Uups vähän unohtu

Hieman on blogin päivitys unohtunut, paljon olemme tehneet ja saaneet jopa jotain aikaiseksikin.

Seci on urakoinut tokoa ja agilityä. Tokossa alkaa olla motivaatio kunnolla kohdillaan, Seci tekee suurella innolla, mutta kuitenkin tarkasti. Nouto on parantunut huomasti, vieläkin on palautukset ravissa, mutta sorvatut ja "painavatkin" (Secille 250g)tulee hienosti takaisin. Makuita on tehty, kuten laskurista näkyy niin kaksi lähtö on tullut, molempiin olen päässyt puuttumaan ja ne ovat kuitenkin epäonnistumisista huolimatta vieneet makuuta eteenpäin. Yhteistä näille lähdöille on ollut huolimattomat jätöt ja se että Seci makasi erikoisessa paikassa yksin, ns. kilpailunomaiset ryhmämakuut ovat olleet onnistuneita ja tarkoituksella olemme tehneet yliaikaisia.

Pitkä aikainen haaveeni toteutui ja viime sunnuntaina hain kiharakarvaisen syrkin. Luonnonvalkoisella pk rex jätkällä on nyt ikää 5vko.

Agilityssä olemme treenailleet helppoja juttuja. Subré on treenaillut ratoja, joten Seci on juossut samoja 1lk tasoisia juttuja. Hieman meinaa käännökset valua kun vahtia kasvaa, mutta itseluottamus on molemmilla kasvanut hurjasi kun onnistumisia tulee helposti, voi olla aika tiputus kun viikon päästä lähdetään taas kisoihin, mutta nollia lähdetään hakemaan ja tuplan kiilto silmissä. Ei kun siis hallittua ja täsmällistä rataa lähdetään tekemään.

Subrékin on tokoillut, kylläkin vähemmän mitä Seci. Perusasentoja, hieman seuraamista, kaukoja sekä paljoooon paikalla oloja. Paikalla olot ovat tyhmiä!!! ei "pieni" pentu jaksa istua ja odottaa kun voisi sählätä ja vähän vielä lisää sählätä.

Agilityssä Subrén kanssa ollaan harjoiteltu ratatyöskentelyä kuten aikaisemmin mainitsinkin, pentu juoksee hienosti kisaradan mittaisia oikein pätevästi. Puomi menee radalla jo oikein hienosti, vähän pitää muistaa jarrata ennen alastulokontakti muuten meinaa mennä stoppi pitkäksi. Yhteistyö alkaa sujua jo hienosti, Subré kääntyy niin ihanasti vaikka rimoja on nostettu, pentu on ainakin vielä todella kevyt ohjattava Seciin verrattuna.  Nyt tuntuu siltä, että irtoaminen ja hallinta alkaa olla hyvässä suhteessa. Takaaleikkauksetkin alkoivat onnistua täydellisesti kun otimme pallon palkaksi. Aikaisemmin Sub kääntyi herkästi väärään suuntaan tehden tiukan käännöksen ja sitten hypyn etupuolen edestä juosten perään, itse asiassa koirahan teki aivan kuten sille on tiukkoja käännöksiä opettaessa opetettu, nyt sitten opeteltiin erikoistilanne kuntoon. Tällä hetkellä suurin ongelma on paikalla olossa, paikalle jääminen on hurjan ikävää, sitten jos pääsen pari metriä irti koirasta niin sitten Sub pysyy oikein hienosti. Mutta treeniä vaan... Kouvolan omatoimi treenejä piristi vielä kummasti että sain Subrén menemään hienosti alle 42,5cm säkämitan kanssa.

Herra Sasunen

 Tänään tehtiin aivan mahtava jälki. Mittaa n. 200m, eri suuruisia kulmia 7, vähän mutkittelua, yksi metsätien ja polun ylitys, ryteikkö, puun rungon alitus ja ojan ylitys. Maastokin saatiin vaihtelevaksi, alkuun sammalta, välissä kuivaa kangasmetsää ja lopussa erittäin kosteaa sammalikkoa, kivan märät kengät tämän jälkeen kun joka askeleella upotti ja vesi sen kun tihkui kengän ympärillä. Jana oli täydellisyyttä hipova 7m, aivan suora ja Subré työskenteli oikein pätevästi, lopussa pieni metrin rynnistys kun haju meni nenään. Tällä kertaa janalla ei ollut yhtään namia, mutta silti pentu nappasi jäljen ja lähti 90 asteen kulmasta jäljestämään puhtaasti oikeaan suuntaan, pari namia oli sitten palkkana 2m päässä janasta. Jälkikin meni oikein mainiosti, kulma työskentely oli hienoa, huomaa että viime aikoina olemme tehneet paljon lyhyitä kuviojälkiä (neliöitä, kolmioita, puiden pujoittelua sekä kerran peräti kuusikulmio), suora pätkät  meinasi mennä höyryveturi seilaamiseksi ja jouduin vähän jarraamaan liinan kanssa. Välipalkkoja 3 kpl, kunnon tappelu palkkapurkkien kanssa, hassu otus taitaa saada isoimman palkan kun saa tappaa purkkia ennen kun se aukeaa. Nyt alkaa olla suunnitelmaa jo keppienkin suhteen, joten aloitellaan kohta keppimerkkaus treeniäkin, ties vaikka saisi vielä tänä syksynä tehtyä pieniä jälkiä keppienkin kanssa.

Esineruutua olemme treenanneet lenkillä, pudottelen menomatkalla leluja ja sitten tulomatkalla vähän ennen lelun bongaamista sanon käskysanaa. Subré on nyt selvästi alkanut etsimään sanasta ihan intona esineitä, aikaisemmin kun Sub yhdisti enemmänkin jutut metsään ja tiettyyn tsemppaukseen, ja sana on ollut vain lupa lähteä etsimään, nyt se on vinkki että pitää etsiä. Luovutusten kanssa olen ollut laiska...

Paikkislaskuja

Eilen sitten suunnattii Kouvolan tokotreeneihin. Hieman tuli kiire ja niin olin paikalla vasta tasalta, se siitä leppoisasta kävelylenkistä ennen tokotreenejä. Subré pääsi ensimmäiseksi penturyhmään, jonka koko oli aivan hurja, tästä johtuen ohjattu toiminta jäi aika vähäiseksi, mutta häiriötreeniähän me mentiin hakemaankin. Alkuun luoksepäästävyys, jossa peppu meinaa nousta maasta herkästi kun pentu ei malttaisi millään odottaa että kouluttaja tulee sen luokse asti. Hieman vastainen ongelma Seciin nähden. Seuraavaksi pujoteltiin ympyrässä, heti alkuun erään pujottelevan rotikan hihnan pää osui Subréen ja siitäkös Sub sai sätkyt kun luuli että nyt loppu koitti. Neidin oma pujottelu meni oikein hyvin imuttaen läpi. Muiden pujotellessa tehtiin kontaktijuttuja ja maahanmenoja. Tämän jälkeen olikin aiheena istuminen joten tein Subrén kanssa sivulle tuloja, paikkalla pysymistä, eteentuloa  sekä kaukoja.

Seci pääsikin sitten kilpailevien ryhmään, alun juoksutarkastus oli taas kauhea paikka, mutta nopeasti Seci siitä toipui. Sitten paikalla makuuseen ryhmän kanssa Seci oli  partacollien ja bc:n välissä. Piilossa reilu 3min ja sitten vielä minuutti näkyvillä, vapautus palkalle. Seci oli makoillut oikein rennosti ja katsonut koko ajan vain piiloon päin. Päivän aiheena oli nouto ja luoksetulo. Noutoa itsenäisesti ja luoksetuloja kouluttajan silmien alla. Noudossa ensin omalla kapulalla, jolloin heitot lensivät vähän miten sattuu. Hyppynoudossa Seci sitten bongasi seuran kapulan omansa vierestä ja toikin sen, neiti jolla 150g on useimmiten tustaa tuo ainakin 500g ihan iloisena kunhan ensin pari kertaa kuonolla sitä pyöräytti. Sitten luoksetuloihin, jolloin alkoi toinen ryhmä pitää kunnon möykkää josta Seci selvästi veti taas paineeseen. Ensimmäisesti ravasi tästä syystä läpi, mutta sitten "höpöhöpöstä" vähän ryhdistäytyi ja teki siistin toisella kertaa. Kommentit olivat että stoppi on teknisesti hyvä ja nyt voi taas alkaa nostamaan lelun kanssa vauhtia, mutta sitten Seci meinaa lähteä stopista liikkuriin käskyyn, kun sillä on liian kiire luokseni, osittain johtuen tuosta tuon hetkisestä paineesta. Loppuun vielä paikkis nyt Seci oli rotikan ja belgin välissä, ja aikaa 4min. Maahan meno oli vähän hidas ja epävarma, mutta hyvin S jäi paikoilleen.  Rotikka nousi 2,5min kohdalla ja sen ohjaaja meni luokse ja bc 3min kohdalla belgin vieressä seisomaan. Tästä huolimatta Seci oli oikein rauhallinen ja kauniisti.

Laitoin sivuun paikkislaskurin, nyt olisi tarkoitus tehdä 100 paikkallamakuutta eripaikoissa, eri aikoja ja eri tavoin ennen 14.10 kokeita.Samaiseen kohtaan merkkaan myös monta noista Seci on pysynyt paikoillaan ja monesta lähtenyt, niin näkee kuinka hyvin tuo otus oikeasti pysyy. Parastahan olisi jos päästäisiin 100/100 onnistumis prosentiin, mutta aika näyttää.

Suber hyper todistetusti pyörremyrsky

Ensimmäiset erkkarikuvat ilmestyneet nettiin, joten tässä pari kuvaa Subrén näyttely esiintymisestä.

c. Hanna Sarna

Tämän illan ohjelmaan kuului iltalenkki esineruutuharjoitteet. Vanha lastenkenkä lähti mukaan ja sitä Subré sai etsiä puskista ja pellolta. Meidän käteen palautus treenit, joissa on vaatimuksena että lelu tai muu tavara on tuotava käteen asti,  ovat tehneet parannuksen sijaa takapakkia esineiden palautukseen aikaisemmin kun esineet tuotiin nätisti jalkoihin, nyt niitä heiteltiin ja maasta nostaminenkin oli hieman epävarmaa. Pakko keksiä uusi treenisuunnitelma tuon suhteen, nykyinen tapa ei tunnu toimivan eikä Sub ole kunnolla bonganut ajatusta mistä palkkaa tippuu, varsinkaan jos käytän palkkana nameja toiseen leluun vaihtaessa yleensä saan jostain kaapattua tuotua lelua käteen (mutta koira ei sitä minulle kunnolla tarjoa...)ja irroitus on sitten nätti ja kunnon isku toiseen leluun palkaksi.

Seci teki iltalenkillä parikin paikkistreeniä onnistunein tuloksin. Palkaksi sai kehut ja namin, vaikka suurin palkka sille on kylläkin vapautus taas juoksemaan ja lauman mukaan pääsy.

Vikkelä viikonloppu

Nyt alkaa taas olla viikonloppu takana ohjelmaa riitti molemmille tytöille ja autolla sai ajella ympäri Suomea.

Lauantaina oli Lohjan erikoisnäyttely johon Subré lähti korkkaamaan näyttelyuransa pentukehään. Seci jä huolehtimaan kodista ja pentu joutui lähtemään matkaan ihan yksin, hieman pudotti välillä vähän liiankin isoa egoa. Nuoremmissa pennuissa oli 3 ja Sub sai olla vanhemmissa pennuissa aivan yksin. Subré esiintyi oikein hienosti, hampaiden näyttäminen oli vähän mitä oli, se kun on hurjan inhottavaa pienestä. Pari pomppua tuli edes takas liikkeissä ja seisomisessa neiti ei sitten suostunut hienoon suunnitelmaani seisottaa sitä sivusta, enkä viitsinyt liiemmin kikkailla kun tuomari uhkasi lopettaa arvostelun jo pöydällä kun annoin Subrélle nameja, hänen mielestään pöydällä palkkaaminen ei ole sallittua.  Tuolloin olisin nähnyt ettei se vedä häntäänsä taas tyhmästi ns. sen "keskittymishäntä" (sellainen sillä on useimmiten seisoessa, leikkiessä, syö, kun se kyttää jotain, jäljestää jne) jossa häntä on jännittyneenä ja kun Subrélla on vahvat takakulmaukset antaa hännän tyhmä asento kuvan että koira jännittää jotain, tai oikeastaan jännittäähän tuo sitä koska se saa namia. Takajalatkin olivat  vähän miten olivat.

Subrén arvostelu, tuomarina   Jochen H Eberhardt Saksa
Very nice format and type. Feminine head and expression. Nice pigmentation and mouth. Excellent strong teeth. Juvenile neck on body. Excellent croup placement. Nice bone & feet. Moderate chest. Excellent coat. Nice temperament. Should not be bated permanently (häntä?)

Tietysti Subré voitti luokkansa ainoana, tämän lisäksi tuli kunniapalkinto. Paras narttukehässä Subré esiintyi oikein kauniisti itsensä voittajaksi, mutta roppikehässä neiti alkoi hieman väsyä ja varsinkin edes takasliikkeet olivat melkoista hyppelyä. No tuloslista näytti tältä: Pek1, kp, pn-pentu 1, VSP-pentu. Hieno aloitus ja lopetus pentukehille, seuraavaksi Subré nähdäänkin sitten juniorluokassa joulukuussa.

Tänään oli sitten piirimestaruustokot, heti aamusta taas matkaan. Ensimmäinen pysähdys oli parin kilometrin päässä kun poimin porokoiran ohjaajaaneen autoon ja sitten kohti Kotkaa. Ennen kehää käytiin juoksentelemassa metsässä ja otettiin pienet treenit.

Paikallamakuu 0
Seci meni hyvin maahan ja jäi rauhallisen näköisesti makoilemaan, piilo oli koirien sivussa. No eipä Seci kaukaa jaksanut makoilla vaan tuli piiloon katsomaan mitä siellä oikein tehdään. Kyllä otti taas kerran vähän tai oikeastaan todella reilusti päähän.

Kisojen jälkeen käytiin toisen koiran kanssa tekemässä samassa kohtaa samallainen makuu, ja nythän neiti makasi siellä kun maahan liimattu.

Seuraaminen 8,5 Seci oli kunnolla innoissaan ja seurasi nätisti vähän keuli ja painoi, kaipa siitä nuo pisteet meni.


Liikkeestä maahanmeno: 9: Meinasi alkaa jätättämään, kun rupesin itse miettimään että kohta on merkki jolla pitää antaa käsky. Sopivasti onneksi tuli käsky paikka.

Luoksetulo 10 Vauhtia olisi saanut olla nopeampi ja stoppi vahvempi, mutta ihan hyvä suoritus.

Liikkeestä seisominen 10 Seurasi hyvin ja teki hyvän pysähdyksen.

Noutaminen 9,5 Palautus vauhti....

Kaukot: Viereisessä kehässä alettiin parin metrin päässä karjua, ja Seci teki istumiset seisomisina, enkä tajunnut antaa uusia käskyjä.

Hypyllä karjunta sitten paheni ja koiralle jo suututtiin kunnolla naapurikehässä ja Secihän tätä pelästyi kunnolla ja hypyn jälkeen väisti reilusti sivuun eikä sitten tehnyt istumista tai takaisin hyppyä vaan tuli sivusta sivulle. Joten 0

Kokonaisvaikutus: 8

Loppupisteet 112, III-tulos.

Varasin sitten koepaikan 14.10 omiin kisoihin, tuttu halli jossa treenataan agilityä viikottain, jos tuolloin ei pysy maassa niin johan on kumma. Nyt olisi tarkoitus raahautua ainakin pariin kertaan halliin ihan tokotreeneihinkin.

Vinkupallotreenit

Eilen oli taas kerran suuntana kouvolan halli. Ensin hullut juoksemaan hurjana ja sitten Subré pääsi aloittamaan. Tarkoitus oli tehdä keppejä 6kpl niin että tullaan hypyiltä ja mennään keppien jälkeen putkeen, sekä nyt ruvetiin rakentamaan kepeille vauhtia. Availin ja suljin kujaa seuraillen pujottelutyyliä ja vauhtia, vielä ei voima eikä myöskään tekninen osaaminen riitä täyteen vauhtiin suorilla kepeillä. Subré olisi mieluitenkin vain juossut täysiä ja huutanut, eikä keskittyminen ollut tuona päivänä sen vahvinta alaa, mutta siitä huolimatta saimme hyvin treenattua ja  edistyimme keppiprojektissa. Minun pitäisi kirjoitella varmaankin oma juttunsa Subrén kepeistä kun on niistä tullut tänne niin vähän laiteltua.

Seci pääsi tokoilemaan ja palkkana oli sen rakas vinkupallo. Seuraaminen oli oikein nättiä, ja kaukot täydellisyyttä hipovat. Jäävissä maahan meno hyvä, seisomisessa katselee taakseen kun kävelen ohi, vaatii siis treenaamista vielä ennen sunnuntaita. Luoksetulon stopit valuuu ja valuuu, pysähtyy kyllä mutta käskyn jälkeen on vaan otettava niitä raviaskelia, lätkin sille sitten palloa ja stopit ruvesi terästymään. Noutoa niin että palautus putken kautta, intoa piisasi reilusti. Ilman putkea palautus nopeassa ravissa. Loppuun vielä hyppyä, istuminen on vähän epävarma ja hidas muuten hyppy on hyvä.

Subré pääsikin seuraavaksi näyttelytreeneihin. Kuriton kakara  vaihde kunnolla päälle... Subrésta olisi ollut niin kivaa riehua ja vähän ehkä siinä sivussa vähän isotella sekä repiä toisia koiria turkeista. Porukalla juostessa meinasi heittää saalisvietti päälle ja hihnassa veto. Ongelma oli myös pareittain edes takaisin liikeet, jossa Sub heitti vapaalle käännöspaikalla kun palkkasin sen ja takaisin tulo oli taas kuriton kakara veto vouhotus.Meidän elämässä tällä hetkellä on keskeisessä asemassa Subrén kunnon murkkuikä, rajoja kokeillaan ja reilusti... Yksilöt menivät ihan hyvin, pöytä on varsinkin Suben ehdoton lemppari kunhan sille saa itse hypätä.

Kotkan kisat

Sunnuntain suuntana oli Agi-Kotkien kisat.

Ensimmäisenä oli Risto Ojanperän hyppäri, jota kauhistelin maksien ajan toivoen ettei sama rata olisi medeillä. Mutta olihan se, ja tältä se näytti:

Numero 12 lipsahti väärään putken suuhun, eli sen pitäisi olla vasemmalla puolella.

Noin lyhyesti sanottuna, ei Secin tyylinen rata varsinkaan kun lauantaina sai tykitellä pitkiä suoria niin kovaa kun mudin koivista lähtee. Eipä siinä muuta kun asenne kohdilleen ja kyllähän me osattiin. 2 hieman valui, ohjaus oli myöhässä, koska Seci lähtee nykyään ennakoivasta valssista takaakiertoon jos ajoitus menee yhtään pieleen. 6 kierrätin ulkokautta, en tahtonut jarrata vauhtia ja koska halusin irroittaa Secin 8 ja tehdä sillä aikaa 9 eteen valssia en tarvinnut etumatkaa jonka olisin toista kautta saanut. Jotenkin sain Secin käännettyä oikein nätisti 10 ja neiti haki täydellisesti sisään kepiellä, vaikka itse olinkin ihan pihalla ja huonosti sijoittuneena. Hieman epävarmana Seci meni paria ensimmäistä keppiä ja sitten kun tajusin kehaista kuinka taitavasti se haki lähti kone käyntiin ja kunnon vauhtia lisää keppejä. Painaa näköjään viime aikaiset keppimokailut niin minun kun koirankin päässä, onneksi saatiin nyt noin hieno onnistuminen. Sitten loppusuoralle, jaloissa painoi edellispäivän juoksemiset ja keuhkoissa kipeys, ymmärrän hyvin tämän viikonlopun jälkeen sen että lääkäri keskiviikkona kielsi kaiken liikunnan siihen asti, että olen kunnolla terve. Seci kuitenkin osasi ja me mentiin nollalla maaliin. Mahtava tunne me selvittiin! Osallistujia oli 19, tuloksia tuli radalta 5, nollia 3. Meidän etenemä oli 4,34 aika -5,27, kaikista säkäluokista nopein suomalainen, mutta eikös tänne ollut eksynyt venäläinen joka voitti suomalaiset niin medi kun maksiluokankin lähdöissä. Ja niin me menetettiin taas sert ja voittonolla parilla sadasosalla, olisi ehkä pitänyt tehdä tiukempi 2, vetää 6 toista kautta ja ja ja, hyvä taas jossitella jälkikäteen. No me treenataan ja kohta meitä ei voita naapurimaankaan huiput.

Seuraavana olikin saman tuomarin agilityrata, suht helppo ja reilusti sujuvampi profiililtaan. Lähdin varmistelemaan ja hidastelemaan. Seci sai tarpeekseen hidastelusta puolenvälin jälkeen ja pakka hajosi, josta hylky. Tästä opimme ettei näin saa tulosta, pitää vaan mennä täysiä.

Sitten alkoikin taas nenäverenvuoto, ilkeä kiusa joka on ollut minulle joka päiväistä nyt kipeänä. Eipä se ehtinyt mennä ohi rataantutustumiseen, hellitti hetkeksi ennen rataa, mutta radalla taas alkoi. Häiritsi paljon keskittymistä, Seci yritti parhaansa, mutta hylky.

Subré oli mukana humputtelemassa, samalla tuli vertailtua sitä pariinkin isoon mediin, jotka olivat meidän isoa isompia, joten kaipa meidänkin jalkaeläin medi on. Pitäsi taas joku päivä vähän mittailla sitä kunnon mitalla, seinämittauksella se on aivan rajalla.

Sairastelua

Voihan, yksi flunssa meni ohi niin eikös toinen iskenyt perään ja tuplasti pahempana. Nyt sitten odotellaan lääkäriaikaa ja toivotaan ettei tuo vaan olisi ehtinyt poskionteloihin asti. Ja mikä parasta viikonloppuna pitäisi juosta molempina päivinä ja olla muutenkin kunnossa.

No ehdimpäs kirjoitella mitä meille kuuluu.

Lauantaina kävimme mätsärissä tytöt pääsivät parikilpailuun ja Subré pyörähtämään pentukehässä. Ensin kehään meni Sub, joka seisoi ja liikkui kauniisti, mutta pöytäkäytös olikin sitten jotain ihan muuta. Sininen nauha, ja kilpailuluokassa Sub yritti jahdata edellä kulkevaa noutajaa. Ärsyttävä teinikapina kausi neidillä menossa. Pudottiin sitten ihan ansaitusti pois. Parikilpailussa pentu joutui sitten kunnolla kuriin niin minun kun Secinkin toimesta. Tytöt olivat yhdellä hihnalla joka oli kiinni molempien ketjupannoissa, Seci juoksi uloimpana. Hieman Sub olisi halunut ruveta leikkimään kehässä, mutta prinsessa the kehädiiva ei tietenkään moista suonut. Osallistujia oli 4 paria ja meidän tytöt sitten hurmasi tuomarin ja voitto kotiin.

Sunnuntaina Subré kävi jäljellä, kunnon väsytys jälki. Pituutta oli n.150m, kulmia yksi "kunnon" 90 sekä pyöreät 90 ja 100 astetta. Lisänä vielä kaksi ojanylitystä. Palkkapurkkejä kaksi + loppupalkka, sekä parissa kohtaa jäljellä nameja. Lähtö oli hyvä kuten myös ensimmäinen ojan ylitys, tämän jälkeen luulin että hukkasimme jäljen, mutta olinkin väärässä kun heti tämän ajatuksen jälkeen törmäsimme palkkapurkkiin. Siitä sitten jatkettiin seuraavalle, jonka jälkeen pentu oksensi jäljeltä hotkitut nakin palat juuri ennen vaikeinta kulmaa. Vähän meni homma sekaisin ja Sub oikaisi kulman yli. Loppu pätkä oli reilusti alkua vaikeampi ja tyhmänä en laittanut sinne väliin yhtään palkkapurkkia, selvästi Sub olisi loppu puolella tarvinnut enemmän palkkaa kun rupesi epävarmuus iskemään kun hieman väsähti.

Maanantaina lähdimme aikaisin jo hallille, agilityä ensin. Seci teki A putki erottelua käskyillä, pitää ottaa vielä toinenkin satsi tätä joku päivä. Sitten rataa, vauhtia ja hallintaa, takaakiertoja ja päällejuoksuja, persjättöjä, välistävetoja ja loppusuora työskentelyä. Seinän vieressä takaakierroille lähetyksen sijaan ottaa jonkin esteen sivusta, vaatii selkeästi tiukemman viennin. Päällejuoksu muurilla ei ole ihan niin varma kuin hypyillä.

Subré teki puomia, nyt laitoin jarrunamin loppuun eikä koira lentänyt. Sub keksi yhtenä päivänä hurjan hienon tavan suorittaa puomi niin että esteeseen osutaan kolme kertaa koko esteen aikana ja sitten vaan heitetään takapää takaisin puomille. Joten päätin ottaa saman käyttöön kuin keinulla, jossa meillä on joko jarrunami tai lelu päässä, muistuttamassa että pitää pysähtyä, vaikka se onkin tyhmäää pienen mustan mielestä. Sitten rataa aiheena persjätöt, takaakierrot ja välistävedot kovassa vauhdissa. Muuri mininä ja hypyt 25cm. Hienosti pentu toimii ja on niin ihanan kuuliainen Seciin verrattuna, vahingossa tuli tehtyä sen kanssa yksi poispäin käännöskin, jonka se teki hienosti täydessä vauhdissa vaikka sitä on treenattu vasta erittäin vähän. Sub irtoaa jo hienosti ja nuo käännökset on niin ihanat.

Sitten alkoikin näyttelytreenit, johon Subré osallistui huonon mätsärikäytöksen seurauksena. Alkuun meinasi vähän jahdata edellä juoksevaa hyskya, mutta sain nopeasti kuriin ja palkkailin nätisti juoksemisesta. Seisominen on mennyt paljon eteenpäin ja saatiin palautettakin siitä kuinka hyvin Subré pysähtyessään kerää jalat hyvin tasapainoisesti alleen, välillä kyllä vieläkin näkee sakemanniseisontaa. Häntä on ruvennut nousemaan kunnolla kiepille lipputangon sijaan, taitaa kylläkin liittyä vähän tähän murkkuikään kun pitää yrittää olla isompi mitä oikeasti on. Pöydällä meni miestutkijan kanssa hyvin, ja naisen kanssa siihen asti kun hän varmoin ottein katsoi, lopussa kun hän vain rapsutteli niin pentu yritti ruveta isottelemaan. Ensi viikolla ajattelin mennä vielä uudelleen, niin eiköhän meidän erkkari mene ihan hyvin. Aikatauluja tuli sen verran että mudeja on 16, pentujen määrää ei erikseen sanottu, mutta tiedän että ainakin nuorempiin pentuihin on tulossa yksi toinen narttu.

Nyt sitten lepäillään ja toivon että tämä flunssa menisi ohi nopeasti...

koska meillä on blogi

Välillä todella mietin mitä järkeä tätäkin blogia on pitää kun tulee loppujen lopuksi kirjoiteltua vain harvoin ja silloinkin ihmeellisiä koosteita pintaraapaisuna muistoksi. Mutta ehkä tuossa muisto sanassa on enemmän arvoa kun tietääkään, kuinka ihana onkaan palata välillä lueskelemaan vanhoja juttuja ja muistella menneitä.

Viime aikoina ei ole ollut kirjoitus intoa, ei täällä eikä muuallakaan elämässä, mutta jospa tänne nyt jotain näpyttelisi.

Lauantaina oli Szofogadas juhlat, jossa juhlistimme isolla porukalla menneitä vuosia ja upeita Szofogadas koiria, kun ensimmäisen pentueen syntymästä tuli täyteen 25 vuotta. Molemmat tytöt lähtivät tietysti mukaan, onhan Seci aito Szofogadas, eikä Subréakaan olisi ilman Riitan kasvatustyötä, vaikka Sub onkin ruotsalainen höpönen löytyy senkin sukutaulusta kaksi Szofogadasta, joista toinen kahteenkin otteeseen. Ihmiset pääsivät herkuttelemaan unkarilaisilla herkuilla, ja aika meni nopeasti jutellessa. Tytöillä oli oikein mukavaa ihmisten keskellä hömpötellessä ja Visasta löytyisi oikein mukava leikkikaveri, jota tietysti piti vähän kommennellakin välillä. Subré löysi pihalta jotain muutakin meinaan illalla neidillä oli alaleuka aivan turvoksissa, epäilyt kohdistuivat maa-ampiaisiin, onneksi turvotus laski eikä muita ongelmia ilmennyt.

Sunnuntai aamuna olikin sitten lähtö kohti Luumäen näyttelyä, alunperin meinasin Subrén ilmoittaa pentuluokkaan, mutta sitten alkoi hinta noinkin tyhjästä hieman hirvittää, joten päätin jättää meidän pentuilut vain erkkariin. Pieni stoppi piti kuitenkin matkalla tehdä ja noukkia corgi Flink kyytiin. Subré oli hieman kiukkuinen kun pieni corgi tunki sen autoon ja häkkiin. Flink vähät välitti pennusta väliseinän takana ja Subrékin lopetti moisen hölmöilyn. Perillä ei ollut mitään ongelmaa, vaan Subré ja Flink tulivat loistavasti toimeen, hyvin tassuttelivat vierekkäin näyttelypaikalla ja odottelivat samassa häkissä. Mutta sitten kun menin kehään Flinkin kanssa Subré kuljui niin kovaa kuin noin pienestä koirasta voi lähteä... Flink esiintyi kauniisti, hieman meinasi tuomarinpöydän edessä alkaa imuroimaan edellisiltä pudonneita nameja, mutta hillitsi loppujen lopuksi hyvin itsensä. Tuloksena oli EH ja kilpailuluokan 2. mikä oli karvattomalle sportticorgille hyvä tulos. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa tuttuja, joita tulee harvemmin nähtyä. Molemmat neidit ihastuttivat ihmisiä pirteydellään ja sosiaalisuudellaan.

Maanantaina illalla päätin lähteä isäni mukaan hallille, kun hänellä oli treenien vetovuoro. Siitä tulikin sitten neljän lajin ilta. Ensin Subrélle jälki reilu 100m yksi noin 100asteen kulma ja yksi pyöreä 90 astetta sekä tietysti pientä kaartelua maaston mukaan. Alussa pari namia ja sitten kaksi välipalkkaa. Jana tehtiin metrin hihnassa, alkuun meinasi seilata, mutta sitten lähti huomautuksesta tekemään kunnolla ja rauhassa. Jäljen alku oli hieman hutilointia, hukan jälkeen ryhdistäytyi  ja suoriutui hienosti. Sen verran kiihkeänä Subré oli jäljelle mennessä, ettei huomannut koiria agilitaamassa kun lähdimme autolta, mutta nyt bongasi agilityn jo kaukaa ja yritti aloittaa uhoamisen.
Seuraavaksi sitten tokoiltiin, Seci teki avointa läpi. Ensin seuraamista, kohteena nopeat perusasennot seuraamisen välissä ja niistä superpalkka. Ongelmaa tässä ei ole ollut, mutta eipä vahvistaminenkaan ole pahitteeksi. Liikkeestä maahan oli hyvä, seisomisessa katseli hieman taakseen kun kävelin ohi, joten tehtiin etupalkan kanssa. Luoksetulon stoppi meni hieman pitkäksi, selvästi vaatii paljon vahvistamista, vauhti oli sen sijaan oikein hyvä. Kaukoissa ensimmäinen nousu oli ongelma, tehtiin sitten jättö istumaan nousu palkka, paikan vaihto ja jättö, nousu, palkka jne...sarjoja. Hypyssä Seci ajautui oikealle, korjasin palkan kanssa ja seuraavat kerrat meni suoraan, istumisessa ei ongelmaa. Nouto oli hyvä, palautus nopeassa ravissa, mutta varma ja kaunis perusasento palautus. Subrékin tokoili, hieman seuraamista ja sitten aloitettiin hyppyä. Kerta namilätkän kanssa ja sen jälkeen Sub menikin hyvin yli ilmankin, palkkasin kädestä hypyn yli. Loppuun pari luoksetuloa.
Sitten agilityä ensin Subré kävi juoksemassa puomia, kivasti pentu on keksinyt että nopein on lentää puomi ja sitten palata kontaktille, mutta tästäpäs ei palkkaa tippunutkaan. Pitää keksiä jokin muukin jarrutuskeino hihnan lisäksi.Illan aikana Subré teki myös kujakeppejä, kouvolan kujat ovat kylläkin paljon huonommat kun meidän, mutta nopeasti Sub tajusi ja lähti pujottelemaan. Sitten keinua, vaikka Subré tekeekin keinua yksin ja mielellään haluan sen sille kunnolla opettaa, niinpä teimme leluun kiinni päähän juoksua, pääasia on että sinne päähän pysähdytään juoksemisessa ei ole ongelmaa, mutta että pysähtyä turhaa sellainen. Loppuun vielä hyppykuviota.Neljäntenä lajina hieman näyttelytreeniä Subrén kanssa, ensin ravailua ja seisomista sekä maassa että pöydällä. Hampaita katseltiin ja kopeloitiin.

Tiistaina Secin agilityryhmään, aiheena oli päällejuoksut ja pari pakkovalssiakin sai laitettua pariin paikkaan. Kohdittain meni ihan hyvin, mutta parissa kohtaa Seci tuli täysin ohjauksesta läpi. Subré pääsi tekemään toiselle puolelle hallia ja yllätti kyllä positiivisesti. Alkuun vähän keppejä 6kpl jotka olivat melkein suorassa. Sitten hyppelehtimään 3 hypyllä slalomia on tehty kerran aikaisemmin omalla pihalla helpotettuna ja nyt pentu teki hommaa kun vettä vaan ja vauhdilla molemmilta puolilta.Välistä vedoissa on aikaisemmin ollut ongelmana seuraava hyppy, mutta nyt nekin menivät oikein hienosti. Sitten vielä piti kokeilla päällejuoksuja 2 hypyllä peräkkäin, jotka menivät hyvin. Loppuun yksittäisistä tekniikoista rataa välistä vedoilla toiseen suuntaan, yksin hyppy takaakiertona, sylkkärillä seuraavalle hypylle ja siitä putkeen, josta hyppy, hyppy+niisto ja slalomia 3 hyppyä. 360 käännöksessä meinaa rimat paukkua alas, kun Sub yrittää tehdä liian tiukasti, tähän onneksi auttoi riman nosto, jolloin pentu keskittyi kääntymisen lisäksi myös riman ylittämiseen. Jätän nyt nuo täyskäännökset vähänksi aikaa tauolle odottelemaan että Sub saa vähän lisää ikää mittariin ja voidaan nostaa rimakorkeutta.