Sadepäivä

Ulkona sataa & vapaapäivä töistä , joten mitenkäs aika menisikään mukavammin kuin blogia päivitellen.

Maanantaina käytiin ultrassa, tulosta onkin hehkuteltu niin paljon ympäriinsä, että varmaan suurin osa blogin lukijoista on jo kuullut, että meillä todellakin odotellaan mudin pentusia. Ultrassa pentuja löydettiin 4 ja epäilyksenä että ylempänä josta ei karvoja viitsitty ruveta ajelemaan voisi olla pari, joten 4-6 vauhti hirmua odotellaan. Jos joku harrastuskentän tulevaisuuden lupausta havitteleva tänne eksyy, niin kyselyitä pennuista otetaan edelleen vastaan. Kodit pennuille päätetään lopullisesti vasta kunhan nähdään millaisia tyyppejä sieltä syntyy.

Kakarat pitävät sen verran omia agitreenejä jo mahassakin, että tuleva äippäkoira on voinut koko viikon huonosti, eikä ruoka ole oikein maittanut, herkkuja lukuunottamatta.Eilen kävin sitten eläinlääkärin ohjeesta ostamassa Royal Canin Starter Mousse Mother & Babydog ja niin alkoi ruoka maistua, joskaan ei vieläkään kupista, mutta pääasia että nyt edes syö. Tietenkin kevyenä koiran huijaamisena tuohon joukkoon on ollut kätevää sotkea possun- ja kalkkunanlihaa, lampaan rasvaa sekä kanansydäntä.

Eilen lähdettiinkin sitten käväisemään myös Kotkassa Kymen piirimestaruuskilpailuissa. Palkinnoilla ei juhlittu ja aika turha reissu, kuten meillä on ollut vähän aina tapana olla puoli kuntoisena piirimestiksissä, mitä sitä "hyvää"tapaa rikkomaan. Ennen ekaa rataa Seci alkoi yllättäen linkuttamaan, onneksi anturan välistä löytyi vain terävä kivi. Seciltä oli kuitenkin ehtinyt fiilis mennä ja vaikka kävelikin ok, niin varoi tassua koko radan ajan. Tehtiinkin sitten hyyyyvin hidas nolla -1,34 sijalla 12 ja vieläpä hyppäri nolla joten ei sillä mitään tehdä arvokisojen suhteen, sillä agilityradalla mentiin keppien aloitus väärinpäin. Olin ihan valmis lähtemään kotiin, mutta en viitsinyt joukkuetta jättää pulaan, joten monien tuntien odotuksen jälkeen päästiin joukkueradalle. Nyt Seci painoi vihdoin ja viimein kaasun pohjaan ja tykitteli menemään tavalliseen tapaansa. A:lla olin päättänyt sen pysäyttää, mutta aloin sitten epäröimään kuitenkin viime hetkellä ja epäselvyyden tehdäänkö juoksu vai stoppi -seurauksena tehtiin sitten vanha kunnon hyppykontakti, josta 5. Kaksi joukkuelaista sitten hyllytti, joten eipä tullut tulosta joukkueelle. Positiivista päivässä oli hyvät puomin ja keinun kontaktit, joita käytiin keskiviikkona ihan hallilla asti jauhamassa. Hieman on kontaktit rikki menneet asenteella jossa kisataan aina kun on aikaa, vaikka treeneille ei ole sitä löytynyt. Joskohan tässä kohta ryhdistyisi, ainakin kepit ja kontaktit vaatii hiontaa.



Mutta eipä meillä muuta, kauhukakaroita odotellessa :)

Porvoon porinat

 Viikko on taas hujahtanut vauhdilla ohi ja huomenna on jännittävä päivä, kun tassutellaan Subrén kanssa ultraan. Neiti on rauhoittunut reilusti ja hyvin hellyyden kipeäksi muuttunut, ehkä hieman pyöristynytkin, mutta siinä voi kyllä hieman tuo turkkikin tietysti hämätä ja kaikki ylimääräiset napostelut.

Noin muuten aika menee hyvin vauhdikkaasti töissä ja sitten ne vähäiset vapaapäivätkin kun viettää koirien kanssa niin hyvin menee... Maanantaina oli viikon ensimmäinen vapaapäivä ja löysin itseni ensin dogon kanssa pk kentältä ja sieltä rynnistys agikentälle. Omat koiratkin pääsivät piiiiitkästä aikaa treenaamaan. Subré oli aika laiskalla tuulella, tuota en ikinä uskoisi sanovani tuosta vauhtipommista, joten kaipa senkin voisi tiineyden merkiksi laskea. Secikin pääsi näyttämään kuinka hyvin nyt jo treeneissäkin tulee kontakteista läpi loikaten ihan täysiiii, ja taitaapi mennä aikaa saada ne taas oikeasti varmoiksi.

Viikko on taas hujahtanut vauhdilla ohi ja huomenna on jännittävä päivä, kun tassutellaan Subrén kanssa ultraan. Neiti on rauhoittunut reilusti ja hyvin hellyyden kipeäksi muuttunut, ehkä hieman pyöristynytkin, mutta siinä voi kyllä hieman tuo turkkikin tietysti hämätä ja kaikki ylimääräiset napostelut.

Noin muuten aika menee hyvin vauhdikkaasti töissä ja sitten ne vähäiset vapaapäivätkin kun viettää koirien kanssa niin hyvin menee... Maanantaina oli viikon ensimmäinen vapaapäivä ja löysin itseni ensin dogon kanssa pk kentältä ja sieltä rynnistys agikentälle. Omat koiratkin pääsivät piiiiitkästä aikaa treenaamaan. Subré oli aika laiskalla tuulella, tuota en ikinä uskoisi sanovani tuosta vauhtipommista, joten kaipa senkin voisi tiineyden merkiksi laskea. Secikin pääsi näyttämään kuinka hyvin nyt jo treeneissäkin tulee kontakteista läpi loikaten ihan täysiiii, ja taitaapi mennä aikaa saada ne taas oikeasti varmoiksi.

Viikon toinen vapaapäivä menikin sitten siihen, että ensin heräsin vielä työpäivääkin aikaisemmin, torkuttaen herätyskelloa puoli tuntia ja auton nokka kohti Porvoota kiroten omaa tyhmyyttä, että tuli Seci ilmoitettua kisoihin kun olisi niin paljon nukuttanut. Alkuun oli vuorossa agirata, jolla päästiin 5 estelle asti ja sitten pieni virhe ja hyppy väärinpäin. Keskityttiin sitten pysäyttämään kontaktit, puomi oli vielä siedettävä, mutta A:lla lennettiin sen verran vauhdikkaasti, ettei auttanut kun kääntää koira ympäri ja uusi yritys toiseen suuntaan. Toisella radalla päästiin jopa puoleen väliin saakka ja sitten olin huonosti sijoittunut takaakierron vientiin ja niin Seci sukelsi vielä hypyn suoraan kiertämisen sijaan, eipä se ole vähään aikaan jättänyt kierrä-käskyä huomioimatta. Seuraava A oli jo siedettävä ihan alas asti juostu ja neiti sai kehut siitä, seuraavaksi puomilla sitten retostelikin sen verran, että hypyn kautta koira takaisin puomille ja siistimmän alastulon kera maaliin.Tässä kohtaa yritin kerätä ajatuksia kasaan ihanasta ajatuksesta, että olisin voinut silläkin hetkellä nukkua univelkaa pois ,siihen että tulipa treenattua ensi viikonlopun piirimestiksiä varten kontakteja. Viimeisenä olikin sitten hyppyrata, aika peruskaavainen rata, jossa meille pahin oli, että piti suorasta putkestä kääntyä sivuun kepeille, eikä jatkaa suoraan renkaalle sekä lopussa putken ohitus suoran päässä. Pahimmaksi paikaksi osoittautuikin sitten alun välistätyöntö takaakiertoon+niistoyhdistelmä, jossa sitten loppui kengistä pito ja vauhtia piti hakea sitten maasta asti. Onneksi Seci ei ottanut kaatuamisestani pahasti itseensä vaan sain sen huidottua oikealle hypylle ja noustua ylös, sitten vaan töppöstä toisen eteen ja samalla kiireellä rynnisteltiin koko rata edes huomaamatta vaikeita kohtia. Nollalla tultiin maaliin, mutta aikaahan tuossa rypäisyssä saatiin kivasti kulumaan, joten jäähdyttelemään lähdettiin arvioiden, ettei palkinnoille ole mitään asiaa. Juttelin sitten työkaverin kanssa puhelimessa ja päätin käväistä vilaisemassa tuloksia ja siellä sitten suureksi yllätykseksi nimi löytyi sijalta 2 kera H-sertin ajassa -5,93 etenemällä 4,32m/2 voittaja venäläiselle hävittiin sekuntin verran

Viikko on taas hujahtanut vauhdilla ohi ja huomenna on jännittävä päivä, kun tassutellaan Subrén kanssa ultraan. Neiti on rauhoittunut reilusti ja hyvin hellyyden kipeäksi muuttunut, ehkä hieman pyöristynytkin, mutta siinä voi kyllä hieman tuo turkkikin tietysti hämätä ja kaikki ylimääräiset napostelut.

Noin muuten aika menee hyvin vauhdikkaasti töissä ja sitten ne vähäiset vapaapäivätkin kun viettää koirien kanssa niin hyvin menee... Maanantaina oli viikon ensimmäinen vapaapäivä ja löysin itseni ensin dogon kanssa pk kentältä ja sieltä rynnistys agikentälle. Omat koiratkin pääsivät piiiiitkästä aikaa treenaamaan. Subré oli aika laiskalla tuulella, tuota en ikinä uskoisi sanovani tuosta vauhtipommista, joten kaipa senkin voisi tiineyden merkiksi laskea. Secikin pääsi näyttämään kuinka hyvin nyt jo treeneissäkin tulee kontakteista läpi loikaten ihan täysiiii, ja taitaapi mennä aikaa saada ne taas oikeasti varmoiksi.

Viikon toinen vapaapäivä menikin sitten siihen, että ensin heräsin vielä työpäivääkin aikaisemmin, torkuttaen herätyskelloa puoli tuntia ja auton nokka kohti Porvoota kiroten omaa tyhmyyttä, että tuli Seci ilmoitettua kisoihin kun olisi niin paljon nukuttanut. Alkuun oli vuorossa agirata, jolla päästiin 5 estelle asti ja sitten pieni virhe ja hyppy väärinpäin. Keskityttiin sitten pysäyttämään kontaktit, puomi oli vielä siedettävä, mutta A:lla lennettiin sen verran vauhdikkaasti, ettei auttanut kun kääntää koira ympäri ja uusi yritys toiseen suuntaan. Toisella radalla päästiin jopa puoleen väliin saakka ja sitten olin huonosti sijoittunut takaakierron vientiin ja niin Seci sukelsi vielä hypyn suoraan kiertämisen sijaan, eipä se ole vähään aikaan jättänyt kierrä-käskyä huomioimatta. Seuraava A oli jo siedettävä ihan alas asti juostu ja neiti sai kehut siitä, seuraavaksi puomilla sitten retostelikin sen verran, että hypyn kautta koira takaisin puomille ja siistimmän alastulon kera maaliin.Tässä kohtaa yritin kerätä ajatuksia kasaan ihanasta ajatuksesta, että olisin voinut silläkin hetkellä nukkua univelkaa pois ,siihen että tulipa treenattua ensi viikonlopun piirimestiksiä varten kontakteja. Viimeisenä olikin sitten hyppyrata, aika peruskaavainen rata, jossa meille pahin oli, että piti suorasta putkestä kääntyä sivuun kepeille, eikä jatkaa suoraan renkaalle sekä lopussa putken ohitus suoran päässä. Pahimmaksi paikaksi osoittautuikin sitten alun välistätyöntö takaakiertoon+niistoyhdistelmä, jossa sitten loppui kengistä pito ja vauhtia piti hakea sitten maasta asti. Onneksi Seci ei ottanut kaatuamisestani pahasti itseensä vaan sain sen huidottua oikealle hypylle ja noustua ylös, sitten vaan töppöstä toisen eteen ja samalla kiireellä rynnisteltiin koko rata edes huomaamatta vaikeita kohtia. Nollalla tultiin maaliin, mutta aikaahan tuossa rypäisyssä saatiin kivasti kulumaan, joten jäähdyttelemään lähdettiin arvioiden, ettei palkinnoille ole mitään asiaa. Juttelin sitten työkaverin kanssa puhelimessa ja päätin käväistä vilaisemassa tuloksia ja siellä sitten suureksi yllätykseksi nimi löytyi sijalta 2 kera H-sertin ajassa -5,93 etenemällä 4,32m/2 voittaja venäläiselle hävittiin sekuntin verran.


Neljännet kisat putkeen, jossa tehdään nolla ja toiset putkeen kun napataan sert, joskohan ensi viikonlopun piirimestaruuksissa tahti jatkuisi samanlaisena. Kontakti sulkeiset on kai pakko käydä hallilla ja ehkä pitäisi kuitenkin aloitella vähitellen treenaaminenkin ihan kunnolla, vaikka tulostaso on treenaamattomana selkeästi ollut parempi kuin koskaan. :D