keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Varo vaan, täältä tullaan!

Heh, kirjoitus intoa alkaa taas löytyä. Iltapäivän ohjelmassa oli treenailuja. Seci aloitti tokolla kaukoja, alkuun vaan jumppaa käden kanssa ja loppuun kisamatkalla usein palkaten. Nyt tuli enään vain yksi hajonnut istumaan nousu. Vaihtovauhti on hyvä ja Seci jaksaa hyvin odottaa käskyt. Sitten neliölevyllä kontakteja, hyvin Seci hakee oikeaan paikkaan. Loppuun kerta putkea.

 Subré pääsi ensimmäistä kertaa treenaamaan ulkona. Alkuun leikittiin joka suuntaan kallistuvalla/heiluvalla neliö levyllä, joka oli pennusta hurjan kiva. Subré kiipeili levylle ilman leluakin vaan juoksentelemaan, eipä siis pauke tai heiluva alustakaan pelota. Sitten putkea ensin lyhyttä ja sitten pidempää suoraa, loppuun vielä mutka putkea, joka on Subrésta kivoin. Hieman alkoi olla samoja viitteitä lelun varasteluun kun Secillä, joten vaihdoin palkaksi namit. Yleensä Subré on hurjan ahne ja kiljuu ruokaa odotellessa, mutta mitäs nyt. Neiti kyllä söi ja juoksi kupille, mutta lelulle rynnättiin täysiä. Testinä kokeilin laittaa kuolleen lelun (paikallaan oleva) ja namikupin vierekkäin, lelu voitti. Mitä nyt olen testaillut Subrélle kelpaavat kaikki lelut, eikä ole löytynyt mitään yli kivaa, suosikkeja kyllä on mutta  jos heiluttelee toista lelua Subrén leikkiessä toisella vaihtuu lelu helposti.Pitää nyt vain keksiä ratkaisu jo tässä vaiheessa tuohon lelujen varasteluun, ennen kun Subré ottaa sen tavaksi.

Meidän pikku neiti päivää vaille 9viikkoa ylitti tänään itsensä, keräsi kaiken tahtonsa, otti vauhtia ja hyppäsi sohvalle ihan itse kun kukaan ei ehtinyt nostamaan. Nyt ei kukaan pääse enään turvaan sen hampailta sohvalle. Pahinta tässä on se, että pienestä olisi hurjan hauskaa ottaa vauhtia sohvan toisesta päästä ja hypätä käsinojan yli pituushyppynä lattialle, ja vielä kohtaan jossa ei ole mattoa. Pelkään vaan tuon sen luuston puolesta, meinaan ei ehkä paras mahdollinen harrastus pentukoiralle...

Secikin alkaa olla terve ja leikittää Subréa koko ajan ulkona. Mudit juoksee, juoksee ja juoksee, yritä nyt siinä sitten vähän rajoittaa toipilaan menoa. En tahtoisi kieltää Seciä, koska neideillä on niin kivaa ja ettei prinsessa vaan luule leikkimisen olevan kiellettyä. Mutta sitten taas puolikuntoisena riehuminen ei ole hyväksi. Jaksaisi nyt vaan levätä parin päivän ajan kunnolla niin sitten saisivat riehua niin paljon kun haluavat.

Pikku krokotiili lenkillä

Kyllä aika kuluu aivan liian nopeasti, nyt on jo keskiviikko ja enään pari päivää hiihtolomaa jäljellä. No mutta nautitaan nyt kunnolla tästä vähästäkin. Tänään suuntasimme aamulenkillä peltoa kohti Secin jäädessä lepäilemään kotiin, mutta hevoset ratsastajineen olivat ehtineet jo vallata peltopolun, joten jatkettiin sitten tietä pitkin. Kaunis ilma oli saanut muitakin ihmisiä liikkeelle, ja vastaan tuli jopa vieraita koiriakin. Onni on hyvin luoksetulevat koirat. Subrén otin ohituksen ajaksi syliin, neljän koiran laumassa ei tehdä ensimmäistä kertaa ohitusta. Näin tein myös kun pari lenkkeilijää tuli vastaan, ihmeellistä tässä on se, ettei meillä päin kyllä yleensä näy ketään. Yksi ravurikin juoksi ohi kärryjen kanssa, mikä oli Subesta todella hassua, mutta hevosiin neiti kyllä tottuu nopeasti, sen verran usein niitä tulee lenkillä näkemään.

Kameraakin ulkoilutin, joten tässä kuvia. Lenkin jälkeen Secikin sai vähän juosta pihalla Subrén kanssa.


tiistai 28. helmikuuta 2012

Se näyttää ihan krokotiilille

Seci pieni sairastaa, maanantai- tiistai yönä alkoi kennelyskä ja vielä se limainen versio. Yö ja eilinen päivä yökittiin limaläjiä sinne tänne. Eilen illalla onneksi olo parani ja viime yön Seci sai nukkua rauhallisesti. Tänään Seci jo yritti leikittää pientä ja juosta, mutta ehkäpä neiti nyt lepää ensin kunnolla. Nyt sitten vietetään vähintään 2 viikkoa treenitaukoa, ettei tule jälkitauteja tai tartuteta muita, lappeenrannan kisatkin jouduin perumaan. Toivottavasti prinsessani on pian taas oma iloinen itsensä.

No sitten meidän pikku krokitiiliin. Subré osaa jo melkein noutaa, loppupalautus puutuu ja saa puuttua vielä pitkään, pääasia että kapula haetaan ja tuodaa takasin.  Katsekontakti on alkanut löytymään ja pöydällä osataan jo seisoa hurjan hienosti. Eilen juostiin mutkaputkea kotona ja nyt pentu osaa jo syöksyä putkesta kettuleluun kiinni. 2on2off kontaktitkin otettiin työn alle, kasassa olevan kevyt häkin päältä etutassut maahan ja makkaraa leikin kanssa, hurjan kivaa kun vaan juoksee ja saa ruokaa, vaikka ei edes huuda... Mutta suurimmaksi osaksi me vaan leikitään, leikitään ja leikitään varmaan pari tuntia päivässä. Hullulla on halvat huvit ja Subrén lempilelut ovat tällä hetkellä tyhjä rämisevä coca-cola pullo ja valkoinen harso rätti, jonka itse kävi kodinhoitohuoneesta varastamassa. Kokoa pentu on hujahtanut ihan silmissä ja tassut alkavat olla sopusuhtaisen näköiset muuhun kroppaan nähden. Testinä vertasin Subrén ja Secin tassun kokoa ja aika samaan meni, Secillä ehkä jopa hieman isommat kun Subella. Huoh, minä jo stressaan hieman alle 9vko:sen kanssa mediyttä. Suvun nartut ovat lähes kaikki medejä ja loput ihan rajoilla. Kasvattaja meinasi, että tuosta voisi kasvaa puolisiskonsa kokoinen joka on 41-42cm, mutta toivotaan ja saatte kuulla aiheesta vielä usein...




Secin kennelyskän takia myös Subré viettää kotona pari viikkoa erossa vieraista koirista. Harmi koska olisin mielelläni alkanut pyöritellä sitä jo nyt mukana sosiaalistumassa, varmaan ainakin vieraan koirat saattavat pientä jännittää. Hanne kävi maanantaina katsomassa pentua ja sen verran pieni vierasti että liiemmin suostunut lelua vetämään Hannen kanssa, tietysti väsymyskin vähän vaikutti. Laivalla ja Ruotsissa kaikki ihmiset olivat super ihania ja niiden mukaan lähdettiin innolla. Ääniä Subré ei pelkää ja räminäpurkki on hurjan kiva lelu.

 Subré 8 viikkoa video, jonka kuvasin maanantaina:
http://www.youtube.com/watch?v=27HzK4B2hwQ

maanantai 27. helmikuuta 2012

Seci ja Subré mudikaverukset

Niin jos joku ei ole vielä bongannut, Seci joutuu tästä edes jakamaan bloginsa kauhu kakaran kanssa.

Eilen meidän pieni pääsi ensimmäistä kertaa elämässään juoksemaan putkesta. Tarkoitus oli laittaa kamera päälle ja lelun kanssa houkutella läpi, mutta neiti päättikin juosta jo aikaisemmin, no onneksi ehdin juuri ja juuri laittaa kameran pyörimään, tästä syystä video on erittäin lyhyt.




Hetkeä myöhemmin mentiin jo kahta putkea peräkkäin.



Hienosti pieni osaa jo tulla luokse ja ottaa kontaktia. Taistelutahto on aivan omaa luokkaansa, tyttö repii hurjana kaikkea mikä osuu suuhun, myös matot kelpaavat. Mitä isompi lelu sitä parempi, kun voi hyökätä sen kimppuu ja ravistella hurjana. Tänä aamuna lähti isäni kenkäkin liikenteeseen ja myös metallinen lusikka kelpasi. Harjoittelimme myös pöydällä seisomista ja säkäkorkeudeksi mittasin n. 27,7cm. Subré on myös jo purrut ensimmäisen hihnan poikki kun en heti huomannut lenkillä sen touhuja.

Seci leikkii hienosti pienen kanssa peltolenkillä ja suhtautuu pentuun todella hyvin, vaikka aamulla pentu saikin pikaisen lähdön kun uskalsi hyökätä naskaleineen nukkuvan Seci hännän kimppuun. Nyt aitaan Subrélle oman alueen huoneesta öiksi, että Seci saa nukkua rauhassa. Secin kanssa kertasin tänään avot läpi, ja pakko myöntää että alan olla aika tyytyväinen. Kaukot ovat vielä monen toiston sarjoissa vaikeita, istumaan nousussa Seci tulee herkästi eteenpäin, pari siirtymää pysyy kuitenkin hyvin kasassa. Loppuun vielä hyppynoutoa, joka on yksi Secin lemppariliikkeistä. Ja Subré mudimaiseen tai secimäiseen tapaan ( paha nyt sanoa kahden otuksen perusteella rotuominaisuudeksi) kiljui tarhassa koko treenin ajan.

Kun pentu nukkuu, ehtii nopeasti laittaa näkyville kasan muokkaamattomia kuvia...

Iskä Akilles ja Subré

Sisko Kvick

Kasvattaja Eva ja isoisä Armas

Subré ja äiti Tova

Isoisoäiti Pagos, Subré ja äiti Tova

Isä Akilles

Isoäiti Grå

Äiti Tova

Subré katsomassa vanhaa linnaa

Näin laivamatka sujuu parhaiten

Ja päälle vielä vähän riehutaan

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ruotsin tuliainen

Pitkä odotus palkittiin ja tässä hän nyt on:

Mog Ur´s Mrs Snabb "Subré"





Torstaina lähdin isäni kanssa kohti Ruotsia laivalla yön yli ja perjantai menikin Tukholmassa seikkaillessa. Lauantaina lähdimmekin sitten kohti Österfärnebota, joka oli pieni kylä erittäin korvessa noin 150km Tukholmasta pohjoiseen. Perillä odotti lauma mudeja, ihmisiä ja suloisia vauva koiria. Aika meni nopeasti höpötellessä ja koiria kuvaillessa, pois lähtiessä tarttui mukaan sitten yksi musta pentu, joka oli tähän asti kulkenut nimellä Snabb.

Jo jokin aikaa sitten päätin, että 2012 keväällä tulee pentu Secin kaveriksi. Alunperin meille piti tulla toinen Szofogadas, mutta Riitan pentusuunnitelmat eivät osuneet samalle ajankohdalle kun minun. Niinpä alkoi pennun etsintä alkuun Suomesta. Yhden nartun pentuetta mietin, mutta uroksesta en pitänyt yhtään joten katseet siirtyivät ulkomaille. Vaihtoehdot rajautuivat Unkariin ja Ruotsiin. Erinäisistä syistä päädyin Ruotsin pentueeseen ja niin alkoi odotus. Onnellisesti 29.12 kello 16.03 syntyi ensimmäinen pentu musta töpöhäntäinen narttu. Bongasin hyvällä tuurilla päivityksen heti kasvattajan blogista ja sitten jännitettiin syntyisikö vielä toinen narttu. Sopimus kun oli, että olisin narttuvarauslistalla toisena heti kasvattajan jälkeen. Vihdoin 16.30 syntyi musta pitkähäntäinen tyttö 325g, ja tässä kohtaa hypittiin riemusta, vaikkei tiedetty että kyseinen pentu juuri meille tulisi. Myöhemmin syntyi vielä yksi töpö sininen narttu, sininen hännätön uros ja musta pitkähäntäinen uros. No kun kasvattaja ilmoitti pitävänsä töpön mustan tytön, jäi minulle jäljelle musta ja sininen tyttö, jolloin päätös oli helppo, ehdottomasti se musta. Vuorokauden ikäisenä sain ehdottaa sopivaa nimeä ja niin neidistä tuli Snabb= nopea. Koko pentue sai sitten tämän teeman mukaan nimet. Kasvattajan tavan mukaisesta eteen tuli myös Mrs nartulle ja urokselle Mr. Viiden vuorokauden ikäisenä pennut olivat jo rekisterissä. Kidutin itseäni sitten kuvilla, kun pitkän välimatkan takia emme voineet mennä katsomaan pentua.Vihdoin ja viimein koitti 8vko synttärit ja pääsimme vihdoinkin näkemään kauhu kakaramme, josta tähän asti olimme kuulleet vain kasvattajalta.

Etsin energistä ja taistelutahtoista koiraa, ja sen myös olen saanut. Pentu riehuu ihan hulluna, sillä on lähes koko ajan jotain suussa, tappelee pehmolelujen kanssa, roikkuu housun lahkeessa kun piraja, taistelee myös lelusta erittäin ponnekkaasti, syöksyy myös kuolleisiin leluihin, riehuu, riehuu ja riehuu. Jaa koska se nukkuu? Erittäin harvoin... Vuorokauden aikana neiti on silpunnut kymmeniä nenäliinoja, pari muovipussia, puraisut hihnan poikki ja vähentänyt lapinkoirien karvan määrää tupoittain. Mutta hauska tapaus ja erittäin söpö silloin kun nukkuu, hereillä sillä on pirun kiilto silmissä.

Seci alku jännityksen jälkeen tykästyi pieneen ja kulkee sen mukana vahtimassa, kuitenkin sen verran etäällä että ehtii väistää naskalien tieltä. Hieman Seci yritti leikittääkin pientä, mutta juoksuleikki ei oikein vielä koko erosta johtuen sujunut.

Mutta nyt mä lähden nukkumaan, rankka mutta kiva reissu. Väsyttää ihan hirmuisesti ja pitänee yrittää vähän nukkua ennen kun pieni on taas pystyssä ja kovassa vauhdissa. Yritän huomenna laittaa lisää kuvia Ruotsista ja putki videon jossa neiti tekee ensimmäistä kertaa lyhyttä putkea ja kahta leikkiputkea peräkkäin. Toivottavasti tässä ei ole hirmuisesti kirjoitusvirheitä, väsyneenä ei ole hyvä kirjoitella mitään...

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kiirettä pitää

Hitusen ollut kiirettä, joten päivitys kuten myös treenailu on ollut vähäistä. Ystävänpäivänä kävimme Kouvolan treeneissä, turhissa kohdissa mokailtiin ja ihme ongelmia kehiteltiin. Soica pääsi myös mukaan ja riemuitsi kunnolla kun pääsi vähän juoksemaan agia pitkästä aikaa.

Tänään oli sitten suuntana Porvoo, ja lähtö oli vähän ennen seitsemää aamulla. Kun on tullut nukuttua viime aikoina erittäin vähän tuntui herätys entistä pahemmalta. Tuomari Henri Luomala oli suunnitellut kiemuraiset, mutta vauhdikkaat radat. Ennen ensimmäistä rataa lähdin lenkille ja takasin tullessa olikin jo rataantutustuminen alkanut, hups. Koira tuntemattomalle naiselle ja radalle, no puolessa välissä rataantutustumista Seci juoksi radalle, neiti oli karannut kiinni pitäjältä. Onneksi tuomari ymmärsi eikä antanut hylkyä.  Ensimmäisellä radalla homma sujui pätkittäin hyvin ja väliin aina homma hajoili, tulos hylky. Toisella radalla possu teki lentokeinun, tai oikeastaan juoksi sen vain täysiä yli. Isäni mukaan neidin ilme oli jo keinulle tultaessa sellainen että täysiä yli, eikä keinu ehtinyt edes värähtää, liian vauhdikasta... Itse en ollut varma mitä keinulla tapahtui kun juoksin jo edellä, yleensähän Seci tekee nätisti ja itsenäisesti keinun, nyt ei. Jatkettiin vaan rataa, ja haettiin hylky niin helposta paikasta, että ihan nolottaa. Hypyt olivat 90 asteen kulmassa ja kierrätettiin ulkokautta, ja mitä tekee Seci, no hyppää hypyn takaisin päin, ei me tuollaista mokaa olla tehty edes ykkösluokassa.Kolmannelle radalle lähdettiin tekemään nollaa tappoasenteella ja se menikin hyvin. Nyt Seci teki keinun kunnolla ja päästiin melkein loppuun. Puomin jälkeen piti tehdä täyskäännös ja mennä puomin jalan takana olevaan putkeen, jota koira ei havainnut ennen kun se oli tullut takaisin päin reilun metrin. Seci irtosi hienosti ja itsenäisesti puomin loppuun, josta sain sen siististi tulemaan kohti putkea, mutta Seci haki mustan putken väärin ja yritti seinästä läpi, murinakaan ei auttanut asiaan. No tuomari näytti 5. Hieman harmitti noin turha virhe, aikakin oli reilun -7 sek, vaikka Seci tekikin puolessa välissä rataa todella pitkän kaarroksen kun lähti hakemaan väärää putken päätä, onneksi sain sen kuitenkin kääntymään ajoissa. Että tälläinen kisavuoden aloitus onneksi tästä on suunta vain ylöspäin.

No torstaina oli kauan pelätyt vanhojen tanssit. Tanssi ei ole mun juttu, mutta ihan hyvin meni. Perjantaina vielä toistoja esitys yläkoululaisille ja lyhennettynä päiväkodin ja vanhainkodin porukoille. Mun jalat ovat ihan kuolleet ja niissä on erittäin pahat hiertymät. Onneksi juokseminen ei satu, käveleminen sen sijaan on tuskaa.Tietenkin piti ottaa yhteiskuva koirien kanssa. Secin yksityiskuva rusetit korvissa tulee myöhemmin kunhan saan muokattua sen valmiiksi.
Yhteiskuva murusten kanssa <3





Yritän nyt oikeasti ryhdistäytyä ja alkaa päivittämään useammin, josko nämä kiireet tästä helpottuisivat. Ensi viikko meneekin Ruotsin matkaa odotellessa. Torstaina lähden hieman myöhässä tosin syntymäpäivieni kunniaksi käymään isäni kanssa parin päivän pikareissun. Eiköhän sen jälkeen kirjoitus intoa ala löytyä.

torstai 9. helmikuuta 2012

A ja B, ei kun nyt onkin C

Eilisillan pyörittelin agi-ja tokoleirin ryhmäjakoja ja vielä pahempaa leirin aikataulua. Alkoi loppu vaiheessa jo mennä ryhmät sekaisin ja vuorokauden tunnit loppua kesken. Mutta selvisin ja kaikki pääsevät treenaamaan kaksi kertaa päivässä (kerran per. laji) ja ihan päiväsaikaan. No mutta miinuspuolena keskiviikon treenien kirjoittaminen jäi tälle päivälle, joten nyt sitten niistä.

Kouluttajana Sanna, ja rata näytti suunnilleen tältä.
13. ei onnistunut, laiskottelin
-> enkä ehtinyt kunnolla.
Tekosyynä nuo kepit, joille Seci karkaa erittäin helposti, varsinkin tässä tapauksessa kun ne olivat todella lähellä. Muutenkin olin hidas ja laiska, tuollaiset pakkastauot eivät ole selvästikkään minulle hyväksi. Taas tuli huonoa ohjausta, jossa varmistelin ettei koira mene väärään paikkaan kunnolla seuraavalle esteelle ohjaamisen sijaan.













Sitten videoita, taas pätkiä radasta ja kuvaaja silloin tällöin aika hukassa. Ja blogger ei suostu näyttämään noita, joten nyt pitää selvitä linkellä.

Ihan ensimmäinen kerta. Keppien jälkeen turhan vahva veto, mutta pelkäsin tuota putkea, ei näin...Pitkästä aikaa kaari A:lla, joten pikku neitihän päättää sitten hypätä siitä yli. Homma sekosi sitten siihen.
Video
Sama kohta treenien lopuksi eri kulmasta
Video
 Ja sitten A- puomi pätkä
Video













sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Toiveita...

Olisipas kesä ja lämmin...


c. Aino Vakkila


Kuinka kiva olisi taas päästä reissuun...




Voi kun saataisiin lisää tälläisiä:


c. Inkeri Haapamäki


Vielä yksi!



Ja niin edelleen toiveita minulla kyllä riittää...

Tiesittekö että ulkoilu on tyhmää kun pakkanen palelluttaa tassut, sisällä on tylsää kun ei ole tekemistä, Secillä on liikaa energiaa ja mun pitäsi saada itseni lukemaan kokeisiin. Erittäin turha päivitys, mutta tulipahan tehtyä, ja onhan Seci kuvissa sen verran nätti, että kelpaa katsella.

torstai 2. helmikuuta 2012

Sisäleikkejä

Pakkanen kiristyy kiristymistään, meidän puolesta voisi jo kyllä lämmetä. Ulos voi mennä vain lyhyelle lenkille ja silloinkin pikku mudilla on vähintään fleecehaalari päällä, eilen lähti tossut tilaukseen. Sanokoot kuka mitä tahansa, en halua katsoa kuinka koira alkaa ensin nostella tassujaan ja lopulta nilkuttaa parin tassun varassa. Tänään lähdin käymään iltapäivällä metsälenkillä elikkäs hankeen rämpimään. Noin 30metriä päästiin kun Seci vaan jämähti, nosti tassut ylös eikä vaan liikkunut mihinkään suuntaan, pikku neiti oli niin jäässä. No koira syliin ja sisälle, hyvin tassutkin sulivat.

Kun ulos ei ole treenaamaan asiaa ja koiralle pakkasesta huolimatta on energiaa ei auta kun keksiä sille tekemistä. Tokoa ei jaksa koko ajan veivata, hieman yksipuolisesti kun pystyy vain tekemään tilan puutteen takia. Hieno säätöä ja pikku sievää tekemistä, mutta kyllä siitäkin on hyötyä.

Meidän 4v sai omat kotiavaimet.

Agilityä ajatellen otin kontaktilaudan sisälle ja sillä treenailtiin. Vahvistelin kontaktilta lähtösanaa ja kontaktilla pysymistä. Huviksi myös kosketusalustalla nokkimista kontaktilla, Secille ei kylläkään ole noin alunperin opetettu kontaktia, mutta eipä tuollaisesta vahvismisesta haittaakaan ole. Kun sanon näin koira on varmaankin kohta aivan sekaisin, mutta luotan siihen, että tuo harjoitus vain vahvistaa oikeaa stoppi paikkaa ja sen puoleen Secistä on hurjan hauska tökkiä lätkää ja se rynnistää kontaktille.

Kuvissa ei ole vahingoitettu eläimiä tai pidetty niitä nälässä.
Temppuina jatkoimme teemalla," mitä kaikkea voi noutaa." Avaimet menee jo aika hyvin, hieman lattialta poimiminen on vaikeaa. Myös ruokakupin voi hakea, kunhan se on väärinpäin jolloin siitä saa pienelläkin suulla hyvän otteen.

Tänään kokeilimme uutta lajivaltausta koirakeilausta. Vanhat lahjoituksena saadut keilat vaan pystyyn ja kokeilemaan. Tarkoituksena on että koira kaataa keilat, sen enempää en ole lajiin tutustunut. Pedro aloitti ja Seci katsoi vierestä kun kosketuskepin kanssa yritin saada blondia tajuamaan ajatusta, ei muuten tajunnut.. Hetken neiti katseli ja kun tuli sen vuoro nätisti tökkäsi keilan nurin ilman mitään opetusta tai apuja. On se viisas koira.