tiistai 12. joulukuuta 2017

Huippua!

Viime viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksen suurin tapahtuma KoiraMessut 2017. Tänä vuonna messarin näyttelyt oli kolmipäiväiset Pohjoismaiden voittajanäyttelyn järjestämisvuoron osuessa Suomelle.

Källi & Viva


Hyberhyber teamia edusti tänä vuonna U-pennuista Källi kaikkina päivinä ja Viva perjantaina. Itse pääsin paikalle perjantaina, ja varsin jännityksen sekaisesti sain olla molemmista kakaroista niin ylpeä. Ensin siitä ettei ne monien muiden tapaan väistäneet tuomaria ja muutenkin esiintyivät varsin kauniisti, eikä arvosteluissa ja tuloksissa ollut moittimista. Viva liikkui todella kauniisti, pitkäkoipinen neito voitti nuorten luokan kera ERI:n ja SA:n, paras narttu kilpailussa sijoitus oli 4 kera vara-sert ja vara-cacib.

Viva 

Viva


Källi pisti vielä vähän paremmaksi ja putsaisi ohi valioiden ja muiden palkinnot kotiin. Eikä riittänyt, että teki sen yhtenä päivänä, vaan voitti urokset kaikkina kolmena päivänä. Ropit meni nartuille, mutta 1v 10kk kakaralle olimme enemmän kun tyytyväisiä VSP:stä noissa keimeissä huippu arvostelujen kera.

Kun kaksi vuotta sitten olimme Wicsin kanssa astutusreissulla Unkarissa tapaamassa Zuzmoa, toiveet ja odotukset pentueelle oli suuret, mutta silti tämä viikonloppu veti sanattomaksi. Hyberhyber Uskomaton tosiasia '' Källi'' on nimensä veroinen.

8.12 Helsinki Winner Annukka Paloheimo (ilmoitettu 16mudia)
NUO ERI SA PU1 VSP SERT CACIB HeW-17



9.12 Pohjoismaiden Voittajanäyttely Karin Bergbom (ilmoitettu 19 mudia)
NUO ERI SA PU1 VSP SERT CACIB PMV-17

c. Marika Terä



10.12 Voittaja 2017 Tino Pehar (ilmoitettu 15mudia)
NUO ERI SA PU1 VSP SERT CACIB V-17
c. Marika Terä

Ja ettei menisi ihan vain näyttelyhehkutukseksi, pitää hehkuttaa myös Renin koirantanssi suoritusta. Ren ensimmäisenä mudina Suomessa nousi koiratanssin HTM luokassa voittajaluokkaan. Kisasuorituksen voit katsoa täältä: Klick

c.Oona Mäki





maanantai 9. lokakuuta 2017

Loma muistelot


Parin viikon loma meni hujauksessa ohi ja onneksi säätkin suosivat valtaosan ajasta. Mitään suurempia lomasuunnitelmia meillä ei ollut, joten päästiin tekemään päivän pläänit aika extempore fiiliksen mukaan. Oli ihana nukkua aamuisin pitkään ja käydä rauhallinen pitkä aamulenkki, kunnon akkujen lataamista pimeään syksyyn ja talveen valmistautuen.




Lomaan toki kuului paljon treenejä koirille, kerrankin kun oli aikaa sopia treeniseuraa ja hypätä vaan autoon ja lähteä. Helsingissä käytiin treenaamassa kahdesti, ensimmäisellä kerralla Karitan & Flingan kanssa agilityä Ojangossa samalla käyden shoppailureissulla. Pääosin tehtiin ratatreeniä jonka lisäksi Vip keskittyi vierailla puomeilla juoksareihin. A- este toimii tällä hetkellä aika täydellisesti, mutta puomin suoritus elää vielä paljon varsinkin vieraissa paikoissa ja vierailla esteillä. Toinen reissu tehtiin treenaamaan mudiporukalla Espoon Sporttikoirahallille. Vip aloitti agilityllä hämärässä hallissa kun valot eivät jostain syystä toimineet, pienellä alkupuhinalla selvisi tilanteesta läpi. Päätreeninä taas vaan tutustua vieraisiin esteisiin vieraassa paikassa. Puomia tehtiin palkka automaatin kera, ensimmäiset toistot olivat huonoja, mutta parempia osumia alkoi tulla koko ajan. Kepit sujuivat hyvin radan osana, eikä pujottelutyylikään ollut niin karmaiseva, yksittäisenä esteenä meinasi pomppia kakkosvälin yli. Zeta pääsi tekemään paikallamakuun ryhmässä ja lyhyen istumisen. Lisäksi se makasi muiden suorittaessa vierestä, teki pätkän seuraamista ja kaukoja. Subré kävi humputtelemassa agilityä ja seuraamista pätkän.

Ihana Valkmusan kansallispuisto

Zeta pääsi myös puremaan loman aikana, yhdet montsut Kotkassa ja toiset käytiin Jämsässä. Vip järjesti ajomatkalla kivan yllärin kun pyöri pikaisella metsälenkkipysähdyksellä jossain karmean hajuisessa mädässä sienessä. Pyyhkimällä tai pelkällä vedellä haju ei lähtenyt, mutta onneksi autosta löytyi Kamun näytepullosaippuaa jota turkkiin ja koira pari kertaa järveen huuhtoutumaan. Puruihinkin onneksi ehdittiin melkein ajoissa. Zeta on kiihkeytynyt kesän aikana, joten nyt päästään jälleen kasaamaan hallintaa takaisin. Kenttätreenit alkavatkin olla tässä, ettei mene homma ihan mutapainiksi nurmikentällä ja hallikausi starttaa.


Molemmat torstait kävin kouluttamassa agilityä ja treenien jälkeen jäin treenaamaan vielä omat läpi. Molemmilla kerroilla radalla oli putkiansoja ja esteiden ohituksia. Nuorisokoirat meinaavat tykittää putkiin varsin kovaa tahtia, joten nyt alkaa kuuri hallintaa ja ansojen ohituksia. Subrélle hommat olivat jo tuttuja ja se uskoo hyvin kunhan ohjaus tulee oikeaan aikaan, sen sijaan lähdössä pysymisestä ja haukkumisella komentamisesta jouduimme keskustella... Vip teki radan lisäksi keppejä ohjureilla, jotta pujottelu asento parantuisi ja samassa yhteydessä keppikulmia. Lisäksi puomi ja keinua. Omalla puomilla osuma tarkkuus on jo hyvä, jotain yksittäisiä virheitä tulee mutta osumaprosentti jää selkeästi plussan puolelle. Keinulla huomaisin ongelman, Vip odottaa hyvin että keinu laskee mutta pomppaa kun keinuosuu maahan, sen pysähdyspaikka on juuri kontaktilla tai rajalla, joten sen pitäisi pompun sijaan juosta alas asti. Treenilistaa lähdetään pidentämään sunnuntaina kun Vipin valmennusryhmän kausi alkaa.


Näin ruskan aikaan luonto vetää puoleensa ihastelemaan värejä ja ottamaan viimeistä aurinkoannosta ennen pimeää aikaa. Kävimmekin tuttujen metsien lisäksi retkellä parinakin päivänä. Ensimmäinen kohde on Valkmusan Moronvuori, joka oli hieman pettymys tylsänä metsäreittinä, suo näkyi aina välillä mutta muuten maisemat jäivät aika köyhiksi. Sen sijaan Valkmusan toinen reitti pitkospuilla suolla oli elämys, vaikka siellä oli sunnuntaina paljon porukkaa oli paikalla vaan niin rauhoittava vaikutus ja se oli niin kaunis kaikessa karuudessaan. Lämpimästi suosittelen kyseistä reittiä kaikille Kotkan suunnassa liikkuville. Perjantaina lähdimme pienestä sateesta huolimatta käymään Repoveden kansallispuistossa. Vauhtia otettiin ensin hallilta treenien merkeissä ja kun vettä tuli enään vain tihkuna niin uskallauduimme heittää repun selkään ja lähteä tarpomaan hienoihin maisemiin. Loppujen lopuksi ei onneksi paljon satanut, joten aika kuivana selvittiin. Koirille riippusilta ja käsin vedettävä narulossi olivat ihan uusia kokemuksia, kuten myös allekirjoittaneelle mennä niistä läpi kolmen kanssa samaan aikaan. Onneksi kaikki koirat käveli nätisti riippusillasta yli Zeta ja Vip edellä ja Subré takana. Lossiinkin loikkasivat reippaasti ja sitten hetken ihmettelivät että heilumista, mutta hyvin pysyivät kyydissä mukana. Reissu oli mitä mukavin ja matkaa kertyi lähes huomaamatta 8,5km. Riippusillan luona oli paljon porukkaa, mutta kauempana tuli vastaan vain silloin tällöin jokunen retkeilijä. Vipin pahainen keksi retkellä aivan uuden taidon ja koittaa nyt isona miehenä murista kaikille... Tätä karsitaan kovaa tahtia pois, katsotaan tuleeko muita murkkujuttuja lähiaikoina.




Toki lomaan piti mahduttaa myös muutamat kilpailut. Kouvolassa kisasimme rallytokoa ja hetken mielijohteesta olin ilmoittanut Vipinkin mukaan muutamaa viikkoa aikaisemmin. 
Vip on talouden agilitykoira, joten se ei ole osannut kun istua, odottaa ja juosta esteitä. Juoksarit ja muut ovat vieneet sen treeniajan, joten kaikki perustottelevaisuus jutut ovat jääneet paitsioon. Niinpä fiksuna ilmoitin sen kisoihin, niin sitten oli pakko alkaa opettelemaan seuraamista ja maahanmenoa. Hieman jännitti sen kanssa astella lähtöön kun ei ollut mitään tietoa miten se tilanteeseen suhtautuu ja vielä vähemmän osaako se nyt oikeasti asiat mitä radalla vaadiittiin. Remminkin laitoin liian lyhyeksi, josta maksoimme useammalla -1 talutinvirheellä, muuten rata meni ihmeen hyvin. Yksi -10 otettiin edestä istumisesta vasemmalle siirtymisessä kun Vip pyörähti sivulle väärin päin. Yksi pakollinen ohjaajanvirhe -1 ja kyltin nuuhkaisu -1 mahtui myös mukaan, mutta kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen 79/100 suoritukseen. Tämä oli ensimmäinen kiinnitys koulariin, joten kai meidän pitää uudelleenkin kisoihin mennä. Zeta pääsi myös kisaamaan ja tavoittelemaan viimeistä tulosta alokasluokasta. En oikein osannut valmistella sitä hyvin, mikä näkyi radalla pieneä vuotamisena eikä se ollut parhaiten kuitenkaan työskentelymoodissa. Pikku virheitä ja ääntelystä -1, joten loppu pisteet 95/100 RTK1 ja potku kohti avointa luokkaa. Avo varmaankin käydään vielä Zetan kanssa läpi ja sitten siirrytään tokon puolelle muiden päälajien vastapainoksi. Karita ja  Flinga kisasi voittajassa, mutta turhat virheet maksoivat tuloksen.


Rallytokokisojen jälkeen suunnattiin Helsinkiin Karitalle & Flingalle yöksi. Ilta meni agility dvd:n parissa ja muuten höpötellen. Sunnuntai aamuna suunnattiin Haun kisoihin Hurtta areenalle. Vip pääsi juoksemaan kolmannet agilitykilpailunsa. Ensimmäinen rata oli sisällä, keinulla Vip teki pomppunsa josta 5, A:n jälkeen en ottanut sitä haltuun riittävästi joten se tykitti pituuden sijaan hypylle, kepeillä sekoiltiin ja puomin jälkeen karkasi maalihypyn sijaan putkeen. Toinen rata oli ulkona ja sillä oli ykkösluokalle outo hyvin epäselkeä vääränpään putki ja vieläpä heti hypyn ja puomin jälkeen. Vip meni hämilleen toisena esteenä olevilla kepeillä, keppien raudan päälle oli mätetty hiekkaa mikä nuorta koiraa selvästi häiritsi. Keppien jälkeen lähetin Vipin putkeen josta sain hyvää etumatkaa puomille, mutta Vip meinasi mennä sitten puomista ohi. Hyppäsi vielä sivusta esteelle, mutta juoksi sitten hyvin epävarmasti läpi ja alastulon ihme roiskaisulla.  Sain sen käännettyä hypyn jälkeen, mutta siitä se meni ihan hämilleen. Pari seuraavaa estettä meni Vipille tyypillisemmällä vauhdilla, mutta sitten se meni taas ihan hämilleen ja kiersi hypyn takaakiertona. Maaliin päästiin ja mukana oli ihan hukassa ja hämillään oleva otus. A:t olivat molemmilla radoilla hienot, ensimmäisen radan puomille osui takajaloilla ja lämppäesteillä teki täydellisiä puomeja pari kappaletta. Flinga onneksi keräsi palkinnot kotiin voittamalla ensimmäisen radan harmillisella riman pudotus 5, toisella radalla homma sekosi sen verran että F meni pituudesta ohi.

Tauno 11kk



Kisoissa nähtiin pitkästä aikaa Taunoa. Nuoresta miehestä on kasvanut reipas ja energinen tapaus. Agility sai sen hyvin jo kiihtymään, mutta hyvin se silti totteli käskyjä ja malttoi mielensä. Kävimme läheisessä koirapuistossa juoksuttamassa sitä ja nappaamassa kuvia. Tauno tuli hyvin juttuun muiden puistossa olijoiden kanssa ja oli melkoinen raketti kenguru kirmatessaan ympäriinsä. Tauno on pieni kokoinen ja ikäisekseen jo hyvin lihaksikas ja  jäntevä. Unkarin tuonneilla on ikää nyt 11kk joten piakkoin olisi terveystarkastuksien aika, toivotaan molemmille hyviä tuloksia niin pääsevät hyvillä mielin tykittelemään harrastusten parissa ja  myöhemmin jalostuskäyttöön. Vida ja  Tauno molemmat treenaavat agilityä ja tokoa. Vida on lisäksi käynyt paimentamassa.


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy saapui

Kesä meni jälleen hujauksessa, oikeastaan kesää odotellessa. Ilmojen puolesta kesä oli todellinen pettymys, mutta josko syksy korjaisi tilannetta. Eikä sen puoleen me vasta aloitellaan kesälomaa. Syksy suunnitelmat menivät uusiksi Flingan ultran näyttäessä tyhjää, harmistus oli mitä suurin, mutta näitä aina silloin tällöin käy ettei toiveet ja todellisuus kohtaa. Seuraavan kerran pentuja yritetään Renille keväällä 2018.

Viime päivityksen jälkeen suunnattiin agility SM-kisoihin Secin kanssa. Onneksi oli tullut kisattua viime kautena hyvällä tulostasolla niin karsintaradan startti ei ollut ihan aamusta. Rata oli ihan mukavan haastava, mutta tehtävissä oleva. Pari pikku mokaa matkalle sattui ja varsin varmisteltuna tultiin kuitenkin nollalla maaliin, joten finaalikutsui. Finaalissa mentiin hyvää kyytiä puoliväliin asti, josta Seci päätti näyttää irtoamisosaamisensa ja lähti kauemmas A-esteen harjalla paistattelemaan.

Karsintarata oli päätynyt videolla asti: klick

SM kisojen jälkeen kävimme Zetan kanssa extempore varasijalta päivän varoitusajalla suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti läpi. Nyt on sitten kilpailuoikeus ihan "oikeisiin" kokeisiin ja todistusaineistoa että neiti Nöös osaa tarvittaessa käyttäytyä.




Seuraava reissu olikin sitten Agirotuun heinäkuun alussa Karitan ja Flingan kanssa. Reissu aloitettiin treenaamalla Kouvolasta josta illan viettoon yöpaikkaan Kangasniemelle. Lauantaina alkoi sitten kisarupeama. Seci teki hyvän nollan sijalla 4/95, tämä riitti myös pääsylippuun Finnish agility open finaaliin, josta tuomari nosti hieman rajatapaus A:sta 5 joka pudotti meidät palkintopallilta sijalle 8, mutta mitalli tuli silti kaulaan :) Päivän viimeiseltäkin radalta paukuteltiin nolla, joten tupla taskussa ensi vuotta varten. Hieman näkyi jo pitkä päivä muorin vauhdissa joten aika riitti 8/67. Flinga teki kaksi hyvää hylkyä makseissa ja siskonsa Ren medeissä paineli kaksi nolla voittoa.

Sunnuntaina Vip kisasi ensimmäistä kertaa ikinä, 16kk kakara pääsi siis irti :D Hieman uusi paikka ja kaikki jännitti, mutta hienosti aropupu loikki open class radan läpi pienillä virheillä ja keinun ohi oikaisiin tarkoituksella kun oli vähän unohtunut juoksupuomin rinnalla sen opettaminen, tai oikeastaan sen radalla tekeminen. Joukkuekisaan saimme Team Hyberhyber kisaaviin medeihin Secin vahvistaessa joukkoa. Seci teki nollan, Vip parisen kieltoa ja hylkyä juoksemalla sinnetänne, mutta teki hienon keinun radalla, Ren otti kiellon ja hylyn ja Flingalle 10. Mutta kovaa me mentiin, virheistä huolimatta joukkueen aika oli huippu. Harmillista jos kyseessä oli viimeinen agirotu vähän lisää varsinkin Vipille kokemusta ja joukkue olisi varsin loistava.
Joukkuerata vähän hassusti kuvattuna: Klick
Secin ratoja agirodusta: Klick  ja  Klick


Team Hyberhyber <3 c.Oona Mäki



Agirodusta seuraavana viikonloppuna otettiin vähän rauhallisemmin, elikkäs suuntasimme rallytokokisoihin. Zeta ja Subré pääsi hommiin. Zeta hassutteli alokasluokasta 77/100 napaten mm. muutaman kerran remmin suuhun ja Subré hullutteli viimeisen avoimen luokan radan läpi 86/100 RTK2 kolarilla.



Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vietimme hienon päivän Unkarinpaimenkoirat ry:n erikoisnäyttelyssä. Team Hyberhyber keräsi menestystä varsin hyvällä tahdilla Ukko jun eri sa juk1 pu3, Källi nuo eri sa nuo1 pu2 varasert, Viva jun eri sa juk1 pn2 sert, Hilla jun eri sa juk3. Nelikosta koostunut kasvattaja ryhmä KP Rop kasvattaja & Bis-kasvattaja 2. Ensimmäinen ikinä esitetty Hyberhyber ryhmä Teamin muuta kennelnimeä kantavat Uukkarien äippä Wics avo eri sa avk1 pn4. Vida ekassa virallisessa näyttelyssään eh karvattomana kakarana jota tuomari jännitti. Muori koira pääsi myös pitkästä aikaa kehään putsaten palkintopöydän vet eri sa pn1 Rop-Vet, Vsp ja Best in show veteraani. Kyllä sai kasvattaja olla niin ylpeänä koko joukosta.

U-pentueesta: yläkuva Källi, Viva, Ukko, emä Wics, Vip, Hilla
alakuvassa Viva, Källi, Ukko, Wics, Vip, Hilla c. Teemu Rytsy


Erkkarista seuraavana päivänä kolahtikin U-pentujen mittariin 18kk ja sitä seuraavana vielä se 1päivä lisää kun sai rynnistää mittaukseen. Ilmoitin Zetan kotkaan kisaamaan ja samalla Vip pääsi mitan alle. Olin jo ajatellut, että pikku maksiksi se menee ja hypytkin ovat alkaneet sujua joten ei se maailman loppu ole, mutta niin se sujahtikin medin mitan alle. Ensimmäinen mittaus oli rajoille ja toinen 42cm, joten tuomari pisti kiertoon. Keskiviikkona ajeltiin toiselle tuomarille Kotkaan, joka asetteli koiran huolella ja niin vaan mediksi meni otus silloinkin. Vip saa siis nyt kisata medinä! Mittaustilaisuus on vielä myöhemmin edessä, mutta paukutellaan nyt medinä innolla ja suurella ilolla siihen asti. Zetan kisoista ei jäänyt paljon mainittavaa, tulikuuma...

Tästä innostuneena ilmoitin Vipin Mikkeliin kisaamaan. Ensimmäinen rata meni puomille ja monesti ja edes takaisin ja... Koiralla oli ainakin kivaa, päästiin maaliin asti sitten kyllä ihan hyvin kun vaan sain sen sieltä puomilta pois. Toinen rata oli jo hieno, puomin jälkeen lähti vähän sokka irti ja juoksi seuraavan hypyn ulkokautta ympäri enkä sitä korjannut josta hylky, muuten oli hieno rata. Seci haki kaksi hylkyä Mikkelistä, kuten myös piirimestaruuskisoista Haminasta edellisviikonloppuna. Ihme virheitä ja dementtiaa.

Mikkeli oli lämmittelyä Ruotsin reissulle, jolle tällä kertaa lähdin ihan yksin koirien kanssa ajaen pohjoisen kautta Piteån. Reikä renkaassa toi vähän lisäjännitystä reissuun, mutta muuten oli kyllä varsin kiva ja rentouttava reissu, todellinen irtiotto arjesta. Ensimmäisenä kisapäivänä Seci toheloi urakalla, kepeillä sen rytmi sekosi ja se jätti keskeltä välin pujottelematta. Eipä ole ennen moista käynyt, mutta kaipa muhkurainen pohja ja ei ihan niin kovin suorassa olevat kepit sotki sen työskentelyä. Hyppärillä lähti homma ihan lapasesta ja koira rynnisteli omiaan menemään. Vip sen sijaan yllätti ja paineli agilityradalta nollalla maaliin, vähän ylimääräistä kaarratusta tuli kun ohjaaja oli hidas ja kepit ovat tyyliltään vielä pomppukohti taivasta, suoritus riitti sijaan 4/36, mutta nolla mikä nolla ja ensimmäinen kohti 2lk. Hyppyrata meni hyvin, vähän pelastelua siellä täällä kunnes törmättiin keppeihin, Vip oikein kiihdytti niitä kohti ja teki kunnon kunfuuloikan vaan läpi ja sitten kipitti takaisin luokseni itsestään ylpeänä, tämän jälkeen kipitettiin kepit ja pari estettä maaliin tuloksella 5.



Kisojen jälkeen kierreltiin Piteåssa iltaauringossa ja palailtiin hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään. Sunnuntaina oli jälleen aikainen lähtö kun kilpailut alkoivat lauantain tapaan klo7.30. Nyt oli sää kohdallaan ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, päivä lämpenikin mukavasti eikä enään tarvinnut montaa takkia päällekäin selviytyäkseen. Seci aloitti päivän agilityradalta, joka oli hyvin haastava, tunkettu täyteen vähän kaikkea. Hylkyjä kerättiinkin sitten muutama ensimmäiseltä 5 esteeltä ja sitten päästiin nätisti maaliin asti. Hyppäri oli vähän samaa sarjaa, joten jatkettiin samalla teemalla sekoillen suunnassa oikein urakalla. Vip aloitti myös agilityradalta, joka meni hyvin toiseksi viimeiseen puomiin asti, sain reilun etumatkan kun Vip irtosi edelliseen putkeen ja herra sitten lähtikin kirimään kovaa vauhtia kiinni saamaani etumatkaa lentäen ylösmenorampin yläosalta alas kun tasapaino petti. Iloisesti loikki räksyttäen luokse ja otettiin alusta uudelleen, juoksari ei ollut puhdas kun päätti räksyttää siinäkin joten kertauksena otettiin vielä kerran puomi nyt nätillä kontaktilla tienaten hylky. Hyppäri oli kiva, aikamoista kääntyilyä mutta eipähän koira lähti ihan lapasesta. Tehtiin ehdottomasta paras kisarata ikinä, mutta sitten Vip viiletti täysiä maali hypyn ohi, kierrätin sen takaisin joten 5 maaliin asti, aika olisi kiertämisestä huolimatta ollut kilpailun nopein.

Sitten alkoikin pitkä kotimatka ensin vähän shoppailu pysähdyksiä ja sitten vaan ajoa kohti etelää. Yö meni mukavasti auton sängyssä ja kotona oltiin myöhään iltapäivällä maanantaina. Seciä pudottaessa ja Subré kyytiin napatessa moikailtiin samalla vanhempieni lauman uutta tulokasta lapinkoira Retua, Zeta pääsi taas oikeuksiinsa pennun nuuskuttelijana, hassua miten iso koira osaa olla niin varovainen liikkeissään pennun lähellä.

Niin koitti sitten syyskuu. Töiden puolesta käytiin läpi suurin ponnistus ja saatettiin kevään ja kesän projekti KoiraMarssi2017 tapahtuman osalta pakettiin. Marssi keräsi 134 koiraa kävelemään 100vuotiaan Suomen ja koirien koulutuksen puolesta Kouvolan keskustan läpi. Lisäksi tapahtumassa oli paljon muuta ohjelmaa, mm. mudit pääsivät kaahailemaan agilityä ja Subré nuuskutteli
nose workiä.

Nyt sitten kaasulla kohti syksyä. Treenaaminen on taas saatu kunnolla käyntiin kesän työkiireiden jäljiltä. Vip agilityn treenaamiseen haetaan järkeä kun penska pääsi Lau:n valmennusryhmään mukaan, nyt on sitten kevääseen asti luvassa kerran kuussa Lukkarin Marin treeni ja kotiläksyt.

Kasvatit ovat myös olleet oikein taitavia läpi kesän. Ren napsi kolmella nolla voitolla itsensä agilityssä 2lk. Flinga myös on 1lk napannut nollavoiton ja pian alkaa agilityliiton TopTeam johon se valittiin mukaan. P-pennuista myös Mitra aloitti tokokoe uran hienosti ykköstuloksella pistein 167. Uukkarit loistivat erkkarissa ja Källi ehtinyt hakea muualta vielä lisäksi muutaman Ropin ja sertejä, joita on tällä hetkellä kasassa 7kpl.  

Unkarin tuonti Vida kävi viime viikonloppuna suorittamassa 10kk ikäisenä paimennus taipparit varsin hienolla suorituksella.



Vida c. Sipinen







lauantai 17. kesäkuuta 2017

Pentukuumetta

Flinga aloitti viime sunnuntaina juoksut, tapansa mukaan heti erämessujen jälkeen. Sulho Ässä matkasi eilen meidän lauman jatkoksi pariksi viikoksi heilastelemaan. Pariskunta piti heti selvästi toisistaan ja Ässä muutenkin solahti laumaan helposti ja on kun kotonaan. Toivottavasti ensi viikolla laitetaan pikku gigguroita alulle.
Flinga & Ässä

 

 
Ässä aiheutti heti toki myös harmaita hiuksia ja nokkoisten polttamia jalkoja kun livahti karkuun kaverini pihasta portin ali pienestä kolosta. Siinä se leikki Flingan kanssa pihalla ja sen verran että selkäni hetkeksi käänsin koira olikin portin toisella puolella. Lähdettiin sitten Flingan kanssa tien reunaa nuuskuttelevan Ässän perään ja se ravaili metsään päin, josta Flinga sen tavoitti, kuitenkaan Ässä ei luokse tullut vaan katosi hetken päästä kokonaan. Juostiin sitten Flingan kanssa nokkospuskia läpi etsimässä mihin otus livahti ja ehdin jo soittaa apujakin kun hetken päästä Ässä ravasi takaisin pihaan sen näköisenä, että olipas kiva metsälenkki. Kotonaanhan Ässä lenkkeilee aina vapaana, mutta ihan sitä ei luota näin vieraana ihmisenä vieraassa paikassa tarkoituksella irti laskea ainakaan heti sen tänne tulon jälkeen, joten nyt Ässä pysyy visusti remmin jatkona.


Äiti & tytär jota hävettää kun äiskä on niin hassu


Kesä toi mukaan kasan työkiireitä tapahtumien parissa. Subré vieraili monissa tapahtumissa rapsuttelukoirana, keräten paljon naureskelua lampaan ja koiran yhdistelmästä. Tapahtuma putki huipentui Erämessuihin jossa mudini esiintyivät 3 päivänä 3 näytöstä, tottelevaisuutta, nose workiä ja agilityä. Vip pääsi ensimmäistä kertaa tekemään kunnolla pitkää rataa kontakteineen ja juoksarit pysyivät yllättävän hyvin kasassa, puomilta pari kertaa putoamisesta huolimatta. Zeta kärsi koko Erämessujen ajan hammassärystä, joten pääsikin sitten heti maanantaina lekuriin hampaan poistoon. Jälleen pari viikkoa sairaslomaa, mutta joskohan se taas kohta
olisi kunnossa.
 


Secin kanssa suunnataan huomenna agilityn SM kilpailuihin. Viimeistely kisat käytiin juoksemassa Kouvolassa. Ensimmäiseltä agility radalta nolla voitto kaikista luokista parhaimmalla ajalla, ihmeen kovaa muori koira vielä pinkoo menemään. Toinen rata meni keppejä treenaillessa ja kolmannella radalla koiran hukkaamiseen, mutta ihan hyviä ratoja.

Ässä & Flinga

Nyt onkin sitten vielä agirotu ennen kun mahdollisesti elokuun lopussa syntyvät pennut täyttävät kalenteria syksyn osalta. Pentukuume on jo kovana ja odotukset pentueelle korkealla, nyt varsinkin kun näkee Ässän ja Flingan yhdessä niin ne täydentävät toisiaan todella hyvin ja sopivat ominaisuuksiltaan yhteen.

Ässä

 

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Muutosta pentuesuunnitelmiin

Kesä saapui vihdoin tännekin ja muutaman viikon olemme saaneet nauttia jo varsin lämpimistä säistä. Viime viikolla startattiin koirien uintikausi luonnon vesissä ja aurinkorasvallekin on ollut jo käyttöä. Tuleva kesä on myös työllistänyt kovaa tahtia, joten töissä on saanut viettää tovin jos toisenkin.
 


 


Secin kanssa aloitettiin ulkokisakausi Kotkasta. Ensimmäisellä radalla hukkasin koiran ja se irtosikin kauas pimeän pään putkeen. Seuraavalla radalla väännettiin varmisteltu nolla ja samalla menolippu SM-kisoihin. Rata ei ollut mitään tähdellinen, mutta silti otti jälleen koville katsoa tuloslistan 3.sijaa sertin mennessä 2, jolta tuomari ei huomannut riman pudotusta, jälleen meidän tuuria... Viimeinen rata meni vääränpään putkeen, muuten toimivaa työskentelyä. Seuraavana viikonloppuna käytiin vielä viimeistelemässä SM kuntoa Kouvolassa, ensimmäinen rata tuntui suojuoksulta kun pohja vaan upotti ja upotti, mutta nollalla maaliin ja toki voiton kera kun tuomarilta ei sertiä voitu vastaanottaa, mutta toki lämmitti kun muorikoira veti kaikista luokista kovimman ajan. Toisella radalla treenattiin keppejä, otin vaikeamman kautta kepeille viennin ja niin se meni 2. väliin joten pääsin virheen korjaamaan, seuraavalla radalla mentiinkin sulavasti oikein sisälle, mutta keppien jälkeen tulikin ajatuskatko ja koiran kanssa lähdetiin juoksemaan eri suuntiin. Hyvät kisat, koira kulki ja kontaktit toimivat.



Ren tassutti hoitoon viikko sitten Oonan lähtiessä reissuun. Neiti tuli tutustumaan laumaan ja meillä oloon syksyn pentuja varten. Ren kuitenkin päätti yllättäen aloittaa juoksut keskiviikko iltana, joten se niistä syyspennuista. Sillä on viimeksi juoksut olleet 20.5.2016, mutta oletimme sen piilojuosseen jo keväällä kun paljon juoksujen merkkejä on ollut ilmassa jo tammikuusta lähtien. Näin ollen pentuhaaveet siirtyvät seuraaviin juoksuihin, joita odotellaan ensi keväälle, juoksu välit ovat olleet tähän asti 8kk ja 12kk, joten saa nähdä mihin väliin seuraavat juoksut tekee.  Ren vietti aktiiviloman lauman mukana riehuen, uiden ja vähän kaikkea treenaillen. Se pääsi mukaan kisoihin, treeneihin ja rapsuttelu koiraksi Menestystä Kouvolasta tapahtumaan, jossa hurmasi emänsä kanssa kaikki paikalle osuneet. Ren oli tarkoitus viedä nyt sunnuntaina luonnetestiin, joka peruuntui juoksujen alun myötä. Testiä varten Reniä testailtiin jo montsukentällä keskiviikkona, mihinkään ääniin se ei reagoinut ja kun hoksasi että porukka haluaa sen kanssa leikkiä oli ihan innolla mukana, käsitumppuunkin kelpasi purra. Ren oli varsin helppo hoidokki, osasi ottaa rennosti ja kulki joka paikassa vapaana mukana.



Renin syksyn pentueen peruuntuessa mieleen tuli ajatus, joka kirkastui vielä lisää kun juttelin Karitan kanssa kalentereja vertaillen. Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että talvipentujen sijaan paremmin sopiikin Flingan mammalomailulle kesä ja alkusyksy. Näin ollen seuraavat Hyberhyber pennut laitetaan toivottavasti alulle juhannuksen aikaan (tähän asti Flingalla on aina ollut juoksut juhannuksena ja jouluna). Pentueesta on tullut jo kyselyitä, mutta jos oma giggura kiinnostaa niin lue lisää Pentuja sivuilta ja ota yhteyttä :) Ensisijaisesti suosittelen sähköpostin laittamista, minulla on hyvin hassut työajat joten ennalta sopimatta on vaikea osua soitollaan sopivaan aikaan.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kuulumispläjäys

Hupsistupsis, ihan huomaamatta on kevät lipunut jo huhtikuun puoliväliin ja olen alkanut saamaan suunnasta jos toisestakin huomautuksia blogin jälkeen jäännistä. Viimeksi puhuttiin vielä vuoden vaihteesta, joten nyt taitaakin olla paljon kirittävää kiinni. Joten ei auta kun pikakelata kevättä läpi tännekin puolelle.

Vuoden kisailut aloitettiin epiksissä Ojangossa, jossa Zeta ja Vip pääsivät ottamaan tuntumaa kisamaailmaan. Ensimmäiseksi juostiin Zetan kanssa supermölli rata, jossa lahjakkaasti hukkasin koiran ja sillä oli kierrokset hieman liian kaakossa. En ollut huomioinut sitä pikku seikkaa, että tuomarilla on samanlainen pilli mitä montsussa käytetään, joten mielentila meni heti jo lähdössä kauas perusaksamoodista. Mölliradalla tiesin jo viedä Zetan ruuan kanssa seurauttaen lelua näyttämättä, jolloin pää pysyi paremmin kasassa. Ensimmäisellä yrityksellä ei osuttu puomille, jonka jälkeen piti käydä tuomaria moikkaamassa ja putki juoksemassa ennen loppuradan tekoa. Uusinnassa yksi rima alas, mutta muuten puhtaasti maaliin tuloksella 5 -23,17 porukan nopein aika, mutta 5 takia sija 4. Vip pääsi vielä hieman alaikäisenä juoksemaan putkiralliin, molemmilla radoilla yksi virhe, mutta paljon hyvää oli penskan menossa.

Tammikuussa lähdettiin Flingan (HH Pikkaisen Possu) ja Renin (HH Puhuri) voimin Lahden ryhmänäyttelyyn. Harmiksemme tuli tuomarin muutos, joten jo etukäteen tiesimme likkojen olevan liian pitkiä ja sporttisia kyseiselle tuomarille. Molemmat nappasivatkin sitten EH:t, Ren AVK1 ja Flinga AVK2. Molemmat likat esiintyivät kauniisti, myös ensikertalainen Ren, joka liikkeet suoritti kauniisti seuraten kontaktissa, josta johtuen etujalat menivät hieman omaa elämäänsä.

Renin arvostelu:
2v. Kookas narttu. Hyvä purenta ja pigmentti. Kuono-osa voisi olla lyhyempi. Hyvä kallo. Erinomaiset kulmaukset ja rangan tilavuus. Lanne-osa voisi olla lyhyempi. Hyvä karvan laatu. Liikkuu eturaajojaan viskellen ja ylälinja voisi olla tiiviimpi."

Flingan arvostelu: Tulee kunhan löydän sen...

 Källi (HH Uskomaton tosiasia) edusti Hyberhybereitä hieman voitokkaammin Virossa, hakien ROPien lisäksi junnusertit molemmilta päiviltä.

Tammikuu lopetettiin synttäreihin, kun Secilia prinsessa harmaahapsi täytti 9v. Niin aika on vaan kulunut siitä kun onnellisena ensimmäisen mudini hain ja samalla rotu vei lopullisesti mennessään. Siitä arasta ja pienestä pennusta on vuosien saatossa kasvanut luotettava, reipas ja uskollinen ystävä, joka osaa välillä olla todellinen itsepäinen ja kujeileva prinsessa. Synttärien myötä alkoi todennäköisesti Secin viimeinen kisavuosi agilityssä, haikeutta ja luopumisen tuskaa, mutta koitetaan nauttia tästä vuodesta vielä täysillä ja katsotaan kuinka kauan muorikoira vielä jaksaa innolla töitä tehdä.




Helmikuussa Uukkarit täyttivät 1v. Vasta ne syntyivät ja nyt jo ovat noin isoja ja kaikin puolin taitavia nuoria koiran alkuja. Pitäisi erikseen tehdä niin U kuin myös P pentujen kuulumisista omaa julkaisua kuvien kera, mutta se jääköön tällä kertaa odottelemaan parempaa aikaa.

Vip

Vip

Vip & Källi


Helmikuussa tuli myös Ässän (C.I.B  FI MVA BY MVA BYV-15 Mecseki-Bundas Csitulj) Suomeen saapumisesta täyteen 2 vuotta. Herra on raivannut tiensä monien sydämiin ja hurmannut niin itsenään kuin hienoin jälkeläisin. Ensimmäiset pennut alkavat olla aikuistumisen kynnyksellä ja ovat pärjänneet hyvin niin näyttelyissä kuin harrastuksissakin. Toinen pentue tuli juuri 7kk ja varsin lupaavaa sakkia sekin. Alustavana suunnitelmana on vuoden vaihteessa astuttaa Flinga Ässällä.

Helmikuussa Zeta aloitti myös agilityuransa yhdessä Flingan  kanssa. Ensin jännitettiin mittausta ja varsin yllättäin malinöös meni maksiksi, joskin yllätys oli että tuomari sai siitä vain 62cm, todellisuudessa neiti pitkäkinttu on varmaankin noin 65cm. Ensimmäiset kisat meni todetessa että mielentilassa ja kisarutiineissa on paljon haettavaa. Hyviä pätkiä löytyi, mutta myös kiljumiskaahotus turhaumaa. Flinga oli jo mitattu aikaisemmin maksiksi, joten pääsi suuruuden hullulle sopivasti loikkimaan maksi hyppyjä. Ensimmäiseltä radalta napsahti 10 ja toiselta varsin hienolla menolla hylky.  Samalla treffailtiin U pentueen Vivaa ja tuontipentu Tahvoa. Viva on kasvattanut kunnon kintut ja olikin hieman Vip "pikkuveljeä" isompi. Vivasta on kasvanut oikein kaunis ja kompakti nuori neiti, hyvin emänsä oloinen ilmeeltään.

Helmikuussa kisattiin  vielä toiseen kertaan Sipoossa Jau areenalla Karitan ja Flingan seurassa. Zetan kisat jäivät lyhyeen kun parin sutimisen jälkeen se kaatui pahasti ennen ja jälkeen hypyn. Tarkoituksella en nuorta koiraa lähde rikkomaan, joten Zeta ei startannut päivän muihin startteihin. Flinga tykittelyä onneksi kelpasi katsoa, pieniä ohjausvirheitä joista hylyt, mutta jo varsin hyvää työskentelyä. Seci pääsi vielä päivän päätteeksi juoksemaan kaksi lähtöä, joiden teemana oli runnoa koira rumasti oikeille esteille agilityradalla nolla riitti sijaan 2 ja hyppärillä pelasteltiin tilanteita sen verran huolella että aikaa kului joten sija 10, mutta tuplanolla kuitenkin kotiin viemisinä.

Vip, Vida, Zeta & Subré


Maaliskuusta reilu viikko vietettiin Vidan vauhdikkaassa seurassa kun pentu saapui lomailemaan luoksemme. Pieni tättärää prinsessa ihastutti varsin reippaalla ja taistelutahtoisella asenteellaan. Häntä pystyssä kohtasi kaiken ja mitä ikinä tehtiinkin aina suurella innolla se oli mukana. Yksi viikonloppu meni Zetan kanssa montsuillessa. Siitä seuraavana Zeta kisasi agilityä Kotkassa, ensimmäinen rata meni rauhallisesti 10 virhepisteellä (A:n ylösmeno & rima), toisella pudotti riman ja juoksi puomin alastulosta läpi johon sen palautin ja kolmannella ei pysynyt enään homma yhtään käsissä, joten luikittiin hakemaan hihna parin esteen kaahauksen jälkeen. Mutta selvästi jo kohti parempaa kisamielentilaa oltiin matkalla. Sunnuntai vietettiinkin sitten Helsingissä ensin pudotettiin Vida veljensä Tahvon luokse, josta oli myös kasvanut varsin komea ja vikkelä nuori mies, siskonsa tavoin hyvin reipas ja sosiaalinen tapaus. Sitten UPK:n kevät kokoukseen, josta ikean kautta illalla kotiin.

Vida & Tauno

Tauno 5kk

Vida 5kk

Tauno & Vida


Källi edusti jälleen komeana Lahti KV:ssä, saaden JUN ERI JUK1 SA PU2 SERT, paras uros kehässä Unkarissa Maailmanvoittaja tittelin saanut Bence meni vielä ohi, joten ei Källi huonolle hävinnyt.

Ren kävi myös kisaamassa, tällä kertaa tokokokeessa aloittaen toko uransa hienosti ykköstuloksella 167,5 pisteellä. Sekä kisasi myös koiratanssi HTM kunniamaininnan sijalla 3, siirtyen seuraavaksi avoimeen luokkaan.

Maaliskuussa myös vietettiin minun ihan ensimmäisen oman koirani 14v synttäreitä. Lapinkoira Soica vielä vetreänä papparaisena porskuttaa menemään, kennelnimensä mukaisesti varsin terhakkana. Synttärien kunniaksi käytiin verestämässä vanhoja agility muistoja hallilla ja kyllä Soica nautti kun pääsi putkesta juoksemaan ja kepitkin menivät hyvin kun ensimmäinen väli vaan löytyi niin loput meni muistista. Ikä alkaa toki jo näkyä hieman voimattomana takapäänä ja ikäkaihin valtaamina silminä, mutta elämän iloa riittää.





Huhtikuu aloitettiinkin sitten varsin menestyksekkäissä merkeissä, kun Källi kävi Tallinnan Voittaja näyttelyistä hakemassa ROP kera junnusertin ja Tallinnan voittaja ja Tallinnan junior voittaja titteleiden. Samalla napsahti ensimmäinen valion arvo Hyberhyber koiralle ja vielä tuplana kun Källi tienasi reissulla niin Viron kuin Latvian juniormuotovaliot.

c. Petra Strübing


Samana päivänä oma lauma kisasi Kouvolassa agilityä. Zeta aloitti päivän, jälleen etsien sopivia rutiineja ja virettä. Ensimmäiselle radalla mentiinkin sitten hieman liian rauhallisesti eikä koira oikein päässyt vauhtiin, yksi rima alas, muuten puhdas rata. Toiselle radalla tulikin sitten lisää draivia ja kerrankin sopivasti, joten juostiin siisti 0, sijalla 2, -15,91. Kisoja edeltänyt viikko sisälsi paljon ylösmenokontakti treeniä ja kisoissa olikin parasta että niin puomi kuin paljon murhetta aiheuttanut A onnistuivat hyvin. Puomilla etutassut osuvat keskelle vauhdistakin, A:n ylösmenolle täytyy vielä pysäyttää. Seci muori pääsi jatkamaan päivää 4 startin verran, hieman epäilin reilun 9v mummokoiran jaksamista noin moneen starttiin, mutta turhaan niin se vaan posotti menemään. Ensimmäinen rata hajosi täysin ja yhteistyö oli hukassa. Toisella se jo löytyi, mutta itse unohduin lopussa varmistelemaan A:n kontaktia ollen hetken päästä myöhässä, joten koira pääsi vaikeaan paikkaan ilman kunnon ohjausta, jälleen hylky. Tästä sisuuntuneena viimeiseltä agilityradalta vääntönolla sijalla 4 ja lopuksi vielä tykiteltiin yllättävän kovalla ajalla hyppäri 0 sijalla 3. Nyt puuttuukin enään muun kun Allanin tuomaroima aksanolla SM- kisoihin.

Mustapippurin Lentojätkä "Ruuti"

Maaliskuun lopusta meillä oli myös laumassa yksi ylimääräinen vieras kun kiireesti kodittomaksi jäänyt Ruuti uros mudi tuli meille väliaikaishoitoon uutta perhettä etsimään. Sain taas kerran olla niin ylpeä laumastani, joka ottaa vieraan ilolla vastaan, kertoo sille talon säännöt ja hierarkian ja sen jälkeen uusi saa olla täällä kuin kotonaan. Ruuti lähti juuri pääsiäisen viettoon koeajalle uuteen kotiin, joten pidetään peukut pystyssä että sieltä löytyisi loppuelämän olinpaikka.

Nyt on koostetta jälleen kerrakseen, joskohan ottaisi tavoitteeksi kirjoitella seuraavan kerran ennen juhannusta niin pysyisi blogi edes suht ajantasalla. Pentusuunnitelmien osalta ainakin toivottavasti päästään kohta julkaisemaan lisää informaatiota.

 

maanantai 30. tammikuuta 2017

Pikapäivitys ennen tammikuun loppua

Tammikuu alkaa olla jo ohitse sen verran äkkiä, että ihan on päivitykset jääneet sivujen osalta roikkumaan..

Joulu ja uusi vuosi meni hujauksessa ohi, enkä kerennyt raportoida mitään messarista tai Unkarin matkasta. Ja tammikuussakin olisi paljon kerrottavaa, mutta palataan niihin hieman myöhemmin.

Messarissa Vip esiintyi lauantaina saaden paljon kehuja kauniista tasapainoisesta rakenteesta ja liikkeistä, kuitenkin hieman pienenä ja narttumaisena lopputuloksena EH JUK2. Vip oli ensimmäistä kertaa missään ihan yksin, kiltisti istui kassissa sisälle menon ja ihmetteli kehän laidalla hulinaa. Kehän jälkeen se sammui häkkiinsä nukkumaan päiväunille omistajansa tehden hetken töitä ja kierrellessä shoppailu kierroksen.


Sunnuntai menikin sitten minun osaltani ihan omissa töissäni ja Hyberhyber teamia suuntasi edustamaan Källi. Herra oli valmistautunut näyttelyyn pyörimällä alkuviikosta paskassa, ja päästen kunnon shampoo pesulle, joten turkin varsin pehmeän pöyhkeä kunto hermostutti kasvattajan mieltä. Tulospalvelua tuli klikkailtua useasti tuloksia odotellessa ja lopulta kun mudien tulokset päivittyivät piti kaksi kertaa lukea että mitä? Hyberhyber Uskomaton tosiasia JV-16, V-16, VSP, SERT.

Marikan & Sannan nappaama palkintoposeeraus <3


Maanantaina sitten aamusta taas piti hypätä autoon ja lähteä kohti Helsinkiä. Koirat pudottelin matkalla hoitopaikkoihin ja ehdin kerrankin ajoissa lentokentälle. Hetken odottelin Sannan saapumista ja sitten vaan kohti Unkaria. Perillä olimme puolen päivän aikaan ja tovin odoteltua pennun kasvattajat tulivat hakemaan meidät. Sitten olikin reilun 3h ajomatka kohti Békéscsabaa. Onneksi juttua riitti joten matka meni varsin mukavasti. Perillä toki ensimmäiseksi rynnistimme katsomaan pentuja, tai oikeastaan menimme sisälle ja ne rynnistivät syliin ennen kun ehdimme sen enempää tehdä. Vida löysi heti emäntänsä Sannan ja puri nenästä sen näköisenä että vihdoin tulit mut hakemaan kotiin. Tauno tuli myös heti rynnistyksellä syliin, mutta siskoaan kiltimpänä pussaili häntä vispaten.


Vida & Tauno


Tällä kertaa kävimme aika lyhyen reissun ja olimme vain yhden yön yli Unkarissa. Yöpaikan saimme kasvattajan ihanien vanhempien luota, mutta sukuahan sitä jo valmiiksi melkein oltiinkin kun taloudessa asusti Ässän upea isä Bravo. Se hyvin saman näköinen mitä poikansa, hyvin avoin ja reipas pieni kokoinen ja suuri turkkinen komistus. Lisäksi talosta löytyi Vipin serkku Pepe (vipin isä kyseisen koiran isoisä) ja sydämeni vienyt mudistunut bordercollie Brandy. Ilta menikin sitten maukkaan ruuan parissa jutellessa. Seuraavana päivänä kasvattaja toi pennut yöpaikkaamme leikkimään niin ulkona kuin sisällä, samalla ne tapasivat myös täysin uusia koiria. Pennut suhtautuivat kaikkeen tapansa mukaan reippaasti hännät heiluen ja hupia riitti varsinkin ulkoa löytyneiden lelujen kanssa. Pentujen nukahdellessa yksi kerrallaan lähdimme ravintolaan syömään ja katselemaan kaupunkia ennen kotiin paluuta. Sitten olikin jälleen edessä 3h ajomatka ennen kun päästiin hyppäämään koneeseen ja kohti Suomea. Pennut joutuivat yhdessä ruumaan, mikä hieman jännitti. Suomessa boxista kömpi kaksi unista pentua vastassa, joten huolet olivat turhia. Pentujen harmiksi niiden kaulaan iskettiin pannat ja hihnat. Juuri kun olisi ollut tilaa juosta ja tutkia paikkoja, niin ikävät pysäyttivät rynnistelyt heti alkuunsa. Vida lähtikin sitten kentältä kohti Tamperetta Sannan matkaan ja Tauno pudotettiin seuraavana päivänä Helsinkiin Nellin ja mudi Pellen kaveriksi. Molemmat pennut ovat osoittautuneet loisto tapauksiksi, reippaita, sosiaalisia ja tulisuutta sekä draivia löytyy. Molemmista on toiveita saada harrastuskoiria tulevaisuudessa ja tällä hetkellä ominaisuudet vaikuttavat mitä parhailta suunnitelmiin.


Vida vastaan pojat


Tauno
 
Vida Suomessa c. Sanna Sipinen
 
Vuosi vaihtui meillä varsin rauhallisissa tunnelmissa, illalla käytiin hallilla treenaamassa Karitan ja Flingan kanssa rakettien jo paukkuessa. Kukaan ei välittänyt paukkeesta hallilla eikä kotona, ulkona vähän penskat ihmettelivät väriloistoa, mutta suhtautuivat rentoon tapaansa varsin fiksun rauhallisesti. U-pennuille tämä olikin ensimmäinen uusi vuosi, eikä kukaan ole raportoinut ongelmista paukkeen kanssa. Hyberhyber koirilla vuosi 2016 oli kaiken kaikkiaan varsin hieno ja onnistunut.

U-pennut syntyivät alkuvuodesta ja lähtivät mitä parhaimpiin koteihin kevään korvilla. Vip jäi kotiin ilostuttamaan meidän arkea, eikä sitä osaisi enään ollakaan ilman hellyyden kipeää kultapoikaa. P-pennut kisasivat monta koularia kasaan ja aloittelivat kisauriaan eri lajeissa jo lupaavasti. U-pennut keskittyivät vielä näyttelykehiin. Erkkarissa nähtiin pennuista 5 hienoin arvosteluin, joista isoimman ruusukkeen nappasi Vip ROP-pentuna ja BIS-pentu 2 sijoituksella. Källi ehti kiertää kehiä jo enemmänkin, ensin se aloitteli uraansa lupaavasti ollen ROP-pentu jokaisessa pentunäyttelyssään erkkaria lukuunottamatta ja kerran sijoittui RYP3. Junior luokkakin lähti yhtä hienosti käyntiin Baltian juniorvoittaja tittelillä, Ruotsista nappasi Källi ensimmäisen ROPin kera sertin. Ja päälle vielä messarin JV-16 ja V-16. Kyllä on jälleen kasvattaja saanut olla monet kerrat ylpeänä pikkuisista.

Tänä vuonna olisi tarkoitus kisailla Secin kanssa todennäköisesti sen viimeinen vuosi ennen eläkkeelle jääntiä agilityssä. Ja antaa nuoren polven astua tilalle, Zetalle on jo ekat agikisat päätetty helmikuulle ja Vipin kesän kisaikää odotellaan innolla. Zetan kanssa on hulluja haaveita päästä kisaamaan parissakin eri lajissa kesän ja ensi syksyn aikana. Subré jatkaa jäljen parissa ja muiden hajujuttujen, toivotaan että vuosi ei olisi sen kohdalla täynnä vastoinkäymisiä ja se saisi kisatakin.

Syksylle onkin sitten suunnitteilla astutusmatkaa ulkomaille Renin kanssa ja toivottavasti lisää pieniä pyörremyrskyjä. Flinga olisi myös tarkoitus astuttaa vuoden vaihteessa, joten sen pennut syntyvät mahdollisesti 2018 alussa. Aika näyttää mihin elämä vie ja mitä saamme aikaiseksi, mutta päätavoitteena on nauttia mahdollisimman paljon ja tehdä niitä juttuja joista tulemme onnelliseksi.