Kiirettä pitää...

Nyt on viikko mennyt töissä raataessa, aika hyvin vie mehut ensin tehdä seitsemän tuntia töitä paahteisessa toimistossa ja sen jälkeen keksiä vielä jotain tekemistä kotona odottavalle mutiaiselle. Treenaus on nyt jäänyt vähiin, jo tuon säänki vuoksi. Meinaan jos yhden huonon puolen Secistä keksin, niin se on aivan surkea kuuman kestävyys, Seci läkähtyy hetkessä jos on yli 20 astetta lämmintä. Hetken Seci jaksaa tehdä töitä innoissaan ja täysiä kun kaataa reilusti vettä sen päälle juuri ennen rataa, mutta nopeasti kieli roikkuu ja läähätys käy, vauhti hidastuu reilusti ja käännökset laiskistuu.


Tänään pohdintojen jälkeen lähdin etsimään ravintoliuosta, jolla saisi paremmin koirien nestetasapainon ylläpidettyä. Seci osa syyllinen moiseen, kun se on todella huono juomaan, ja näin kesä kuumalla vetää todella kuivaan kuntoon, uskon tämän vaikuttavan myös tuohon kuuman kestävyyteen. No töiden jälkeen lähdin sitten seikkailemaan läpi pari eläinkauppaa, toiveena oli ostaa RC:n rehydration supportia, mutta sitä ei löytynyt. No sitten käväisin parissa apteekissa, joista toisesta löytyi Aptus Nutrisalia, jota oli jäljellä meitä odottamassa juuri sopivasti yksi purkki. Tuo on tuollaista valkoista jauhetta, jota sekoitetaan veteen. Aine on ravintolisä, joka ylläpitää koiran nestetasapainoa. Katsotaan nyt miten tuo toimii, tai onko sillä mitään vaikutusta, eipä tuo kallista ollut joten ei pahemmin kirpaissut meinaan tuo ei maksanut kun reilut 9e. Rc:n olisi ollut maustettua, tuo aptuksen nutsisal on täysin mautonta ja hajutonta, pitänee siis keksiä jotain maustetta hieman joukkoon, jospa sitten menisi Seciltäkin vähän paremmin alas.

No sitten treeneistä. Viime sunnuntaina kävin treenaamassa Kausalassa, lämpötila oli aivan liian kuuma siihen hommaan. No saimme me jotain aikaiseksi paahteessa, mutta joku viisaampi olisi jättänyt nämä treenit juoksematta. Nyt keskiviikkona oli viimeiset KSSK:n treenit ennen kesätaukoa, meni hieman lössöilyksi, eikä ohjaaja ohjannut kunnolla. Tänään kävin kausalassa treeneissä. Ratana oli medien joukkue radan alku puomille saakka. Hieman meni taas helteen piikkiin, mutta kyllä siellä nyt suurin osa asioista onnistui, myös se käännös jota jännittäessä sm kisoissa rata meni vähän pieleen. Nyt Seci saakin treenailla vähän agility kotona, mutta muuten lomailla viikon agirotuun asti.

Karvaton mudi kuvia tulossa, vaikkakin tuosta otuksesta lähtee vieläkin karvaa irti. En kyllä pidä yhtään tuosta steriloidun nartun turkista, se on pöhöinen ja paksu, vaikka karvaa onkin todella vähän päällä tällä hetkellä. Taitaapi olla tuo turkki aika kuumakin.

Mieleni valtasi outo ajatus, treenaankohan Secin kanssa aivan liikaa, tai olenko treenannut viime aikoina sitä liikaa. Jos lähdetään viime viikosta, Seci treenasi keskiviikkona kouvolassa, torstaina kausalassa, lauantaina sm joukkuerata + lämmittelyesteillä ensin virtaa pois ja radan jälkeen huvikseen treenailua, maanantaina reilun tunnin putkeen (hups...) kausalassa, keskiviikkona vähän pienemmän ajan kausalassa, torstaina kausalan perustreenit, perjantaina kotitreenit, lauantaina kotitreenit ja tässä nyt pohdin, että lähtisin käymään kausalassa treenaamassa. Eniten pohdin tätä asiaa eilen kun mietin treenatakko kotona vai ei, kun tiesin että tänään tahdon mennä kausalaan juoksemaan. Mutta siinä vaiheessa kun ota vähänkään treenikampeen näköisiä varusteita esiin ja mudi juoksee ovelle ja on aivan innoissaan, eikä paikoillaan meinaa pysyä, tiedän että meidän treeni tahti taitaa sopia ihan hyvin mudilleni. No siihen pitäisi puuttua, etten treenaisi tuntia putkeen, ajan kulua kun ei vaan huomaa, kun Seci vaan tekee ja tekee eikä vireessä näy laskua. Tuo koira on vaan niin huippu, enkä tiedä missä vaiheessa siitä on kehittynyt noin tuollainen, olisikohan aikuinen sopiva sana?. Pentunahan se puri pirun kovaa, jos ohjaaja mokaili, nykyään se vaan huutaa kun hullu, eikä homma keitä yli vaikka samaa jankattaisiinkin. Ihaninta lapinkoira jälkeen on kyllä tuo motivaation säilyminen, koira vaan paahtaa täysiä menemään tunti tolkulla. No mitä nyt jälkeenpäin olen mudeja tavannut ja niiden blogeja ym. lukenut, tuollaista moottoria ja tekemisen halua, ei ihan jokaiselta vastaan tulevalta mudilta löydy. Taisi käydä aikamoinen tuuri, kun onnistuin saamaan noinkin hienon ja vielä kaiken päälle hyvä hermorakenteisen mutiaisen.

Mutta nyt eilisen kotitreeneihin. Aiheena oli pujotteluasento ja kontaktien vapautukset. Ensimmäistä kertaa keksin pistää laudan tuohon jyrkkään rinteeseen, joka on juuri tuon laudan pituinen. Nyt tuli sopiva kulma. Toisena kontaktina oli matto, jolle tultiin vauhdilla. Rinne kontaktit olivat hienoja, matolla meinasi stopit venähtää pitkiksi. Vapautukset tein joko heti, niin ettei kunnon stoppia tullut, tai sitten pidin Seciä pitkään kontaktilla ja tein häiriöitä. Oli aika hieno otus. Kepejä taas neljällä 2by2. Pää alkoi taas nousta, joten laitoin juoksukontakti kaaren reilun metrin päähän kepeistä, ja pää pysyi kun pysyikin alhaalla, nyt vaan lisää toistoja.

Juhannus tunnelmissa

Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja puuttua Pedron väärän puolen pujottelu ongelmaan. Pedro kun on päättänyt, ettei se halua pujotella jos ohjaaja juoksee väärällä puolella, itsepäisenä koirana P ottaa nokkiinsa moisesta ilkeilystä ja lähtee kävelemään muualle, kepit ovat siis kiva este vain ohjaajan ollessa toisella puolella. No kai moiseen käytökseen pitää puuttua, joten tänään päätin aloittaa 2by2, eli tavalla jolla Pedrolle on opetettu kepit. No nyt ainakin sain P:n menemään kahta keppiparia auki väärältäkin puolelta.

Seci pääsi sitten harrastamaan syöksypujottelua, tekemään siis 2by2 lelun perässä, ensin yhtä keppiparia, jonka jälkeen kahta juurikin noin auki. Hullu mudi syöksyy lelun perässä hullua vauhtia, jospa tämä saataisiin peruskepeillekin siirrettyä ja pujottelu asento olisi omaan mieleeni täydellinen painopistettä myöten.

Huvikseni katsoin agi.fi:n ranking listaa, jossa Secillä on jopa 40 pistettä. Medeissä Seci on sijalla 360, eihän meillä ole matkaa kärjessä olevaan Pantse mudiin kun 234 pistettä. Vaatii ehkä hieman kisaamista, ja tulos tason nostoa. Kolmosissa Seci on nyt kisannut 3 kilpailua yhteensä 8 starttia, joista 6 hylkyä ja kaksi 0, sijoilla 3. Etenemä oli Santalahdessa ensimmäisellä radalla pitkine kaarroksineen ja seisoskelu kontaktin kera 3,98 ja toisella radalla, jolla Seci kiersi ravilla putken ympäri n. 10m ylimääräinen lenkki 3,52. Katsoin huippumedin etenemiä esim. Frodolla ja Pantsella on etenemät n. 4,30-4,50/ sekunnissa luokkaa, epätarkan nopeasti katsottuna. Ehkäpä meillä on vielä joskus mahdollisuus pärjätäkkin, jos ohjaaja oppii ohjaamaan ja juoksemaan, nyt kun ohjaaja ei osaa liikkua kunnolla radalla ja koira kaarrattaa ja käyttää kontaktiesteillä turhaa aikaa, ja onhan Seci vielä nuorikin, joten aikaa riittää.

Sm kisa tunnelmissa.

Aikaisemmin pidin agiltystä, se oli hurjan hauskaa ja mukavaa puuhastelua, jonkin verran tavoitteellistakin, mutta kuitenkin sana puuhastelu kuvasi sitä paremmin. Tätä mukavaa ja kivaa puuhastelua on loppujen lopuksi ollut agility Secin kanssa tähänkin asti. Mutta Sm kisojen huippuja katsellessa löysin sen avaimen, miten tästä lajista saa oikeastaan eniten irti, miten radalla otetaan koirasta ja varsinkin itsestään kaikki irti, näin ja keksin mitä ne voittajat ja parhaat erottuvat tavallisista tallaajista. Samalla tajusin mitä itse teen väärin, mihin nuo ongelmamme perustuvat, siis ne jotka eivät ole tasan pääni sisällä...

No maanantaina lähdin sitten kausalan kentälle toteuttamaan uutta ajatusta ja muuttamaan ohjaustyyliäni, ratana oli minien joukkueradan innoittamana tehty pätkä jossa yhdistyy alkua ja loppua.


Luota koiraasi ja juokse, toimi muuten todella hyvin. Nollaa pukkasi, ja todella kovalla vauhdilla ja täpäköillä käännöksillä. Tässä näkee sen, että kun ohjaaja tekee oikeasti kunnolla radalla töitä, tekee koirakin. Seci on yleensäkin kova tekemään, eikä intoa tai tulisuutta puutu, mutta ohjaustyylin ja asenteeni ohjaamiseen muututtua löytyi tuosta koirasta aivan uusi vaihde, ja oli melkoinen voittaja fiilis joka radan jälkeen, kun todella yritämme parhaamme ja teemme tasan verroin täysiä. Tähän asti olen jotenkin tehnyt itse aivan liian puolitehoisesti ja varoivaisesti, varsinkin olen jossain määrin pelännyt vaihdin kasvavan liikaa ja koiran lähtevän käsistä, jos itse menen täysiä ja ohjaamisella annan Secin mennä kovempaa , mutta yllätyksekseni Seci tuntui olevan jopa paremmin hanskassa ja kuulolla, kun mennään tasan niin kovaa kun ohjaajasta lähtee, ja radalla juostaan kilpaa. Pentunahan meillä oli ongelmana kun Seci juoksi aina kilpaa kanssani, ja jätti esteitä suorittamatta tai teki räkien pienestäkin vedätyksestä, mutta nyt kilpaileminen on muuttunut selvästikkin siihen että Seci antaa esteiden verran tasoitusta, siltihän se voittaa, mutta...

No kun oli hyvä fiilis, eikä tarvinnut mitään kohtaa jankata, vaihdoin ulkomuistista maxien joukkuerataan. Innoituksena oli alku hieman erillaisena versiona.


Ensimmäisellä kerralla juoksin koko jutun oikealta puolelta ja hetin sylkkärillä kepeille. Olin aivan varma, että Seci lähtee puolesta välistä tai viimeistään menee kakkosvälistä sisään kepeille, mutta likka paineli tyylipuhtaasti ensimmäiseen väliin. No sitten päätin kokeilla jotain todella uhkarohkeaa, persjättö 4-5 väliin. Ensimmäisellä yrityksellä olin liian hidas lähdössä, enkä ehtinyt, toisella kertaa menin huutamaan jo putken puoleen väliin, kropalla ja kädellä kerroin 2 hypyn, ja kun Seci oli lukinnut sen lähdin jo pinkomaan, ja ehdin juuri ja juuri, mudi tulee meinaan aika kovaa kun jää noinkin paljon jälkeen. Todella loisto treenit ja fiilis oli melkoinen.

Keskiviikkona oli ensimmäisen lomapäiväni, minullahan on jopa ruhtinaalliset 5 päivää lomaa, jos viikonloppu lasketaan mukaan. No treenit alkoivat lupaavasti tuuli varastaa ratapiirrokseni ja heittää sen männyn latvaan, ja kun ulkomuistista rakentelen rataa ja saan se melkein valmiiksi tulee tummat pilvet ja alkaa ukkoskuuro. No Secihän rakastaa vesi sadetta ja tahtoo ehdottomasti mennä juoksemaan mudirallia vesi sateeseen, hetken annan sen juoksennella, mutta takaisin sateensuojaan otus ei enään tahtoisi, eikä tule kutsusta, ei siinä sitten muu auttanut kun käydä hakemassa Seci. Puolen tunnin päästä sade vihdoin ja viimein loppuu ja pääsemme aloittamaan. Rata oli tämän näköinen, haettu hieman maxien sm finaalin alkua.


Menin kutsumaan 3. taakse, Seci sai itsenäisesti hakea alun, kun sain etumatkaa ehdin ottamaan haltuun hyvin 4 takana, ja sain Secin kääntymään, mutta sitten alkoi ongelmat, Seci meni aina 9. Lelun kanssa sain Secin menemään ja kääntymään hypylle, mutta ilman putki voitti aina, ensimmäisestä päästä sain Secin hyvin ohi, mutta sitten se karkasi tuonne 9 päähän. Keppien haku onnistui hyvin, lopussa Seci menasi vaan päättäiväisesti ohjaajasta välittämättä painella tasan verroin täysiä 4 hypylle. No kunnon käskytyksellä sain tuon toimimaan. Hieman oli sikailun makua taas menossa, ja tuo paheni koko ajan, loppujen lopuksi Seci ei enään edes yrittänyt kuunnella päätti vaan että tasan menen tuonne 9. putkeen jos et lelu kädessä huido. No koira kiinni ja treenit loppuivat siihen. Seci on nyt saanut liikaa huomiota ja päässyt yksin mukaan poikien jäädessä kotiin, hattuun on näköjään noussut, mutta sieltä putoaa nopeasti. No mutta niin putosi ohjaajakin, maanantain jälkeen kun oli mahtava fiilis ja odotukset korkealla, eipä ollut tämän jälkeen. Illan kouvolan treenit menivätkin sitten kouluttaessa.

No tänään olikin sitten kausalan viralliset treenit. Ensin oli medin joukkue radan loppua, tarkoituksena oli ottaa alkua, mutta sateen vuoksi en viitsinyt kontaktiesteitä laittaa. Hieman oli kankeaa menoa, koira oli lämmin, mutta ohjaaja ei kun isäni käytti koirat lämmittelylenkillä. Tyhmää lähteä juoksemaan kylmiltään, no mutta nollalla meni läpi.


Toisen radan keksin lennossa, muutellen parin esteen paikkaa. Nyt alkoi ohjaajakin olla lämmin ja pienten säätöjen jälkeen saimme tehtyä huippu suorituksen, erittäin pienillä käännöksillä, jäljet kun näkyi märästä hiekasta todella hyvin. Extra tyytyväinen olin kun vihdoinkin keksin 3. kääntötavan, jolla sain tiukan käännöksen,7 haltuun otto toimi ja Seci liikkeen ansiosta lähti käännökseen kunnolla mukaan, 8 jälkeinen päällejuoksu onnistui, vaikka kuten kuvasta näkyy pituuden ja hypyn väli on alle puoli metriä. On mulla hieno koira, ja sen hienouskin alkaa päästä näkyviin kun sitä ohjataan kunnolla, vielä meillä on paljon opittavaa ja matkaa, mutta jospa suunta olisi oikea.

Meistä ei ole suunnistajiksi...

Parin tunnin yö unien ja rankan työviikon jälkeen, erittäin vähäisellä treenaamisella (töitä, reissu ym..), ei ollut kovin järkevää lähteä Sm kisoihin. Ensimmäiset kolme estettä meni hienosti ja kivan tiukasti, sitten jostain syystä ajatus virheenä ajattelin suunnata suoraan keinulle, ja jättää yhden hypyn tekemättä, no muistin viime tingassa ja sain jotenkin keploteltua vähän matkaa eteenpäin kohtaan joka kai takaraivossa painoi tuon unohduksenkin. Jo rataan tutustumisessa kehittelin itselleni ongelman, ettei Seci käänny tuohon suuntaan vaan vastakkaiseen, enkä sitten ohjannut sitä kumpaakaan suuntaan, joten hyllytettiin sitten. Lopussa pakka hajosi kokonaan ja syli kyydissä mudi pois radalta. En oikeastaan tiedä mistä moinen tyhmä päähän pinttymä on tullut, ettei koira kääntyisi vasemmalle, aina olen ollut parempi kääntämään oikealle, mutta kyllä tuo koira kääntyy kun treeneissä olen viime aikoina pakottanut itseni kääntämään sitä vasemmalle, mutta miksi kisoissa tulee vaan pakottava tarve kerätä painetta noinkin yksinkertaisesta asiasta. No aika huono rata keinu oli jotenkin päin siedettävä kunhan en sitä videolta näe, puomista näen varmaan painajaisia, ravasi kai jo yläosalla pysähtyi 10cm ennen maata, A oli huono, eikä Seci tullut taaskaan alas asti. A:n mokasin itse, kun en vaan juossut ohi vaan jäin himmailemaan, miksi en voi tehdä sitäkin kuten treeneissä. Juuri ennen puomia oli tuo hylly sähellys, kaipa se vaikutti, mutta silti...

No eipä olisi näillä tuloksilla mitään tullutkaan:
1. Kari ja Leevi 15
2. Seci Hylky
3. Satu ja Uula hylky
Ankkuri. Iida ja Soolo 0

No jäähdyttely lenkki vähän venyi, kun olin viemässä Seciä uimaan ja lähdin kiertämään 8km lenkkiä jonka varrella järvi on väärin päin, joten ennen kun järvelle päädyimme kiersimme 6km sekä kun muistin, että kunnon lenkkipolulta käännytään pienemmälle polulle kiersin ylimääräisen reitin. No tulipahan kunnon lenkki tehtyä ja pääsi mudi loppujen lopuksi uimaankin.

Paljon on töitä ja suurin osa pakasta pitäisi taas saada kasaan ennen agirotua jossa Seci näillä näkymin juoksee perjantaina 2 rataa, sunnuntaina avo sm karsinnan (+ toiveissa olisi finaali) ja kv startin (toivottavasti pääsemme toisellekin radalle), sunnuntaina viimeiset nuorten kilpailut.

No turkin puolesta Secillä ei ainakaan pitäisi olla kylmä, pesin sen tiistaina ja tv:tä katsellessa harjasin sitä furminaattorilla, vahingossa otin siitä hieman liikaa karvaa irti ja se on pienesti sanottuna kalju, sillä ei ole pitkää karvaa kun hännässä muuten sentin turkki, joka kihartuu ihan vähän. Äskettäin se oli vielä ihan siedettävä kun pesu sai sen pörröiseksi, mutta tämän päivän uinti ja uuden latviasta ostetun BOT verkkoloimen käyttö kilpailuissa poisti saippuan pörrö vaikutuksen ja kaljuus näkyy. Mutta Secillähän pidittiin talviturkkia päällä Latviaa varten ja pohjavilla oli todella takussa kun siitä suurimman osa kamman kanssa otin irti, että jopa ilman furminaattoria tuo koira olisi kalju, furminaattori vain viimeisteli lopputuloksen. No eipä tarvitse ajatellekkaan lähteä muoti ilmöön leikelleen koirilta turkit pois tai lyhkäsiksi (todella sm kisoissa oli kynitty joko ammattimaisen hienosti ja selkeän rumasti keittiösaksilla ei trimmattavat pitkä karvaiset koiransa) kun koira on jo valmiiksi noin karvaton, ja uskoisin että tuo vähäinen karva suojaa paremmin kun leikelty karva auringolta, mutta plussana on ettei ole niin kuuma ja uinnin jälkeen turkki kuivahtaa nopeammin. Odottelen silti kyllä innolla, että Secin karva kasvaa takaisin, koska en kyllä kehtaa siitä valokuvia ottaa, sen verran kaunis se on turkittomana.

Latvia

No nyt kun päästiin kirjoittamisen makuun niin pieni juttu latvain reissusta, pitkästi en jaksa alkaa kirjoittamaan, mutta pääasiassa nyt näyttelystä.

Lauantaina Manuel Loureiro Borges:
FI MVA, LT CH Szofogadas Eji " Seci" ROP, CACIB, CAC -> LV MVA
Black Wizard's Every Inch a Man " Aslan" VSP, JUN-CAC


Onneksemme lapinkoirat ja mudit olivat aivan vierekkäisissä kehissä, joten molempian kehiä pystyi seuraamaan samanaikaisesti. Bumban kanssa kävin pyörähtämässä pu kehässä voittajaksi, loppujen lopussa Bumbis voitti myös nartun ja oli rop, junnu koira siis putsasi pöydän valio koirien jäädessä nuolemaan tassujaan. En sitten tajunnutkaan, että mudit alkava, vaan katsoin, että Aslan on kehän suulla, Seci nopsasti häkistä ulos ja juoksujalkaa sisään menolle, matkalla eräs nainen kävelessä potkaisi Seciä vahinogossa kylkeen, ja arvata saattaa kuinka pelästynyt pikku koira tämän jälkeen oli. Kehässä kuitenkin Seci kokosi itsensä. Hieman ketkuillen vein Secin jo Aslanin arvostelun aikana pöydälle seisomaan, vaikka niin ei kai ihan saisi tehdä kun on eri luokasta ja sukupuolesta kyse, no eipä kukaan valittanut. Seci antoi hyvin tutkia itsensä, tiesi olevansa champion luokassa ja käyttäytyi sen mukaisesti. Liikkeet menivät kivasti samoin seisoskelu, arvostelu oli ylistystä, en nyt sitä jaksanut alkaa tähän kirjoittamaan ja kääntämään laitan ne vähän myöhemmin. Rop kehässä juostiin ympäri, jonka jälkeen meille ojennettiin rop palkinto. Päivän saldo oli siis ERI, SA, VAK1, PN1, ROP, CACIB, CAC-> LV CH
Seci on nyt siis kolmen maan muotovalio. No sitten ranskalainen pumi ihminen nappasi hihasta ja pyysi avuksi pumiensa kanssa, joita esitettiin kolme, niistä kaksi oli hänen. Seci häkeille ja Joelia auttelemaan, hänen uroksensa kuitenkin hävisi norjalaiselle valio urokselle, joten en hänen narttunsa kanssa päässyt kehään. Ison kehän odottelu meni nopeasti pumi ihmisten kanssa jutellessa norjalainen että ranskalainen puhuivat hyvää englantia ja tuli siinä ruodittua niin pumien kun mudienkin juttuja. Pumi ihmiset olivat myytyjä Seciin, varsinkin se pentumaisiin ja suuriin tummiin silmiin. No ukkoskuuro jylläsi ulkona, ja salaman isku sai palohälyyttimet huutamaan ja sähköt poikki, oli sekin kokemus. Samoin kun se, että tuomari katsoi Seciin päin, käväisi jopa katsomassa sitä takaa päin, no mutta ei sitten isossa kehässä välittänyt.

Lauantain väsyneet roppi koirat.


Sunnuntaina Kornelija Butrimova:
FI MVA, LT CH, LV CH Szofogadas Eji "Seci" ROP,CACIB
Black Wizard's Every Inch a Man " Aslan. VSP, JUN-CAC

Ennen kehäämme juttelin taas ranskalaisen kanssa, pääasiassa agility mudeista, joita kuulma suurin osa ranskan mudeista on. Hän pyyteli, että veisin hänen pyrrinsä isoon kehään, ellei Seci olisi rop.Tätä kehää ehdimmekin sitten odotella, ennen meitä olisi pitänyt olla kaksi kuvacia, mutta niitä ei näkynyt, ja sitten kehään meni meidän jälkeen oleva koira, pelästyneenä juoksin kysäisemään Aslanin omistajalta, että ei kai kehä nyt vaan mennyt ohi, onneksi ei. Tälläkin kertaa tein samoin kun edellispäivänä ja vein Secin valmiiksi pöydälle, tutkimiset meni hyvin, liikkeissä jouduin hieman kannustamaan, että häntä nousi kunnolla selälle, Seci kun olisi nostanut sen vaan puolisiksi, väsymys taisi painaa. No arvostelu oli taas loistava. No rop sieltä tuli. Kuvia pitäisi jossain vaiheessa tulla Aslanin kaveri otti ainakin palkinto kuvan ja Joel kuvaili meidän kehää sekä otti pari kuvaa ennen isoa kehää. Kehän jälkeen eräs nainen tuli kyselemään mudeista, sen verran pökerryksissä olin kuitenkin vielä juuri kehästä tulleena, että kysymyksiin vastailu englanniksi oli hieman vajaata, anteeksi siis siitä hänelle. Isossa kehässä sitten auttelinkin Joelian neuvomaan latvialaiselle naiselle joka esitti koiraa ensimmäistä kertaa elämässään, mitä kehässä pitää tehdä ja miten pyrriä esitetään, nainen ei aivan paras englannin taitaja ollut mutta kunnialla selvittiin ja hauskaa oli.




Meillä oli aivan mahti viikonloppu, mukana oli kolme koiraan (Seci ja kaksi suomenlapinkoiraa) ja kotiin tuomisina oli 4xROP, 4x CACIB, 2x CAC, 2x JUN-CAC, 2x LV MVA, C.I.B ja koko reissun vielä kruunasi Pojun RYP 4. Hauskinta oli kuitenkin nuo ulkomaalaiset pumi tuttavuudet, varsinkin pumeja kasvattava Joel oli todella mukava, ja ihan yllätyin kun hän tuli sunnuntaina kehämme luokse juttelemaan ja katsoi kehämme ja otti kuvia. Hänen kanssaan tulee varmasti juteltua useamminkin jos näyttelyissä nähdään. Norjalainen nainen oli myös todella mukava ja kehui varsinkin suomalaisia näyttelyn järjestelyjä. Viimeistään sitten varmaankin Suomessa järjestettävässä maailman voittaja näyttelyssä tapaamme jälleen, kiva nähdä sitten myös millainen norjalaisen pennusta on tullut, hänelle kun muuttaa nyt astutus palkkana Suomesta pentu, jonka isä on hänen uroksensa.

Nyt voimmekin sitten odotella joulukuuta jonka jälkeen alkaa viimeisen cacibin haku. Nyt Seciltä lähtikin karvat kun pesin sen ja olin hieman liian innokas furminaattorin käyttäjä, nyt mudi näyttä vielä ihan siedettävältä karvaa on erittäin vähän, mutta se on pesusta pörröinen, mutta kun pörrötys laskee paistaa taas kylkiluut läpi. Erkkarissa Seci varmaankin esiintyy ja ehkäpä kouvola KR:ssä, mikäli karva on kunnossa eikä agilitykilpailuja osu samalle päivälle.

Atzon muistolle

Kerto säe kertoo paljon.

Vähitellen sitä alkaa toipumasta, kaipuu ja ikävä ei katoa, mutta vähitellen ehkä alkaa ymmärtää ettei Atzo vain tule takaisin. Kyllä vieläkin vanhasta tottumuksesta etsii Atzon ruokakuppia, katsoo lenkillä taakseen ja katsoo mihinkäs pappa nyt on unohtunut, Atzo kun välillä jäi nuuskuttelemaan eikä huomaa että muu porukka meneekin jo kaukana,aamuisin herätessä sitä aina toivoo, että kaikki on ollutkin painajaista ja nyt sängystä noustessa pappa nukkuu omalla paikallaan, tänä aamuna jo hetken näin toivoinkin kun nopealla vilkaisulla Soica ja Jäbän muodostama keko Atzolta näytti, mutta ei... Koiria sisälle ottaessa odottaa aina hetken ennen oven sulkemista, kun tottui laskemaan viiteen ja nyt onkin vain neljä. Muistot ovat ihania ja niistä tulee puhuttua päivittäin huippu persoonasta jonka kohdalla kansallisteatteri menetti suuren näyttelijän. Atzo oli meidän rakas koira, eikä samanlaista varmaankaan tule koskaan enään vastaan niin hassu, komea ja terve. Muistan kuinka kasvattaja naureskeli Atzon ollessa pentu, että ensimmäisenä se oli aina ruokakupilla ja viimeisenä se sieltä lähti, pappa eli aina syödäkseen, eipä se lähtenyt taivaaseenkaan tyhjällä mahalla syöminen ei oikein onnistunut, mutta makkara ja banaani maistui hyvin ongelmista huolimatta viimeisinäkin hetkinä.

Lapinkoira piireissä on kohu käynyt, miksi Atzo joka oli niin hyvässä kunnossa viime kesänäkin näyttelyitä kierrellessä, ja nyt meni niin nopeasti, huhuthan liikkuvat, eihän kateelliset voi minkään itselleen kun eivät elävästä koirasta keksineet mitään vikaa, niin nyt voivat rauhassa mitään tietämättä keksiä hienoja teorioita. Kunnon eläinlääkärin diaknoosi oli aivoinfarti, jota itsekkin epäilimme.

Vaikka suru onkin koko ajan mukana, keskiviikkona menimme treeneihin, oli vain pakko päästä Secin kanssa treenaamaan kun huomenna on kakaran ekat sm kisat, olisikohan se vihdoinkin aikuinen kun noin isoihin kisoihin pääsee mukaan, vaikkakin vielä kilpailee vain joukkueessa. Treenit veti Allan, hieman oli taas ongelmia alussa, kun Seci olisi painellut vaan täysiä putkeen, eikä tullut kunnolla haltuun, keinu oli suht, hieno. Huomasin taas treenin puuteen ohjaajan seisoskeluna eikä ohjaus ollut hallitun tiukassa terässä. Kotiin tullessa ensimmäistä kertaa koskaan ei ollut Atzo vastassa odottamassa treeninameja, kyynel vierähti taas silmä kulmaan.
Torstain treeeneissä oli aiheena vauhdista haltuun otot, putkijarrutukset ja takaakierrot. Supereinta oli hienot puomit, ensimmäiseksi isäni laski Secin lämppälenkiltä tultueen 30m päästä puomille, Seci juoksi täysiä teki alkuun askel muutoksen ja otti siistin ylösmenon ( on sillä jäänyt joitain ylösmeno opetuksista päähän) askel muutoksen jälkeen Seci palasi pitkään laukkaan ja laukkasi loppuun asti stoppiin, vähän ylpeä omistaja. ilman vauhtia ei tullut ihan näin nopea suoritus ja osa lopusta tultiin ravilla, mutta erittäin reippaasti alas. Loppuun pari seuraamisesta kauempaa lähetykset ja taas tuli pari noita kokonaan laukattuja puomeja, meillä on siis toivoa.

Hyvästi ystäväni

FI MVA Lumiturpa Atzo 17.3.2000-14.6.2011
Latviasta kotiin tulo ei ollutkaan niin ihana kun voisi olettaa, pappa oli samana päivänä mennyt huonoon kuntoon, tänä aamuna hyvästelimme rakkaan koiramme. Hyvästi Atzo ja hyvää matkaa, tapaamme vielä.



Atzo pari viikkoa sitten kerjäämässä namia lenkillä.


Atzo 2v.

Atzo viime kesänä Kotka Kv:ssa

Atzo viime kesäerkkarissa.

Onnea on oma mudi

Tänään tuli tasan 3 vuotta täyteen siitä kun Seci tassutteli taloomme. Päivääkään en kyllä ole katunut.

Silloin kolme vuotta sitten olin Soican kanssa tokoilemassa kotikisoissa kouvolassa. Soica veti ihan 6-0, ja pelleili oikein urakalla, III tulos tuolta silloin tuli, mutta silti vain hymyilin, taisin olla kehässäkin vähän muissa ajatuksissa. No kisoista lähdettiin ajelemaan kohti hämeenlinnaa. Perillä odotti lauma mudeja, ja sisällä portin takana pieniä mudi vauvoja. Kun portti aukaistiin rynnisti sieltä penskat vauhdilla, Seci jäi vielä hieman ihmettelemään ja pohti uskaltaisikos sitä nyt noita ihmeellisiä vieraita ihmisiä mennä tutkimaan. No lopulta Seci sitten uskalsi tulla pientä etäisyyttä pitäen. Lopulta Riitta nosti Secin syliini, tuolla hetkellä pienestä mudin pennusta tuli minun koirani, joka vielä tänäkin päivänä seuraa perässäni kun varjo.

Seci ensimmäisenä päivänä.



Pieni ja siro agilitykoirani, minusta kaunis, toisista ehkei niin kaunis, näyttelytuomarin mielipidettä ei viitsitty edes kysyä...


No joskus satujen loppu ratkaisu voi toteutua myös oikeassa elämässä. Rumasta ankanpojasta kasvoi kaunis joutsen. FI MVA LT CH Szofogadas Eji.

No valion arvoilla nyt ei minulle ole niin paljon väliä, pääasia että Seci on hyvä siinä mihin sen alunperin otin. Oma nopea, tulinen ja innokas agilitykoira, siitä moni haaveilee, onneksi minun ei tarvitse. Kiitokset vielä kerran Secin kasvattajalle Riitalle, liikaa en voi tästä upeasti pikku otuksesta kiitellä, olen kyllä niin tyytyväinen, että juuri tämä pennun otin ja juuri tästä kennelistä.

Kaarrattaa kaarrattaa...

Tänään lämpöisen päivän kunniaksi piha agility treenit, kuulostipas oudolta, mutta silti... Aiheena vauhdista haltuun otot, pois päinkäännös, pakkovalssi ja sylkkäri kepeille. Alla olevalla radalla pyörittelin.




Kivat treenit, mudi kulki, mutta ohjaus aivan myöhässä, joten taas kaarratti reippaasti. Poispäin käännös ei vieläkään ole hieno, mutta toimii nyt joten kuten, herkästi Seci hyppäsi vaan suoraan eikä käänny hypyn päällä takaisin menosuuntaan, kuten tahtoisin sen tekevät, meinaan siihen Seci kyllä pystyisi jos saisin sille jotenkin tahtoni selkeästi ilmaistua.

Loppuun vielä käännöstreeniä, palkkana vanha kaulahuivi. Pienien vaikeuksien kautta sain Secin taas kääntymään kunnolla. Oli taas hieman liikaa ilmassa fiilistä, jossa mudi tahtoisi vaan lennätellä hyppyjä kauas ja kovaa eteenpäin. Pitänee yrittää keskiviikkona mennä kunnon treeneihin niin tulee taas kunnon asenne tekemiseen ja pääsee tekemään vaativia juttuja, jolloin on pakkokeskittyä

Vielä pari päivää lähtöön, Seci joutuu nyt pari päivää ja kuumimmat päivät olemaan uimatta, ettei turkki mene huonoksi, mutta yritä lohduttaa pikkuista,että reissun jälkeen pääsee taas uimaan ja suurin osa tuosta turkista lähtee veks, furminaattori odottaa jo kaapissa käyttö valmiina.

Eilen oli illalla yo juhlista kotiutumisen jälkeen, olikin tokoilu aika. Tyhmänä kokeilin namipalkkausta vähän iltaruuan jälkeen, tyhmempikin arvaa lopputuloksen, lihapullat eivät pahemmin nirsoa koiraa kiinnostaneet. No ruudun treenaus meni kuitenkin hyvin nameilla. Ensin muisteltiin hieman mikä ihme oli ruutu, hyvin mudi muisti. Sen jälkeen teinkin ruudun hakuja, vein Secin paikalla oloon nurkan taakse ja vaihdoin ruudun paikkaa. Aluksi Seci näki ruudun aina lähetyspaikalta, loppuun vielä pari harjoitusta, jossa Seci bongasi ruudun vasta parin metrin eteenmenon jälkeen. Hienosti onnistui.

No sitten lelun kanssa hieman seuraamista, hetsausta ja innostamista tuo vaati, meinasi taas heittää laiska mudius päälle, jostain syystä Seci ei selkeästikkään seurasi kotona kunnolla, muualla kyllä. Loppujen lopuksi tuli kivoja pätkiä.

Pienen tauon jälkeen keinutreeniä. Ylösjuoksu ja tassut pöydälle juttu onnistuu vauhdilla, alaspäin tullaankin sitten hitaampaa tahtia, pohdin johtuisiko se keinun pinnan liukkaudesta, ensi kerralla pitääkin varmaan heittää matto keinun päälle. Keinulle hypyt ja laskemisharjoitukset sujuvat hyvin, Seci hyppää korkealle keinulle etutassut maahan, ja laskee näin keinun alas.

Tänään kävimmekin sitten uimassa, tällä kertaa jäi pelastusliivit kotiin ja oli luvassa enemmänkin huviuintia. Lelu oli kyllä siltikin mukana. Kiva uintireissu, hieman meinasi taas takapää unohtui vauhdissa, mutta kyllä se siitä lähti taas sujumaan.

Latvian reissu lähenee torstai iltana lähtee laiva kohti viroa, jossa olemme ensimmäisen yön. Siltä sitten ajamme latviaan ja olemme kaksi yötä 5 tähden hotellissa, pääsee prinsessakin tassuttelemaan punaisille matoille. Takaisin tullessa vielä yksi yö virossa ja maanantai aamuna laivalla yli takaisin suomeen.

Operaatio lelu merihädässä

Kuten joku ehkäpä jo otsikosta arvasi kävimme tänään uimassa.


Ensi pitää laittaa työasu päälle.


Ilman työasua kiireessä unohtuu takapään käyttö, ja uiminen tuppaa menemään etutassuilla räpiköinniksi. Kiire on meinaan melkoinen, onhan rakas lelu merihädässä, ja voi hukkua millä hetkellä hyvänsä.









Pelastusliivien myötä Seci on oppinut uimaan jo sen verran hyvin, että käyttää koko kroppaansa, kunhan ei vaan ole kiire minnekkään. Yleensä nuo liivit ovat päällä juurikin silloin kun Seci noutaa vedestä jotain, kun haku matkalla sillä on hirmuinen kiire, tulomatkan voikin jo sitten uida rauhassa.









Nyt on vain noita noutokuvia,mutta kyllä pikku mudi pääsi sitten uiskentelemaan ilman työntekoakin.

Tokokilpailut Orimattila.

Secin kanssa käytiin tänään meidän tämän vuoden "pakolliset" tokokisat. Olen siis itse päättänyt käydä kokeilemassa vähintään sen kerran vuoteen, mitä mudi sinä päivän keksiikään.

Luoksepäästävyys 10, ja super tyytyväinen omistaja. Tuomari oli mies ja Seci pysyi paikoillaan hienosti.

Paikalla olo 0, Seci pysyi 1,5min. Viereinen koira tujotti Seciä ja vikisi koko tuon ajan. Pitkään Seci yritti vain katsoa eteenpäin ja olla välittämättä, mutta toinen ei lopettanut, niinpä Seci päätti varmuuden vuoksi hiippailla ohjaajan suojiin.

Paikalla olon jälkeen pohdin viitsinkö edes lähteä pelleilemään Secin kanssa kuumalle kentälle, lämpötilahan oli n. 27 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. No päätin sitten kuitenkin lähteä tekemään liikkeet läpi kun tuosta on maksanut, vaikka ykköseen ei liiempiä mahdollisuuksia enään ollutkaan. No mutta päätös oli ihan oikea.

Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen vapaana 9. Koira seuraa hienosti, mutta pistepudotus tuli kun ohjaaja ei osaa tehdä täyskäännöstä oikein. Jotenkin arvattavaa, ettei koirassa ole vikaa mutta ohjaaja onnistuu taas vaihteeksi tekemään jotain tyhmää... Tein siis täyskäännöksen liian tiukasti, kun pyörähdän vasemmalle, Seci pyörähtää kaaren sisässä takatassuillaan ympäri, tapa olisi ns. sallittu kunhan se olisi selkeän U:n muotoinen. Jolloin koira seuraisi kunnolla liikkeessä koko käännöksen ajan, nyt Seci seuraa, mutta pyörähtää paikoillaan.

Liikkeestä maahanmeno 9. Seuraaminen hienoa, maahan meno saisi olla hieman nopeampi, ei kuitenkaan lisäaskelia ym.

Luoksetulo 9,5. Seci tuli hyvällä vauhdilla, pomppasi lopussa, mutta ei minua vasten. Hyvä suoritus.

Liikkeestä seisominen 8. Seci hieman alkoi ennakoimaan ja pudotti vauhtia juuri ennen käskyä, mutta käskystä stoppasi ilman lisäaskelia.

Estehyppy 9, loppussa Seci otti yhden askeleen sivuun kun kiersin koiran sivulle.

Kokonaisvaikutus 9. Hyvin toimiva ja työskentelevä koira, jonka menoa on ilo katsella.

Kokonaispiste määrä: 153,5 II tulos. sija 5.

Koiria alokkaassa oli 11, niistä kaksi lähti paikailla makuusta, silti tuli vain 2 ykköstulosta, voittajan pistemäärä oli 177. Secin yksilöliike pistemäärä alokasluokan paras, mutta tuo paikalla makuusta lähtö pilasi tuon tuloksen.

Tällä kertaa tein kerrankin kokeessa myös jotain järkevästi, juoksutarkastuksessa Seci oli sylissä, jolloin neitiä ei ahdistanut ,niinpä tuo luoksepäästävyyskin meni hienosti. Tuomari sai myös olla rauhassa liikkeiden aikana, eikä sitä mulkoiltu ja epäilty sen tulevan syömään pienen mudin hetkellä millä hyvänsä, kuten teemana on edellis kilpailussamme ollut. Joka liikkeen jälkeen nopeat kehut ja taputukset ja vauhdilla vaan perusasento ja "valmis" jo ennen kysymistä, tuosta tuli vähän vauhdikkuutta, eikä jäänyt sellaisi tyhjiä aukkoja, joissa Seci olisi päässyt huuhailemaan tai keräämään painetta, työskennellessäänhän Seci ei muusta välitä, mutta tuona vapaana aikana olisi voinut tulla jotain ylimääräistä stressiä, joka olisi sitten heijastunut liikkeissä.

Mutta pääasia oli että meillä oli ensimmäistä kertaa tokokehässä oikeasti kivaa. Mukava tunne kun koira tekee parhaansa ja toimii kuten treeneissäkin, jaksaa yrittää innokkaasti ja teki täpäkästi vaikka palkkaa ei tullutkaan. Täysiin kymppeihin on vielä vähän viilaamista, mutta kun emme näköjään vaan saa sitä ykköstä aikaiseksi niin mahdollisuuksia niiden tavoitteluun taitaa olla edessä, jospa sitten vuoden päästä,tai jos saisin toisen mielenhäiriön ilmoittaa tuon toistamiseen tänä vuonna, sen verran hyvä fiilis jäi tästä kilpailusta, mutta olen kyllä vieläkin sitä mieltä, ettei toko nyt taida olla ihan meidän laji, liian hidasta ja tosikkomaista. Koiralla kylläkin olisi varmasti lahjoja tähänkin, niin kun Secillä on kaikkeen mitä sen kanssa olen keksinyt kokeilla, mutta ohjaajan into ei vaan taida riittää, harmi sinäinsä noinkin pienellä treenimäärällä kun saadaan suht, hyvät pisteet, niin miten kävisi jos Secin kanssa treenaisi joku lajiin kunnolla motivoitunut ja treenit olisivat tavoitteellisia, kymppejä varmasti tippuisi nopeaan tahtiin. Mutta kun tuo upea pikku gigura on nyt minulle eksynyt ,niin saapi se olla hullu agilitykoira, tottelevaisen yksilön sijaan.

Ja kyllähän hullu agility koira nyt tokokisoissakin puski läpi, kilpailuthan pidettiin nurmipohjalla pk-kentällä, jolla oli iki ihania A-esteitä, monesti Seci oli jo niille menossa vuoroa odotellessa, mutta hihna ei antanut kiipeilu varaa etutassuja pidemmälle. No tuloksia odotellessa, laskin Secin sitten vauhdilla ja vapaana juoksemaan kerran A:n läpi, ainut ongelma oli kun loppukontaktin otto oli hieman haasteellista, no emäntä ei nyt suuttunut moisesta epäonnistumisesta kun Seci selkeästi pysähtymistä yritti, mutta pk-A on hitusen huono tähän käyttöön.

No reilun tunnin pyörähdys kotona ja agilityyn. Kaarrokset vähän taas paukkuivat, ohjasin aivan liian löysästi, eikä Secikään parhaimmassa terässä ollut. Pitkä päivä ja kuuma ilma saavat talviturkissa olevan koira aika vetämättömäksi. Vielä reilu viikko ja sitten on latvian näyttely käyty ja voin hyvillä mielin ohentaa tuota turkkia. Kelpaa sitten ohuessa kesätukassa juosta agilityn SM kisoissa seuramme joukkueessa, kova tasoiseen porukkaan pääsimmekin mukaan joukkueessa on Secin lisäksi maajoukkueessa ollut ja hallitseva piirimestari. Toivottavasti keinuprojekti on silloin edes suunnilleen valmis, tänään radalla keinut vanhan mallisia, vähän ehkä parempia. Loppuun otin samat hypytysjutut kun kotikeinulla on nyt tehty, ja siitä jatkoin eteenpäin, loppuun juostiinkin vauhdilla koko keinu, joka oli jo aika lähellä sitä mitä haluan sen olevan, ei ne etutassut tule vieläkään yli, mutta nyt Seci juoksi aivan keinun päähän. 30-40 cm Seci uskaltaa jo heittää tassut alas, korkeammat pudotukset sitä vähän jännittää.