varsinkin ne turhat pois, joita lähes kaikki meidän virheet on.
- Vaikea pätkä meni hienosti kun vaan vein rohkeasti, täpäkästi ja tiukasti, pätkän jälkeen puomilla ohjaus lössähti ja heti alkoi ongelmat. Koko rataan sama asenne ja ohjaus.
- Virheen tullessa kunnolla mietitään mitä nyt tehdään eri tavalla, vaikka virheen löytäisikin, ei riitä sen tiedostaminen, vaan pitää saada päähän myös uusi/oikea toiminta tapa,jottei jää toistamaan samaa virhettä.
No kauan me treenattiin viimeiselle 10 esteelle tuli videolta laskettuna reilu 20 toistoa, tuossa pätkässä oli esim. meidän kauhistus pakkovalssi, joka tehtiin samalle hypylle kun ennen hyppyä tehty persjättö ja heti hypyn jälkeen puolivalssi, perjaatteessa kaikki kasaantui samalla esteelle. Noin kaukaa tuo piti ottaa, jotta tilanne tuli kohdilleen ja sain etumatkan sivu irtoamisen ansiosta, muuten tuo ei olisi onnistunut. Saatiin me pakkovalssi onnistumaan, pari videoltakin nätin näköistä ja tiukkaa pakkovalssia, sen lisäksi kyllä tuli monia ihan ok:ta, eikä aivan karmeita tullut kun pari.
Tuo hirmuisen toisto määrän lisäksi tehtiin alun keinulle vientiä, kun Seci alkoi vain tarjota hyppyä väärän linjauksen takia. Puomilta renkaan kautta kepeille vientiä hinkattiin myös monet kerrat, kun joka kerta vain olin haltuun oton jälkeen lähettämässä koiraa paikoiltaan, vaikka parempi oli pitää koira käsissä, kunnolla linjata ja sitten antaa lupa, jota liikkeellä vahvisti siihen asti kun koira oli ekassa välissä. Lähetyksellä Seci karkasi suoraan olevalle hypylle, vaikka haltuun otto olikin tehty, tai meni väärään väliin.
Treenit kestivät noin 40min putkeen ilman taukoja ja mitä tekee mudi, työskentelee vaan koko ajan innolla, äänikään ei vähene, vauhdit eivät liiemmin laskeneet, muuten kun ohjaajan syystä. Siis tuolla koiralle on aivan uskomaton moottori tehdä töitä, Seci vaan jaksaa yrittää ja rynniä tavalliseen tapaansa. Pikku otus jaksaa vaan puurtaa narulelun voimalla, vaikka ohjaaja mokailee.
Eilen olimme Oreniuksen valmennuksessa. Pakkanen paukkui ulkona kovissa lukemissa, mutta onneksi hallissa oli siedettävät lukemat. Tarkempia ratapiirrustusta treenipäiväkirjaan piirtäessäni tulin siihen tulokseen, että en jaksa edes yrittää piirtää rataa koneella, käsin piirtäessäkin kun mittasuhteet ja kulmat tuntuivat heittävän.
No tässä nyt kuitenkin jotain:
- Ohjauksessa näkyy, että pelkään Secin lähtevän käsistä. Kaikki viimeisen vuoden ulkopuoliset kouluttajat ovat samaa sanoneet, pitäisi nyt tuo ajatus saada kuriin.
- Liikkumista on turha pelätä, haltuun oton jälkeen voi liikkua ja pitää koiran käsissä, eikä vain lähettää
- Turhat huolimattomuus virheet pois, täsmällisyyttä, oikea aikaisuutta,
-Kaikki etumatka yritetään ottaa vastaan ja käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, aina kannattaa yrittää ehtiä, käytetään sivu irtoamisia ym. hyödyksi
-Vastakäden käyttöä vähennettävä, ennen kun sen teho katoaa, jonka jälkeen ei ole enään mitään millä koira otetaan tiukasti.
-Teen päällejuoksujen tilalle puolivalssin, tässä kohtaa toimi (takaa kierto, päällejuoksu), mutta aina ei ehdi, tulee turhaa hidastusta, seuraavassa kohdassa ollaan sitten myöhässä. Treenattava päällejuoksut kuntoon, ensin ohjaajan,ettei jalat automaattisesti käänny, vahvistettava oikealla palkkauksella, että koira hyppää esteen, eikä oleta että se lejeröidään.
-Rataan tutustumisessa tarkistetaan linjat, koiran esteelle tulolinjan lisäksi tarkasti mitä muita esteitä osuu linjaan, tämä olisi helpompi ilmaista, jos olisi ratapiirustus koski kuitenkin kun tultiin putkesta koira piti juoksi hypyn läheltä ja edestä keinulle, ohjaajan linja huono, liikaa väliä keinuun, hyppy jäi väliin linjalle, totta kai koira tulee sen. Tämä olisi pitänyt huomata jo rataantutustuessa -> turha virhe
- Kepeillä on turha tehdä rankkoja leikkauksia, varsinkaan jos käsi ei kerro koiralle,että pujottelua on jatkettava, muutenkin vaadin kepeillä jossain määrin jopa liikaa kestävyyttä.
-Liike vetää ja ohjaa Seciä eniten.
- Ongelmat eivät johdu tekniikan puutteesta tai osaamattomuudesta. Ongelmat johtuvat ohjaajan lössöilystä, hätäilyt ja "peloista". Hetkeksikään ei löysätä, koko ajan tehdään töitä niin paljon kun mahdollista,ei sählätä turhaan, eikä etukäteen pelätä mitään, eikä vähentää omaa liikkumista sen takia. Koira toimii ja menee hienosti kun se rohkeasti viedään, ei ajatella mitä voi käydä, vaan tiukasti ohjataan ja kerrotaan mihin Secin tahdon menevän,tuurin varaan ei jätetä mitään (= lähetykset, ettei koira vaan nyt pääse lähtemään käsistä ja ampumaan johonkin. )
-Koiralle voi sanoa, "ei", jos se rupeaa itsepintaisesti toistamaan samaa virhettä, eikä muuta tekemistään vaikka ohjaus muuttuisi radikaalisti.
-Eniten pitää vaan vaatia itseltään, asenne, radalla tehdään tiukasti, tarkasti ja tosissaan töitä, hetkeksikään helpossakaan kohdassa ei löysätä, sama tiukkis fiilis pysyy koko radan ajan, samalla jää virheet, varsinkin ne turhat pois, joita lähes kaikki meidän virheet on.
- Vaikea pätkä meni hienosti kun vaan vein rohkeasti, täpäkästi ja tiukasti, pätkän jälkeen puomilla ohjaus lössähti ja heti alkoi ongelmat. Koko rataan sama asenne ja ohjaus.
- Virheen tullessa kunnolla mietitään mitä nyt tehdään eri tavalla, vaikka virheen löytäisikin, ei riitä sen tiedostaminen, vaan pitää saada päähän myös uusi/oikea toiminta tapa,jottei jää toistamaan samaa virhettä.
No kauan me treenattiin viimeiselle 10 esteelle tuli videolta laskettuna reilu 20 toistoa, tuossa pätkässä oli esim. meidän kauhistus pakkovalssi, joka tehtiin samalle hypylle kun ennen hyppyä tehty persjättö ja heti hypyn jälkeen puolivalssi, perjaatteessa kaikki kasaantui samalla esteelle. Noin kaukaa tuo piti ottaa, jotta tilanne tuli kohdilleen ja sain etumatkan sivu irtoamisen ansiosta, muuten tuo ei olisi onnistunut. Saatiin me pakkovalssi onnistumaan, pari videoltakin nätin näköistä ja tiukkaa pakkovalssia, sen lisäksi kyllä tuli monia ihan ok:ta, eikä aivan karmeita tullut kun pari.
Tuo hirmuisen toisto määrän lisäksi tehtiin alun keinulle vientiä, kun Seci alkoi vain tarjota hyppyä väärän linjauksen takia. Puomilta renkaan kautta kepeille vientiä hinkattiin myös monet kerrat, kun joka kerta vain olin haltuun oton jälkeen lähettämässä koiraa paikoiltaan, vaikka parempi oli pitää koira käsissä, kunnolla linjata ja sitten antaa lupa, jota liikkeellä vahvisti siihen asti kun koira oli ekassa välissä. Lähetyksellä Seci karkasi suoraan olevalle hypylle, vaikka haltuun otto olikin tehty, tai meni väärään väliin.
Treenit kestivät noin 40min putkeen ilman taukoja ja mitä tekee mudi, työskentelee vaan koko ajan innolla, äänikään ei vähene, vauhdit eivät liiemmin laskeneet, muuten kun ohjaajan syystä. Siis tuolla koiralle on aivan uskomaton moottori tehdä töitä, Seci vaan jaksaa yrittää ja rynniä tavalliseen tapaansa. Pikku otus jaksaa vaan puurtaa narulelun voimalla, vaikka ohjaaja mokailee.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Voihan nenä
Eilen huomasimme Secin kirsussa kaksi vaalean punaista viivaa. Mutiainen on, joko kolhinut sen jonnekin tai sitten jokin muista koiristamme tuohon on raapassut. Paloja tuosta ei ole lähtenyt, vain nahkat, saapi nähdä palaako haavoihin pigmentti vai jääkö nenän sivuun kaksi vaalean punaista viirua. Onneksi viirut ovat nenän sivussa, eivätkä ole mitenkään isoja.
Tänään kävimme hakemassa kaksi hylkyä porvoosta. Ensimmäinen rata oli kiva. Seci luki hienosti ohjaukseni, teki ihanan tiukan käännöksen, olin kuitenkin valmistautunut pidempään käännökseen, joten kroppa näytti väärään suuntaan, jolloin Seci kävi tekemässä A.n.
Toisesta rataa Seci kuumui aivan yli, kun bc riehui ja meni Secin lämmittelyesteitä. Yritimme väistää kauemmas rauhoittumaan, niin eikös ukko vaan tule koiransa kanssa perässä riehuttamaan sitä meidän nenämme eteen. No rauhoittumiset jäivät sitten tekemättä, ja Seci kävi aivan yli kierroksilla. En meinannut saada sitä jäämään lähtöön, ja kun olin pari metriä kävellyt, niin kuului huuto: läks. No sain alun menemään ja Seci meni hienosti puomille, juoksi sen kerrankin vauhdilla läpi, no sen jälkeen suoritus sitten hajosikin. Hetkeksi hylyn jälkeen sain Secin taas takaisin kunnolla hanskaan ja sain vaikean paikan ja välistä vedot onnistumaan, jonka jälkeen taas hurjasteltiin, A:lla yritin Seciä rauhoittaa, mutta se karkasi kontaktilta ilman lupaa, jolloin radalta lähdettiin sylissä pois.
Hyvää molemmissa radoissa oli se,että kaarrokset pysyivät suht. hyvin kurissa ja sain vaikeat paikat onnistumaan hienosti. Ja päästiin me silti herkuttelemaan kakkua, kun Jäbä vihdoinkin nousi maxi 3lk.
Seuraavan kerran lähdemmä näillä näkymin kisaamaan kuukauden päästä.
Tänään kävimme hakemassa kaksi hylkyä porvoosta. Ensimmäinen rata oli kiva. Seci luki hienosti ohjaukseni, teki ihanan tiukan käännöksen, olin kuitenkin valmistautunut pidempään käännökseen, joten kroppa näytti väärään suuntaan, jolloin Seci kävi tekemässä A.n.
Toisesta rataa Seci kuumui aivan yli, kun bc riehui ja meni Secin lämmittelyesteitä. Yritimme väistää kauemmas rauhoittumaan, niin eikös ukko vaan tule koiransa kanssa perässä riehuttamaan sitä meidän nenämme eteen. No rauhoittumiset jäivät sitten tekemättä, ja Seci kävi aivan yli kierroksilla. En meinannut saada sitä jäämään lähtöön, ja kun olin pari metriä kävellyt, niin kuului huuto: läks. No sain alun menemään ja Seci meni hienosti puomille, juoksi sen kerrankin vauhdilla läpi, no sen jälkeen suoritus sitten hajosikin. Hetkeksi hylyn jälkeen sain Secin taas takaisin kunnolla hanskaan ja sain vaikean paikan ja välistä vedot onnistumaan, jonka jälkeen taas hurjasteltiin, A:lla yritin Seciä rauhoittaa, mutta se karkasi kontaktilta ilman lupaa, jolloin radalta lähdettiin sylissä pois.
Hyvää molemmissa radoissa oli se,että kaarrokset pysyivät suht. hyvin kurissa ja sain vaikeat paikat onnistumaan hienosti. Ja päästiin me silti herkuttelemaan kakkua, kun Jäbä vihdoinkin nousi maxi 3lk.
Seuraavan kerran lähdemmä näillä näkymin kisaamaan kuukauden päästä.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Seci 3v
Eilen Seci täytti 3v, yritin julkaista blogiin kuvakertomusta Secin elämästä, mutta se ei jostain syystä onnistunut, enkä sitten jaksanut alkaa sitä uudelleen tekemään, ehkäpä se tulee sitten ensi vuonna. Synttäreiden kunniaksi Seci sai iltapalaksi aivan oman kakun, jossa oli koiran purkkiruuan lisäksi tuorejuustoa, nakkeja ja piimää, hieman paremmat herkut siis kun yleensä. Lahjaksi pikku prinsessa sai pinkin treenipallon.
Tänään minulla alkoikin sitten koeviikko, hyvänä puolena, ainoana sellaisena, on että pääsen aikaisin kotiin ja ehkä ehdin tehdä jotain enemmänkin koirien kanssa. Tänään kävin pari tuntia pohtimassa pitkän matematiikan kokeen kiemuroita, jonka jälkeen olikin kiva lähteä lenkille koirien kanssa aurinkoiselle pellolle. Lenkin jälkeen vielä kasasin pihatreenit, aiheena tiukka käännöt hypyillä ja putken jälkeen, väärän pään putki ja takaakierto. Hienosti pikku 3v mudi toimi, käännökset olivat kauniit ja kevyen putken lentelivät, vaikka laitoinkin painoiksi multasäkit. Matala pentukeinukin pääsi taas mukaan, Seci on tullut jo hieman liian varmaksi ja rynnistelee yli, jonka jälkeen takajaloilla tamppaamalla täppäsee keinun alas. Tuota en kyllä sen tahtosi tekevän, kun täyskokoisella keinulla tuo ei oikein onnistu, mutta ehkäpä täyskorkealla keinulla tuo näyttää aivan erillaisilta. Lisäksi olin niin tyhmä,että vapauttelin Seciä aivan tyhmästi keinulta, jolloin alkoi tulla läpi juoksuja ja karkailua.
Sunnuntaina lähdemme Porvooseen juoksemaan kaksi agilityrataa läpi, kisakirjeen mukaan medejä molemmilla radoilla on 6. Toivottavasti nyt se vika nolla napsahtaisi, ainakin tällä hetkellä viime aikojen treenien pohjalta on loisto fiilis lähteä kisaamaan. Keskiviikkona toivottavasti pääsemme treenaamaan kontaktit läpi, varsinkin puomi kaipaisi vielä toistoja.
Tänään minulla alkoikin sitten koeviikko, hyvänä puolena, ainoana sellaisena, on että pääsen aikaisin kotiin ja ehkä ehdin tehdä jotain enemmänkin koirien kanssa. Tänään kävin pari tuntia pohtimassa pitkän matematiikan kokeen kiemuroita, jonka jälkeen olikin kiva lähteä lenkille koirien kanssa aurinkoiselle pellolle. Lenkin jälkeen vielä kasasin pihatreenit, aiheena tiukka käännöt hypyillä ja putken jälkeen, väärän pään putki ja takaakierto. Hienosti pikku 3v mudi toimi, käännökset olivat kauniit ja kevyen putken lentelivät, vaikka laitoinkin painoiksi multasäkit. Matala pentukeinukin pääsi taas mukaan, Seci on tullut jo hieman liian varmaksi ja rynnistelee yli, jonka jälkeen takajaloilla tamppaamalla täppäsee keinun alas. Tuota en kyllä sen tahtosi tekevän, kun täyskokoisella keinulla tuo ei oikein onnistu, mutta ehkäpä täyskorkealla keinulla tuo näyttää aivan erillaisilta. Lisäksi olin niin tyhmä,että vapauttelin Seciä aivan tyhmästi keinulta, jolloin alkoi tulla läpi juoksuja ja karkailua.
Sunnuntaina lähdemme Porvooseen juoksemaan kaksi agilityrataa läpi, kisakirjeen mukaan medejä molemmilla radoilla on 6. Toivottavasti nyt se vika nolla napsahtaisi, ainakin tällä hetkellä viime aikojen treenien pohjalta on loisto fiilis lähteä kisaamaan. Keskiviikkona toivottavasti pääsemme treenaamaan kontaktit läpi, varsinkin puomi kaipaisi vielä toistoja.