Taas on juostu ympäri maailmaa sitten viime kirjoituksen. Subré on saanut juoksunsa juostua ja Seci on ahkeroinut parit agikisat.
Kouvolan kisoissa Seci pääsi juoksemaan kolme starttia. Ensimmäisellä hyppärillä nappaistiin keppien 2. väliin ja riman pudotus, ajassa -5,07, 4,22m/s etenemällä. Jotenkin tuntui, ettei koira olisi kulkenut ollenkaan, mutta sittemmin ajatellen pääsin itse oikomaan radalla niin reilusti, että ei ole ihmekkään että ehdin olla paikoitellen koiran edellä.Seuraavana oli agilityrata, vähän meni homma vääntämiseksi, eikä meno ollut ihan sujuvinta. Kontaktit olivat oikein mainiot. Mutta Ja sitten samainen hyppy putosi mikä edellisradallaki. Tulos 5, sija 6, aika -6,70 etenemällä 4,29m/s.Kolmas rata oli niin ikään agilityä. Puoleen väliin asti meni hienosti, varsin hieno oli Secin irtoaminen puomin loppuun asti, vaikka jäin itse taakse. Mutta sitten taas murheen paikkana oli kepit ja ei tarvitse kummoista arvata mitä kävi, elikkäs 2. kutsui jälleen. Korjasin sitten takaisin alkuun ja rytmi katkesi, mikä sitten kostautui sekoontumisena seuraavillla parilla hypyllä, joten hylyn kanssa juostiin radalta.
Sunnuntai menikin sitten UPK:n luonnetestissä, jossa olin katsojana. Subré lähti mukaan hengailemaan, vaikka joutuikin olemaan autossa lähes koko päivän. Välissä neiti pääsi vähän leikkimään ja tekemään pk A:ta. Mudi Yodaakin Sub kävi moikkaamassa, mutta tosikko herra ei oikein ollut hyrräpyrrä Subrén kanssa samalla aaltopituudella.
Viime sunnuntaina olikin sitten Janakkalassa länderiyhdistyksen järjestämät agit, johon fiksuna ilmoitin molemmat tytöt ja vasta aikatauluja katsellessa totesin, että mahtaa tulla aika pitkä päivä. Sub kävi perjantaina ärrierien kanssa treenaamassa, mutta ei se oikein ollut vielä energioita juoksutauon jälkeen poistanut. Ekalla radalla tein ihan tyhmän mokan ja otin remmin irti ennen kun tuomari oli viheltänyt pilliin. No Sub kävi sitten innolla moikkaamassa tuomarin kun sillä on niin kiva pillikin. Pillit on nyt otettava extratreeniin, huomasin juuri kun kävin keskiviikkona karitan ja ärrien kanssa treenaamassa ja toisella puolella vihelleltiin niin lähes aina Sub karkasi lähdöstä... No palautin Subrén sitten lähtöön ja tein alun niin kuin olin suunnitellutkin. Palautuksesta hylky, mutta pääasia että neiti pysyi hyvin. Toisella radalla kutsui Subrén mukaan huonosta kohtaa, ja sain sen 2. hypyn sijaan putkeen.Secin vuoro olikin iltapäivällä. Ensimmäinen rata meni kivasti, mutta ihan loppupuolella sain sen A-esteestä ohi, niin estehakuinen kun tuo neiti on, niin ihme virhe. Seci sitten ehti juota yhden hypyn ennen kun sain sen takaisin A:lle. Toinenkin rata oli agilityrata, tavoitteeksi otin hyvät kontaktit. Puolessa välissä lähti homma vähän rikkoutumaan eikä rytmi pysynyt kasassa, sain kuitenkin taisteltua koiran oikeille esteille, mutta jäin sitten varmistelemaan yhtä käännöstä liian pitkäksi aikaa, Secin rynnistäessä puomille. Mutta Seci oli kiltillä tuulella ja odotteli hidasta ohjaajaansa puomin lopussa, kyllä ihmettelin missä mun röyhkeä neiti on joka rynnistää kontaktit korvat länässä ja tuollaisessa tilanteessa jatkaisi oma aloitteisesti mihin esteelle nenä osoittaa. Mutta onneksi nyt oli tuuria matkassa ja sain Secin hyvin kiinni ja ohjattua hankalalle seuraavalle hypylle. Hieman oli tämän jälkeenkin ohjaus sekaisin, mutta pitkillä kaarroksilla nolla, sija 5, -4,02 ja etenemä 3,95m/s (yhyy, meidän vuoden huonoin etenemä)
Tänään käytiin sitten vielä rallytokokoulutuksessa opiskelemassa voittaja ja mestariluokan liikkeitä. Seci pyöri käännökset oikein ammattitaitoisesti ja oikealle seuraaminenkin alkaa jo onnistua mainiosti. Peruuttaminen on vieläkin hankalaa ja vaatisi vaan paljon treeniä. Kyllä taas rally innostus iski, on sen vaan niin kivaa. Subkin kävi pyörimässä ja sen kanssa homma ei olekkaan niin helppoa. Tyyppi on vähän liian nopea tuohon lajiin ja kun en aina tiedä itsekkään mihin suuntaan itse ja koiran pitäisi milloinkin kääntyä niin solmussa oltiin hyvin pikaisesti, mutta hauskaahan se silti oli.
