"Ylioptimistiset minäkäsitykset ovat vain hyväksi mielenterveydelle!"

Ja niin on tämän vuoden agilityt agilitailtu. Keskiviikkona kävimme Karitan ja ärrien kanssa treenaamassa päivällä. Rata oli netistä löytynyt 1lk rata, josta puuttui kepit kokonaan, mutta pieniä muutoksia jouduttiin silti tekemään hallin kapeuden takia. Rata oli sellainen Suffee rata, ja muille koirille (ja ohjaajille) se oli aivan kuten sivistystä psykologian opintojen puolelta hakenut Karita ilmaisi: "Ylioptimistiset minäkäsitykset ovat vain hyväksi mielenterveydelle"  Eli sellaista jippijai jee juostaan kovaa ja onnistutaan tekemistä.

Subré, Ricky, Seci, Max

 

No video kertoo aika paljon, joten katsokaapas sieltä. Omat jalat eivät oikein kantaneet ja juokseminen ei luistanut, mutta koirat toimivat oikein mainiosti. Ja pääasia meillä oli todella hauskaa.


"Unohda pelot, ota riskejä ja muista nauttia matkasta, niin saat eniten irti elämästäsi" Näin lopetin tänään preliminääri äidinkielen esseen ja se sopii aika hyvin tavoitteeksi millä lähdetään tekemään hommia ensi vuonna. Mutta ennen sitä me nautitaan lomasta, lenkkeillä lumisessa metsässä ja hömppäillään kaikkea turhaa.

Subré & Seci

Vuotta pakettiin

Eilen oli tarkoitus treenien jälkeen laittaa ilmoittautumiset kohti Kotkaan, mutta kuinkas kävikään ja ne unohtui. Janakkalassa olisi itsenäisyyspäivänä kaksi lähtöä, mutta pitää nyt pohtia lähdetäänkö me vielä tänä vuonna sinne suuntaan kokeilemaan onnea.

Mutta aikalailla näyttäisi että tämä vuosi alkaa olla paketissa harrastus ja kisapuolelta ja kohta me aloitetaan agitaukoa ja joululomaa, tarkoitus olisi pitää ainakin kuukauden tauko. Lepo tekee hyvää niin koirille kun ohjaajallekin.  Tauon jälkeen sitten uudella palolla ja innolla uuteen vuoteen.

Tavoitelista näytti alkuvuodesta hyvältä ja toteutumiskelpoiselta, mutta jäätiin siitä ja pahasti. Tämä vuosi on ollut tulosten valossa aivan surkea, jos sekään sana sitä kuvaa tarpeeksi. Oikeasti yhtään suurentelematta me ollaan oltu todella surkeita kisoissa, mokailtu oikein urakalla, petytty kerta toisensa jälkeen  ja olo on ollut lähes aina sellainen "miksei me voida ikinä onnistua. "

Tavoitteet 2012
Agility-ASENNE!
   - Osittain onnistuttu ja löydetty tähän asiaan uusia puolia. Marjon koulutus keväällä antoi paljon pohdittavaa oman pään hallintaan ja pään sisällä on oltava rauhallinen vaikka töitä tehtäisikin täysiä. Tämän asian kanssa painitaan varmasti minun koko agiliturani ajan ihan koirasta riippumatta.Koiran kanssa ei juosta kilpaa on ollut vuoden teema ja se pitäisi muistaa jatkossakin.

-Ava kello käyntiin voitolla
- Näin lyhyesti voitot tai sertit ei ole meitä varten, meillä on tänä vuonna ollut kaksi hyvää nollaa sijoilla 2. joilla olisi voinut voittaa, mutta aina on meitä parempia, aina meillä hajoaa jokin kohta ja siellä hävitään aikaa. Meillä on paljon hyviä hylkyjä, hyviä 5, kauniita ratoja joilla pikku virheeseen hajosi nolla ja meni voitto. Pahiten otti päähän ruotsissa, kun sert meni keppien kakkosväliin, mutta vielä isompi pudotus oli nyt syksyllä kotkassa kun hyvä nolla rata oli muita suomalaisia reilusti nopeampi ja sitten piti naapurimaasta tulla koirakko joka voitti pienellä erolla, mutta agilityn henki on että nopein voittaa, vaikka tuntuukin paskalta että reilusti Seciä hitaammatkin koirat hakevat voittoja.

-Sm ja karsinta nollat 2012
    - Sm:mien kanssa päällekäin oli muuta ohjelmaa joten keväällä ei edes yritetty saada nollia kasaan. Tupla jäi uupumaan ja karsinnoista sen lisäksi voitto. Mutta 5 hyvää rataa karsinnoissa olisi ollut ihme ja kun se tiedetiin niin ei karsintoihin edes yritetty.
-Osa sm ja karsinta nollista kasaan vuodelle 2013
      - No juu miten tämän täyttymisen nyt ottaisi, ensi keväälle on hommaa jos johonkin tahdottaisiin. Yksi hyppäri nolla koossa, joten 6 ja tupla puuttuu
-Yhteistyö saumattomaksi ja muut ikuisuustavoitteet
    - Ja ikuisuus  tavoitteina ne säilyvätkin.
-Kisoihin nollavarmuutta: Nollaprosentti 35, muut tulokset 5
    -Saisko tähän kohtaan sellaista räkäistä naurua? Nollaprosenttia ei lasketa tälle vuodelle, liian masentavaa aivan kuten tämä vuosi on kisojen suhteen ollutkin. Agi.fi ranking näytti 27 starttia ja 3 nollaa, sijoilla 2,3,2, todella masentavaa.

Tulosten valossa aivan surkea vuosi, suoraan sanoen masentavan huono ja on sitä ollut paha mieli monesti. Suurin osa vuodesta on menty aika paskalla fiiliksella kun ei vaan toimi, tuo ei toimi ja kun mennään kisoihin niin tuokaan ei varmasti toimi ja hylyn jälkeen kaikki toimii kun unelma. Tänä vuonna meidän kisaradoilla on voinut nähdä milloin mitäkin fiilistelyä, uskomattomia lejeröintejä, uhkarohkeita mutta toimivia ohjauksia ja hienoa menoa, harmillisesti näitä kaikki yhdisti yksi tekijä siellä jossain kohtaa mokattiin, kyllähän sen jälkeen joutaa tehdä vaikka mitä kärrynpyöriä.

Yhdessä vaiheessa meillä oli alkuradan ongelma ja hyllytettiin usein hyvin alussa rataa. Ongelman ydin oli kun en saanut rytmiä kunnolla päälle ensimmäisillä esteillä vaan vastan n. 5, nyt ainakin osa ongelmasta on poistunut. Yksi ratkaisuista oli ottaa kisoihin namit, jolloin Seci on lähdössä rauhallisempi eikä lähde kun tykin suusta, jolloin siihen ehtii hyvin mukaan. Sitten siirryttiinkin keppiongelmiin ja Seci alkoi hakea väärin sisään, ja näiden kanssa painitaan sitten vieläkin. Seci kestää suuret häiriöt minulta, mutta ne kaikista pienimmät joita teen kisoissa niin niitä se ei kestä ja sitten sain siitä epävarman kaikilla korjailuilla.

Mutta me ollaan opittu ihan hirveästi tänä vuonna ja ainakin minun mielestäni kehitytty ja päästy agilityssä eteenpäin. Me ollaan löydetty niitä meille sopivia juttuja joilla on saatu pakettia kasaan, vaikka meidän yhteistyö ei ole vielä sitä mitä sen pitäisi olla huippusuorituksiin, olen saanut tänä vuonna paljon avaimia joista ainakin osa sopivia avaamaan meille uusia ovia kohti parempaa. Treenaamisen ja osaamisen kannalta tämä vuosi on ollut hyvä, me ollaan opittu paljon Secin kanssa ja ainakin minusta me ollaan kehitytty. Vaikka homma ei ehkä vielä näy tuloksissa, tai ole ihan valmis ja paloja eri paikoista on liimattava vielä yhteen niin ehkä tästä nautitaan vielä joskus.

Toko
- TK1? (jos jaksamme vielä käydä alo:ssa.)
- Avo 1
- Voittajaluokan liikkeet kisakuntoon

Ja ettei mentäisi liian positiiviseen niin toko on ollut tänä vuonna vieläkin surkeammassa jamassa. Painetta, painetta ja vähän vielä paineistumisesta, on ollut vuoden teema. Keväällä aloitettin suoraan avosta Loimaalla, pari huonoa sattumaa erotti meidän 1tuloksesta pisteitä kertyi tuolloin 156,5 ja avo2. Sm meni ihan penkin alle Seci oli paineistunut ja pelokas, nouto lensi pitkäksi ja Seci kävi kehänauhan toisella puolella johon loppui meidän koe ja avo 0. Piirimestiksissä kotkassa 112 ja avo 3. Lähti makuusta ja lopussa pelkäsi viereisen kehän karjuvaa miestä. Ja kouvolaan loppui meidän toko vuosi 144 avo 2 ja aivan surkea fiilis vaikka makuussa pysyikin.




 Nyt me pidetään ainakin vuosi tokotaukoa Secin kanssa, treenataan kyllä muttei kisata.

Näyttelyt
-Viimeinen cacib -> C.I.B
Jihuu, eka tavoite tästä listasta mikä oikeasti toteutui.

Ja niin Secistä tuli Lahti Kv:ssa inttivalio.


Muut
- Löytää sopiva pentu ja alkaa kasvattamaan siitä kunnon kansalaista. Kakaran muut vuoden tavoitteet tulevatkin sitten jos/kun pieni kotiutuu.

 Pentu löytyi tai jos totta puhutaan niin Subrénhan pentue oli löydettynä jo siinä vaiheessa kun tätä tavoitelistaa kirjoiteltiin.

Subré on ollut hurjan kiva otus ja vuosi on mennyt siihen tutustuessa. Agilityä on tehty jonkin verran ja kakara on ollut hurjan innokas oppia ja lahjakaskin kun on vielä kaiken päälle niin hyvältähän homma näyttää. Yhdet möllit juostu ja sieltä voitto kotiin.

Toko on ollut Subrén kanssa suuri häpeä pilkku, koska olen ollut laiska. Pohjia tehty moniin liikkeisiin ja pikku räpellystä, mutta voishan se paljon enemmän osata. Mutta Subrélla on tokoillessa hurjan hauskaa, se kestää hyvin häiriöitä ja kaiken minkä se osaa niin se tekee hyvin, joten ei kaikki nyt ihan huonosti ole.

Jälki on the laji Subrélle, vaikka agility on kiihdyttävää ja "se juttu" niin jälki on sitten kuitenkin eritavalla parasta. Subré on yllättänyt minut lahjakkuudellaan, kun ensimmäisen jäljen tuolle tein niin odotin jotain paljon hirveämpää, enkä olisi ikinä odottanut että olemme tässä pisteessä jossa kakara vetää pitkiä jälkiä, tekee kulmat, merkkailee keppejä kun enemmänkin ajatus oli että käydään nyt syömässä makkaraa metsästä ja toivotaan ettei pahasti eksytä.  

Näyttelyissä on käyty kerta erkkarissa ja tuomisina oli VSP-pentu. Subrén näyttelykoitokset tänä vuonna jatkuvat vielä messarissa ja liettuassa.

Ja elämä jatkuu kohti ensi vuotta...

Ohi on .

Ohi on, meinaan vuosi sitten aloitettu musikaaliprojekti. Viime viikko menikin esityksissä hyvin tiiviisti, mutta kyllä sitä aikaa koirillekin sai vähän kaivettua.

Subrén kanssa on tehty extra paljon noutoja pelkkää tuontia ja sitten loppuasentoa/eteentuloa. Vauhti noudossa on mitä mainioin, no se ei ole Subrén kohdalla mitenkään yllätys, toivottavasti se myös pysyy tuollaisena. Eteentulon sain yhtenäpäivänä hyväksi ja toisena päivänä rikoin, ja tähän päälle vielä opetin Subrén edessä pureskelemaan kapulaa oikein silleen mussutellen ja puun sirut vaan lentää. Tietysti en nyt uskalla puuttua siihen  kun se on yhdistänyt sen niin siihen loppuasentoon ja ja ja... On tää vaikeaa. Mutta ehkä me siirrytään eteentuloa treenaamaan metallilla niin jos sitä ei narskuteta.

Subrén seuraamisen sain taas kasaan, en nyt muista kirjoitinko siitä mutta rikoin tuossa kuukausi sitten Subrén seuraamisen. Oikeastaan kaikki alkoin kun kävin Subrén kanssa silloin kouvolan penturyhmässä jossa oli pujotteluja jne. liian pitkät ja vaativat pätkät saivat Suben seuraamaan huolimattomasti ja kierre alkoi siitä kasvamaan kun kriteerit menivät epäselviksi. Nyt on sitten taas pohdittu mitä halutaan ja lyhyillä pätkillä seuraaminen on taas kivan näköistä.

Jäävät (maahan,istu,seiso) alkavat onnistua niin että peruutan ja koira tekee edessäni. Maahanmeno on selvästi se vahvin niistä.

Keskiviikkona käytiin kausalassa agilitaamassa. Perusohjauksien kertausta ja käsien merkitystä, hienosti molemmat likat tekivät. Ageista enenmmän tuolla meidän projektinpuolella kellä sinne on oikeudet. Secin kanssa myös rallyiltiin. Keskityttiin takaani kiertoihin eli vasen täyskäännös ja edestä oikean kautta sivulle. Tuossa täyskäännöksessä pitää muistaa antaa ajoissa käsky, eikä Seci kestä jos pyörähdän nopeasti ympäri, pienenä helpotuksena voi tehdä vielä pyörähdyksen jälkeen pienen taputuksen vasempaan jalkaan, jolloin Seci löysin hyvin paikkansa.Eteentulot meinaavat olla vähän vinoja, muttei yli sitä 45 astetta mikä rallyssä luetaan vinoksi.

Torstaina kävin K-kaupan pihassa treenaamassa.Ja olin hurjan ylpeä Secistä joka pystyi hienosti suorittamaan rallytokoratoja vaikka vähän jännittikin.Hyvin pysyi seuraamispaikka ja tehtiin kaikki. Juuri sopivasti vaihdoin koiran, sillä vieressä olevaa metalli ja lasipurkki keräystä tultiin tyhjentämään. Subré vähät välitti kolinasta ja teki mainiota seuraamista, jääviä ja luoksetulon.

Sunnuntaina lähdin mätsäriin Subrén ja Jäbän kanssa. Otukset ottivat kivan rennosti ja odotellessa makoilivat vierekkäin tolpassa kiinni. Kehässä Subré oli oikein innokas  häntä viuhtoen moikkaamaan tuomaria, esiintyminen oli ihan nättiä, mitä nyt välillä piti seisomisen sijaan tarjota maahan menoa. Sininen nauha saatiin kun pöydällä piti vähän ketkuilla kesken tutkimisen. Sinisten kehässä jouduttiin kahden pystärin perään, ensimmäinen käveli koiransa kanssa, jos koirat laitetaan koko järjestykseen jotta vauhdikkain olisi kärjessä niin miksi kärkeen tunkemalla tunki koiran kanssa jonka kanssa ei edes juokse. No pystärit sitten rähisivät toisilleen, varsinkin se toisena oleva oli ärsyttävän äänekäs, tähän Subrékin meinasi lähteä lopussa mukaan, varsinkin kun pystäri seisoi väärinpäin ja kuono kohti meitä mikä ei ollut mukavaa ahtaassa kehässä, ilkeänä sitten hieman sanoinkin asiasta ja ihme kyllä nainen sai kun saikin koiransa edes jotenkin hallintaan. Ihmettelen kyllä minkälaisten koirien kanssa lähdetään hallimätsäriin, tuolla noiden kurittomien koirien huippu oli iso kaukkari (tai vastaava) joka oli sitä mieltä että tappaa kaikki ohi kulkevat.

Mutta jospas tästä lähtisi vähän ulos treenaamaan.

Levottomat ranteet

Subré on rakastunut pedigreen koiranruoka mainokseen, aina kun se tulee tv:stä pieni napottaa niin keskittyneesti että ihan naurattaa. En nyt löytänyt sitä netistä, mutta laitetaanpas pienestä kotiapulaisesta videota. Subré antaa pyykkipoikia minulle kun laitan pyykkejäkuivumaan:







Secin kanssa on nyt rallytokoiltu ahkerasti ja alo alkaa sujua jo oikein mallikkaasti. Onneksi saatiin vähän vinkkejäkin parin liikkeen suorittamiseen, niin nyt ainakin tehdään ne oikein, jos en sekoa laskuissa. Kiva laji, nyt olen jo katsellut ylempien luokkien tehtäviä jotka ovat varsin jännää pyörimistä.

Agilityä on tehty kahtena päivänä keskiviikkona oli Iidan treeni. Seci oli taas kunnon kuuma oma itsensä ja teki töitä kunnolla. Ensimmäistä kertaa minulle kommentoitiin levottomista ranteista, jotka viuhtovat miten sattuu ja Seci on aivan pihalla koska niitä pitäisi seurata ja koska ei, nyt pitää kyllä keskittyä tähän oikein urakalla ja jäykistää noita ranteita. Subré teki treenien jälkeen välistävetoja, päällejuoksua, pimeää putkea, slalomia ja vähän keppejä päälle.

Perjantaina suunnattiin rataharkkoihin nyt oli vuorossa hyppyrata. Subré on viettänyt lomaa pari päivää ja aktiviteetit ovat olleet vähäiset mikä näkyi kyllä menossa.  Kakara keskittyi kiljumiseen, jolloin itse agilityyn ja kuuntelemiseen jäi hyvin vähän ajatustilaa. Ja jos/kun ohjaus oli yhtään myöhässä niin metsään mentiin ja lujasti. Tästä opimme että Subré pitää vähän väsyttää ensin niin lopputulos on varmasti kivempi. Pitkällä radalla neiti selvästi kuumenee koko ajan vaan lisää, aivan sama juttu kun Secillä nuorena. Agilityradat ovat helpompia kun kontakteilla stopataan, mutta hyppyradoilla varsinkin nyt kun ei mennä edes keppejä niin kuumutaan oikein urakalla kun on niiiiiiiin kivaa juosta.  Kyllähän Seci vieläkin nostattaa itseään radan loppua kohti, mutta sellainen turha kuumeneminen mikä vie keskittymisen on jäänyt vaan harjoituksella pois ja niin tulee aika varmasti Subrénkin kanssa käymään. Ja vielä ei ainakaan olla ihan Secin tasolla, joka lähes tulkoon puri  ja huusi eikä sitä voinut jarruttaa.Seci oli jälleen terässä, tarkoituksella tein yhteen kohtaan kökön pakkovalssin kun ne olivat kökköjä keskiviikonkin treenissä. Ekalla kierroksella möhlittiin loppua, mutta toisella jätin Secin kunnolla kepeille ja sain lopun käännökset menemään.

Sinne, tänne ja vielä tuonne.

Lauantai päivällä oli kssk:n joulukarkelot hallilla, ohjelmassa oli kaikenlaista kivaa puuhaa ihmisille ja koirille.

Subrén ehdoton lemppari oli yllätys yllätys makkaransyönti kisa, jossa namit olivat jonossa ja ne piti syödän mahdollisimman nopeasti. Subré menikin heti kärkeen ja pääsi finaaliin. Finaalissa parannettiin aikaa vielä entisestään ja niin meidän ahmatti imuri kruunattiin makkaran syönnin seuranmestariksi.

Seci taas ei kovinkaan makkaransyöntiin ihastunut, kyllä se osan söi, mutta jos pala oli yhtään likainen niin se sylkäistiin.

Välissä Subré pääsi leikkimään 4kk Helmi lapinkoiran kanssa, tytöillä oli oikein mukavaa. Secikin kävi vähän riekkumassa mukana.

Otukset olivatkin mukavan vihreitä leikkin jälkeen ja niin meidän joukkueen nimeksi tuli vihreät lampaat. Joukkuekisassa  oli kongin kuljetusta, spiraalinjuoksua, agilityesteitä vähän muokatussa muodossa hihnassa suorittaen ja ohjaajalle pari pientä tehtävää. Meidän pennut ja Seci meni oikein hienosti ja niin tulimme 3, kun joukkueita oli n. 15.

 

 

 

Pedrokin oli mukana

Lopuksi oli vielä putkirace, jossa kaikki kilpailivat samalla radalla saman arvoisesti koosta tai tasoryhmästä välittämättä.

Lähtö tapahtui vihreiden ruutujen välistä ja ajanotto pysähtyi kun koira juoksi niiden välistä. Paperilla rata näytti hyvin yksin kertaiselta, mutta kun rataantutustumisessa aikansa pyöri niin oli ihan kunnolla sekaisin. Tyhmänä olin ilmoittanut koirani järjestykseen Subré, Seci, Pedro. Olisi pitänyt aloittaa Pedrolla niin olisi rata ollut paremmin hanskassa. Subrén kanssa meni vähän vielä pohtiessa mihin pitkään mennä seuraavaksi, mutta oikein meni koko rata 10 putkesta meinasi mennä ohi ja sinne tuli kaarrosta 4 päätä kohti, mutta hyvin korjasi ja jatkettiin nollalla maaliin. Sitten Seciä kehiin ja senkin kanssa nolla, ei ihan nopeinta Seciä meno oli taas kankeaa, taitaa olla jonkin verran jumeja kun viime aikoina neiti on tuntunut niin kankealta.Viimeisenä vielä Pedro, jolla myös nolla. Seci tuli 3. heti kahden maksi kelpien jälkeen, välissä parsoni ja sitten 5. meidän 10kk kakara reilusti kisan nuorin osanottaja kokeneiden agikoirien joukossa, hieno pikku neiti.

Kuvista kiitokset Helmin omistavalle Marikalle.

Sunnuntai aamupäivästä sitten kohti Imatraa. Nyt lähti mukaan vain Seci. Kisat olivat maneesissa, en muistakkaan koska viimeksi oltaisiin kisattu maneesissa, varsinkaan sellaisessa missä pohja olisi kuin suossa juoksisi. Savioja oli tehnyt kivoja ratoja, mutta ei taaskaan ollut meidän päivä. Ekalla radalla Seci meni hienosti ja pari estettä ennen maalia Seci luki taakakierrolle viennin ohi vienniksi ja juoksi hienosti hypyn taakse jatkaen matkaansa kohti seuraavaa estettä.Ja siinä meidän hienot niistot.... Toisella radalla oli sitten tuomarin mielipide meidän ihan hyvästä keinusta 5.  muuten ihan siisti rata, yksi ylipitkä kaarros ja takakulmassa vähän vauhti hidastui kun meni pohja niiiin pehmeäksi, enkä ehtinyt parhaiten ohjata Seciä. Mutta toiseksi paras aika, pari kymmenystä jäätiin Suomalaisesta.

Turha reissu

Meillä piti olla tänään rallytokon möllikisat Nastolassa, enkös lähtiessä hukannut ajo-ohjeen ja käytiin pyörimässä jälkikäteen katsottuna n. 2km päässä hallista, muttei löydetty. Oltiin sitten niin pahasti myöhässä, ettei auttanut kun lähteä kohti kotia, aivan turha reissu ja ärsytti ihan hirmuisesti.

Eilen käytiin ratatreeneissä, Minna oli tehnyt kivan radan joka hieman muunneltuna nähdään jossain vaiheessa lähiseuran seuranmestaruuksissa. Subré pääsi juoksemaan mineillä, kepeistä mentiin ohi, niitäkin pitäisi taas  treenailla niin joskus saisi ne kuntookin, tavoitehan oli että vuotiaana mihin on enään pari kuukautta ne menisivät radalla. Kontaktit olivat hyvät, rimat (30cm) pysyivät ylhäällä ja ihan sujuvaa menoa. Kerran Subré meinasi tukehtua namiin kun lähdin kontaktilta liian aikaisen ohjaamaan ja kerran neitillä meni kaarroa pitkäksi kun vähän matkan päässä heiteltiin palloa ja tietenkin piti käydä vähän huutamaassa mukana. Rengas oli radalla ensimmästä kertaa, ekalla kierroksella mentiin aivan puhtaasti, toisella oma sijoittumiseni oli huono ja vedin Subré pois linjalta jolloin mentiin sivusta, mutta korjasi hyvin virheen toisella yrityksellä. Subrén kanssa juokseminen alkaa mukavaa, vielä on paljon ohjaustekniikoissa treenattavaa, mutta homma alkaa olla jo kivan sujuvaa. Kepit kuntoon , keinulle malttia ja yleistä estevarmuutta lisää niin ensi kesäkuussa haetaan voitot kotiin.Unohdin muuten viime viikolla kirjoittaa, että Karitan kanssa torstain treeneissä mittailtiin Subré mediksi. Seci pääsi medeillä, eka rata oli vähän kankea, mutta ihan siisti nolla. Toisella Seci oli taas oma itsensä, alun kanssa vähän kitkailtiin, kun Seci tuli jostain syystä ekasta hypystä ohi. Vaikka kaarrokset paukkuivat niin asenne oli kohdallaan, taas nolla ja palkkailin kontakteilla. Hassua sinäinsä, että tytöt kaarrattelivat samoissa kohdissa, joten ohjauksessa oli varsin iso vika niissä kohtia, mutta ne meni taas treeniblogin listan puolelle ja ensi kerralla onnistuu. Hyvillä mielin lähdetään huomenna Imatralle ja tällä kertaa lähtee navigaattori mukaan...

On sillä sukulaisiakin

Aikonaan keräsin kuvina Subrén sukua taaksepäin, mutta unohdin pennun tultua julkaista sen. Tänään löysin sen tiedostoja selatessa, joten pistetään se tänne, kuten myös Subrén omalle sivulle.Secin oma on myös tulossa, harmillisesti Suomen koirilla ei ole niin hienoa tietokantaa kun ruotsalaisilla ja norjalaisilla josta suurin osa kuvista on saatu.