Lapinkoirien tyylinäyte

Secin tassu on jo paljon paremmassa kunnossa, näin väliaika tietona.

Mutta sitten pääasiaan, löysin Soican ja Pedron lappalaiskoiraleirin kiihdytyskisa kuvia. Seci on perheemme paras kiihdytyskisailija, mutta ei nuo lappalaiset pahasti jää jälkeen.

Katsokaa ja oppikaa, näin toimii mestari. Soica on ensimmäisen kiihdystyskilpailunsa juossut n.3kk vanhana, joten vetsu kyllä osaa.



Lähtö, tiukka katse edellä juoksevaan ohjaajaan, takakeno paino takajaloilla, jotta voi ponnistaa heti täyteen vauhtiin.



Kun lupa tulee, niin silloin lähdetään tassut sutien, välittämättä kiinni pitäjän naamalle roiskuvista hiekoista.







Ja mikä tärkeintä JUOKSE!

Soican aika 60m 5,92. Toiseksi nopein suomenlapinkoira, yksi poro pinkoi kovempaa, aika hyvin 8v veteraanilta.

No sitten hieman nuorempaa polvea, toivoa on ehkäpä vaikka... No kuvat kertovat:
Alussa yritetään karata kiinni pitäjältä, vertaa mestarin keskittymiseen.



Kun tulee lähtölupa, ei paino ole oikeassa paikassa, jolloin koira kaatuaa erittäin helposti nenilleen.









Aika epätasapainoista sanoisin, mutta näistä pahoista tyylivirheistä huolimatta kello näytti aikaa 5,72. Nopea se on, sen joutui Soicakin the mestari myöntämään taipuessaan kakkos sijalle.


No ettei kokonaan Seciä unohdettaisi, onhan tämä sentään prinsessan blogi, niin näin juoksuteemalla, pari kuvaa Secin käpälerace juoksukilpailu voitosta.



Silloin kun juostaan niin tasan juostaan verenmaku suussa, onhan sentäs kilpailusta kyse.



Ja kun tullaan voittajana maaliin voidaan jo hymyillä.

Lupaava loman alku

Nyt on koeviikko toivottavasti kunnialla takana, en ole nyt jaksanut blogiakaan päivittää kun saa koulussa kynä sauhuten kirjoittaa. Tänään oli ajatuksena tehdä taas vaihteeksi sellainen metrin mittainen päivitys, mutta meni vähän fiilikset.Tämä lyhyt kolmen päivän lomani, kun alkoi niin loistavasti. Kotiin tultuani päätin lähteä koirien kanssa lenkille ja ottaa kivoja syksy kuvia. Hyppelimme taas jonkin aikaa kun takaani kuului kiljaisu ja eikös takana ollutkin kolmi jalkainen mudi. Seci ei pienestä hätkähdä, ja nyt se sitten pomppi kolmella jalalla. Todella mukava yllätys... Eipä siinä sitten auttanut kun napata koira syliin ja komentaa muu lauma kotia kohti. Tuo pieni ja kevytkin koira muuten tuntuu painavalta kun tarpeeksi kauan kantaa ja vielä pehmeän upottavalla pohjalla. Mitään vaurioita ei tassussa näkynyt, tunnustelu tuntui sattuvan, varsinkin varpaista, heti tietenkin pelästyin ettei kai nyt ole meidän vuoro parannella varpaita, niitä kun on viime aikoina murtunut yhdeltä sun toiselta koiralta. Nyt parin tunnin levon jälkeen näyttää kuitenkin jo paljon paremmalta, Seci varaa tassulle jo aika hyvin, joten ehkäpä selvisimme vain säihkähdyksellä. Tämän päivän treenit kylläkin jäävät tuolta väliin.




Loppuun kuva Secistä n. 8kk, pieni reppumatkustaja, joka muuten vielä tänäkin päivänä mahtuu tuohon reppuun. Eri asia jaksanko enään pitkiä matkoja kannella sitä, tuolloin Seci oli n. 8kg, nykyään jo lähemmäs 10kg. Sen puoleen Seci mielummin juoksee vapaana mukana.

Pienet mudit syövät mörköjä iltapalaksi!

Eilen myöhään olimme keskellä peltoja pikkutiellä pimeässä ilman valoja, mutta meillä oli huisin hauskaa juoksin, hypin ja pompin koirien kanssa, hirmuisen fiksua kuoppaisella hiekkatiellä, mutta mitä pienistä. Yhdessä kohtaa tuli sitten sellainen olo, että nyt tuolla pimeydessä on joku. Jarrutimme sitten vauhtia, hetken päästä Seci alkoi murisemaan ja pimeydestä ilmestyi iso mies, pelästyin ihan hirveästi, kuka oikeasti on sauvakävelemässä vähän vajaa klo 22. keskellä ei mitään? Tässä vaiheessa Soica päätti alkaa puolustamaan ja vapaana oleva Seci otti säikähdyksestäni luvan lähteä hiippailemaan henkilöä kohti hampaat irvessä muristen, onneksi sitten tajusin komentaa pikku pirun maahan ja selvittiin vain säikäydyksellä. Mutta eipä vastaan tulija olisi kyllä meille mitään uskaltanut tehdä, tai ainakaan ei olisi siitä yhtenä kappaleena selvinnyt. Seci että Soica puolustaa sen verran aktiivisesti.

Eilen treenasimme päivällä agilityä, välistä vetoja, sylkkäriä ja serpentiiniä jokaisen radanpätkän loppuun cik& cap kepit. Tekniikat toimivat hyvin. Käännöksissä vasemmalle kääntyminen on tiukka, oikealle pyöriminen on vieläkin hieman löysää. Loppuun vielä lyhythyppy käännöstekniikka treeniä, vaikka suunnitelmiini ei tämä kuulunutkaan, aloin nyt käyttää oikealle ja vasemmalle käännöstä tässä yhteydessä. Hypyn takana tiukkaan käännökseen vetää namikippo (lelu kuumentaa liikaa), joten Secin ei oikeasti vielä tarvitse kuunnella mitä sille sanon, tarkoituksena olisi kuitenkin että treenien edetessä Seci oppisi yhdistämään cik&cap treenin lyhyeen käännöshyppyyn.

Illalla vielä noutoa, johon Seci alkaa taas kyllästyä, liikaa ja liian usein tullut tehtyä samalla tapaa, joten tämä alkaa olla jo tylsää. Tehtiin sitten nopeita pitoja ja kapulan tarjoamista. Nyt pidetäänkin parin päivän tauko, jonka aikana pohdin hieman eritapoja tuohon ja yritän kehitellä miten tästä eteenpäin.

Tänään cik& cap treenit jatkuivat. Alkuun ratana, kolme objektia isoja kukkaruukkuja. Alkuun namien kanssa ilman vauhtia, nyt pieni teki kivan tiukasti kaikki pyörimiset. Loppuun vielä lelun kanssa, vauhti kasvoi sataseen, jolloin arvatenkin mutkat venyi, mutta yritys oli sentään kova. Tauon jälkeen taas lyhythyppy käännöstekniikkaa, tänään mukaan liitettiin vauhti. Ja pitkästä aikaa nähtiin kausalassa hyvin vauhdista kääntyvä mudi, toivoa on siis olemassa!

Seuranmestaruuskisat

Tänään oli seuranmestikset, meidän koirista mukaan lähti vain Seci. Alkuun oli agiltyrata, jolle lähdimme kolmantena. Isäni piti ottaa Seci ulos rataantutustumisen aikana, mutta kappas vaan ei sitten ottanutkaan. Hieman oli pommi ottaa Seci autosta suoraan radalle. Onneksi sentään olin käyttänyt hieman aikaisemmin Secin kävelyllä ja juuri ennen rataan tutustumista ravautellut, eipä tuo silti mitenkään hirmuisen hyvin lämmitelty ollut. Ja energiaa oli aivan liikaa. No kolmos esteelle asti meni ihan hyvin, mutta sitten huono ohjaus ja Seci kävi A:lla. Hieman neiti otti nokkiinsa tajutessaan virheen ja loppu rata oli aika kankeaa menoa. Hyppyradalle emme sitten virallisesti päässeetkään, mutta kilpailujen jälkeen juoksimme hyppyradan läpi. Tämä oli jo paljon sujuvampaa ja vauhdikkaampaa menoa, koira kulki ja ohjaajakin jossain määrin juoksi kunnolla. Puoleen väliin asti meni hyvin, mutta homma kaatui taas sylkkäriin, jostain syystä Seci lukee sylkkärin koskemaan kahta estettä ja ampuu sylkkäri hypyn jälkeen nenän edessä olevalle esteelle välittämättä yhtään ohjauksesta, pitänee palkkaila naruleluun kiinni tuota kiinni noista, jos tuon ajatuksen saisi korjattua. Tuossa on selkeästi käynyt opettaessa virhe, kun olen usein pistänyt tarkoituksella jonkin palkkaesteen sylkkärin perään, joka samalla vetänyt Seciä hypyn yli auttaen tekemään tiukan käännöksen.

Sain tänään lappeenrannan joukkueradan videon, isot kiitokset Karitalle! Aika tylsää ja hidasta, renkaan jälkeisen hypyn käännös aivan hirveä, tuossa juurikin se meidän tämän hetkinen ongelma, ohjauskin on kyllä surkea. Hieman näkyy jo väsymys ohjaajassa ja koirassa, takana reilut 6h kisapaikalla, kaksi kisarataa ja viisi lämppäeste käyntiä, kivan kuulianen otus alkoi pieni mudi olla, varjo puolena hitaus ja kun pienelle oli ilkeästi annettu parit kurinpalautukset lämmittelyesteillä niin meno hurjan varovaista, verrattaen tuon yleiseen rynnistykseen puomilla ja keinulla. Mutta surkein on kyllä ohjaaja, turhaa kumartelua ja miksi en vaan liiku, tuo tyhmä töpötys pitäisi kyllä saada pois, ja oikeasti opetella juoksemaan kunnolla radalla. No mutta nolla se on kankea ja hidaskin nolla, aika jotain -4.

Varoitus villasukille!

Secillä on kauhean tylsää sadepäivinä, kun joutuu olla sisällä. Mutta kyllä pieni mudi kaikkea kivaa keksii yksin ollessaan, yleensä vain lelut saavat kyytiä.Tänään Seci oli löytänyt oikean aarreaitan -> kasan villasukkia. No lopputuloksen voi arvata, jokaisessa villasukassa vähintään yksi reikä. Pentunahan Seci rakasti kaikkea villaista, sen suurin osa treenileluistakin oli villalanka virkkauksia.

Tänään olikin sitten matikkapäivä, vähän alle 4 tuntia kokeen parissa väkersin ja aika loogisia vastauksia tuli, joten positiivisin mielin odotellaan. Kotiin tultuani levitin hypyt pihalle ja etsin tiedostojen syvyyksistä vanhan ratapiirroksen, joka oli Secin pentu ajalta. Luvassa oli ennakoiva valssi ja takaaleikkaus. Aloitimme kuitenkin cik& cap, ensin tikkujen ympärillä, sitten puiden ympärillä, vieläkin oikealle uudelle kierrokselle lähdät ovat löysiä, joten hypyille ei vieläkään päästä. Pyörimisien jälkeen siirryimme kunnon treeniin, valssit meni vähän turhaksi peruutteluksi, mutta koira toimi hyvin. Takaaleikkauksiin Seci vastasi ihmeellisen hyvin. Loppuun vielä välistä vetoja ja sylkkärillä takaakiertoon lähetyksiä, ja koira toimi.

Illalla vielä noutoja. Alkuun pitoja kunnon kapulalla. Kunnon treenailut sitten kevyelle, kapula koiran suuhun ja peruuttaen hitaasti karkuun. Seci sai tahtonsa läpi ja palautus asento on nyt edessä, neiti kun tuli niin hienosti ja tiukasti eteen istumaan kuono jaloissa kiinni.

Matikka vs. Agility

Mulla on huomenna matikan koe, ja tänään agitreenit kausalassa, vaikea arvata kumpi voitti pitkän matikan parissa ahertaminen vai treenit. No ei tarvinnut edes miettiä, ja niinpä löysin itseni agilitaamasta, katsotaan pääsenkö tällä huomisesta kokeesta läpi, mutta onhan agilityllä ja lukuteorialla ja logiikalla selkeä yhteys...

No mutta ennen tätä päivää pikku takauma. Tiistaina ei kyyti ongelmien vuoksi päästy kouvolaan, joten ei muu auttanut kun koulun jälkeen pikakäynti kotia ja kävellen kausalaan koko lauman kera. Secin kanssa tuo matka menee nopesti, mutta pojat hidastavat matkan tekoa kummasti, jokainen ruohon korsi kun pitäsi nuuskia tarkoin läpi. Ratana lappeenrannan toisen radan hylkykohta pienin muutoksin.




Tein pienissä pätkissä, sylkkäritakaakierrot onnistuvat kunhan niitä tehdään vain yksi. 1-3 ei vaan onnistunut, heitin Secin sylkkärillä takaakiertoon, jolloin se jo hyppäsi 2. 3. kohti, ja meni sen aina väärinpäin. Kun menin kutsumaan ja lähetin vain takaakierrolle sylkkäritakaakierto onnistui. Ei siinä muu auttanut kun vahvistaa (sylkkäritakaakierto) 2 jälkeistä haltuun ottoa, lätikämmällä palloa. Noissa haltuun otoissa koin tänään (hm... taas hypitään) ahaa elämyksen, ne pitää sanoa ennen hyppyä, jolloin tuo pieni mudi tulee hypyn jälkeen haltuun, ongelmanahan on että tahtoisin tuon haltuun tasan samalla sekunnilla, mutta mudi ajattelee tuon samalla tavalla kun putkijarrutuksen, käsky ennen putkea ja koira jarruttaa ulos tullessaan.

Pääsin myös harjoittelemaan ohjausta Pedron kanssa, otus on nuori ja holtiton, ja vielä kivan nopsa. Ja todella tarkka, pienikin ohjaus virhe niin homma kaatuaa siihen tai ainakin tulee hirveä sählinki.Pedro on hirmuisen kiva harjoituskoira perusohjaus harjoituksille, se kun vielä seuraa kroppaa ja liikettä todella tarkasti, jää turhan käsien huitomiset pois ja oikeasti keskittyy itse ohjaamiseen. Ja lisäksi se ei oikeasti osaa lähes tulkoon mitään hienompia ohjausjuttuja (kyllä tämä on isäni koira, selittää tämän kohdan kummasti.), eikä Pedro myöskään tee itsenäisesti mitään, lähtee kyllä esteille kunhan se ohjataan kunnolla. Loistava opettaja pienikin kropan näyttö väärään suuntaan tai ihme linjaus niin kyllä koirasta huomaa virheen, ja kaiken lisäksi tuota putkiaivoa on oikeasti ohjattava todella loogisesti.

Keskiviikkona olikin sitten sadepäivä, joten tokoiltiin sisätiloissa. Kapulan pitoja, ensin painavalla kapulalla. Askartelin Secille nyt myös kevyen kapulan, siinä on tikkukeskellä ja päädyt ovat pahvista, todellla kevyt siis. Alkuun myös tämän kanssa pitoja, alhaalta päin nostoja ja loppuun kuljetusta. Kapula oli selkeästi helpompi Secille, vaikkakin miinuksena ote huononi. Katsotaan jos tuon kanssa saataisiin varmuutta ja Seci oppisi nostamaan tuon maastakin. Nyt Seci osaa ottaa kapulan alhaalta kädestä (n. 30cm maasta), kuljettaa sitä minua kohti (n. 1m tehty tähän mennessä) ja irrottaa otteen vasta käskystä. Vielä paloista puuttuu tuo maasta poimiminen ja loppu luovutus asento, itse ajattelin opettaa Secin sivulle, mutta Seci taas tahtosi tuoda kapulan eteen/ tarjoaa jo nyt eteen tuloa, katsotaan nyt. Loppuun naksuttelin kosketuskeppiä, alkuun helpot kosketukset ja sitten liikutin keppiä karkuun ja Seci joutui ottamaan keppiä kiinni koskeakseen siihen.

No sitten tämän päivän agilitiin. Biologian tunnilla piirsin tälläisen radan:


Kokeilin niin että 2 tai 3 päällejuoksu, molemmat toimivat hyvin.Sitten 6 peruutus 7, Seci luki ihmeellisen hyvin ja teki tiukassa kaaressa aivan oikein. 8. putkella unohdin putkijarrutuksen ja putken jälkeinen kurvi meni aina pitkäksi. Viimeisellä kerralla sentäs muistin ja johan alkoi sujumaan. Ilman jarrutusta ja pitkän kaarroksen kera 9 hyppy meni niin huonossa linjassa, että Seci meni kepeille tai kohta meni muuten tönkösti, jarrutuksen kanssa ei mitään moista ongelmaa. Pitäisi näköjään muistaa käyttää opettamiaan asioita.12 sain lähes tulkoon joka kerta Secin putkeen, vasta sitten kun tajusin tämän aikaisemmin mainitsemani haltuun otto jutun alkoi homma onnistua. 17 kerran sain Secin väärin päin, isoin virhe oli liian pitkä haltuun otto, homma toimii kun vaan nopea napakka huomautus ja heti ohjaamaan, ei mitään turhia viivyttelyjä.

Parasta on että Secillä taitaa olla menossa syysmasennus ohi, ja neiti kestää taas hurjan määrän toistoja ja kunnon komentelua. Ihanaa kun päästään taas jankaamaan ja hieromaan kunnolla jotain kohtia ilman että otus vetää herneen nenään. Ainakin toivon näin.

Lauantaina onkin sitten seuranmestaruuskilpailut, viime vuonna mestaruus meni pitkien kaarroksien johdosta, tänä vuonna tuota ongelmaa ei pitänyt enään olla, mutta niinpäs se vaan onkin... No jospa ensi vuonna käännökset olisivat jo nätit. Mutta lähdetään me silti kisaamaan jo ihan treeni mielellä.

Piirimestaruudet

Eilen sitten olimme lappeenrannassa agility piirimestaruuksissa. Lähdettiin taas vähän myöhässä, koko lauma tungettuna Toyota Carina takapenkille, meidän farmari auto kun sattui hajoamaan juuri sopivasti ja muun perheen ollessa omissa jutuissaan oli pakko ottaa koko lauma mukaan, reippaat 12h yksin kotona ei ollut mikään houkutteleva vaihtoehto. Onneksi kuitenkin olimme hyvissä ajoin kisapaikalla.

No sitten itse kisoihin. Ennen rataa kävin lämmittelyesteillä juoksuttamassa ja ottamassa käännöksiä. Tuomarina meillä oli Mika Moilanen. Viimeksi hänen radaltaan nousimme 3lk, en pitänyt radoista silloinkaan liiemmin, enkä nyt kyllä sitäkään vähää. . Secille kun ei hirmuisesti sovi, että ensin juostaan suoraan, sitten pitäisi kääntyillä, juosta taas suoraa ja kääntyillä. Pieni otushan on sitä mieltä, että kun juostaan suoraa ja kovaa, niin sitten muuten myös tasan juostaan suoraa ja kovaa. Lopputuloksen voi arvata, Seci jatkoi suoraa ja kovaa putkeen, sulkien taas vaihteeksi korvansa haltuun otoista, neiti tietää ettei kilpailuissa sille sanota pahasti... No jatkettiin silti, siihen asti että tuo otus päätti juosta keinusta yli pysähtymättä, lentokeinusta sitten pois radalta, ja lämmittelyesteille antamaan kurin palautusta. Tarkoituksella huijasin Secin karkaamaan kontaktilta, että pääsin ärisemään sille, taisi toimia ihan hyvin, kun alkoi koira kääntymään jo jotenkin päin. Ennen toista rataa taas lämmittelyesteillä, takaakiertoja ja lähetyksen jälkeisiä tiukkoja vientejä, loppuun vielä vaikeita keppikulmia, että pääsin korjaamaan tuon virheitä ja saamaan intoa alas, kuulostaapas hyvin mielenkiintoiselta, varsinkin lapinkoirien jälkeen... No ensimmäinen rima kopsahti takajaloille, ei kuitenkaan pudonnut, Seci tulkitsi tämän sparraukseksi ja skarppasi heti, tuli ohjaukseenkin tämän jälkeen hyvin mukaan, eikä kaarratellut missään turhia. Kompastuttiin sitten meidän " näitä me ei osata, vaikka pitäsi"listan yhteen kohtaan sylkkärillä takaakiertoon vientiin (ja nyt noita olisi pitänyt tehdä kaksi kappaletta peräkkäin,) tai enpäs nyt tiedä kyllä kuvaako tuo tuota ihan oikein, mutta olkoon nyt noin...

En jaksanut koko rataa piirtää, niinpä tässä vain alku:

6 Sain Secin vielä kivasti, mutta sitten kroppa näytti mihin sattui, jolloin Seci juoksi 7 väärin päin. Pitäisi vaan treenata noita ja tunkea treeneissä joka paikkaan.Helppohan tuo kohta olisi jos olisi ehtinyt tehdä valssin tai persjätön muurin eteen ja valssin 6 jälkeen, mutta Secin kanssa kun ei juosta kilpaa, eikä tuon 4 takia voinut lähteä ottamaan etumatkaa. No eipä oltu ainoita jonka lappuun tuosta kohdasta hylky kirjoitettiin, mutta positiivista pääsimme juoksemaan radan loppuun asti... Viimeisenä oli Nybergin joukkuerata, välissä kävimme kevyen kävelylenkin ja taas lämmittelyesteille, perus pyörittelyä ja kontakteja. Vielä ennen kisaamista uudelleen lämmittelyesteille, pakkovalsseja, välistä vetoja ym. Loppuun Seci sai sitten nokilleen vielä äänisuihkepullosta ( purkki josta kuuluu ns. kova suhina ja tulee ilmaa paineella) kun aussie uros karkasi sen luokse ja omistaja hätisteli koiransa pois tuon avulla. No viidet lämppätreenit,kolmas kisarata ja ensimmäisen ja viimeisen radan reilu 6h ero teki tehtävänsä eikä mudissa ollut enään niin paljon energiaa ja suihkuttelu vielä päälle, niin johan alkoi ollut hyvin kuuliainen koira joka vaan juoksi mukana. Kaksi ensimmäistä joukkueemme koiraa ottivat hylyt, joten me lähdimme ilman paineita tekemään vaan kontakteja ja juoksemaan radan läpi. Keinu oli järkyttävän hidas, hyppykeinun jälkeen radalta pois lähtö selkeästi hieman otti Seciä päähän. No eikö me silti tehty tältä epäviralliselta radalta nolla, aika olisi ollut jotain -4, kontakteilla seisoskeluista huolimatta, katsotaan saadaanko me Karitalta video tuosta radasta, tai kehtaako moista tylsää menoa julkaista, hidasta ja varmaa, elikkäs pirun tylsää...

It's My Time to Dream

Tänään metsälenkillä katselin kuinka lauma riehuu keskenään, kohta huomasin jonkin pienen otuksen vieressäni, oman koirani, oman hienon pienen koirani. Muistan kuinka joskus unelmoin mahtavasta koirasta, ja nyt omistan sellaisen. En voi mitenkään käsittää, miten minulle kävi kerrankin noin hyvä tuuri, ja sain Secin. Yksi unelmani toteutui, sain mustan varjoni, joka kulkee aina mukana ja on paljon enemmän mitä uskalsin odottaakaan.



Eikä sitä olisi osannut odottaa, mitä näin pienestä suloisuudesta kasvoi.










Tänään sain kasaan Secin nolla taulun, pari nolla lappua tuosta valitettavasti puuttuu, jotka olen hukannut.





Tästä voimme jatkaa kohti unelmaani, nauttien matkasta, toivoen parasta ja tehden paljon töitä, vain niin voi unelma toteutua...

Muta agilityä.

Tänään kävimme treenaamassa agilityä Kausalassa sateen rytmittämänä, muta sen kun lensi kun mudi juoksi. Ennen treenejä ei taas ollut mitään ideaa, hirmuinen määrä olisi treenattavia juttuja, mutta... Piirtelin sitten jotain putkijarrutus ja käännösjuttuja.

Lämmittelyissä taas laskin tuon otuksen irti, mudin kiusaksi puolet laumasta lähti isäni kanssa metsään, meidän jatkaessa ravirataa pitkin. Seci olisi sitten tahtonut juosta molempien laumojen väliä ja saada porukan kasaan, mutta ilkeä omistaja ei antanut. Seuraavaksi Seci alkoikin kytätä jalkapalloa, viereisellä kentällä kun oli jalkapallotreenit, voih kuinka hauskaa mudista olisi ollut mennä mukaan, pölliä pallot itselleen ja juosta huisin kovaa karkuun. Mutta tähänkään ei omistaja antanut lupaa, kauhean ilkeää...

No sitten itse treeneihin:



Alkuun vielä lisälämppäilyä, spurtteja ja leikkimistä. Seci pääsi myös tekemään cik & cap:ia sähkötolpan ympärille. Yllätyksekseni Seci hahmotti vasen ja oikea käskyt myös yksittäisellä objektilla, tähän asti kun Seci on tehnyt aina kahdella objektilla * * ja aina on juostu objekteista läpi ja käännytty haluttuun suuntaan. Viikkon verran vielä ainakin tehdään toistoja eri jutuilla ja sitten tuleekin siivekkeet kuviohin.

Ensimmäinen yritys, en lähettänyt 14 vaan vedin joten se tultiin väärin päin. Toisella kertaa siisti nolla. Helppo perustreeni, sopi hyvin ennen kilpailuja. Käännökset pysyivät kivasti kasassa ja koira kulki.

Ihan pimeetä...

Eilen olikin sitten oma koulutusvuoroni, joten en päässyt itse treenaamaan. Lähdimme kuitenkin sen verran ajoissa, että ehdin ottaa Secin kanssa kontakti esteet läpi, alkuun keinu, josta puomille päässä käännöshyppy, siinä sitten pyöriteltiin, välillä lähetin hallin toisella laidalla olevalle A:lle. Nopeasti, itsevarmasti ja asenteella pieni mudi teki, huikeaa. Alan olla jo vähitellen tyytyväinen noihin kontakteihin, ainakin hetkellisesti, varmaankin taas ensi viikolla valitan jotain, mutta siihen asti...

No mikäs siinä ilta meni nopeasti koulutellessa, harmittavasti toisella ryhmällä oli pimeät oltavat kun halliin ei sähkötöiden vuoksi saatu valoja. Hieman jäi heidän treenit lyhyeksi. Seci pääsi loppuun, yritin lähettää pimeässä hallissa kauas kepeille, no siitä seurasi vaan pirummoinen huuto, ihan ymmärettävää pieni otus ei vaan löytänyt keppejä ja siitä sain vihaiset haukut niskaan. Mudi sitten törmäsi keppeihin, voi tuota suurta iloa, kepit löytyivät. Hieman oli hahmotus ongelmia keppien haussa, tästä voimme tehdä johtopäätöksen mudi ei löydä pimeässä keppejä, ensi kerralla mukaan siis jouluvalot keppien ympärille, ja Seci on jälleen tyytyväinen.

Tänään pääsinkin koulusta tavallista aikaisemmin ja kovasta tuulesta ja selvästi tulevasta sateesta huolimatta laitoin itseni nopeasti lenkkikuntoon ja ryntäsin koirien kanssa pihalle. Kävimme mukavan metsäpeltolenkin riehumassa. Kamera lähti mukaan ja tänään oli "pönötys" kuva päivä. Ei mitään loisto otoksia, mutta menköön nyt.

Plääh....

Se tunne kun koko päivän katselet ikkunasta ulos kaunista ja aurinkoista syyspäivää suunnitellen illan ohjelmaa. No sitten tulet kotiin laitat kameran lataukseen ja kun olet saanut lenkkikamppeet päälle niin eikös ulkona sada vettä, se siitä kivasta peltolenkistä...

Ja meni muuten treenisuunnitelmatkin uusiksi. Eipä tässä muu auttanut kun kaivaa toko kapula esiin ja aloittaa taas sen kertaus. Hyvin Seci muisti, hieman epävarmuutta on pitoihin tullut, mutta kyllä se tästä korjaantuu, lopussa sain Secin jopa tarjoamaan kapulaa minulle, edistystä koiralle jolla ei ole hajuakaan että minulle voisi tuoda jotain, eikä omia vain itselleen. Epistä Secistä kylläkin oli kun lapinkoirat saivat nameja kapulaan koskemisesta ja Soica kun viitsi nostaa kapulan lattialta, Seci kun joutui pitämään kauhean kauan painavaa kapulaa suussaan. En tiedä pitäsikös tuolla ostaa vielä kevyempi kapula, tuo nykyinen on 250g sopivan kokoisen näköinen, mutta Secistä se on huisin painava, en sitten tiedä onko sen henkinen paino suurempi.

Illalla aloitimme kosketuskeppi treenit. Helppoa Seci bongasi ajatuksen nopeasti. Tuolla olisi tarkoitus tokojuttuja tehdä, mutta niistä tarkemmin myöhemmin. Iltaan vielä kevyt lihashuolto, hieman takaselässä kireyttä ja takajalat taas samassa kunnossa kun reilu kuukausi sitten, sain kireydet onneksi aika kivasti itse auki. Noille jaloille pitäsi nyt keksiä jotain, tai ehkä minun pitäisi oikeasti panostaa siihen ravissa tehtyyn lämmittelyyn, nyt kun kompromissina olen tehnyt alkuun vapaana juoksuttelua metsässä ja sitten loppuun kunnon veryttelylenkin ravissa hölkötellen ja spurtteja ym lelun kanssa. Tietysti nuo käännöshyppy treenit aiheuttuvat jumeja, kuten arvasinkin, hyvistä lämmittelyistä huolimatta.

Huomenna minulla onkin koulutusvuoro, joten pieni mudi jääpi kotiin.

Hyvät muistot antavat haaveille siivet.

Juuri äsken katselin fb:tä kun sivuun ilmestyi tasan vuosi sitten tehty tilapäivitys: "Ensimmäinen 2lk hyppyrata, ja heti ylivoimainen nolla voitto :) " Seci 2v oli viikkoa aikaisemmin noussut 2lk, ja tullut muotovalioksi, kaikki hyvä meni samaan päivitykseen "Suvereenisti kaunein,nopein ja PARAS!" Suora lainaus vanhasta blogista: " Toinen rata oli kauhea hyppyrata, ensimmäistä kertaa sanoin Secin aikana, että tuonne en voi ehtiä. No alussa oli todella onnistunut vekki ja koira kääntyi 90 asteella putkeen, eikä jatkanut suoraan putkeen. Sitten en ehtinyt toiselle puolelle, jotta olisin painanut keppien avokulman suorammaksi. No luotin sitten koiraan, ja sylkkärillä heitin sen kepeille putken jälkeen olleen pituuden. Seci haki avokulman päivän hienoiten, kakaran jälkeen samaa yritti monetkin, joista suurin osa epäonnistui. No siitä sitten nopsasti jalkaa toisen eteen, kun koira pujahti hienosti keppien jälkeen putkeen, ja ehdin kiepauttamaan kaksi hyppyä ja putkeen. Putken jälkeen kauhean pitkä kaarros, jonka jälkeen sain kun sainkin linjan korjattua jolloin Seci haki hypyn oikein, aikaa kuitenkin paloi... No sittenhän olin reilusti jäljessä, onneksi Seci haki hypyn ja hieman linjasta pois olevan renkaan hyvin, jonka jälkeen sain sen osumaan oikealle hypylle, jonka jälkeen neiti lukitsi pimeän putken suun ja ryntäsi sinne. Olin aivan varma että Seci juoksee putkesta ohi, kun minulla ei ollut aikaa sitä sinne mennä ohjaamaan, mutta hemmetin hienosti Seci sinne rynnisti. No sitten oli jäljellä pieni kiepautus ja loppusuora maaliin. No tämähän oli meidän ensimmäinen 2lk hyppyrata ja heti napsahti ylivoimainen nolla voitto -8,54 ja taas rennosti medeistä nopein aika, ja voitti nopeimmalla maxi koirallakin oli aika vain -4.., joten aika nopsasti juostiin. Ollaan me kai aika hyviä, mutta silti on vielä reilusti parannettavaa..." Ihania muistoja, joita tulee toivottavasti vielä paljon lisää.

Tänään käännöstreenit jatkuivat, Seci oli selkeästi pohtinut asioita yön aikana ja tarjosi kepin ympärillä pyörimistä kun vanha tekijä. Tehtiin lelun ja namien kanssa, nameilla korjasin tiukkuutta ja lelun kanssa lisää vauhtia, tuntui toimivatn todella hyvin. Kahdet treenit vedettiin, toiset päivällä ja toiset illemmalla ennen ilta ruokaa. Iltatreeneissä vaikeutin hommaa lisäämällä pyörimiskeppien väliin speed bumpsin, kun tämän kanssa onnistui, niin alkuun yksi tulo hyppy. Kivat treenit, hieman meinasin uuteen kierrokseen lähdöt väljentyä, mutta pitänee naksutella tiiviyttä ja pohtia lisää objekteja treenaukseen. Seci myös alkaa jo selkeästi erottaa oikean ja vasemman ja menee pyörimään käskyn mukaan jomman kumman kepit ympärille, mutta vahvistetaan, vahvistetaan ja vahvistetaan, ja sitten katsotaan mitä tästä tulee.

Ja käännösprojekti jatkuu...

Taas yksi suunnan muutos, ihana ystäväni lähetti Silvian Trikmanin kurssi materiaalia nivaskan ja pääsin vihdoin ja viimein syventymään cik & cap juttuihin, muutenkin kun videoiden pohjalta, joiden osalta on kyllä jäänyt paljon kysymysmerkkejä. Nyt sitten ruvetaan opettelemaan käskyn varaisia käännöksiä. Kaikki minua vähänkään tuntevat tai juttujani kuunnelleet tietävät, että olen jossain määrin ainakin ollut tarkkoja sanallisia käskyjä vastaan ja kovasti sen aatteen kannattaja että ihan sama mitä koiralle radalla huutelee, muinoin myös naureskelin ajatukselle että koira oppisi/tottelisi suunta käskyjä radalla. No mutta hieman ajatustani tästä on karsinut nuo Secin käskyn varaiset kontakti putki erottelut, kyllä tuo otus kuuntelee radalla nuokin, vaikka nuo kyllä mennään välillä täysin ohjatenkin. Katsotaan nyt mihin tämä projekti johtaa, ja voiko tuo otus todella oppia kääntymään vain käskystä ja vielä isompi epäilykseni kuitenkin on että kuunteleeko se radalla mitä sille sanotaan.

No tänään sitten aloitettiin, nyt aluksi Seci vain opetataan itsenäisesti pyörimään objektin ympärillä. Naksuttimella yritin saada Seciä bongaamaan itse mitä haluan, mutta sama vanha ongelma astui esiin, otus vain odottaa minulta vihjeitä mitä pitää tehdä ja kun niitä ei tule se passivoituu. Yritin pitää pintani, mutta koira voitti. No auttelin sitten alkuun ja aloin vaan vahvistaa naksulla itsenäisyyttä. Pohdin että taas kävi näin, meidän naksuttelut ovat vähän tätä luokkaa, alkuun ohjaan Secin tekemään ja sitten vaan vahvistan toimintoa naksulla, no toimii ihan hyvin, mutta kun todellakin tahtoisin koiran joka iloisesti itse tarjoaa toimintoja. Lelupalkalla Secin saa vähän tarjoamaan juttuja kun kierrokset nousee sinne sadan tienoille, mutta miinus puolena on ettei Seci käytä yhtään päätään kun lelu on esillä, vaan unohtaa heti mitä tuli tehtyä kun käy kuumana leluun. Lapinkoirat ovat tässä kivoja, että ne tarjoavan ja yrittävät sitten vain naksuttelee halutut jutut ja ne oppivat hetkessä. Seci taas on aina ollut tuollainen ihmisen on kerrottava ja näytettävä mitä tahtoo, tai sitten ei vaan tehdä mitään, onneksi sentään pikku vinkistä Seci ymmärtää mitä haetaan ja rupeaa sitten itsenäisesti toimimaan.

Nyt sitten pari kertaa päivässä pyörimisiä ja siitä tehdään kiva leikki.

Löpinää...

Syksy tuli aivan liian nopeasti, pimeää, hämärää, kuraa ja sadetta, ei kiva... Syksyn tulo näkyy myös omassa motivaatiossani, joka on tällä hetkellä monessa asiassa lähellä nollaa. Treenata kyllä huvittaa, mutta treenien raportointi ja syvempi analysointi on kyllä jäänyt. No nyt kuitenkin jotain pientä tästä viikosta.

Tiistaille minulla hyvät suunnitelmat, hyppytekniikkaa ja kääntymisjuttuja. No sitten koneella käydessä katsoin foorumia, josta muistui mieleen että treenipäiväthän vaihtuivat. Illan suuntana olikin Kouvola tai oikeastaan tarkemmin Valkeala. Sanna oli kehittänyt kivat treenit käydessään ahvenanmaalla kisaamassa ruotsalaisella tuomarilla, kivasti pääsimme juoksimaan kun rata näytti tältä

.

Ekalla kierroksella pääsimme 5 asti ja sitten Seci karkasi 18 hypylle. Uusi yritys ja nyt pääsimme 11 asti, jolla Seci ei vaan suostunut taipumaan ja kääntymään 11 jälkeen kahden hypyn välistä. Lelun kanssa toistoja, eipä hirmuisesti parantunut, maassa sentäs rupesi kääntymään, mutta... No sitten toinen testaus, nyt kokeiltiin lähetykseni sijaan pakkovalssia 6 putkelle, joka toimi ihan kivasti. En nyt muista mikä nyt meni pieleen, joku pikku juttu mutta melkein puhdas rata. No sitten Seci päätti juosta 3 aina suoraan kepeille, monen monta kertaa... Sanna menikin sitten seisomaan keppien eteen ja tämä oli jo valmiiksi tuohtuneelle mudille viimeinen pisara ja herneen palko meni syvälle nenään. Huoh... herkis kiukutelu kausi siis jatkuu, tahdon oman Secini taas takaisin, kovis koiran joka ei liiemmin hetkauta vaan jaksaa juosta, huutaa ja juosta. No pikku lenkki ja kerran uudelleen, tällä kertaa tein valssin ennen keppejä ja vedätin tyhmällä tavalla ja 2 väliin, muuten olisi tullut nolla, no heti perään uudelleen ja sylkkärillä kepeille, joka oli Secille selkeästi parempi tapa. Kankeeta ja muutenkin taas huonoa menoa... No mutta positiivista 10 mentiin joka kerta oikein päin.

Keskiviikkona olikin sitten tiistai päivän treenien aika. Aloitimme putki jarrutuksilla, aihe jota olen siirtänyt ja siirtänyt, mutta nyt kun tein listan mitkä asiat on oltava kunnossa ensi kesään mennessä, niin jospa ne jutut tulisi todellakin kasattua. Putkijarrutukset kuuluivat tähän listaan ja nyt projekti sitten alkoi, ja alku näytti jopa ihmeen positiiviselta, haltuun otto käsky ennen putkea, jolloin putken jälkeen ollaan kunnolla kuulolla ja käännytään tiukasti ja sitten pelkästä putki käskystä rynnistetään suoraan ja täysiä. No vasta alussa tuo opetus on, ja paljon työtä on edessä, mutta pohja näytti nyt aikakin ihan kivalta. Lyhyenb tauon jälkeen kääntymishyppytekniikkaa namien kanssa, tuli hyviä ja huonoja, keskinkertaista, ei siis mitään kunnon "valaistumista", heti taas näkee että on tullut pidettyä taukoa tuon kanssa, mutta nyt kun ei kisata kun piirimestaruudet niin voidaan treenata pelkäämättä jumeja.

Torstaina kausalaan, yleensä minulla on treenisuunnitelmat kuukaudeksi eteenpäin, mutta nyt ei vaan huvittanut, enkä keksinyt oikeastaan mitään kivaa ja järkevää, hm... tässä kohtaa voi pohtia onko järkeä edes treenata mutta. No sateen takia oli vain hyppyjä, putkia ja kepit, kyllä noista jotain tuli. Koira oli taas notkea kun näkkileipä, ei siis taivu hypyillä yhtään, ei edes yritä, tuohon sen kiukuttelu kauteen selkeästi liittyy myös se, että mudi tahtoo vain juosta kovaa ja suoraan, eikä käyttää kroppaansa käännöksiin, vain suoraa ja kovaa, ja kun vaaditaan jotain niin sitten suututaan. No positiivista tästäkin välistäveto taisi onnistua.Sitten alkeiskurssillaisille häiriöksi, hienot pienet eivät kyllä edes häiriintyneet, käännöksiä ensin ilman rimoja kahdella hypyllä vaan edes takas juoksentelua, ja Secihän jopa kääntyi ihan kivasti. Sitten rima miniin ja vähitellen nostoa, välillä taipui välillä ei. Loppuun vielä hyppytekniikkaa samaa mitä keskiviikkona nyt nappasin namin nenän eteen jolla vedin pään kääntymään sivuun jolloin kroppa tuli mukana. Pari namia suostui neito jopa syömäänkin. Arkk... miksi nuo käännökset ovat taas hajonneet alle kuukaudessa, ei tuo koira jumissakaan pitäisi olla.

Tänään olimme tokoilemassa kausalassa. Alkuun pääsi Soica ja Seci sai kiljua autossa, kauan se muuten jaksaa. Hiljettyään Seci pääsi mukaan, ensin seuraamisen käännöksiä. Tämän jälkeen mentiin seuraamaan koiraihmisneliöön (pk ihmisryhmä mutta porukalla koirat) Seci keskittyi hyvin ja työskenteli innokkaasti. Sitten naksuttelinkin tunnarin alkeita, hyvin toimi häiriössäkin, pidot taas eivät, voipi olla että taukokin hieman näkyy, pitäsi taas jatkaa noudon opetusta. Sitten luoksetulon sivulle tuloja lyhyellä matkalla, toimi hyvin. Seuraavaksi olikin Soican vuoro, jonka jälkeen Secin kanssa vielä luoksetuloja, päätin vihdoin ja viimein puutua luoksetulon lopun päin hyppyyn, turha pistemenetys. Torstaina aloitin ja nyt jatkuu. Muuten tavalliseen tapaan, mutta lopussa tökkään ennen hyppyä lihapullan nenän eteen ja ohjaan sivulle, tämä tuntui toimivat kivasti ja tänään teimme jopa loppuun yhden tavallisen luoksetulon ilman apuja ja ilman hypähdystä. Helppoa, miksiköhän olen antanut tuon hyppiä noin pitkään, jos ongelma korjaantuukin näin vähällä.

Nyt on monia mudin pentuja vailla kotia. Vaikka pentukuume kiusaakin, ei oikein mikään niistä iske, tieto lisää tuskaa sanotaan. Mulla taitaa olla vaan liian tiukat kriteerit, mutta minkäs tekee kun on yksi niin hieno mudi, ja on kuitenkin nähnyt monen moista rodun edustajaa, eipä taida helpolla löytyä yhtä kivan luonteista otusta kun Seci, kaikin puolin hieno pikkuinen, (jos nämä ärsyttävät herkkiskaudet jätetään pois laskuista, onneksi näitä on harvoin...) No eipä ajankohtakaan ole sopiva, suunnitelmat kun ovat ensi keväässä, silloin on ainut ja vähään aikaan viimeinen aika ottaa pentu jos sellainen nyt koskaan tulee. Pennun kun on oltava sopivan ikäinen kun lähden opiskelemaan, Seci ja se lähtee mukaan. Myös kirjoituksia ajatellen tuo ensi kevät/alku kesä on ainut järkevä ajankohta, ehtii saada pentupohjat valmiiksi ennen kirjoitusten alkua. No katsotaan toteutuuko/onnistuuko toivomani yhdistelmä, on jotain varavaihtoehtojakin mutta, mutta ja mutta... Eihän sitä koskaan tiedä jos kaikki meneekin pipariksi ja taloon tassuttelee aivan eri rotuinen penska, tässä loppu vuoden aikana selviää varmaankin jotain.

Mutta jos lukijoilla olisi pennun tarvetta Abrandos kennelissä on vapaana kaksi erittäin lupaavaa mustaa uros pentua. Pentujen isänä on Secin puoli veljen jälkeläinen hurmaava, energinen, täpäkkä ja hienosti näyttelypuolella menestynyt (mm. junior maailmanvoittaja) unkarin tuonti koira. Emän aikaisemman pentueen koirista olen ihanan Rondan tavannut, jonka voisin kaapata heti mahdollisuuden tullen itselleni. Ronda on todella mukava narttu jopa Secin mielestä ja neito on myös kiva harrastus koira, jonka kanssa omistaja on ainakin tokoillut,agilitannut ja käynyt todella menestykkäästi näyttelyissä. Ottaisin vaikka molemmat pennut itselleni, mutta harmittavasti ne eivät ole narttuja,ja uros koirista olen lappalaisten myötä saanut aivan riittävästi. Elikkäs jos joku on hyvää mudia vaille, voin kyllä suositella! Mukava kasvattaja ja omaan mieleen kiva yhdistelmä. Lisää tietoa ja video jolla pennut repivät keskenään lelua: Mudin urospentuja

Juoksee juoksee ja vieläpä vauhdilla.

Tänään suuntasimme Ravilinnaan koirakarnevaali tapahtumaan. Siellä oli näytöksiä Power dog lajista, valjakko urheilusta ja vinttikoirajuoksuista. Lisäksi oli kaikille avoin juoksukilpailu.

Meiltä kaikki pääsivät juoksemaan alle 50cm sarjaan, matkana oli 100m. Seci juoksi hienosti, vaikka alkuun jännitin mitä se pitää lähdöstä kun piti lähteä ahtaasta rakosesta, no eipä tuo välittänyt. Hieman jossain lopussa ehkä himmasi vauhtia kun tuli aidat vastaan, aika oli kuitenkin 9,06, joka riitti sijaan 2. kelpien voittaessa parilla sadasosalla. Lapinkoiratkin juoksivat hienosti, Soica voitti veteraanien palkinnon ajassa 10,24. Kovaa juoksee vielä 8v. Pedron aika oli 10,23 ja Jäbän 11,28, eipä siis lapinkoiratkaan isompina vetäneen pikku kirpusta ohi.

Kilpailiujuoksun jälkeen vein Secin kokeilemaan vieheen perässä juoksemista. Alkuun sytyttelin omalla lelulla ja sitten leikitin vähän vieheellä ja käskyn kanssa Seci ampaisi vieheen perässä, jota kiinni saadessaan näykkäisi ja rynnisti luokseni kiinni omaan leluun. Toisella kertaa Seci kävi jo kuumana vieheen perään, ja ampaisi vielä tosissaammin perään, taas sama reaktio viehe käydään nopeasti toteamassa kuolleeksi näykkäsemällä ja kiinni omaan leluun. Vinttikoira ihmisetkin hieman yllättyivät kuinka hyvin paimen syttyi heti saalistamaan, mutta onhan tuon kanssa aika paljon tehty töitä pelkällä lelupalkalla. Saimme kutsun tulla heidän kunnonkin treeneihin mukaan, kyllä pienestä mudista kunnon vinttikoira leivotaan. Tuosta tuleekin mukavaa vaihtelua agilityyn ja tokoon ja kehittää mukavasti lihaksia ja lihaskuntoa, ja tietenkin syttyy vielä paremmin leluille. Ja pääasia että tuo koira todellakin näytti nauttivan hommasta.

Tokon piirimestaruuskilpailut Imatra

Tänä aamuna sitten aikaisin starttasimme kohti Imatraa, onneksi pääsimme hyppäämään Hannen ja Kamun matkaan, niin omalla autolla ei tarvinnut lähteä. Secistä herätys oli aivan liian aikainen ja prinsessa jaksoi taas kiukutella. No hienosti löysimme perille ja pääsimme jännittämään avon ja voittajaluokan suorituksia seuraillen.

Taktisena nappasin Secin B.O.T verkkoloimen mukaan ja se päällä neiti saikin tutustua kisapaikan ympäristöön, tuo takki rauhoittaa Seciä mukavasti, se päälle ei nouse kierrokset eikä yleensä myöskään mikään pahemmin pelota. Hieman kaikki jännitti kuitenkin, pitäisi useammin reissata vieraassa autossa ja ilman muita perheen koiria, niin pikkuinen tottuisi paremmin moiseen. Pikkuinen lenkki vapaana juostuna piristi mieltä, jonka jälkeen Seci pääsi autoon odottelemaan.

Makuissa Seci oli toisessa ryhmässä, hieman myöhässä hain sen ja tuli vähän kiirus. Alkuun menimme kentän vieressä olevan skeittirampin viereen kuuntelemaan melua ja naksuttelemaan makuun katsekontaktia. Sitten vikkelään lyhyt lenkki ja nopeammin kun odotinkaan eka makuuryhmä lopetti. No me olimme toisen ryhmän ensimmäisinä.


Luoksepäästävyys: 8
Hieman nojaili taaksepäin, mutta sitten antoi kuitenkin hyvin koskea.

Paikalla makuu: 10
Tätä on treenattu ja paljon. Viereinen kora lähti käveli metrin ja kävi istumaan. Läheltä lähti myös toinen koira joka vauhdilla juoksi ohjaajan luokse. Seci onneksi makasi kunnolla.

Juuri meidän aloittaessa yksilöt alkoi avoimen luokan palkintojen jaot, hieman Seci otti häiriötä taputtavista ja palkittuja kannustavista ihmisistä. Pitäisi näitäkin treenata, Seci kun jostain syystä vierastaa taputtavia ihmisiä. Kaipa tuollainen ihmeellinen mölyäminen on koirasta aika outoa, ja Secistä olisi ollut kiva katsoa mitä nuo nyt tuossa tekevät kun aloittaa tokoilu.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Minä olin hukassa samoin koira, vire oli vähän missä sattuu ja hihna meni huonosti, samoin tein vahingossa täyskäännökset väärin päin (yleensä teemme vasemmalle ja nyt oikealle) joka sai Secin vähän hämilleen.

Seuraaminen vapaana 8
Myös hieman hukassa, ekan täyskäännöksen muistin tehdä oikein päin, mutta toista en.

Hieman harmitti, seuraaminen on kuitenkin ollut Secillä vahva liike ja se on hienoja pisteitä aina hakenut, nyt vähän huonommat. No mutta siten koira heräsi ja ohjaaja heräsi.

Liikkeestä maahan meno: 9,5
Hienosti meni, hieman perus asentoon nousu voisi olla reippaampi, nyt Seci "rullaa" itsensä ylös.

Luoksetulo 8,5
Tapaansa hyppää etutassut hieman jalkaa vasten pudottautamalla samaan aikaan pepun sivulle.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Kaksi lisäaskelta ennen pysähtymistä, pakollinen tassujen tasaus, joka Secille tuli opetettua näyttelyitä varten.

Estehyppy 9
Koira on hienosti opetettu olemaan toisen puolen pysäytyksen mahdollisimman lähellä hyppyestettä ja niin oli myös nyt.

Kokonaisvaikutus 9
Alussa vähän kartta hukassa...


Kokonaispisteet:177,5 ykköstulos ja sija 3.
Kilpailuun osallistui 14 koiraa ja vain kolme sai ykkösen, tiukalla päällä oli tuomari tänään, eikä pisteitä kyllä turhasta herunut, joten ihan tyytyväisiä olemme.

Ja kaiken kruunasi vielä Piirimestaruus joukkue hopea!

Varmaankin lähdemme vasta keväällä kokeilemaan seuraavan kerran, hallikisat kun eivät oikein houkuttele Secin kanssa, eikä avoimeen luokkaan ole kiirus. On tuossa alossakin vielä täysiin pisteisiin vähän matkaa, luoksetulon sivulle tulo ainakin pitäsi saada jo ylempiäkin luokkia varten kuntoon, eli jotenkin saada tuo ilo pomppu lopusta pois ja voisihan sitä yrittää saada tuohon hyppyyn hieman välimatkaakin... Ja sitten vaan lisää häiriötreeniä ja opetella tuota virehallintaa tokossa, agilityssä tuo onnistuu hyvin, mutta tokossa en uskalla nostaa Seciä lelun kanssa ennen kehään menoa, kun neito tuppaa nostamaan herkästi kierroksia ja siitä ei seuraa muuta kun räjähdys. Tänään mentiin nameilla, joilla Seci ei tee ihan täysiä ja ne saa jotenkin Secin epävarmuutta lisääntymään, korkeassa vireessä taas ei ole epävarmuudelle tilaa, mutta ongelma on kun Seci vaan nostaa ja nostaa virettä kokeen edetessä, ja loppu puoliskolla intoa alkaa olla jo aika reippaasti liikaa, ja silloin se miellään tahtoisi jotain suuhunsa, useimmiten lahje tai hiha osuu suuhun ensimmäisenä.

Kenraaliharjoitus

Tänään kävimme vetämässä kenraaliharjoitukset kausalassa. Juuri ennen treenejä kävin katsomassa vihdoin ja viimein ilmestyneet joukkue kokoonpanot, Seci kuului kssk 1. jossa on myös toisella koirallaan tokon MM kilpailut -10 voittanut Elina Niemi. Toivottavasti emme nyt Secin kanssa mokaa ja pilaa koko joukkueen mahdollisuuksia.

No sitten kausalaan, alkuun sivulla oloa, sitten paikalla makuuta muiden koirien hyöriessä, pyöriessä ja haukkumassa vieressä. Yksi jopa meinasi mennä moikkaamaan Seciä, mutta likka pysyi. Sitten luoksepäästävyys, pientä nojailua taaksepäin, mutta peppu pysyi paikoillaan.Tämän jälkeen lähdimme pois ryhmästä treenailemaan omat jutut läpi. Alkuun kontaktia paikalla oloissa istuen ja maaten.Kivasta kontakti pysyy vaikka Seci oli selkä muihin koiriin päin. Tämän jälkeen vähän seuraamista, kivan ponnekasta. Sitten jäävät, aloitin taas tekemällä koira edessä kävellen, alkuun meni hyvin ja liikaa toistoja ja alkoi tulla pieniä ongelmia, kun Seci tarjoili seisomista, jos en komentanut vahvasti maahan. Toivottavasti en nyt onnistunut rikkomaan noita jääviä, kun ne ovat olleet niin varmat. Sitten pitkiä suoria, ponnekkaasti pysyi mukana. Sitten luoksetuloa, ensin juoksin karkuun, sitten kunnon luoksari, tämän jälkeen lyhyellä matkalla sivulle tuloja. Loppuun yksi kunnon luoksetulo. Sitten lelun kanssa seuraamista kaavio pitkillä suorilla ja jäävät väliin. Nyt jännitetään miten huomenna menee.Katsotaan teenkö vielä iltalenkilläkin jotain, ei kyllä varmaan pitäisi, mutta...

Tänään kävin ostamassa pussin Roayl caninia, Bento kronen energia ei tuntunut sopivan Secille, kaikki tuli vaan läpi ja koira oli koko ajan nälkäinen vaikka söi isoja annoksia. Uutena juttuna koirat ovat alkaneet saada ruokaansa puuron ja lihan lisäksi kasvissosetta, tuo hieman lisää makua ja täytettä. Mutta nyt Seci saa pussillisen syödän Rc:tä, katsotaan tuon jälkeen jos kokeillaan jotain toisia vaihtoehtoja joita eläinkaupan omistaja esitteli.

Huikean pätevä agility mudi.

Laitan nyt agiltyt eri postaukseen, ettei tule metri määrin tavaraa.

Keskiviikkona meillä oli Allan kouluttamassa, rata näytti tältä:



3. Kokeilimme alkuun takaakiertoon lähetystä, onnistui hyvin, mutta ongelmat tulivat pituus kääntöön ehtimisen kanssa. Toisen vaihtoehtona haltuun otto ja sylkkäri 3, pysyen koko ajan 3 keppein puolella, josta pääsi paljon paremmin juoksemaan pituudelle.

5. pituudella Seci kääntyi hyvin kunhan sitä vain viitsittiin kääntää. Ja kun tämä toimi, eikä ohjaaja laiskotellut myös putki onnistui.

7-9 Valssiin ottamaan vastaan 7 taakse, josta heitto 8 peruuttaen ja tehden valssi 8 eteen lähettäen kepeille.

Eka keinu oli huikean hieno, Seci juoksi täysiä päähän ja etutassut yli, ennen kun keinu edes rupesi laskemaan, isot kehut ja palkkaus. Hieman treeniporukka katsoi puoli järkyttyneenä tuota tuon "itsemurha keinua". Muilla kerroilla Seci ei ihan näin uhkarohkeita keinuja tehnyt vaan juoksi päähän ja heittää etutassut yli kun keinu on n. puolivälissä laskemassa, tätä me nyt pääasiassa haemme.

12-13. oli ihme säätöä, saimme me sen lopulta onnistumaan, mutta...

Päivän teema oli kyllä laska ohjaaja, jalat eivät toimineet, ohjaus oli löysää ja oletin... No sentäs keskityin siihen etten pahemmin kyyristelisi, taisin sitä silti tehdä auts. Ohjaajan osalta huonot treenit, koira kyllä toimi.

No tänään kausalaan aiheena: " Kuinka tehdä hylky kouvolassa" elikkäs koottu kooste kouvolan hylkykohdista. Tältä se sitten näytti, eka rata aiheen mukainen. Toinen sitten (101->) sovellus.



Ja mitä me tehdään, kolme puhdasta nollaa, en pahemmin kyyristellyt vaan ohjasin ja juoksin, Seci teki hienosti töitä. Me siis osaamme jotain, vaikka ei kisoissa siltä näyttänyt.

Hylky kohdat kisoissa:
- 3 pakkovalssi oli surkea, Seci ei kääntynyt 3 vaan juoksi minun ja hypyn välistä toiseen putkeen (tässä suorana, kisoissa vierekkäin oli kaksi mutkaputkea)

- A:n jälkeinen hyppy, jäin odottelemaan A:lle, ja vapautuksesta Seci ampaisi suoraan ja 6 hypystä ohi hakemaan sen takana olevaa hyppyä (ei kuvassa/tässä radassa), sain kääntymään mutta hyppäsi takaisin päin.

- Putki 13, en kisoissa edes yrittänyt ohjata vaan lähetin tarkoituksella väärin päin, kun oli jo vitonen ja seisoskelua alla.

No sitten toinen rata, sekin alkuun nollalla läpi. Toisella kertaa hätiköin päällejuoksussa enkä kunnolla ohjannut. Loppuun vielä kerran kääntymistä suorasta putkesta mutka putkeen. Sitten A-putki erottelua, kerran meni väärin, neljän putken jälkeen käskytin A:lle ja meni putkeen, muut kerrat aivan puhtaasti, lisäsin liikkeenkin jo mukaan. Myös päällejuoksuja vahvistin lelun kanssa. Hyvät treenit lisäsi taas motivaatiota ja uskoa tähän hommaan.