Mennyttä ja tulevaa

Vuosi hujahti hirmuisen nopeasti läpi ja taas on aika kirjoitella vuoden vaihdetekstiä. Takana on hirmuisen kiva vuosi, on tullut tehtyä niin paljon ja opittua sitäkin enemmän. Päätin nyt tehdä pienen koosteen vuoden mieleenjäännemmistä tapahtumista.

Tammikuussa käytiin Loimaalla rallykisoissa Karitan & ärrien kanssa, tuloksena 93/100

Maaliskuuss kotiutui perheeseen uusi jäsen, pikkuinen Icaroz, Soican poika ja Atzon tyttären poika

Maaliskuussa käytiin myös Liettuan voittajanäyttelyssä. Subré ROP, ROP-junior, LT JV-13

Huhtikuussa Seci nappasi A-sertin

Toukokuussa Subré kävi koulutuksissa, neiti pääsi paimentamaan, Oreniuksen agivalmennukseen ja pk-seminaariin, kaikissa meni loistavasti, ja kakara sai paljon ihailua powerin määrästä.

Heinäkuussa Sub täytti maagiset 18kk, päivä meni MH-testin parissa Ruotsissa, jonka Sub suoritti leikkien läpi. Viikkoa myöhemmin Sub aloitti agiuran, ensin tylsän 43,2cm mittaustuloksen jälkeen maksi luokassa. Terveystarkeissa Sub kävi hakemassa terveen paperit silmien ja polvien osalta.

Elokuun ehdoton kohokohta oli Ruotsin kisareissu Karitan ja ärrier tiimi kanssa. Aj aj kun vieläkin sattuu vatsalihaksiin reissua ajatellessa, niin parasta! Mieleen jäi niin keskustelut Subrén kasvattajan kanssa, kun myös hienot eksymiset ja pieleen mennyt hotellivaraus, puhumattakaan pilalle menneestä pizzasta. Mutta kaikista hienointa oli kyllä kun porukan nuorin, neiti 18kk teki ensimmäisen nollansa ja melkein toisenkin, jos en olisi mokannut lähtöä.Ihan paras reissu!

Syyskuun alku alkoikin ikävästi hammaslääkärillä. Subré joutuikin sitten leikkauspöydälle hampaan poistoon ja sitten vietettiinkin sairaslomaa treenaamisesta ja kisoista. Heti perään alkoikin juoksut, joten näin meni Subrén syksyn kaikki suunnitelmat uusiksi ja kalenteri tyhjäksi. Posiitiivista tapaturmassa oli, että hammasröngenin ohella napattiin lonkkakuvat, jotka tulivat kennelliitosta lausunnolla A/A, samassa Subrésta tuli virallisesti suomalainen.

Lokakuussa yksi haave toteutui ja FCI:ltä kolhati postilaatikkoon kennelnimi. Pienenä yllätyksenä takaisin tuli vasta vaihtoehto 3.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marraskuussa kävin Secin kanssa Latviassa hakemassa Balt W-13 tittelin, seura oli mitä parhain Sanna & Yoda, muun reissu porukan ohella.

Aika mainio vuosi takana, vaikka itse sanonkin. Paljon mahtavia reissuja ihanien ihmisten seurassa ja paljon hienoja hetkiä, jotka jäävät muistoihin. Huonot työajat ovat häirinneet pahasti harrastuksia, mutta silti on taas päästy taas askeleita eteenpäin ja opittu hurjasti uutta. Subrén sulhon etsintä on ollut loppuvuoden projektina, ja monien vaiheiden jälkeen on toivottavasti löytynyt sopiva sulho, tästä tulee hieman myöhemmin lisää infoa.

Päätin, etten ensi vuodelle anna mitään tulos tavoitteita, saavutetaan mitä saavutetaan on ne laitettu tavoitteiksi tai ei. Ainut tavoite ensi vuodelle on nauttia ja pitää hauskaa. Ensi vuosi tuo mukanaan kaikkea uutta ja suunnitelmia on jo tehty moneen suuntaan, toiveissa on ikimuistoisia reissuja, pentuhaaveita ja syksyllä pitäisi pakata kamat ja palata taas koulun penkille.

Helmikuussa Hyberhyber tiimin uusin jäsen kotiutuu Suomeen,
pienestä pyörremyrskystä tulee kuitenkin vain laumamme etäjäsen,
pikku miehen muuttaessa kivaan kotiin harrastuskaveriksi.

Iloista joulua kaikille toivottaa team Hyberhyberin väki!

Onneksi laumastamme löytyi hyvin innokas tonttu Icu 11kk, joka pääsi poseeraamaan kameralle.

Messarireissu

Joulu alkaa jo kolkutella ovella ja yksi varmin merkki on joka vuotinen messari reissu. Tänä vuonna en omia ilmoittanut ollenkaan kehään, kiitos kennelliiton jolla kesti 3kk myöntää Subrélle hammastodistukset. Nyt on onneksi todistukset taskussa ja kunhan neiti tekee kunnon karvan niin lähdetään keväällä kehään pyörimään. Juoksujen jälkeen karva on lähtenyt tasaisina tuppoina, mutta onneksi uutta tulee yhtä vauhdikkaasti, eikä Sub ole kovinkaan kaljussa kunnossa,vaan pärjää loistavasti ulkona ilman lisävarustusta.

Vaikka Subré ei kehään asti päässytkään, päätin nappasta sen kuitenkin reissuun mukaan, pääsi maalaistollokin vähän muistuttelemaan mieleen käytöstapoja. Pientä etumatkaa otettiin jo ja lähdin torstaina heti töiden jälkeen ajamaan kohti Helsinkiä. Siellä meitä odottelikin innolla Karita ja ärrierit, joista varsinkin Mämmy otti Suffen ilolla vastaan. Kevyttä sohva-sängy rallia ja sitten koiratkin onneksi rauhoittuivat.

Ihanainen CASTLEWOLF FLINGA OLGA'S QUEEN " Helga" ps. hienosti unohdin näyttelykengät kotiin, joten vaelluskengissä mentiin...

Aamulla käytiin sitten pikainen aamulenkki ja jätettiin koirat kämpälle ja itse rynnistettiin innolla kohti messukeskusta. Junalta tullessa opaste näytti 500m, mutta viisaina heitettiin sitten astetta pidempi lenkki, kun lähdettiin väärään suuntaan... Päästiin sitten lopulta perille ja ensimmäisenä oli mudi kehän katselua ja turinointia tuttujen kanssa. Sitten vähän shoppailua, olisi pitänyt kyllä vielä vähemmän shoppailla noin pussien painon perusteella, ei ollut viisasta täyttää koirien ruokakaappia noin antaumuksella kun tiesi kannettavan matkan. Shoppailun jälkeen katseltiin borderterrierien kehää. Oltiin sitten jo lähdössä kerrankin ajoissa kotiin, mutta osuinkin väärään paikkaan väärään aikaan ja iskettiin sitten ison kehän esitys. Eipä siinä auttanut kun jäädä odottelemaan ja sitten siellä kokoomakehässä odottelemaan vielä pidempään. Hienosti pikkuinen juuri ja juuri junnuikäinen Helga puli sipsutteli ison kehän läpi, mitä nyt yleisöä neiti olisi tahtonut mennä tervehtimään. Heti perään vielä kasvattajakehän läpi juoksu tai hyppely, alkoi pikkuista hieman väsyttämään moinen ravaaminen ja meinaisi mennä homma leikkimiseksi. Lopulta päästiin lähtemään kotia kohti raahaten hurjia kantamuksia, nyt onneksi osattiin kävellä lyhyintä reittiä.



Subré oli ollut oikein kiltti tyttönen. Uhkarohkeasti Karitan armejasta lomalle tullut  poikaystävä oli uskaltanut kämpille mennä. Sanoi, vaan, että kyllä Subré hänelle murisi, mutta oli sitten lahjonut sitä froligeilla. Aina kun oli syöttö loppunut, oli murina alkanut ja neiti oli saanut lisää nameja. On tuo otus selvästi aika lahjottavissa oleva tapaus, tietenkin varmaan vähän helpottanut kun on Joonasta ennenkin nähnyt. Joonas oli sitten kiltisti käyttänyt Subrén ulkonakin ja kun Sub oli rynnistellyt hihnassa, niin hän oli sitten juossut sen kanssa kortteleita ympäri hihnan jatkona. Subré niin osaa käyttää moiset tilanteet hyväksi...

Ilta menikin sitten hyvän ruuan ja elokuvan parissa. Lauantai aamuna käytiin vielä koirapuistolla pyörähtämässä ja sitten ei auttanut kun lähteä kurvailemaan kohti kotia. Oli kyllä kiva reissu, kiitokset Karitalle, että päästiin vieraaksi pariksi päiväksi. 

Pullin agilitykoulutus

Me käytiin eilen pitkästä aikaa agilitaamassa, koko syksy on mennyt kiireessä ja hammas skeä juoksutauoilla höystettynä tasaisesti, joten treenit ovat jääneet aika minimiin. Eilen kuitenkin päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ja vielä pidempään aikaan treenaamaan niin, että joku katsoo ja kommentoi vieressä. Mahtaa olla vähintään puoli vuotta sitten viime kerrasta kun oli treenit, jossa on kouluttajakin. Pitäisi kyllä selkeästi useammin päästä kouluttajan valvontaan treenaamaan, varsinkin Subrén kanssa.

Subré pääsi aloittamaan, ensin tehtiin lyhyempi pätkä, joka meni muuten ihan hyvin, mitä nyt linjat tuppasi leviämään. Sitten mentiin pidemmälläe pätkälle, jossa suurin ongelma oli 6 hyppy, josta neiti meinasi juosta lähes joka kerta ohi. Sitten sekoitin sitä omalla linjalla ja vääriin suuntiin katselemalla kepeillä. Noin suurin huomio koulutuksessa oli, että en saa katsoa mihinkään muualla kuin seuraavaa estettä kohti tai muuten Subré käy väärällä esteellä. Linjat pitäsi myös taas saada kuriin.

Oona kuvaili ja teki kivan koosteen Subrén treenistä.



Secin vuoro oli iltapäivällä. Secinkin kanssa alun pätkällä meinasi 5-6 välin persjättö lipsua väärään suuntaan, mikä aiheutti heti kaarratusta. Pidemmällä radalla tuli myös pariin kohtaan turhaa kaarrosta, joista pääsee eroon tiukemmalla ohjauksella. Seci on kyllä hauska otus siinä mielessä, että mitä vähemmän sen kanssa treenaa niin sitä paremmin se tuntuu toimivan. Nytkään neiti ei ole koko syksynä tehnyt kun pari kertaa agia ja se tuntuu kulkevan ja kuuntelevan paremmin kuin koskaan.

Elsille kiitos Secin kuvista :)

Hybersti tästä eteenpäin.

Tänne onkin unohtunut päivitellä. Pari viikkoa sitten FCI:ltä kolahti kennelnimi tähän osoitteeseen! Suurena yllätyksenä takaisin tuli vasta 3. vaihtoehto, joka oli sinne heitetty ajatuksella, että pitää niitä vaihtoehtoja nyt se kolme edes olla.

Nimen takana on yksi Subrén lempinimistä, Sub on melkoinen pyörremyrsky, varsin hassun hauska pyörremyrsky, joten Subrén pentujen nimien edessä nähdään Hyberhyber. Ja samainen kennelnimi aina muistuttakoot mistä tämäkin touhu lähti käyntiin ja varsinkin sitä, ettei Subrén parhaimmat luonneominaisuudet pääsisi ikinä katoamaan linjasta. Tästä se lähtee, katsotaan mihin tie vie ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hyberisti hyberein <3

Baltic winner 2013

Nyt on tämän vuoden viimeinen reissu takana. Matkakaveriksi minulle ja Secille lähti mudi Yoda ja Sanna. Torstain ja perjantain välisenä yönä hypättiin Secin kanssa Lahdesta tutun bussin kyytiin ja lähdettiin kohti Latviaa ja Baltian voittaja näyttelyä. Bussi oli ääriään myöten täynä mukavaa koiraporukkaa ja häkkipalapelin jälkeen saatiin onnellisesti kaikki mahtumaan mukaan.

No mutta eihän sitä matkasta mitään tulisi jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan. Niinpä toisen kuskin leuka alkoi turpoamaan hyvin uhkaavasti eikä auttanut muu kun poiketa Pärnuun hammaslääkäriin. Ensin mentiin jonkin kylpylän/parantolan luokse, jossa järkytimme hotelliväkeä ottamalla koko 25 koiraa ulkolemaan nurmelle. Saatiinkin sitten nopeasti respan naiselta vieno pyyntö lähteä läheiseen puistoon kun on hassua, että viron suurimman kylpylän edessä on koiria. Mutta koirille tämä kelpasi mitä parhaiten, ja iloisesti koiruudet revittelivät vapaana puistossa. Secikin innostui hieman rallitaamaan Yodan kanssa. Hampaalle ei kuitenkaan hammaslääkäri alkanut tekemään mitään  vaan kuski sai ohjeeksi lähteä kiireellä hammaskirurgille. Onnellisesti  tai no onnellisesti ja onnellisesti 3 hammasta vähempänä päästiin lähtemään kohti Riikaa.

Mutta ei kahta ilman kolmatta, ensimmäinen tapahtumahan oli ollut kun bussi ei ollut ilman latausta lähtenyt laivalta käyntiin. Mutta hotellilla sitten tuli kolmas, kun saimme ensin väärien ihmisten huoneet ja sitten alkoikin vääntö saadaanko me huoneita ollenkaan. Usko alkoi jo loppua, mutta onnellisesti illalla pääsi kaatumaan sänkyyn nukkumaan.

Lauantaina olikin meidän näyttelypäivä. Näyttelypaikka oli parin sadan metrin päässä hotellilta, joten jokainen sai liikkua väliä omia aikojaan. Olin lupautunut Maaritille avuksi esittämään puleja, joten Sannan kanssa jätettiin Seci ja yoda viettämään laatuaikaa keskenään hotelliin ja lähdettiin jo aamusta näyttelypaikalle. Uroksissa pääsin esittämään ihastuttavan Turi PU1:ksi, jonka Maarit esitti lopulta ROP:iksi asti.

Iltapäivällä olikin sitten meidän omien unkarilaisten vuoro ja tuomariksikin vaihtui puolainen mielenkiintoinen ukko. Mudeja kehässä oli kolme, merle Aslan, musta Yoda ja musta Seci. Aslan veti pisimmän tikun ja sai ROP ruusukkeen Secin saadessa VSP BATL W-13 CACIB ja onneksi Yodallakin tuli kotiin viemisinä LT CH ja res- CACIB, joka vahvistuu cacibiksi.

Seci & Yoda. c. Sanna Sipinen

Mutta ei me silti isolta kehältä vältytty. Ensin oli Castwolf kasvattajaluokat. Itse sain hihnan päähän jälleen ihastuttavan Turin, joka rakasti isoa kehää. Oli ihanaa viedä koiraa joka kasvoi varmaan 10cm ryhtiä kun pääsi parrasvaloihin, mitä nyt herraa ärsytti olla viimeinen kun ei saanut juosta kovaa. Harmillisesti ei sijoitusta ei tippunut hienosta ryhmästä huolimatta. Sitten olikin jo 1 ryhmän aika mennä kokooma kehään, johon suuntasin Turin kanssa Maaritin ollessa BIS veteraanissa. Tuomari tutui pitävän paljon rastakoirasta, mutta en sitten osannut yhtään valmistautua, että tuomari kimpoaa maassa seisovan komistuksen kimppuun niinkin innokkaasti, eikä Turkaan moista odottanut, joten pelästyi hieman. Niinpä päätettiin vaihtaa handleri lennossa takaisin Maarittiin, jonka kanssa Tur ei säpsyisi.Illalla lähdettiin sitten porukalla takseilla syömänä ihanaan Lido ravintolaan. Niin ihanaa ruokaa ja kauniisti sisustetussa paikassa ja vielä hyvässä seurassa, niin ilta oli mitä mainion.

Lidon yksi jälkiruokapöydistä c. Sanna Sipinen

Sunnuntai olikin sitten shoppailupäivä meidän osalta ja menikin kaupoille kierrellessä ja näyttelypaikallakin käytiin tekemässä viimeiset ostokset ja katsomassa hetki loppukehää. Illalla vielä hotellin ravintolaan syömään, missä aiheutettiin kauhistusta tarjoilijoille siirtämättä vastoin heidän tahtoaan pöydät kivempaan järjestykseen.

Juhlaa.. c. Sanna Sipinen

Maanantaina olikin sitten kotiin lähdön aika. Oli kyllä mitä kivoin reissu ja Sanna & Yoda oli mitä parhainta matka seuraa. Mudit tulivat mainiosti juttuun keskenään ja saivatkin olla vapaasti yhdessä hotellihuoneessa ja vapaana lenkeillä. Sannakin pääsi Secilian sisäpiiriin ja joutui nuolemiskohteeksi aamuisin. Vaikkakin en tiedä oliko kierolla neidillä jotain suurempia suunnittelmia, sehän yritti yksi aamu tukehduttaa Sannan ja myöhemminkin hautoi mielessään varmasti suunnitelmia. Vaikea sanoa tykkäsikö se oikeasti niin paljon Yodasta, että olisi sen meille tahtonut, vai himoitsiko Seci Sannan kiiltävää sormusta, harakka pahainen varas kun on Secilian toinen nimi...

Puppies planned for summer 2014

 Puppies planned for summer 2014
Planned litter dam: LTJV-13 Mog Ur´s Mrs Snabb "Subré"
HD: A/AKnees: 0/0
Eyes: clear
Size: 43,5cm


Subré is a two years old female and she was born in Sweden. In her family there are a lot of great show dogs but also successful medium- size agility dogs that have been competing in a national team. There are also dogs that have done well in tracking(working trial champion), rallyobedience, obedience and hungarian herding test.

Subré is a very easy going girl and she works well in a normal daily basis she doesn’t stress out too easily.

Training with Subré is great, she gives her all and you can really see from her eyes that she loves what she is doing. She really wants to please her master, but she has very little soft, she doesn’t get offended easily, nor feel the pressure or lose her capacity to work. Subré has a great will to fight for her goals and a strong desire to play but at the same time she is also very greedy. It is very easy to reward her with threats and toys without her losing her interest. No matter what sports we have tried together she always got appreciation of how much energy and enthusiasm such a small dog can have in her. I guess you could say that she is very talented on everything.

More info: salla.vornanen@netti.fi

Agilitykoulutusta tarjolla!

Nyt on loistava tilaisuus päästä maailmanmestarin agilitykoulutukseen!
8.12 Marjut Pulli tulee Kouvolaan/Valkealaan koirakoulu Homeetan tiloihin pitämään agilitykoulutusta, koulutuksen tuotto lahjoitetaan mudi Leon mangeettikuvaus tutkimukseen. Koulutus tapahtuu 5 koiran ryhmissä, jokaiselle ryhmälle on varattu aikaa 1,5h.

Marjut Pulli on pitkän linjan agilityharrastaja, jonka saavutuksiin kuuluu mm. MM1 1998, MM joukkue3 1998,MM2 2000, MM joukkue1 2000. Hän on kouluttanut ja kilpaillut 4 koiraa agilityvalioksi (kaikki säkäluokat edustettuina). Oma kohtaista kokemusta hänella on unkarilaisista kahden kotona asuvan mudi Didin ja Skitson verran, hän on myös ohjannut paria muualla asuvaa mudia. Tällä hetkellä hän harrasta agilitya satunnaisesti (ei kisakoiraa), erikoisjälkeä ja näyttelykehissä pyörimistä.

Koulutuksen hinta 25e, kuunteluoppilas 10e, viimeinen ilmoittautuminen sekä maksu 15.11 mennessä. Unkarinpaimenkoira rotuisilla etusija koulutukseen, mutta myös muun rotuisten kannattaa paikkoja kysellä.

Ilmoittautumiset: salla.vornanen@netti.fi

Kaiken ratkaisee korvien väli.

Eilen oli kiva päivä. Heti aamusta hypättiin Subrén kanssa autoon ja rynnistettiin Kouvolaan Korrien tokokoulutukseen. Kouluttajana meillä oli Pekka, jonka koulutukseen pitää kyllä toistekkin päästä. Meillä oli todella kiva 4. koiran ryhmä, ja kaikilla vähän erillaiset jutut käsittelyn alla, joten tuli opittua paljon muidenkin vuoroilla. Harmillisesti ei tullut otettua mukaan mitään muistiinpano välineitä, joten puolet asioista on varmaankin jo nyt unohtunut.

Subré aloitti seuraamisesta, jonka lelupalkan nostama vire aiheuttaa seuraamispaikan hajoamisen eli Sub lähtee liian edelle ja alkaa kääntyä vinoon. Tämä ongelma ratkesikin nopeasti kun lelu palkka putoaa kainalosta ja teho näkyi jo parissa toistossa. Käännöksissä Pekka kiinnitti huomiota, että vasemmalla käännöksissä Subré ei käytä kunnolla takapäätä ja neuvoi miten käännökseen saa lisää tehoa. Seuraaminen oli ratkaistu sen verran nopeasti, että päästiinkin ottamaan vielä samalla kerralla toistakin liikettä, joten otettiin luoksetulon stopit seisominen ja maahanmeno käsittelyyn. Ensiksi näytin miten Sub tekee ne kiertäen agisiivekkeen, tähän ei tullut muuta muutosta kuin että matkan on oltava reilusti pidempi. Katsottiin sitten toistakin tapaa harjoitella, nimeltä vetoketju. Subré pääsi juoksemaan minun ja Janiinan väliä ja sitten aina välillä se pysäytettiin. Tähän vinkkinä, että seisominen tehdään aina lähellä avustajaa ja maahanmeno lähellä minua, ja matkat aivan kuten EVL:n luoksetulossakin. Hienosti neiti stoppaili käskystä eikä tullut kertaakaan läpi käskyistä.

Toisella kertaa otettiinkin sitten paikallamakuun mielentila käsittelyyn. Subré pysyy hyvin maassa, mutta sen mielentila on täysin väärä = se patoo koko paikallaolon ajan ja on valmiina räjähtämään viimeistään kun se vapautetaan makuusta. Ensin käsiteltiin,miten hommaa on tehty, hyvänä Pekka piti sitä, että olemme tehneet extrapitkiäkin makuita (n. 30min). Sitten alettiin tekemään muutoksia. Namit pois, silitelleen ja kehuen käyn palkkailemassa aina kun on rauhassa. Jos haistelee, katselee ympärilleen jne. niin heti ärähdys. Lopuksi sitten mennään sivulle ja pyydetään istumaan ja jos koira meinaa lähteä rynnistelemään (kuten Sub hienosti näytti tekevänsä) niin napataan kiinni ja sanotaan EI ja palautetaan maahan ja hetken päästä koitetaan nousisiko koira nyt kunnolla ylös. Sitten vaan koira rauhallisesti autoon ja kotiin. Eli tärkeintä on, ettei sen kanssa tehdä mitään makuun jälkeen, kun sillä ei ole mitään odotettavaa niin sillä ei ole mitään syytä padota energiaa ja olla ihan fiiliksissä, että heti tämän jälkeen räjähtää ja pääsee tekemään kaikkea kivaaaaa.Ja missään vaiheessa sitä ei palkata muuten kun kehumalla ja silittelyillä.

Oli kyllä antoisa koulutus ja paljon jäi juttuja muidenkin koirien treenien pohjalta käsittelyyn. Taas toko kärpänen puraisi ja pitäisi nyt vaan saada tuo paikallamakuun mielentila oikeaksi ja sitten vaan kokeeseen.

Olin viikonlopuksi lupautunut corgi ja sakemannivahdiksi, joten lähdetiin koulutuksesta sitten ulkoluttamaan Flink, Tsäpä ja Kotti. Sitten ei auttanut kun lähteä käymään töissä parin tunnin verran ja iltamyöhään piti päästä vielä agilitaamaankin. Hieman alkoi näkyä päivän menot Subréssa, mutta siltkin neiti jaksoi juosta ja remuta pallon kanssa.

VIDEO treeneistä

Syyssateiden armoilla

Tänään on ihan tylsä päivä, taivas on tumma ja vettä tippuu taivaalta minkä kerkeää. Eipä hirmuisesti innosta lähteä koirien kanssa ulos ja sitten märkänä tulla kotiin ja päästä vielä pesemään kuraiset koirat ja tämän jälkeen pestä kurainen kylppäri... Huoh, kesä voisi tulla takaisin.Aamupakkaset sen sijaan ovat oikein kivoja, se nautinto kun laskee koirat irti pellolle rallittamaan ja tuntee vain jäisen rapsahtelun kengän alla. Vielä tähän kevyt auringon paiste ja fiilis on mitä mainioin.

Seci on saanut nyt viettää näyttelykoiran elämää ja ollut hierottavana ja kammattavana tällä viikolla. Turkki alkaa olla mitä kauneimmassa kunnossa ja enään siihen ei tarvitse koskeakkaan häntä ja korvakarvojen kampaamista lukuunottamatta. Tietysti piti vähän muistutella mieleen myös kehä esiintymistä ja pöydällä ylväästi seisomista. Nyt ei sitten voi muuta kuin innolla odotella ensi viikkoa ja Baltian voittajanäyttelyä. Tuomariksi meillä oli vaihtunut suomalaisen sijaan puolalainen, joten lopputulos ei olekkaan enään niin arvattavissa mitä suomalaisen kanssa olisi ollut. 3. mudia oli aikataulun mukaan ilmoitettuna, ja toinen niistä on meidän matkakaveriksi lähtevä komea Yoda poikaNo mutta näyttelyä enemmän odotan shoppailua, lista on loputon, mutta toivottavasti löytyisi edes jotain kivaa joululahjoiksi ja tulevaa pentuetta varten.

Nöpönenien uniaika <3

Subré on päässyt tekemään tokoa ja tottista sekaisesti. Huomenna meillä on Korrien koulutus, onneksi, olen saanut hajoitettua seuraamispaikan totaallisesti, se on nyt liian edessä ja poikittaa ja on rumaa, kontakti on hyvä, mutta... Jäävät ovat kivassa kunnossa ja luoksetulo se vasta hauska onkin. Subré kiihdyttää hurjaa vauhtia ja juuri ennen eteentuloa sukeltaa maankautta eteen istumaan niin että rapa vaan lentää. Luoksetulon stopit (seis ja maahan) ovat puita kiertäen niin hienot, että ihan odotan, että päästään siirtämään ne luoksetuloon mukaan. Kauhea into olisi ilmoittaa Sub jo kokeeseen, mutta pitää nyt koittaa saada seuraamispaikka taas palautettua ensin. Ja treeniseuraa paikalla oloihin kavattaisi kipeästi, varsinkin ihan vieraita koiria. Nythän Sub pysyy hyvin paikassa kuin paikassa, mutta ihan eri asia on maata yksin kun rivissä muiden koirien kanssa. Tylsää olla aina illat töissä niin ei pääse kunnon treeneihinkään ikinä, pitäisi vaan kysellä treeniseuraa, jos joku jaksaisi iltapäivällä treenailemaan meidän kanssa.

Eilen Sub pääsi agilitaamaankin ennen kausalan treenejä. Aiheena oli eri tiukkuiset käännökset. Subré on opetettu siihen, että alas menevä käsi tarkoittaa, että hypyn jälkeen käännytään. Ja kivasti näytti toimivan, että mitä alempana käsi on niin sitä tiukemmin käännytään. Rytmityksiin neiti vastaa todella kivasti ja eniten rakasta sitä kuinka hyvin se taipuu nyt jo 60cm hypyillä.

Sinne, tänne, tonne

Taas on juostu ympäri maailmaa sitten viime kirjoituksen. Subré on saanut juoksunsa juostua ja Seci on ahkeroinut parit agikisat.

Kouvolan kisoissa Seci pääsi juoksemaan kolme starttia. Ensimmäisellä hyppärillä nappaistiin keppien 2. väliin ja riman pudotus, ajassa -5,07, 4,22m/s etenemällä. Jotenkin tuntui, ettei koira olisi kulkenut ollenkaan, mutta sittemmin ajatellen pääsin itse oikomaan radalla niin reilusti, että ei ole ihmekkään että ehdin olla paikoitellen koiran edellä.Seuraavana oli agilityrata, vähän meni homma vääntämiseksi, eikä meno ollut ihan sujuvinta. Kontaktit olivat oikein mainiot. Mutta Ja sitten samainen hyppy putosi mikä edellisradallaki. Tulos 5, sija 6, aika -6,70 etenemällä 4,29m/s.Kolmas rata oli niin ikään agilityä. Puoleen väliin asti meni hienosti,  varsin hieno oli Secin irtoaminen puomin loppuun asti, vaikka jäin itse taakse. Mutta sitten taas murheen paikkana oli kepit ja ei tarvitse kummoista arvata mitä kävi, elikkäs 2. kutsui jälleen. Korjasin sitten takaisin alkuun ja rytmi katkesi, mikä sitten kostautui sekoontumisena seuraavillla parilla hypyllä, joten hylyn kanssa juostiin radalta.

Sunnuntai menikin sitten UPK:n luonnetestissä, jossa olin katsojana. Subré lähti mukaan hengailemaan, vaikka joutuikin olemaan autossa lähes koko päivän. Välissä neiti pääsi vähän leikkimään ja tekemään pk A:ta. Mudi Yodaakin Sub kävi moikkaamassa, mutta tosikko herra ei oikein ollut hyrräpyrrä Subrén kanssa samalla aaltopituudella.

Viime sunnuntaina olikin sitten Janakkalassa länderiyhdistyksen järjestämät agit, johon fiksuna ilmoitin molemmat tytöt ja vasta aikatauluja katsellessa totesin, että mahtaa tulla aika pitkä päivä. Sub kävi perjantaina ärrierien kanssa treenaamassa, mutta ei se oikein ollut vielä energioita juoksutauon jälkeen poistanut. Ekalla radalla tein ihan tyhmän mokan ja otin remmin irti ennen kun tuomari oli viheltänyt pilliin. No Sub kävi sitten innolla moikkaamassa tuomarin kun sillä on niin kiva pillikin. Pillit on nyt otettava extratreeniin, huomasin juuri kun kävin keskiviikkona karitan ja ärrien kanssa treenaamassa ja toisella puolella vihelleltiin niin lähes aina Sub karkasi lähdöstä... No palautin Subrén sitten lähtöön ja tein alun niin kuin olin suunnitellutkin. Palautuksesta hylky, mutta pääasia että neiti pysyi hyvin. Toisella radalla kutsui Subrén mukaan huonosta kohtaa, ja sain sen 2. hypyn sijaan putkeen.Secin vuoro olikin iltapäivällä. Ensimmäinen rata meni kivasti, mutta ihan loppupuolella sain sen A-esteestä ohi, niin estehakuinen kun tuo neiti on, niin ihme virhe. Seci sitten ehti juota yhden hypyn ennen kun sain sen takaisin A:lle. Toinenkin rata oli agilityrata, tavoitteeksi otin hyvät kontaktit. Puolessa välissä lähti homma vähän rikkoutumaan eikä rytmi pysynyt kasassa, sain kuitenkin taisteltua koiran oikeille esteille, mutta jäin sitten varmistelemaan yhtä käännöstä liian pitkäksi aikaa, Secin rynnistäessä puomille. Mutta Seci oli kiltillä tuulella ja odotteli hidasta ohjaajaansa puomin lopussa, kyllä ihmettelin missä mun röyhkeä neiti on joka rynnistää kontaktit korvat länässä ja tuollaisessa tilanteessa jatkaisi oma aloitteisesti mihin esteelle nenä osoittaa. Mutta onneksi nyt oli tuuria matkassa ja sain Secin hyvin kiinni ja ohjattua hankalalle seuraavalle hypylle. Hieman oli tämän jälkeenkin ohjaus sekaisin, mutta pitkillä kaarroksilla nolla, sija 5, -4,02 ja etenemä 3,95m/s (yhyy, meidän vuoden huonoin etenemä)

Tänään käytiin sitten vielä rallytokokoulutuksessa opiskelemassa voittaja ja mestariluokan liikkeitä. Seci pyöri käännökset oikein ammattitaitoisesti ja oikealle seuraaminenkin alkaa jo onnistua mainiosti. Peruuttaminen on vieläkin hankalaa ja vaatisi vaan paljon treeniä. Kyllä taas rally innostus iski, on sen vaan niin kivaa. Subkin kävi pyörimässä ja sen kanssa homma ei olekkaan niin helppoa. Tyyppi on vähän liian nopea tuohon lajiin ja kun en aina tiedä itsekkään mihin suuntaan itse ja koiran pitäisi milloinkin kääntyä niin solmussa oltiin hyvin pikaisesti, mutta hauskaahan se silti oli.

Ajoitusten mestariko...

Ilmoitin molemmat tytöt innolla mukaan omiin agilitykisoihin viikon päähän. Mutta sitten iski muttia matkaan, olen odottanut Subrélle juoksuja viimeisen 2kk, mutta ei vaan ole näkynyt. Mutta ilmoitin sen kisaamaan keskiviikkona ja miten ollakkaan torstaina alkoi tiputtelu. Huoh, juuri kun olisi mennyt dopingaikakin ohi ja olisi ollut kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan. Subréhan on kisannut 2. kisat Suomessa ja yhdet Ruotsissa, mutta kyllähän nuori neiti tietenkin ehtii myöhemminkin kisaamaan vielä paljon, joten nyt juoksenneellaan rauhassa ja Sub saa viettää agitaukoa.

Juoksuväli oli 3 päivää vaille 8kk, ihanan pitkä juoksuväli noin harrastuskoiralle. Secillä muinoin enen sterkkausta oli noin 6kk välein ja sillä oli aina masennukset ja muut mielialan vaihtelut mukana vahvan valeraskauden lisäksi. Subré ei tunnut olevan moksiskaan juoksuista, hieman ihmettelee miksei saa mennä ulos lapinkoirien kanssa leikkimään tai vielä pahempi miksei HÄN päässyyt treeneihin mukaan. Tokoa ollaan väännetty innolla, joskohan tuon juoksujen jälkeen oikeasti uskaltaisi ilmoittaa kokeeseenkin kun kaikki tuntuu toimivat hienosti.

 Mikäli Subrén juoksuväli pysyy tuossa 8kk ja seuraavat juoksut osuvat toukokuulle Subré astutetaan kevään juoksusta. Mikäli juoksut ovat hyvin paljon aikaisemmin tai myöhemmin niin sitten astutus siirtyy seuraavaan juoksuun. Mudi pennuista kiinnostuneet voivat lukea lisää tuolta Pentuja yläpalkista.


Ja sitten yritettiin ottaa yhteiskuvia

Ilmeellä

Pakollinen kielikuva

  

No sentään vähän sinnepäin.

Miniloma

Viime viikonloppuna käytiin miniloma kanarialla Saimaalla, jossa vanhemmillani on lomaosake. Töideni takia visiitti jäi vähän lyhyeksi, mutta ehti siinäkin ajassa ihan hyvin tutustua paikkaan.

Lauantai iltana oltiin perillä Imatran lähellä olevassa Rauhan kylpylässä. Kävin tyttöjen kanssa iltalenkin rannassa pienen toko tuokon kera. Sunnuntai olikin sitten kokonainen lomapäivä ja heti aamusta lähdin Subrén kanssa pyöräilemään. Tunnin lenkki heitettiin ihanassa maastossa.Lenkki meni hienosti, mitä meinasin olla kunnolla ojassa kun Sub bongasi ihanan rannan yht. äkkiä. Eipä siinä muuta kun remmi irti kädestä ja ennen kun ehdin sanoa mitään, mudi oli jo vedessä. Ajattelin veden olevan jo hieman liian kylmää uimiseen, mutta hyvinpä neiti vaikutti viihtyvän.

Secilia, katsokaa noita korvakiekuroita

Subrén lenkin jälkeen muu porukka pääsi vielä kävelylle rantaan ja sitten kun koiruudet jäivät tyytyväisinä nukkumaan lähdettiin me ihmiset ravintolaan syömään. Viime aikoina on reissun päällä tottunut olemaan pikaruokaloiden asiakas, joten oli kiva päästä astetta hienompaan ravintolaan herkuttelemaan. Iltapäivällä otin tyttöjen kanssa pienet tokotreenit, pääasiassa paikalla oloja ja seuraamista kun kerrankin oli hyvää häiriötä ympäristössä.

Sitten olikin minun vuoroni päästä uimaan, hyisen järven sijaan tallustin kylpylään. Alkuun rentoutumista saunamaailmassa, jossa oli mm. hyörysauna, suolasauna, hirsisauna jne. Sitten vaan uiskentelemaan ja porealtaisiin lekottelemaan. Ja pitihän sitä tietenkin vesiliukumäkiäkin laskea. Oikein hauskasti hujahti pari tuntia.

Illalla käytiin vielä hölköttelemässä reipas lenkki ja ei muuta kun nukkumaan. Maanantaista ehdin olla vain puolipäivää ennen kun kotiin lähtö oli edessä. Ei me sitten ehditty kun käydä lenkillä ja valokuvienkin otto jäi kun ulkona alkoi sataa. Vaikka minun lomani jäi vähän lyhyeksi Seci sai jäädä vielä pariksi päiväksi nautiskelemaan. Neiti tykkäsi varsinkin lasitetusta terassista, josta pystyi tarkkailla ympäristöä ja aurinkoisina päivinä siihen paistoi mukavan lämpimästi.

Pentuhaaveita

Tänään kolahti Subrén lonkkalausunto s.postiin tuloksella A/A. Tästä iloisena voin julkistaa, että Subrélle on suunnitteilla pentue ensi vuoden loppusyksylle. Tarkemmat tiedot löytyvät yläpalkin kohdasta pentuja.

Lihashuoltoa

Koko kesä on tullut painettua menemään sellaisella vauhdilla, että lihashuollot ovat jääneet vähemmällä. Tästä syystä pääsinkin kunnolla jännittämään mitä kivaa löytyy kun neidit pääsivät käsittelyyn.

Seci pääsi vanhemman oikeudella ekana ja osasikin nautiskella kunnolla. Kaikkiaan Seci oli oikein hyvässä ja vetreässä kunnossa. Lihaksisto on hyvin tasapainossa ( jes!) eikä toispuoleisuuksia ollut. Takaselässä ja jaloissa pientä kiereyttä, mutta ei mitään sen suurempaa. Sitten ei muuta kun BOT päälle ja toinen hurja vuoroon.

Subré on viime aikoina kolhinut itseään urakalla, mikä antoi odotuksia jumeista. Neidillä oli alkuun vähän liikaa vauhtia ja rentoutumiseen menikin jonkin verran aikaa. Subrén rakenne on saanut paljon kehuja tasapainoisuudestaan ja reiluista kulmauksista viime aikoina ja selvästi huomasi nytkin sen hyödyn,kun agility ei ollut tuottanut oikeastaan minkäänlaista jumia. Sen sijaan kyljet olivat aika tukossa, osumaa on otettu urakalla.  Takapäässä on vahvat lihakset,varsinkin takajaloissa, mutta sitten taas etuosassa on hyvin vähän "tavaraa", etuosan kehitys on vielä keskeneräinen ja se vahvistuu iän kanssa, mutta pienet niihin kohdistuvat harjoitteet eivät ole pahitteeksi. Kylkien venyttelyjä pitäisi muistaa tehdä pari kertaa viikossa, ja Icun kanssa reihumiset, frisbee ja palloleikit ehdottomasti vain lämmitetyillä lihaksilla. Eipä muuta kun Subréllekin BOT päälle ja taas voidaan hetki olla tyytyväisiä.

Syvälihastreeni on tuottanut kivasti tulosta ja sitä jatketaan samaan malliin. Voin näin lukijoille paljastaa, että aikaisemmin meinasi aina jäädä syvälihastreenit tekemättä, mutta nykyään minulla on nameja tietokone pöydällä ja tasapainotyyny vieressä. Sen vaan kun heittää maahan niin nopeasti ilmaantuu herkkusuu tasapainoilemaan tyynylle namien toivossa ja näin menee monta asiaa yhdellä kertaa.

Treenitunnelmia

 Hyvät treenit, hyvä mieli.

 

Syksyn menoa

Subré on parantunut hammasleikkauksesta erinomaisesti, ihme kyllä tikit pysyivät suussa hienosti, vielä ne eivät ole kokonaan sulaneet pois, mutta haava on siisti ja kunnolla ummessa. Lonkkakuva laskukin tuli tänään, nyt odotellaan lausuntoa innolla.

Secin kanssa kävin pikavisiitin viikonloppuna Joensuussa. Perjantai iltana huristelin peräkärryn kanssa viemään siskolleni muuttokuorman ja lauantaina sitten JOA:n agilitykilpailuihin. Kyseessä oli alueen piirimestaruuskilpailut, mutta siitäkään huolimatta kilpailijamäärät olivat kivan pienet näin etelässä asuvan näkökulmasta. Viitanen oli pitänyt hauskaa ratoja laatiessa, eikä tuloksia tullut oikein missään luokassa millään 3lk radalla, ja me kuuluttiin tietenkin hyllyttäjien suureen joukkoon. Mutta siitäkin huolimatta Secin kanssa oli hurjan kiva juosta ja se tempaisi oikein vauhdikkaasti ylimääräisiä putkia vaan menemään. Ja vielä sitten samana iltana kotiin, hyvin viisaalta tuntui ajella reilu 700km reilua kahdeksaakymppiä vuorokauden aikana.

Näin syyssateiden aikaan koiruuksilla on tylsät sisäpäivät, joten koirammelehden muistuttamana päätin harjoitella pitkästä aikaa pallopaimennusta. Se on ollutkin meillä aika perinteinen syyslaji, noin aikaisempia vuosia pohtien. Subré aloitti, ensin vain pallon taakse juoksemista ja sitten seuraavalla kerralla liitin mukaan pallon liikuttelun. Siinä missä Seci tökkii sievästi palloa nenällään Subré rynnistää sitä päin koko kropan voimalla ja mahdollisimman vauhdikkaasti yllätys yllätys... No pääasia, että otuksilla on hauskaa ja energiaakin tulee vähän purettua.

Kovaa, korkealta, auts nyt sattu...

Subrén elämän asenne on vähän kaikessa aina, että tee ensin ja ajattele vasta sitten, ja mitä teetkin tee se täysiä, äläkä missään nimessä valitse helpointa reittiä. Neiti rakastaa haasteita, eikä sillä ole liiemmin itsesuojeluvaistoa, joten eipä ollut kun ajankysymys, että sille tapahtuu jotain isompaa.

Viikko sitten kurkkasin neidin suuhun ja hups, yksi hammas lohjennus oikein kunnolla ja pari hammasta muuttaneet asentoaan, yksi näistä palautui vielä samana päivänä asentoonsa, mutta kaksi jäi hieman vinkkuraan purentaan vaikuttaen. Eipä muuta kun oman eläinlääkärin jälkeen varaamaan aikaa toiselle eläinlääkärille, jolla olisi välineet tehdä hampaille jotain. Niinpä heti maanantai iltapäivällä löysimme itsemme eläinsairaala SYKE:estä,  joka oli oikein mainio paikka ja erinomaisen mukava palvelu. Alkuun napsittiin röngenillä hammaskuvat, joista näkyi vammojen laajuus. Päädyttiin sitten, että lohjennuthammas jossa on ydinyhteys poistetaan ja ehjät hampaat saavat jäädä seurattaviksi.Samoilla rauhoituksilla meni sitten kivasti lonkkakuvauskin. Hyvät ja napakat lonkat sieltä löytyi ja nyt odotellaan mitä kennelliitto kuvista tuumailee.

Perjantaina olikin sitten leikkausaika. Leikkaus meni hyvin ilman suurempia ongelmia ja illalla neiti oli jälleen oma pirteä itsensä. Nyt sitten pitäisi ottaa hetki rauhallisesti ja syödä vain pehmeää ruokaa. Kennelliittoon lähti myös hammastodistukset lausuttaviksi. Tästä hyvästä tuli sitten Subrén rekkauspaperitkin täytettyä ja ne lähtevät maanantaina eteenpäin postin mukana. Kohta meidän "hullu ruotsalainen" ei ole enään laitoin maahanmuuttaja, vaan virallinen kansalainen ;)

Subrén kalenteri tyhjenikin urakalla hammasepisodin jälkeen. Pari näyttelyä sille oli syksylle suunnitteilla, juuri kun se olisi nätissä turkissa ja saanut massaakin, niin nyt odotellaan sitten hammastodistusta. Parit agit meni myös peruutukseen, tarkoituksena oli ensi viikonloppuna käydä muuttoapuna siskolleni Joensuussa ja samalla kisata molempien tyttöjen kanssa, mutta nyt Sub jääkin kotiin ja Seci pääsee yksin kisareissulle.

Kolmen päivän rynnistelyt

Jopas oli viikonloppu, vauhdikas ja kiireinen, mutta sitäkin antoisampi.

Perjantaina aamupäivällä kävin koirien kanssa pitkän lenkin ja vähän tokon treenailuja. Sitten vaan osa otuksista tarhaan ja osa sisälle ja ei kun kohti Lahtea. Ensin hamsterinruoka ostoksille, jotta homma ei olisi liian hankala piti sekoitukseen käydä ostamassa jyviä kahdesta eri paikasta. Tiukaksi laskettu aikataulu ei oikein tykännyt liikenneruuhkasta, mutta juuri ajoissa kurvasin Miian pihaan. Siinä hetki koirien rapsuttelua ja sitten menoksi kohti Hämeenlinnaa. Ilta menikin nopeasti hyvässä seurassa maukkaan ruuan kera koira aiheisten juttujen lomassa. Kiva ilta ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa kauempanakin asuvia ystäviä. Kiitos Maarit, Sari, Laura, Miia, Outi ja Hanna mukavasta illasta.

Käytiin me tiistainakin Riitalla kera Secilian, joka pääsi poseeraamaan kameralle

Turkkikin alkaa sitten kesäkynimisen näyttämään hyvältä

 Kotona oltiinkin sitten vasta seuraavan vuorokauden puolella, mutta eipä siinä muuta kun pari tuntia unta ja hamsterinäyttelyyn. Kolme karvakorvaa lähti mukaan ja kivoin tuloksin tultiin takaisin. Kaikki kilpailivat lemmikkiluokassa Welmu oli ensimmäisessä näyttelyssään ja sai hienosti EH+, Smurffi huonosta turkista huolimatta KUMA:n lihaksistosta ja porukan pienin yllätti oikein kunnolla. Apri voitti kääpiöhamsterit ja lopulta BIS2.

Robo Apri

Sunnuntaina sitten taas aamusta liikkeelle Secin kanssa kohti Kotkan agilitykilpailuja. Anne Huittinen oli uusi tuomari tuttavuus ja radatkin olivat kivan erillaisia profiileiltaan. Ekalla radalla keppien 2 väliin, jonka korjasin ja pari estettä myöhemmin rytmitys vähän pieleen ja koira putkeen johon ei pitänyt mennä. Tuloksilla tai nollilla ei oikein missään luokassa tällä radalla juhlittu.
Toinen rata oli ihan yhtä mielenkiintoinen enkä oikein osannut päättää mitä yhdessä kohdassa teen. Juuri ennen radalle lähtöä päätös ja sitten menoksi. Keppien jälkeen lähetin Secin huonosti kauas hypylle ja S luki ohjauksen tarkoittavan toista hyppyä, josta hylky. Uusi yritys ja nyt onnistui ja tämän jälkeen meni vaikeat kohdatkin hienosti. Homma tuntui juuri siltä miltä agilityn pitääkin.Kolmatta rataa ennen alkoi jo helle tuskastuttaa, rata oli kyllä ihmeen kiva agiratoihin verrattuna. Yllätykseksi lähdettiinkin jo toisena, joten hieman jäi valmistelut kesken. Seci ei oikein ollut tsemppi päällä ja niinhän se juoksi kolmannesta hypystä vauhdilla ohi. Hieman tahmeaa menoa ja lopussa ei sitten pujottelukaan sujunut, joten juostiin sitten vähän oikoreittiä maaliin.

Subré aloittelee juoksuja ja on kiukkuinen kun mikä, samaan aikaan vielä kuitenkin hyvin hellyyden kipeä. Voi neitiä kun on elämä rankkaa. Pientä kuitenkin piristi kun vanha frisbee löytyi puskasta. Kyllä kelpasi salamana rynnistellä sen perässä ja purkaa energiaa oikein kunnolla.

Parhaita hetkiä

Vihdoin ja viimein sain kirjoitettua loppuun ja muutama viikko sitten aloitetun Ruotsin reissu kertomuksen, kiitos kuvista Karita & Mona, itse en ole vielä saanut edes purettua kuvia kamerastani koneelle asti.

Taas on paljon ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen.

 Subré on aloittanut kisauransa, harmillisesti neiti meni mittauksilla 43cm, 43,2cm ja 43 ja mitta heiluu, maksiksi saatesanoilla tule mittauttamaan se parin vuoden päästä mediksi. Agirotu kisattiin läpi kivoilla radoilla, ja mikä kivonta Sub keksi lähdöstä karkailemisen jalon taidon, jota on nyt korjailtu viimeinen kuukausi. Tuloksilla ei juhlittu kummankaan neidin kohdalla. Secillä oli kaksi todella hienoa rataa, mutta ainahan jonkin pitää mennä pieleen.

Sitten olikin Ruotsin reissun aika. Ennen reissuun lähtöä piti kuitenkin käydä Subrén kanssa ottamassa vauhtia Lahdesta terveystarkkien muodossa. Sub kävi näyttämässä eläinlääkärille kauniita silmiään ja polviaan, saaden terveen paperit silmistä ja erinomaiset 0/0 polvet. Nyt odotellaan, että todennäköisesti kohta alkavat juoksut menevät ohitse ja sitten onkin kuvauksien aika.

Torstai aamuyöllä lähdettinkin sitten Karitan ja ärrierien kanssa kohti Turun laivasatamaa.Päivä meni mukavasti laivassa nukkuen ja illalla eteen avartui jälleen Tukholman jo tutuksi tulleet kadut. Sitten vaan kauppaan ostelemaan ruokaa ja muuta, jonka jälkeen yöksi MH-testin myötä tutuksi tulleeseen koiraurheilu keskukseen. Illalla vähän sekkailuja peuran metsästyksen kera maastossa sekä otettiin vähän tuntumaa ruotsin esteisiin, varsinkin hyvin kevyt mattopäällyisteinen keinu on kauhea ilmestys Suomen tukevien versioiden rinnalla.

Yö meni mukavasti autossa nukkuessa kera hirmuisen kasan tyynyjä ja pari peittoa. Aamulla sitten herättiin aivan liian aikaisin kun joku innokas rallytokon treenaaja porhalsi paikalle klo 7 ja vielä arkiaamuna, melkoista omistautumista, pitäsi kai itsekkin ottaa mallia... No sitten pieni aamulenkki ihanissa maastoissa, pikku agitreenit Subrélle energian kulutukseksi ja kohti seuraavaa kohdetta.

Aamutreenit med Sub

Sitten kohti Tukholmaa ja vanhaa kaupunkia, ohjelmassa oli "pakolliset turistikuvat" eli todistusaineistoa että koiruudet todellakin ovat käyneet jälleen kerran Tukholmassa. Pari kuvaa ja perinteeksikin luettava Under Kastanjen- kahvila käynti herkullisen suklaakakku palan kera päätti meidän reissun perus turistit osion hienosti. 

Subré, Seci, Ricky, Max

No ei muuta kun kohti ruotsalaisuutta ja pois kaupungin hälinästä. Olimme sopineet Subrén kasvattajan Evan ja isän omistajan Monan kanssa tapaamisen ja niin lähdimme kiireellä ajamaan kohti Suben lapsuuden kotia. Mukavasti tiukaksi laskettu aikataulu kaatui pahasti ihanaan 10km tunnissa ajettuun pätkään, kiitos tietöiden letka liikkui hyvin hyvin hitaasti ja tähän ihanuuteen meni sitten reilu 30min, vaikka loppujen lopuksi meille ei selvinnyt miksi, kohta tietyssä kohtaa autoilijat vaan painoivat kaasut pohjaan ja taas kiidettiin kovaa vauhtia. Noloina hieman myöhässä saavuimme Evalle ja koirat pääsivät pihalle juoksemaan kun itse istuimme ruokapöytään herkuttelemaan. Ruuan jälkeen lähdettiin uittamaan meidän otukset ja Subrén isä Akilles läheiselle joelle. Kyllä siinä riitti nauramista hassuille otuksille, joilla on todella hauskaa puljata vedessä ja juosta hulluna. Aika meni todella nopeasti mielenkiintoisen keskustelun Suomen ja Ruotsin mudien tilanteista, tieto karttui jälleen ja voin tuonkin keskustelun jälkeen olla hyvin tyytyväinen valintaani ottaa juuri Subré Ruotsista. Subrénkin jalostusasiat olivat käsittelyn kohteena ja mahdolliset urosvalintani kaatuivat heti kättelyssä, hyviä koiria, mutta valitettavasti tuo sinisen värin todennäköinen kantajuus on liian suuri ongelma kyseisten urosten kohdalla, tätä olin pohtinut jo etukäteenkin, mutta Evan mielipide viimeisteli päätökseni. 

Akilles & Ricky

Subré

Evalta sitten kohti Sunnasjötä, jossa meillä oli hotellihuone seuraavaksi kahdeksi yöksi. Nopea tavaroiden purku ja suihkun kautta etsimään ruokaa. Pizzaa oli ruokalistalla joten lähdettiin sitten ohjeiden mukaan sellaista etsimään. Heti ensimmäisesti risteyksestä väärään suuntaan, mutta löydettin sentään pieni kauppa josta tarttui seuraavaksi päiväksi evästä mukaan. Sitten takaisin päin ja nyt oikeaan suuntaan, mutta käännytiin hieman liian aikaisin väärään suuntaan ja kun usko oli jo loppunut täysin niin katos tossahan se on ja vihdoinkin saatiin ruokaa. Ei muuta kun syömään ja nukkumaan kohti seuraavaa aamua. 

Sitten soikin jo herätyskello, aivan liian aikaisin väsymystasosta päätellen, mutta ei muuta kun tavarat kasaan ja kohti kisapaikkaa. Ennakko kauhuista huolimatta löydettiin kisapaikalle hyvin helposti ja oltiin ihan ajoissakin paikalla. Subré aloitti kisapäivän 60 maksin luokassa.Heti olin katsonut lähtönumeron väärin ja saatiinkin odotella pidempään mitä oli tarkoitus, mutta sitten päästiin radalle. A ei ollut ensimmäisellä kerralla mikään kovinkaan hyvä, mutta Subré on keksinyt stoppeihin pahan tavan irroittaa takajalat esteestä ja läimäistä ne sitten takaisin, josta tulisi varma hylky, enkä ehtinyt korjata tätä ongelmaa ennen reissua joten mentiin niin että vapautus käsky tulee jo ennen stoppia. Tarkoituksena on myöhemmin rakentaa juoksu A, mutta 3lk asti oli tavoitteena pitää 2on2off, pitää nyt kuitenkin katsoa paraneeko stoppaustekniikka tuosta vai ei.  Torstai illan treenien perusteella tiesin, etten voi antaa Subrén suorittaa keinua "kunnolla", eli täydellä vauhdilla päähän juoksulla, keinu oli liian kevyt ja hutera tähän, eikä siitä johtuen hallinnut sen liikettä hyvin, joten nyt mentiin keinu  hyvin hitaasti ja tarkasti, ja sitten hajosikin pakka hetkeksi keinun jälkeen, mutta eipä siinä muuta vikaa ollut, joten ihan hyvin hallittu nolla -11,79 ja sija 6/60. Aika hienosti reilu 18kk neidiltä, ja tuollakin suorituksella jäi enemmän bc:tä taakse kun edelle, ilman tuota lopun pyörähdystä aika olisi riittänyt voittoon. 

  VIDEO


Toisena Subrén ratana oli hyppyrata, jossa possu karkasi kunnolla lähdöstä ja juoksi ensimmäisen hypyn ohi. Muuten puhdas rata ja neiti meni ihan liekeissä. Tuo ensimmäinen ratahan oli tuollaista rauhallista ja nättiä menoa, mutta nyt meno oli täysiä tulihännän alla juoksua. 

Secillä oli ensin hyppäri, ei mikään kovin paha. Ensin putkesta ohi, sitten pätkä ja taas jokin hukka jajajaa. Meno näytti juuri siltä, ettei koira ole ikinä nähnytkään esteitä. Agilityradalla olikin jo toinen äänikellossa, ja nyt mentiin kovaa ja tarkasti, mutta tietenkin minun piti ohjata Seci täysin väärälle hypylle ajatuksissani, kyllä harmitti niiiiiin paljon, mutta koira sentään toimi moitteettomasti. 

Odoteltiin, sitten vielä Maxin suoritukset ja palkintojen jakoa. Subré saikin sitten palkinnoksi 6 sijasta valita tiskiharjan ja sytyttimen väliltä, pohdinnan tuloksena valitsin sitten sytyttimen, josta hupia neidille riitti siihen saakka kunnes paketti oli palasina. Tässä vaiheessa päivää alkoikin jo vähän huikoa aamupala kun oli viimeisin ateria joten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja kauppaa. Sellainen sitten löytyikin ja ensin kauppaan ostamaan juotavaa seuraavaksi päiväksi. Molempina päivinä oli lämpötila lähempänä +30. Sitten syömään, pientä sekoilua ja naurua riitti tähänkin juttuun, mutta siitä tulisi jo niin pitkä juttu, että jätetään se toiseen kertaan. Illalla käytiin vielä tutustumassa hotellin alpakoihin, jotka olivat vähän liian kiinnostuneita koirista koirien itsestään mielestä. 

Aamulla sitten kaikki kamat kasaan ja jälleen kohti kisapaikkaa. Subré aloitti jälleen päivän, mutta ei sitten päässyt ollenkaan radalle kun oli niinkin possu, että karkasi heti hihnan irroitettuani ja kävi sanomassa tuomarille pari hauta. Neiti remmiin ja autoon pohtimaan olisiko sittenkin parempi olla kiltisti. 

Seci olikin heti perään ja mutta neiti ei oikein ollut herännyt vielä kunnolla ja oli jälleen kerran aivan hukassa siitä mitä pitää tehdä. Subrén vuoro olikin taas pian, ärsytysta nosti eräs bc, joka oli yhden hypyn takana parin metrin päässä puoliksi rata alueella kyttäämässä kaikkia radalla juoksevia koiria. Tällä kertaa Sub pysyi lähdössä, mutta siltikään en ehtinyt ohjaamaan sitä 3 hypylle. Niinpä tehtiin pari estettä ja nappsin Subrén syliin ennen tuota bc ansaa, josta Sub ei olisi todennäköisesti ihan urputtamatta ohi juossut kun kävi valmiiksi jo hyvin kuumana ja oli väsynyt reissusta. 

Hyppyrata oli ihan Secin heiniä, mutta eipä me siinäkään tietenkään onnistuttu. Kaksi putkijarrua meni hyvin, mutta kolmas ja tärkein niin vauhdilla läpi ja yksi ylimääräinen hyppy. Neljän hylyn viikonloppu Secillä, mutta onpahan taas syy lähteä uudelleenkin kisaamaan Ruotsiin kun ei saavutettu vieläkään himoittua sertiä. 

Eipä muuta sitten kun matkaan kohti kotia, taas ruokaa etsien. Tavoitteena oli löytää toisen ärrierin Max nimikko pikaruokapaikka. Siinä sitten ruokailtiin ja matka jatkui kohti Tukholmaa jossa live musiikista nauttien vesisateessa ulkoilutimme koirat illalla ja Rickyn vinkumisen säestämänä yritettiin nukkua pari tuntia ennen laivaan menoa.  Laivalla saimmekin positiivisen yllätyksen kun se ei ollutkaan vanha ja tylsä Amorella vaan uutuuttaan hohtava Grace. Mikä parasta hytissä oli tv, jota näin väsyneenä matkaajana osasi arvostaa hyvin paljon. 

Oli kyllä taas niin paras reissu, ei ole vähään aikaan tullut naurettua niin paljon. Kiitos Karitalle & ärriereille matkaseurasta ja katseet kohti tulevaisuutta ja seuraavaa reissua.