Subré 5kk

Subré agilityä Kiteen leirillä 4,5kk.


Aika kuluu liian nopeasti, vasta äsken valmistauduin Ruotsin matkaan ja nyt tuo pieni tuliainen täyttää 5kk. Taas mittailin meidän pientä tulos oli n. 40cm, pari mittausta tuli myös sinne 39cm, mutta eiköhän tuo 40cm ole lähempänä totuutta. Subré pieni päätti tänään heittäytyä murkkuikään ja ruveta niskottelemaan oikein urakalla. Lenkillä se ei tullut kutsuttaessa, räksytti tarhassa jne. toivottavasti vaihe menee nopeasti ohi...

Vauhdikas viikonloppu

Olipas kiireinen, mutta kiva viikonloppu. Lauantai aamuna kello kuusi herätyskello huusi, vaikka olisi nukuttanut ihan hirveästi. No hetkeä myöhemmin oli koirat jo pakattu autoon ja suuntana oli Loimaa UPK:n tokokokeet. En eksynyt matkalla kertaakaan ja olimme jo etuajassa paikalla, mutta mikäs siinä alokoiria katsellessa auringon paisteessa. Jännitys kasvoi mitä lähemmäs mentiin klo 12 ja sitten koittikin meidän tuomion aika, eli Secin ensimmäinen avoimen luokan kisa.

Tuomarina tiukka, mutta reilu ja mukava Tuija Sere, joka puuttui hyvin ohjaajan pieniinkin ylimääräisiin liikkeisiin ja apuihin. Meillä oli kivaa kehässä ja vaikka aloinkin edellispäivänä pohtimaan ettei me millään olla vielä valmiita sittenkään avoimeen, ääk ei me osata mitään jne. Mutta ihan hyvinhän se sitten kuitenkin meni. 

Paikalla makuu 9,5 Olimme toisen ryhmän ensimmäisinä, ja Seci jäi kentän vasemman reunan kulmaan, kun piiloon mentiin oikean reunan kulmassa olevan teltan taakse. Kyllä jännitti miten käy,3min tuntui ainakin tunnilta. Seci pysyi hienosti maassa, hieman se oli kääntynyt vinoon kohti telttaa, tyhmänä olen sen kanssa erittäin vähän tehnyt paikka makuita piilon kanssa ja vielä vähemmän tälläisiä että piilo ei ole suoraan sen edessä. Seci oli hienostuneesti ristinyt etutassunsa, mikä hieman vaikeutti maasta nousua.

Seuraaminen 7,5 Ennen liikkeitä sain tartutettua jännitystä Seciin, enkä saanut sitä aivan täydelliseen mielentilaan kehään mennessä. Seuraaminen lähti ihan hyvin, kesken vasemmalle käännöksen hiljaisuuden rikkoi hevosten kiljunta/hirnunta, josta Secin ajatus katkasi ja neiti pysähtyi. Kävelin metrin ja annoin uuden käskyn josta Seci onneksi otti kiinni ja lähti seuraamaan. Hieman se oli nolona loppu seuraamisen, mikä huononsi työskentelyä.

Liikkeestä maahanmeno 10. Seuraamisen jälkeen Seci heräsi, sai juuri sopivan vireen ja mielentilan päälle. Seuraaminen oli kaunista, keskityin kävelemään tasaista vauhtia ja hieman kiihdyttäen koko ajan vauhtia, käskystä Seci putosi hyvin maahan ja nousi hyvin perusasentoon. Tuomarin kommentti oli, ettei tuosta kyllä mitään moittimista keksi joten 10 suoritus.

Luoksetulo 5: Seci jäi ja pysyi hyvin, lähti vauhdilla, ja mitä minä teen... No annan tietysti aivan ihmeellisen ja väärän käsimerkkin stoppi käskynä, Seci jarruttaa vauhtia ja stoppi meni niin pitkäksi että se oli jo läpijuoksuksi arvioitavissa.

Liikkeestä seisominen 8: Seurasi hyvin ja täpäkkä pysähtyminen käskystä, mutta perusasentoon vaati yhden kokonaisen ja sen jälkeen Si lisän, josta 2 pistettä pois.

Noutaminen 6: Ennen koetta Seci keksi alkaa tuoda kapulaa sivulle, vaikken sitä kunnolla ole saanut siirrettyä sivulle. Ja myöskin varasteli ennen lupaa. Vahva odota käskytys ennen heittoa, ja Seci pysyi hyvin. Lähtö oli vauhdikas ja kapulalle Seci jarrutti niin voimakkaasti, että hieno hevoskentän hiekka pöllöhti kunnolla. Nosto oli hyvä, mutta metrin jälkeen kapula putosi suusta. En tiedä menikö hiekkaa nenään tai suuhun, vai miksi kapula putosi. Käskystä Seci nosti sen uudelleen ja toi sivulle hieman vinoasentoisesti.

Kauko-ohjaus 8,5: Nousi ensimmäisen istumisen hyvin ja huokaisin helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Toinen istuminen vaatikin sitten kaksi käskyä, taisin antaa ensimmäisen jotenkin huolimattomasti.

Estehyppy8: Kuului kolahdus, joten joku jalka sitten osui vaikka minä enkä tuomarikaan nähnyt mikä, mutta kolahdus on kolahdus ja siitä kaksi pistettä.

Kokonaisvaikutus 8,5 Hyvää työskentelyä. Ohjaaja keskittyy nyt jättämään jalkojen tepsuttelun mm. noudossa, hypyllä ja taisiko sitä olla luoksetulossakin pois.

Laskeskelin jo meidän suoritusken jälkeen, että rajoille menee ja olin aika varma että tulee 2. tulos. No hieman harmitti kun tulos oli 156,5 AVO 2 sija 4. niin pienestä oli kiinni.  Nyt sitten vahvistellaan liikkeitä ja itse harjoittelen etten liikehdi. Parin viikonpäästä SM kisoissa uusi koitos.

Kisojen jälkeen Subrékin pääsi hengailemaan enemmän kisapaikaille, ja aika meni nopeasti Auran, Tanjan ja Maijan kanssa höpötellessä. Subré sai uuden hienon ketjuista tehdyn pannan, mikä sopii sen rokkari imagoon. Ja hupsista sitten huomasin kellon olevan jo hieman liikaakin ja lähdin suuntaamaan kohti Tuusulan mudi treffejä. Forssassa ajoin hieman harhaan ja katsoin että kyllähän Tammelan kautta pääsee nopeasti oikealle tielle, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertsita. Ja sitten kierrettiin maisemareittiä pitkin max 60km, hieman petti aikataulu... No päästiin me sitten vihdoin ja viimein perille. Mudeja olikin tällä kertaa 16 kpl. Molemmat tytöt saiva pyöriä vapaana muiden joukossa. Subré ja Ora kohtasivat jälleen ja kaksikko sai kunnon painijuoksu matsit aikaan. Leikissä mukana hyöri välillä Subrén Pk-erkkari leikkikaveri Ihku 6kk. Seci kävi ottamassa vielä agilityn kontaktit läpi ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle. Kiitos kaikille seurasta vielä tätäkin kautta.


Pari tuntia unta ja sunnuntaina kohti Kotkaa ja ensimmäistä alueellista valmennusta.Valmentajana meillä on Sami Wessman. Hieman edellispäivän 500km tuntui jaloissa, väsytti eikä lämmin ilma helpottanut.

Puhelimella napattu kuva ratapiirroksesta, josta puuttuu yksi hyppy 17 ja 24 jälkeen oli yksi hyppy ennen lisää suorassa linjassa ennen joka suoritettiin ennen keinua/putkea

Ensimmäisellä kierroksella Seci näytti mitä kaikkea "osaa". Mikään ei oikein toiminut, koira ei edes yrittänyt kääntyä, rynnisti kontaktista läpi jne. Hieman oli kouluttaja epäuskosen näköinen kun väitin, että kyllä se osaa kääntyä jos vain haluaa kääntyä. Toisella 12min pätkällä Seci sitten näyttikin että kyllä kääntyminenkin sujuu kun sitä huvitti jo kääntyä. Paljon olisi tästäkin kirjoitettavaa, mutta ehkä tarkempi kooste tulee myöhemmin.

Kenraaliharjoitus

Tänään aamupäivästä matkasin Secin kanssa naapurin ratsastuskentälle ottamaan viimeiset kunnon treenit ennen lauantain koitosta. Toko kisat ovat hevoskentällä, joten miksei viimeiset treenitkin.

Tarkoituksella jätin kokonaan sytyttelyt pois, lähdettiin vaan tekemään.

Seuraaminen oli hyvää, juoksupätkällä hieman jää jälkeen. Pitää yrittää käyttää "hyvä" tai "jes" sanaa juoksuun lähdöissä niin Seci innostuu.

Liikkeestä maahan: Huomasin himmaavani ennen käskyä josta Secikin himmasi, joten jatkoin suoran loppuun ja palkka seuraamisesta. Toisella yrityksellä keskittyminen että nyt vauhti pysyy tasaisena ja käskystä koira putosi maahan. Perusasentoon nousu oli hieman hidas, mutta mielummin noin kun että ennakoi.

Luoksetulo: Pieni virittely ja valmistelu sanat, koira jäi hyvin juoksi vauhdilla, stoppi valuu pari askelta ja laukalla sivulle.

Liikkeestä seisominen: Seurasi hyvin, täpäkkä seisominen ja kesti hyvin taaksemenon. Perusasento hidas.

Kaukot: 15m matka, 4 vaihtoa hyvin, sitten alkoi istuminen hajota. Lopussa 10m puhtaat 6 vaihtoa.

Nouto: Pehmeä hiekka toi omat ongelmansa, kun kapula hieman upposi. Pysyi hyvin sivulle, lähti kunnon vauhdilla pyöritteli pari kierrosta nenällä kapulaa ja toi sen. Ohjatun noudonkapulan toi paremmin, joten ajattelin ottaa sen kisoihin.

Hevosen haju tai jätösten jäänteet eivät häirinneet. Kenttän erittäin hieno ja pehmeän upottava hiekka sen sijaan hieman häiritsin niin ohjaajaa kuin koiraakin.

Subré teki noutoa naksulla, nyt pentu jo haukkailee maassa olevaa kapulaa ja varmaankin ensi kerralla kapula jo nousee maasta. Nikkaroin eilen kunnon kaaren kontakteja varten, joten pentu aloitti sen ali juoksemisen. A olisi tarkoitus opettaa juoksukontaktilla, mutta vielä vähään aikaan pentu ei sitä pääse tekemään. Sen sijaan kaarta käytetään ylösmeno kontakteilla jo kuukauden tai kahden päästä, kunhan saadaan pennun kontaktit minipuomi kuntoon. Ja nyt olemme parina päivänä tehneet paikalla oloja, ihme kyllä Subré on oppinut.Paikoillaan pysytään parin askeleen verran ja ajatus alkaa olla pennulla selvänä. Turhaan olen laiskotellut ja siirtynyt opettamista vaan eteenpäin...

Secin treenipäivä

Tänään oli suuntana taas Kouvola. Seci lähti mukaan tokoilemaan. Aloitettiin seuraamisella, hienoa työskentelyä ja palkaksi pääsi juoksemaan putkeen. Kahdesta putkesta vauhtia ja luoksetulon stoppi väliin. Näin Seci pysähtyi kuin seinään, mutta sitten taas itse luoksetulossa meinaa valua. Jäävät oli täpäkät ja varmat, niitä tehdäänkin seuraavan kerran sitten kokeessa. Kaukoissa ensimmäinen istumaan nousu oli taas kiukkuttelun aihe, mudi ei nouse mulkaisee vain. Arg, juuri kun tätä ei ole käynyt reiluun viikkoon niin nyt sitten keksi. Mutta palkkaillaan vaan niin ehkä tämä tästä. Hyppyä, ensin Seci oli täh istuakko ja sitten onneksi bongasi idean ja teki monta hienoa toistoa niin ennen agia kun jälkeenkin. Noudossa tyydytään vähään, noutaa kyllä mutta palautusvauhti...

Sm tokojen  osallistuja listat julkaistiin, iik siellä meidän nimi komeili Avossa. Vielä pahempaa meidän pitää avoilla lauantaina. Ehkä olisikin pitänyt pysyä vielä alossa. No ehkä se menee hyvin, koira kyllä osaa, mutta pelkään että itse mokaan ja pilaan Secin suorituksen.

Testatiin myös tassun kestävyyttä kontaktitreenillä, hieman puomilla varoi, mutta ainakin tekonurmella juoksemista tassu kesti. Voi olla että sunnuntaina alueellinen valmennus juostaan tossu jalassa.

Subré oli mukana hengailemassa, mitattiin neiti sitten virallisella mitalla. Viikon päästä tulee 5kk mittariin ja mitta näytti 39-40cm, oikein varvistellen ja lyösästi mitattuna 41cm. Kasvupatit on jaloista jo lähes kokonaan kadonneet ja muutenkin kompaktin tuntuinen, joten alan olla aika toiveikas medikokoisesta Subérista. Isohan siitä tulee, mutta n.42cm medi olisi kyllä todella kiva. Mutta vielä pitää pari kuukautta odotella.
 

Subremaista menoa

Secin tassu näyttää ihan lupaavalta, rasvattu on urakalla ja se näyttää auttavan. Neiti kävelee jo aika hyvin, hieman varoo tassua, mutta ehkä tämä tästä. Tänään treenailtiin tokoa, metrin matkalla noutoa "painavalla" 250g kapulalla ja nousi muuten hienosti. Viisaasti sekoitan noudon palautuksen nyt kun on enään pari päivää kisoihin ja otin palautukset suoraan sivulle. Sitten kaukoja, ennakoi jos lasken käsimerkin pois päältä istumisissa, jos pidän käden ylhäällä niin onnistuu hyvin. Luoksetulon stoppia ravista sisällä, reakoi käsimerkkiin ja siitä lensi nakki.

Mitä,mitä tuollahan on keppi

Subré pääsi sitten tänään pyörähtämään hallilla. Pentu teki isoa ympyrää ja siitä ympyrän vieressä olevaan putkeen ja suunnan vaihto. Sub irtoaa hienosti sivulle ja eteen ilman valmispalkkaa, mutta takaisin lähemmäs tullessa alkaa murina ja keskittyminen menee esteitä enemmän minun liikkeeseen ja lahkeisiin. Sitten käytiin tervehtimässä uusia ihmisiä ja koiria.

Suuri saalistaja valmiina loikkaan

Tämän jälkeen kontakteja, ensimmästä kertaa alastulo ei ollut aivan maassa. Minipöytä kun tuntui kuitenkin liian korkealta, niin alle tuli muurin osa. Subré on parikin kertaa heittänyt kuperkeikan kun etutassut pysähtyy maahan, mutta takajalat ei, jolloin ne lentää pään yli ja lopputulos on oikein hieno kuperkeikka. Ihme kyllä nyt ei käynyt kertaakaan näin, hienoja suorituksia, pentu irtoaa hyvin eteeni kontaktin loppuun. Vielä kun saan sen pysymään siellä vaikka juoksen ohi niin kontaktit ovat aika subér hienot.

Keppi,keppi, minun keppi

 Loppuun Subré teki kunnolla hyppyä ensimmäistä kertaa, speed bumbseilla pentu hyppää hyvin ja puhtaalla tyylillä, joten uskalsin kokeilla kunnonkin hyppyä. Namilätkä hypyn taakse aivan kuten hyppytekniikka jutuissakin, ensimmäisellä kerralla rima10cm ja pentu juoksi siitä läpi huomaamatta. Toinen ja kolmas kerta meni hienosti yli. Neljännelle kerralle nostin 15cm ja hyvin loikkasi senkin yli. Kyllä pennusta taitaa ihan hyvä hyppääjä tulla.

Kuvina Subrén Santalahti vesileikkejä. Lisää tulossa, kunhan jaksan muokkailla.

Santalahti sunnuntai

Ja niin otimme Kotkan suunnaksi myös sunnuntaina, nyt oli vuorossa kaksi rataa.

Ensimmäinen rata oli kivan oloinen agility, ei mitenkään vaikea. Ja homma hajosi jo lähdössä. Seci ei seurannut kunnolla, jäi huonosti maahan ja hiippaili perään. Eipä ole tälläistä usein käynyt. No neiti oli sitten jo niin nolona ja epävarmana, että kun siihen yhdistetiin huono ohjaus metsään meni ja kovaa... Yksi huonoimmista radoista pitkään aikaan. Puomin sikaili ihan täysin ja siitä kunnon ärähdys, ja koira "yhyy mua hakataan ilmeellä karkuun" hyppäsi kyllä käskystä syliin.

Aika hieno keinusuoritus :)

Toinen rata olikin hyppäri, nyt lähdössä oli taas tuttu koira mukana. Alku oli helppo, onneksi olen nyt oikeasti kehittänyt itselleni parin ensimmäisen esteen ajattelu ongelman, mutta ehkä tiedostaminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseksi. Tehtiin sitten hätäinen nolla, koira ei kääntynyt kunnolla eikä mennyt ihan täysiä. Hetken kävelyttämisen jälkeen selvisi syykin, kun Seci ei varannut ollenkaan painoa toiselle etutassulle ja anturassa näkyi jälki. Radan alkupäässä Seci pääsi pienen vinkaisun, mutta jatkoi kuitenkin rataa täysiä mitä nyt tassulla pystyi juosta, käännöksissä varoi selvästi tassua ja muukin varovaisuus menee tassun piikkiin. Harmi kun en tajunnut keskeyttää, kun en tajunnut, että nyt sattui kun koira vaan paahtoi eteenpäin. No eipä palkinnot lohduttaneet liiemmin, sija 3, etenemä 4,77 m/s, -6,32, toisesta sijasta jäätiin 0,30s, ja voittajasta 0,84, nollia luokassa tuli 6.

Molemmat kuvat c.Eevi Pajula

Secin nolla mansikkajäätelö

Pentu sai ensimmäistä kertaa jäätelöä

Hm... Pentu sai ensimmäistä kertaa jäätelöä...

Santikset lauantai

Eilisilta meni hyvässä seurassa  rentoutuessa, mukavast aika kului grillauksen parissa maailmaa parantaien. Aamulla sitten kieppasin kodin kautta hakemassa tytöt, ja siitä sitten suuntasimme Kotkaan Santalahden suhinoihin.

Secin kanssa tänään oli tavoitteena saada aikaiseksi hyvää suoritusta. Ohjaajan piti pitää mieli rauhallisena, ja homma kiireettömänä eikä koiran kanssa kilpailla kumpi juoksee esteille kovempaa. Ohjataan linjoja ei esteitä ja koira saa oikeasti työskennellä ja tehdä myös itsenäisesti. Siinä vasta listaa...

Ensimmäisen radan mokasin minä, alussa ohjasin välistävedon hienosti ja sitten kuitenkin yllätyin kuinka tiukasti koira tulikaan, pitäisi oikeasti tottua ettei korvat ole koriste. Ohjaus näyttikin sitten päin honkia tai oikeastaan A:ta, jolla neiti pieni sitten olikin. Loppu rata oli hieno, mielentila hyvä, koira ja ohjaaja teki töitä yhdessä, mutta kuitenkin itsenäisesti, agilityä parhaimmillaan. <3 Hyllystä ei niin väliä, rata oli oikeasti hyvä, jos vaan nappastaisiin ensimmäinen neljä estettä pois, niin nolla voitto olisi tuolla suorituksella taskussa.

Toiselle radalle, joka olikin hyppelyä lähdin hakemaan samaa fiilistä. Alkumeni räpellykseksi, mikä ensimmäisen 5 esteen ongelma minun päässäni oikein on? Saan hommasta kiinni vasta alun jälkeen, kiireen tunnun pois ja yhteyden koiraan. Paikalla olo ongelmaahan ei ole, joten oikeasti vika on suoraan minussa... No nyt me kyllä selvittiin alusta, räpellettiin, ei pahasti koira kyllä meni, mutta tuli kiire. Tehtiin hienoa rataa, ja takaaleikkasin lopussa, kaksi estettä maaliin ja koiran pitäisi kääntyä tiukasti reilu 90astetta. Päätin jo ennen hyppyä mielessäni että nyt lentää ja tietysti kun en tee mitään koira lennättää hypyn pitkäksi. Jotain pelastus yritystä ja typerän typerä hylky, ja sinne meni se hyppy-sertikin.

Kolmas rata taas agilityä. Ja meni muuten metsään ja kovaa. Kolme ensimmäistä estettä pysyi mielentila rauhallisena ja meni muuten tiukasti ja hienosti kuin oppikirjoista. Sitten hajosi, tuli tunne kiire ja homma hajosi ja loppu ratakin oli todella ruma. Joten kolmen hylyn päivä, kaksi hyvää ja kolmannen olisin voinut jättää väliin.

Subré pieni höppänä pääsi myös mukaan. Pentu pääsi ensimmäistä kertaa mereen. Mudit riehuivan intona vedessä. Subré oppi myös hakemaan keppieä vedestä, mikä ei vielä ensimmäisellä uintikerralla (josta en muuten ole tainutkaan kirjoittaa?) onnistunut. Subré tapasi parikin pentua, kuukautta nuoremman sheltti pennun kanssa nuuskuteltiin ja 7kk parson pennun kanssa vedettiin rannassa kunnon rallittelut käyden välillä vähän pulahtamassa. Ihmisiä tervehdittiin iloisesti, varsinkin jos heillä oli jotain ruokaa ja agilitylle yritettiin huutaa. Pennun ohjelmistoon kuuluikin harjoitella kilpailupaikalla rauhassa olemista, jonkin aikaa vaati kiljumiskieltoja ja sylissä pitoa, mutta loppua kohden Subré käyttäytyi jo ihan kuin kelpo koira.

Ja huomenna uusiksi kahden startin verran.

Niin ja näyttelyrintamalta kuului hienoja uutisia. Subrén veli Ikaroz virallisemmin Mog Ur´s Mr Rapp kävi tänään näyttelyssä hakien ROP-pennun, KP ja kruunasi menestyksen vielä RYP-2. Onnea komealle velipojalle!

Toiset uutiset tulivat maailmanvoittaja näyttelyssä, jossa Secin serkku, jonka omistaa Secin kasvattaja Riitta kävi nappaamassa Junior maailmanvoittaja tittelin. Aika hienoa, onnea sinnekin suunnalle!

Leirifiiliksiä

Suurella innolla olemme treenailleet niin agia kuin tokoakin leirin jälkeen. Marjon agi vinkit toimii vielä kotioloissakin, Kausalassa kävimme toissa päivänä treenaamassa agia ilman että otus treenin aikana huusi kertaakaan (jos autossa kiljumista ei lasketa...) teimme ympyrätyöskentelyt joka toinen yli, ympyrää niiin että vaihdeltiin suuntaa ja joka toinen takaa käskystä. Subré treenasi ympyrää ja suunnan vaihtoja  ympyrällä. Agien jälkeen pentu pääsi metsästyskoira voittoisiin näyttelytreeneihin ja esiintyi jo todella hienosti, vielä kuin oppisi seisomaankin paikoillaan. Näyttelyjuttujen jälkeen Seci vielä tokoili, Hanne liikkuroi sen takana kaukot, yhden ennakoi, muuten ei edes huomioinut.Luoksetulos stoppia tehtiin pitkällä matkalla, hieman valui muuten ok. Noudon nostoja olemme tehneet joka päivä, ja siirtänyt luovutusta sivulle. Vauhtinoutoa yritin tehdä, mutta Seci ravasi silti...

Sitten tunnelmia Kiteen leirin lauantailta. Tunnetustihan prinsessat eivät pidä vesisateesta...

Agia voi vielä mennä vesisateessa hymyssä suin

Seci on valmiina rynnistämään sisälle heti kun saa luvan, ohjaajalle on sitäkin hauskempaa vesisateessa.

Sano jo, sano jo.

Kaukot, maahan

Kaukot istu

Oot sä ihan tosissasi? Jaa noutaakko pitäisi vai?

Oho, Seci jopa laukkaa kapula suussa

Hetkeä myöhemmin lelu hajoaa...

Hieman löysä ote, ettei vaan vahingossakaan hampaat koskisi kapulaan

Väsy mudi

Subrén leiri näyttikin sitten enemmän tältä:

Ora 10vko & Subré 4,5kk

Subré & Ora

Ora & Subré

Niilo 6kk & Subré c. Marjo

Subré & Seci c. Marjo

Ora & Subré c. Marjo

No lopputulos oli aikapitkälle sama:

Max, Subré, Ora c. Karita

Agi-tokoleiri Kitee

Viime perjantaina otin ensin nokan kohti Valkealaa, josta nappasin Karitan kyytiin. Ihme kyllä meidän viikon, ei kun siis viikonlopun kamat mahtuivat juuri ja juuri autoon. Kiteelle matkasimme ennätysajassa, vähän ajoin epähuomiossa ylinopeutta parissakin kohtaa.  Leiripaikkana meillä oli ihana Villataivaannastan

Perjantaina ilta meni tutustuessa ja leikkiseminaarin parissa, alunperin Subrén piti olla esimerkki koira leikkijänä, mutta luovutin paikan pois koska neiti on juuri saanut uudet hampit ja kulmuritkin putosivat. Ja ehkä meidän pikku otus ei ole paras esimerkki miten pentua sytytellään leikkiin, hullu mikä hullu...

6kk holsku Niilo & Subré c. Marjo

Huonetovereina meillä oli Karita & Max ja Oona ja 10vko vanha mudi pentu Ora. Pennut sitten pitivät kunnon bileet yöllä hetken unien jälkeen. Hauskaa niillä kyllä oli, mutta prinsessuuri Secillä vähemmän hauskaa. Prinsessan kauneus unet jäivät lyhyiksi ja sitähän sitten kiukuteltiin koko lauantai. 

Ora & Subré c. Oona

Lauantaina ei sää suosinut, vettä tuli ja rankasti. Seci aloitti agilityllä. Kouluttajaksi leirille saimme Marjo Hytösen, jolla on paljon kokemusta agilitykoiran kouluttamisesta, hän valmentaa niin pentuja kun MM tason koirakoita.Rata on ilkeästi kopiotu Lauran blogista

Fiilis oli vähän hukassa minä eikä minun pikku prinsessa oikein pidä vesi sateesta. Kepeillä possu sikoi ja jätti kesken, Secihän kestää kunnonkin sivuirtoamiset, toisena possuiluna oli että neiti lennätti kaikkki hypyt vaan pitkänä yli, vaikka olisi pitänyt kääntyä. Marjo käski tästä lähdin aina stoppaamaan koko homman jos hyppy menee pitkäksi, hyppy otetaan uusiksi niin monta kertaa ettei koira lennätä ja sitten vasta jatketaan rataa eteenpäin.

Tokoa oli sitten iltapäivällä, kouluttajana meillä oli joensuulainen Susanna. Aloitimme noudolla, ensin näytin mitä koira tekee. Palautusvauhti on surkea ja kapula tuodaan ravilla. Ensimmäiseksi tuli vinkki siirtää palautus sivulle, turha ottaa eteen kun ei ole pk puoli tavoitteena. Sitten tehtiin vauhtinoutoja, niitä pitäisi tehdä paljon, mutta sitten taas Seci alkaa herkästi niiden seurauksena syljeskelemään kapulaa. Pelkkiä nostoja kannattaa vahvistaa ja tehdä nostamisesta kivaa, tähän on hyvä hetki ruokakupilla. Toisena liikkeenä oli kaukot. Heti alkuun Seci kiukutteli maahan menosta, mikä ei ole sille yhtään tyypillistä. Mutta sitten päästiin tekemään, ketku ei sitten tietenkään rikkonut yhtään istumaan nousua. Käsimerkit pitäisi ottaa takasin käyttöön, joskus voi olla hälinää ja matka kasvaa ylempiin luokkiin mentäessä, jolloin koira ei kuule käskyjä.

Illalla oli sitten möllikisoja, aikasyistä kaikki saivat tehdä vain osan liikkeistä. Seci kävi avoilemassa, vaikka sitä väsytti selvästi. Seuraaminen oli vähän laiskaa, kaukana Secin yleisestä työskentelystä. Täyskäännöksen ohjaaja tekee väärin... Sitten luoksetulo, matka oli todella pitkä olemme tähän asti treenanneet puolet lyhyemmällä välillä, mutta hyvä että tämä selvisi nyt. Juuri ennen "koetta" juttelin Lauran kanssa ja tein lopulta päätöksen käsimerkin ja sanallisen väliltä, käsimerkki voitti. Seci pysyi hyvin paikoillaan laukkasi täysiä, yllättyi stopista jolloin se valui, mutta pysähtyi kuitenkin ihan hyvin kun asia meni perille päähän asti ja laukkasi sivulle. Itse oli ihan tyytyväinen,koska oletin otuksen juoksevan noin pitkällä matkalla täysiä vaan läpi. Sitten nouto, karkasi kapulan perään ilman lupaa, palautti ravilla eikä osannut päättää toisiko sivulle vai eteen. Päivän treenit selvästi sekoitti pienen ajatuksia, koska silloin sai varastaa ja tehtiin palautuksia sivulle. Loppuun vielä kaukot. Susanna tuomarina sanoi vieressäni "käsky" aina kun piti vaihtaa asentoa. Tyyli pysyi kasassa, mutta toisen istumaan nousu Seci ennakoi tuomarin käskystä. Ihan hyviä pisteitäkin saimme, mutta se ei tässä harjoituksessa ollut pääasiana.

Sitten agilityyn, Subré pieni höppänä pääsi ensimmäisiin möllikilpailuihin, jotka eivät olleet oikeastaan kilpailut koska sijoja ei jaettu. Supermöllirata

Rata oli pidempi mitä Sub on tähän menessä ikinä tehnyt. Karita piti pentua lähdössä, jolloin pääsin kutsumaan 2 taakse. Hyvin meni 8 putkelle asti, josta nappasimme 10, pentu vain juoksi ohi, eikä bongannut putkea. Toisella kierroksella tuli pari pyörähdystä ennen 8putkea, ja kolmannella leikkasin putken takana, jolloin mentiin vain hieman epäröiden 8putkeen. Viimeinen kerta kellotetiin reiluun 13 sek, joka oli paras aika "ei rimoilla" juosseille ja toisiksi paras aika kaikista radan juosseista, aika hyvin meidän reilu 4kk vauvalta.

Subré agilityä c. Marjo

c. Marjo

Kisaavienkin rata oli, mutta sitä ei niinkään kisattu kun yö tuli nopeammin kun uskoimmekaan. Seci kävi sillä testailemassa. Mukava rata, vaikka itse piirsinkin

Kutsuminen 4 takaa, Seci teki hienot 2on2off A:lle ja sieltä juoksujalkaa eteenpäin, puomi lejeröinti putken takaa ja taakse jäänti, ja ennen rengasta kosahti. Seci veti käännöksen pitkäksi, ja haki rengaan takana olleen hypyn. Tiukemmalla käskytyksellä onnistui, takaakierron rengaan jälkeen yritti luistaa, mutta siihenkin vaan käskytystä enemmän. Loppu olikin helppo, keppeihin loppui ,vaikka niistä on näköjään numerointi unohtunut. Huvikseni pelleilin radan myös mudi Luksin kanssa. Hauska otus, vaikka uskottelikin ettei ole keppejä ikinä nähnytkään 3lk koiralle ihan odotettavaa.

Tyttöjen ero, prinsessa kaunokainen ja Subré...

Seuraavan yön minun tytöt nukkuivat kevythäkissä niin oli rauhallisempaa, Secikin sai nukutuksi ja oli pirteä aurinkoisena sunnuntai aamuna. Subréa sen sijaan jo selvästi väsytti, tietysti pentuna olo on rankkaa kun pitää riehua koko ajan Oran kanssa. Subré pääsi kuitenkin tokoilemaan, tarkoitus oli noutaa. Juuri ennen meidän vuoroa lähti sitten kulmuri irti. Alkuun koitin näyttää mitä olemme tehneet, mutta pennulla  oli ajatukset ihan muualla. Kouluttaja sitten otti naksun esiin ja aloitetaanpas koulutus alusta ja eritavalla. Hänestä ei ole hyvä idea aloittaa suoraan ns. vauhtinoudosta ja tehdä kapulasta lelua muiden joukossa. Naksun kanssa saatiin pentu haukkailemaan kapulaa innokkaasti.

Iltapäivällä oli taas agilityä ja rata taas kopioituna Lauralta näytti tältä:

Khyl kääntyy kun tehdään oikein c. Marjo

Pyöreä hyppykuvio piti suorittaa keskellä seisomalla. Tietenkin itse tarjosin siihen alkuun ihme venkuroita, pyöritään akselin ympäri yhtä hyppyä varten. Mutta uskokaa tai älkään Secillä on korvat muutenkin kun koristeena. Käsky vaan ajoissa ja koira kääntyi, oho. Ohjaus meni uusiksi, tästä lähtien ohjaan linjoita en esteitä, ja koira toimii pirun hienosti. Miten voikaan olla mahdollista, että koira kääntyy huomattavasti paremmin kun en mene esteellä kääntämään, vaan ohjaan kauempaa ja vain kerron että käännytään. Nyt jätetään turha kiirehtiminen pois, kun on kiihkeä ja nopea koira pitää ohjaajan olla rauhallinen, kilpaijuoksu ja kiire on pahasta. Fiilis oli mahtava, vitsi me osataan. Harmi kun asutaan liian kaukana Helsinkistä, muuten meitä ei pitäisi mikään pois Marjon treeneistä. Pohdittiin kyllä Lauran kanssa, että jonkin koulutuspäivän voisi järjestää syksymmällä, niin päästäisiin taas Marjon oppiin. Juoksin radan myös australianpaimenkoira Pubin kanssa, outoa mutta kivaa ohjata nopeaa maksi koiraa. Samaa rauhallisuutta senkin kanssa haetiin ja hetkellisesti se jopa meinasi löytyä.

Pubikin kääntyy hienosti c.Marjo

Sitten kohti kotia, automatkat oli kyllä hauskin osa reissusta. Nauretiin Karitan kanssa ihan hulluina, sekoiltiin ja varmaankin aiheutimme paheksuntaa. Löydettiin Kiteelle ja takaisin eksymättä, törmäämättä tai saamatta sakkoja, siis ihan onnistunut reissu. Ei me kyllä itse leiripaikkaan ajettu ajo-ohjeiden tai ABC:n työntekijän ohjeiden mukaan, ja silti löydettiin vahingossa perille, tästä voimme kyllä kiittää Lauraa joka juuri sopivasti käveli tiellä.

Ahne possu vauhdissa

Subré on jo pari päivää kärsinyt vesiripulista, mikään lääke ei tunnu auttavan, joten tänään otettiin suunta kohti eläinlääkäriä. Tutkimusten jälkeen epäilyt kääntyivät myrkytykseen ja pohdintojen seurauksena selvisi Subrén suuri rakkaus Scilla/ Idänsinililja kukkiin. Muut meidän koirista syö ruohoa, joten pentu viisaana on mussutellut vieressä kukkia. Kaikki kukat tuntuvat kelpaavan, mutta nuo ovat viime aikoina olleet suurta herkkua. Scillojen pitäisi maistua pahalta, mutta possu kyllä rakastaa niiden makua...

No oireet täsmäävät: "  Scilla voi ärsyttää herkkää ihoa ja aiheuttaa sisäisesti nautittuna myrkytysoireita, kuten kipua suussa tai vatsassa, kouristuksia, ripulia ja pulssin epäsäännöllisyyttä" Nyt sitten lähti Scillat pois meidän pihasta ja pentu pysyy kevyellä ruualla pari päivää niin saadaan masu taasn kuntoon. Kiteelle sain luvan Subrén ottaa mukaan, koska pentu on ripulista huolimatta iloinen sekä pirteä ja ahkeran juoton ansiosta se ei ole kuivunut. Kunhan myrkyt poistuu elimistöstä pitäisi pennun olla taas terve. Jonkin verran painoa on kadonnut, pentu painoi enään vain n. 7,6kg.

Eilen lähti Secin santis ilmot la+su yhteensä 5 lähtöä.

Sattumuksia

Eilen oli taas treeni päivä ja lähdin Secin kanssa kaksin matkaan. Treenit veti tällä kertaa Esa M Saviojan radalla, mutta Allan sitten loppujen lopuksi koulutti enemmän. Turhia virheitä, rumia A:n alastuloja ja pari onnistumistakin mahtui Secin treeniin. Hieman oli homma hukassa, mutta koira kyllä toimi. Treenien jälkeen Seci kävi ensimmäistä kertaa kunnolla uimassa tänä vuonna kalliolammessa, olipas mukavaa katsella tyttösen vesileikkejä.

No paluumatka ei ollutkaan niin mukava, pysähdyin odottamaan yhteen risteykseen vuoroani ja miten kävikään, takaa tuleva rysäytti perään. Typeryksellä oli kiire hakemaan puhelintaan huolloista, eikä sitten katsonut eteensä kun sivuutti ennen risteystä olevan stop merkin. Onneksi vain takapuskurin kulma on haljennut ja pieni lovi takavalon lasissa, mutta takapuskuri menee kokonaan vaihtoon ja valo myös. No onni onnettomuudessa, että selvittiin noinkin pienellä, Seci vain järkyttyi pahan kerran kun oli takapaksin häkissä. No typerys sai sitten mukavat sakot poliiselta ja korvaa koko roskan...

Vertailua

Eilen Subrélle tuli täyteen 4kk 7päivää, rikoin lupaukseni ja mittasin likan tuloksena 38,5cm. Seci tuli meille 4kk joten nyt voikin sitten alkaa vertailemaan tyttöjen koko eroa. Seci oli 4kk 7päivän ikäisenä n. 35,6cm, väliä on siis n.2cm. Mielenkiintoista nähdä pysyykö tuo 2cm aikuisikään, Secihän on n. 38-39cm varvistelemalla 40cm, joten Subrésta voisi tuolla arviolla tulla 41-42cm. Mutta kaipa tämä on turhaa arvailua.

Seci suloisuus <3

Subré hölösuu <3

Seci oli 4kk paljon pentumaisempi niin ulkonäöltään kun käytökseltääkin. Subrélla on kiire kasvaa isoksi, eikä se tahdo olla mikään sylivauveli.

Käytiin me tänään pikapikaa treenaamassakin Kausalassa. Subré teki irtoamisia kolmella hypyllä, sivuirtoamista kahdella hypyllä, putkikulmia kaukaa lähettäen ja lopuksi pussia. Irtoaminen vaatii vielä paljon vahvistamista, kuten tiesinkin. Valmispalkan kanssa ei mitään ongelmaa, ja ilman menee kaksi hyppyä mutta kolmas oli jo vaikea. Sivuirtoaminen menee jo ihmeen hyvin. Putkeen sujahdettiin vauhdilla joka kulmasta. Pussia tehtiin aluksi tuuli avustuksella, viima nosti kangasta ja pentu sujahti läpi, lopuksi pentu rynnisti läpi jo ilman mitään apuja.

Seci teki välistä vetoja, vetämällä & sylkkärillä takaakiertoja, päällejuoksuja ja käännöksiä käskyllä. Tänään hypyt olivat hieman laiskoja ja rimojen olessa medien ylimmässä napsahti parikin alas. Tekniikat toimivat hyvin, vaikka itse olin jotenkin kankea ja hidas, olisi kai pitänyt juosta mielummin uusilla kengillä eikä vanhoilla.

Soicakin pääsi hömppäilemään herran on hyvässä kunnossa ja vetää täysiä medi rimoilla. Voisi joku päivä käydä mölleissä juoksemassa medirimoilla niin pääsisi Soica pitkästä aikaa kisaamaan kun se sitä niin rakastaa.