Yleensä rakastan alkusyksyä, sen värejä ja aurinkoisia päiviä, sopivan lämmintä keliä ja rauhallista fiilistä. On vaan niin rentouttavaa kaiken kesän kiireen jälkeen heittää kumpparit jalkaan ja lähteä tallustelemaan koirien kanssa metsään, napata mustikoita sieltä täältä ja nautiskella vain olosta. Syksyn myötä myös kaikki kesän sähellys loppuu kun kaikki lomailijatkin palaavat arkeen, treenit alkavat pyöriä normaalisti ja kaikesta tulee ennakoidumpaa, vaikka kesän extempore tehdyt jutut ovat ihania, niin syksyllä jotenkin jo kaipaa tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta kaikkeen.
Meidän elokuun loppu meni hieman alkuperäisistä suunnitelmista poiketen. Zeta meni huonoon kuntoon hyvin yllättäen muutama viikko sitten. Maanantaina se liikkui hetkittäin vähän oudosti, mutta kuitenkin ravasi puhtaasti juoksuttaessa, joten oletin sen tassunpohjien olevan herkkänä uudesta karkeammasta sorasta ulkotarhassa. Zeta teki innolla tottis ja purutreenit illalla läpi ja oli ihan normaalin oloinen kaikin puolin. Tiistai aamunakin se oli ihan oma itsensä, pientä jäykkyyttä ehkä asvaltilla mutta nurmella kävely oli tavallista. Subrén kanssa käytiin jälkitreeneissä ja Zetan kanssa pysähdyin montsukentälle tottistelemaan kotiin ajomatkalla. Koira ei vaan hetkittäin vaikuttanut yhtään omalta itseltään ja maanantain tavoin vuoti turhaumaa vinkumalla läpi. Eteenmenot olivat hitaat ja niiden jälkeen ravi alkoi muuttua huteraksi ja jäykäksi. Soittelin kaverille kotimatkalla, että ei se varmaan vain tassunpohjista voi johtua, ja tulin siihen tulokseen että pysähdytään vielä kotimatkan varrella Anjalan eläinlääkäri asemallekin hakemaan kipulääkettä. Onneksi heiltä löytyi pieni hetki aikaa katsoa Zeta läpi muiden asiakkaiden välissä ja kävely oli mennyt hetkessä vielä huonommaksi. Tutkimuksessa kaikki jalat aristi nostoa ja sitten jäätiinkin odottamaan tulehdusarvoja, jotka olivatkin sitten selkeästi koholla. Muuta tutkimusta ei ehditty tekemään, vaan borrelioosin pikatestit lähtivät labran suuntaan tutkittavaksi ja lähdettiin antibiootit ja kipulääkkeet kädessä kotia kohti. Tiistai ilta meni hyvin huonoissa tunnelmissa, koira hädin tuskin pystyi liikkumaan lyhyitä pätkiä kerralla ja vain makasi makkarissa yksin sängyssä eikä selkeästi kaivannut muiden seuraa. Illalla meinasi usko loppua lopullisesti kun Zeta ei jaksanut edes tapansa mukaan poimia jalasta pois ottamiani sukkia lattialta ja viedä pesukoriin hetken niitä kanneltuaan kuten yleensä on ihan itse keksinyt alkaa tekemään. Zeta vain makasi ja katsoi sukkia kaihoisalla katseella. Onneksi samassa taloudessa asuu viisaita mudeja, jotka jaksavat yllättää, Vip hetken tilannetta sivusta katsottuaan nappasi sukat ja vei ne Zetalle, joka sai kun saikin niitä onnellisena hetken omia. Keskiviikko meni vielä aika samoissa tunnelmissa, iltaa kohti koira alkoi jo halutakin liikkua ja nousu johde jatkui torstaille. Perjantaina alkoi jo vointi olla lähempänä normaalia, vieläkin jaloissa oli selkeää jäykkyyttä, mutta Zeta pystyi ja halusi liikkua. Käytiinkin sitten välikontrollissa eläinlääkärissä ja tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun. Borrelioosin pikatesti näytti negatiivista, mutta se ei sairautta pois sulje. Tällä hetkellä Zeta alkaa olla jo aikalailla omaitsensä ja hetkittäistä ylösnousun jälkeistä jäykkyyttä lukuun ottamatta saa liikuttuakin jo reippaasti. Nyt vaan odotellaan että antibiootti kuuri loppuu ensi viikolla ja toivotaan ettei vaivat uusisi. Fiksuna tyttönä Zeta sairaslomailun lisäksi aloitti juoksutkin, joten jos positiivisia ollaan niin meneepähän molemmat tauot samalla kertaa...
Zetan sairastumisen vuoksi kaikki koirat ovat olleet tauolla vähän kaikesta. Pääosin aika on mennyt töiden jälkeen kotona makoillen ja metsässä juoksennellen. Treeni intoa kasaantuu koko ajan enkä malttaisi odottaa että Zeta saa treenausluvan toivottavasti parin viikon päästä.
Seci kävi Lappeenrannassa piirimestiksissä hakemassa 2x hylyn ja viime viikonloppuna Kotkasta hakemassa 2x hylky ja viimeiseltä radalta jälleen suurta ärsytystä nostattaneen 5 keppien sisään menosta, ei vaan voi kisoissa mennä sinne ensimmäiseen väliin... Huomenna on vielä oman seuran kisoissa 3 starttia, joskohan nyt onnistuisi vähän paremmin. Hyvin huomaa kuinka oma ohjaus alkaa olla todella ruosteessa kun agilityä tulee tehtyä todella harvoin. Ehkäpä kohta nuorisokoiruudet alkavat treenata vielä ahkerammin, niin alkaa taidot palautua. Vipin koosta tulee usein kyselyitä, silmämääräisestihän se on ihan minimies mudiksi, mutta mittatikku antaa hieman kauhua näyttämällä lukemia 41-42cm väliltä. 6kk kohdalla tuli selkeä kasvupyrähdys, mutta juuri katsoin että samaan kohtaan seinässä olevaa viivaa se vieläkin osuu mitattaessa joten kokoa ei ole siitä tullut lisää, ikää paria päivää vaille 7kk.
Kasvatit sentään menestyvät kisoissa hienosti. Ren nappasi RTK4 kasaan 3:lla mestariluokan kisalla ja näin ollen toivottavasti mahtuu mukaan RT:n SM kisoihin. Flinga kisasi viime viikonloppuna ahkerasti ensin rallytokosta avoimesta luokasta 97/100 sija 3 kera koularin RTK2. Sunnuntaina Flinga kävi vielä tokokokeissakin napaten toisen 1. tuloksen alokkaasta 179,5 sija 4. Hienoa tytöt!
