Sairaslomailua

Viime ajat ovat menneet varsin sairaslomailun merkeissä. Zetan antibiootti kuurin loputtua ensin alkoi jalkojen ja selän nuoleminen ja pureskelu, viikkoa myöhemmin liikkeet tulivat epäpuhtaiksi ja erityisesti pienenkin rasituksen jälkeen otus linkkasi... Siinä ehti miettiä kaikenlaista ja pelätä pahinta. Tiistaina sitten koitti kauhulla odotettu päivä ja suuntasimme Helsinkiin Mevettiin jossa Zeta kuvattiin kauttaaltaan läpi ja otettiin kattavat labrat. Kuvista ei ihmeellisempää löytynyt, kauttaaltaan terve ja siisti luustoinen neiti, toisen etujalan uloimmassa varpaassa oli jotain pientä, mutta ei selitä mitenkään oireita. Labroissakaan ei ollut valittamista, ainoastaan sanottavaa oli oudon matalassa sykkeessä ja selästä löytyi kipukonta. Nyt sitten 2vko pakkolepoa, uusi tulehduskipulääke ja nivelvalmistetta, jonka jälkeen vähitellen paluu arkeen.

Kun oma lauma on pääosin vain lomaillut sairaslomalaisen mukana. Seci kävi paukuttelemassa oman seuran kisoissa tuplanollan sijoilla 3&2. Innolla lähdettiin vielä Mäntsälässä käymään seuraavana viikonloppuna mutta slovakki tuomarin radat eivät ihan osuneet meidän osaamisen kanssa yhteen, pieniä virheitä ja taas keppimokia...

Syksyn rentous

Yleensä rakastan alkusyksyä, sen värejä ja aurinkoisia päiviä, sopivan lämmintä keliä ja rauhallista fiilistä. On vaan niin rentouttavaa  kaiken kesän kiireen jälkeen heittää kumpparit jalkaan ja lähteä tallustelemaan koirien kanssa metsään, napata mustikoita sieltä täältä ja nautiskella vain olosta. Syksyn myötä myös kaikki kesän sähellys loppuu kun kaikki lomailijatkin palaavat arkeen, treenit alkavat pyöriä normaalisti ja kaikesta tulee ennakoidumpaa, vaikka kesän extempore tehdyt jutut ovat ihania, niin syksyllä jotenkin jo kaipaa tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta kaikkeen.

Meidän elokuun loppu meni hieman alkuperäisistä suunnitelmista poiketen. Zeta meni huonoon kuntoon hyvin yllättäen muutama viikko sitten. Maanantaina se liikkui hetkittäin vähän oudosti, mutta kuitenkin ravasi puhtaasti juoksuttaessa, joten oletin sen tassunpohjien olevan herkkänä uudesta karkeammasta sorasta ulkotarhassa. Zeta teki innolla tottis ja purutreenit illalla läpi ja oli ihan normaalin oloinen kaikin puolin. Tiistai aamunakin se oli ihan oma itsensä, pientä jäykkyyttä ehkä asvaltilla mutta nurmella kävely oli tavallista. Subrén kanssa käytiin jälkitreeneissä ja Zetan kanssa pysähdyin montsukentälle tottistelemaan kotiin ajomatkalla. Koira ei vaan hetkittäin vaikuttanut yhtään omalta itseltään ja maanantain tavoin vuoti turhaumaa vinkumalla läpi. Eteenmenot olivat hitaat ja niiden jälkeen ravi alkoi muuttua huteraksi ja jäykäksi. Soittelin kaverille kotimatkalla, että ei se varmaan vain tassunpohjista voi johtua, ja tulin siihen tulokseen että pysähdytään vielä kotimatkan varrella Anjalan eläinlääkäri asemallekin hakemaan kipulääkettä. Onneksi heiltä löytyi pieni hetki aikaa katsoa Zeta läpi muiden asiakkaiden välissä ja kävely oli mennyt hetkessä vielä huonommaksi. Tutkimuksessa kaikki jalat aristi nostoa ja sitten jäätiinkin odottamaan tulehdusarvoja, jotka olivatkin sitten selkeästi koholla. Muuta tutkimusta ei ehditty tekemään, vaan borrelioosin pikatestit lähtivät labran suuntaan tutkittavaksi ja lähdettiin antibiootit ja kipulääkkeet kädessä kotia kohti. Tiistai ilta meni hyvin huonoissa tunnelmissa, koira hädin tuskin pystyi liikkumaan lyhyitä pätkiä kerralla ja vain makasi makkarissa yksin sängyssä eikä selkeästi kaivannut muiden seuraa. Illalla meinasi usko loppua lopullisesti kun Zeta ei jaksanut edes tapansa mukaan poimia jalasta pois ottamiani sukkia lattialta ja viedä pesukoriin hetken niitä kanneltuaan kuten yleensä on ihan itse keksinyt alkaa tekemään. Zeta vain makasi ja katsoi sukkia kaihoisalla katseella. Onneksi samassa taloudessa asuu viisaita mudeja, jotka jaksavat yllättää, Vip hetken tilannetta sivusta katsottuaan nappasi sukat ja vei ne Zetalle, joka sai kun saikin niitä onnellisena hetken omia. Keskiviikko meni vielä aika samoissa tunnelmissa, iltaa kohti koira alkoi jo halutakin liikkua ja nousu johde jatkui torstaille. Perjantaina alkoi jo vointi olla lähempänä normaalia, vieläkin jaloissa oli selkeää jäykkyyttä, mutta Zeta pystyi ja halusi liikkua. Käytiinkin sitten välikontrollissa eläinlääkärissä ja tulehdusarvot olivat lähteneet laskuun. Borrelioosin pikatesti näytti negatiivista, mutta se ei sairautta pois sulje. Tällä hetkellä Zeta alkaa olla jo aikalailla omaitsensä ja hetkittäistä ylösnousun jälkeistä jäykkyyttä lukuun ottamatta saa liikuttuakin jo reippaasti. Nyt vaan odotellaan että antibiootti kuuri loppuu ensi viikolla ja toivotaan ettei vaivat uusisi. Fiksuna tyttönä Zeta sairaslomailun lisäksi aloitti juoksutkin, joten jos positiivisia ollaan niin meneepähän molemmat tauot samalla kertaa...

Zetan sairastumisen vuoksi kaikki koirat ovat olleet tauolla vähän kaikesta. Pääosin aika on mennyt töiden jälkeen kotona makoillen ja metsässä juoksennellen. Treeni intoa kasaantuu koko ajan enkä malttaisi odottaa että Zeta saa treenausluvan toivottavasti parin viikon päästä.

Seci kävi Lappeenrannassa piirimestiksissä hakemassa 2x hylyn ja viime viikonloppuna Kotkasta hakemassa 2x hylky ja viimeiseltä radalta jälleen suurta ärsytystä nostattaneen 5 keppien sisään menosta, ei vaan voi kisoissa mennä sinne ensimmäiseen väliin... Huomenna on vielä oman seuran kisoissa 3 starttia, joskohan nyt onnistuisi vähän paremmin. Hyvin huomaa kuinka oma ohjaus alkaa olla todella ruosteessa kun agilityä tulee tehtyä todella harvoin. Ehkäpä kohta nuorisokoiruudet alkavat treenata vielä ahkerammin, niin alkaa taidot palautua. Vipin koosta tulee usein kyselyitä, silmämääräisestihän se on ihan minimies mudiksi, mutta mittatikku antaa hieman kauhua näyttämällä lukemia 41-42cm väliltä. 6kk kohdalla tuli selkeä kasvupyrähdys, mutta juuri katsoin että samaan kohtaan seinässä olevaa viivaa se vieläkin osuu mitattaessa joten kokoa ei ole siitä tullut lisää, ikää paria päivää vaille 7kk.

Kasvatit sentään menestyvät kisoissa hienosti. Ren nappasi RTK4 kasaan 3:lla mestariluokan kisalla ja näin ollen toivottavasti mahtuu mukaan RT:n SM kisoihin. Flinga kisasi viime viikonloppuna ahkerasti ensin rallytokosta avoimesta luokasta  97/100 sija 3 kera koularin RTK2. Sunnuntaina Flinga kävi vielä tokokokeissakin napaten toisen 1. tuloksen alokkaasta 179,5 sija 4. Hienoa tytöt!

 

Lomailua

 

Olemme saaneet viettää ansaittua kesälomaa viimeiset 1,5viikkoa. Loma on mennyt vallan mukavasti pääosin surkeista säistä huolimatta. Ennen lomaa olimme työpaikan puolesta esiintymässä KoiraMarssi 2016 tapahtumassa kävelykatu Manskilla. Subré esitteli Nose Workiä ja Seci kirmaili extempore agilityesityksessä, kun aikatauluun suunniteltu esiintyjä joutui perumaan tulonsa. Molemmat lika toimivat hienosti suuresta ja koiramaisesta yleisöstä huolimatta.

 

Tapahtuman jälkeen pyörähdettiin enää vain pari kertaa töissä ja sitten aloiteltiin kauan odotettu loma. Loma aloitettiin ihan täysin toimintavapaalla päivällä sohvalla makoillen, mutta heti seuraavana aamuna sitten pakattiinkin reissukamat Karitan& Flingan  autoon ja otettiin suunnaksi Turku & mudien agilityleiri. Puhelimeni navis ohjeisti meidät ystävällisesti kunnon maisemareittiä pikku kylien läpi perille. Perjantaina ei leirillä ollut sen kummempaa ohjelmaa, joten iltapalan, lyhyiden omatoimitreenien ja koirien pellolla juoksutuksen jälkeen laumamme hiljeni nukkumaan.

Flinga

Lauantai alkoi ikävän sateisessa säässä, mutta ei auttanut kuin lähteä aamupalan jälkeen sadevarusteissa kentälle radanrakennukseen. Kouluttajana koko viikonlopun oli meille ihan uusi tuttavuus Esa Lehdistö. Rata oli hyvin tekninen pyöritys, olisi ollut kiva päästä liitämään sitä osaavalla koiralle, mutta leirille olin ilmoittanut vain pennut ja Subré poti vielä edellisviikolla satuttamaansa tassua. Lauantaina Vip pääsi ohjattuun koulutukseen. Herran järkytykseksi sen pallo annettiin kouluttajalle ja Karita tuli pitämään sitä lähtöihin ettei tarvitse paikallaoloa miettiä, hieman meni herralla herne nenuun, mutta päätti kuitenkin tehdä töitä siitä huolimatta. Ensin treenattiin takaaleikkausta, jossa Vip viipotti hienosti menemään. Sitten tehtiin pakkovalssia ja sen merkkausta, jonka Hipsteri bongasi nopeasti. Viimeisenä harjoituksena vielä valssihässäkkää, jossa pikku herra alkoi olla jo sen verran väsynyt, ettei oikein ottanut ymmärtääkseen puolen vaihtoja. Kovinkaan paljon emme koulutuksesta irti mitään uutta saatu, mutta ainakin vähän potkuja että pitäisi alkaa humputtelujen lisäksi oikeasti kouluttamaan pennuille teknistäkin osaamista, Vipin ja Zetan aksat kun ovat painottuneet vauhtiin ja sujuvuuteen ja "tavis" käännöksiin. Iltapäivä meni hupsistupsis päiväunien merkeissä, no lomalla pitää välillä nukkuakin. Illalla ehdimme kuitenkin vielä treenata pikku treenit kaikille.

Vip c. Marika Vähämaa

 

 

Sunnuntai koitti valitettavan sateisena myöskin. Tällä kertaa oli vuorossa hieman vauhdikkaampi rata, jossa oli paljon putkijuttuja. Zeta pääsi nyt hommiin ja kun sain juuri kouluttajalle valitettua että se menee herkästi löntystely vaihteelle enkä ole sitä saanut kunnolla sytyttettyä lajiin,  niin Zeta päättikin sitten treenit läpi hyvällä sykkeellä ja vauhdikkaasti. Malinöös on myös alkanut löytämään kropanhallintaansa ja taipui kauniisti tiukoissakin kurveissa, eipä olisi uskonut kuukausi sitten että sen kanssa tehdään vauhdista pakkovalssia jne. Heti meidän treenin jälkeen olikin sitten lounas, jonka jälkeen meidän lauma joutui jo lähteä pitkän ajomatkan vuoksi kohti kotia. Leiri oli Zetalle ja Vipille ensimmäinen ikinä, mutta hyvin ne sopeutuivat oloihin ja ottivat tapansa mukaan hyvinkin rennosti unta sängyssä kintut kohti kattoa.

Maanantain vietimmekin sitten kotosalla, illan mondioring treenejä lukuunottamatta. Sen verran kuitenkin teki mieli ottaa lomasta iloa irti, että päätin kysäistä Zetan emän,siskon ja veljen Miia omistajalta olisiko heidän treeneihinsä mahdollista tulla kuokkimaan. Aikataulut sopivatkin sitten hyvin yhteen ja niin lähdimme tiistaina kohti Jyväskylää. Ennen malinoisohjelmaa piti toki poiketa Tiinaa  kennel Mustapippurissa moikkaamassa. Samalla näin pitkästä aikaa ihanaa Ässääni, kyllä vaan sydän sulaa sen koiran kanssa. Ässälle on tulossa kuukauden päästä sen toinen pentue Mustapippurin Hiuskiinne "Valo":n kanssa, mikäli mudin pentu kiinnostaa suosittelen olemaan yhteydessä Tiinaan :)


Suonenjoelta ajeltiinkin sitten Lievestuoreeseen tottistelemaan Zetan emän, siskon, veljen sekä kahden sakemannin kanssa. Oli kiva nähdä Zetan emä "työssä" sekä sen sisarusten tekemistä. Zetakin pääsi kentälle tekemään seuraamista ja noutoja. Seuraamisessa oli paikoitellen edistämistä ja henkilöryhmässä meinasi kontakti pudota, mutta muuten oikein nättiä työskentelyä. Nouto menikin sitten ensin ihan harakoille kun neidin piti käydä kapulaa esittelemässä kaikille tuonnin sijaan...Toisella kerralla Zeta muisti jo kunnolla tehtävänsä. Subré pääsi tekemään pätkä varsin keulivaa seuraamista ja eteenmenon lähtöjä, hieman meni neidillä lujaa...

Zetan emä Tulikuuma Uuni "Mokka"

Yöksi pääsimme Miialle, jonka kanssa jutellessa ilta meni myöhään yöhön. Oli hauska kuulla Zetan pikku pentuajasta hänen luonaan ja lukea sen aikaisia muistiinpanoja, kuinka Zeta oli ensimmäinen pentulaatikosta karannut, kiukutteleva, dominoiva ja rohkea neiti.

Zetan veli TulikuumaZunami "Otto"

Keskiviikko aamusta lähdettiin jälkipellolle. Jälleen kannatti valittaa kuinka Zeta kiskoo hulluna jäljellä eikä rytmistä ole tietoakaan, koska toki Zeta päätti näyttää, että osaa muuten jäljestää oikein kauniisti. Parilla nyppäisyllä mentiin jo pitkiä pätkiä liina löysällä, suht hyvin rytmissä tyhjiä askelpätkiä myöten. Jäljen jälkeen vielä suunnattiin uudestaan tottiskentälle se kun osui sopivasti meidän kotimatkan varrelle. Nyt jo aurinko paistoi ja kenttä oli sopivan kuiva, joten Subré pääsi tekemään esteitä. Sub oli taas kuin ilmaan lähdössä eikä oikein keskittynyt. Esteet olivat jostain syystä Subrélle vaikeita, alkuun se juoksi hypystä ohi sen näköisenä että varmasti käskettiin tekemään tasamaanoutoa. Seuraavilla kerroilla se muisti hypätäkkin, kerran ikävästi kolhaisten itsensä esteeseen. A:lla oli alkuun rimakauhua, Sub on tottunut pinnaltaan erilaiseen A:han eikä ensimmäisellä käskyllä tehnyt muuta kuin hyppäsi A:ta vasten. Seuraavilla kerroilla tuli ihan ok:ta noutojakin. Lopuksi tehtiin kuitenkin vahvistusta pallon kanssa, kun koiruus oli vieläkin epävarman oloinen. Hieman epäilen Subrén olevan jumissa, Zeta kun törmäsi Subreen viime viikolla ikävästi kovasta vauhdista ja kun kipeytyi viime viime viikon tiistaina (jäljellä keppi viilsi varpaanvälin auki) Vielä ennen kotimatkaa Zeta pääsi tekemään purujen hallintaa ja saatiinkin hyviä vinkkejä joita kokeilla. 

Zetan sisko Tulikuuma Zalama"Mila"

Oli hurjan kiva nähdä Zetan sukua ja päästä treenaamaan ihan uudessa porukassa. Toi taas uutta intoa ja näkökulmia treenaamiseen. Torstain vietimmekin jälleen mudi seurassa kun Flinga tuli Kouvolaan agilitaamaan. Vielä on pari päivää lomaa jäljellä, jonka vietämmekin ihan kotona sunnuntain Lappeenrannan piirimestaruus agilitykisoja lukuunottamatta.

Källi ROP-pentu & RYP3

Källi käväisi 7.8.16. Luumäki Pentunäyttelyssä pokkaamassa palkinnot kotiin, mudi pentuja kehään oli ilmoitettu 2.

Arvostelu:
"6kk. Rodunomainen oikea pää ja ilme. Riittävä kaula. Ylälinja välillä pentumaisen pehmeä ja myös rintakehä kaipaa aikuistumista. Rodunomaiset liikkeet. Erittäin iloinen temperamentti. "
PEK1 KP PU1 ROP-Pentu
Tuomari, Aire-Piret Pärn (EST)

c.MarikaTerä

Ryhmä kehän arvosteli Maija Lehtonen, joka tykästyi mudi poikaan sen verran suuresti, että poimi sen 1.ryhmästä jatkoon ja lopulta sijoitti RYP3 pennuksi. Ryhmäsijoitukset ovat harvinaista herkkua mudille, mikä tekee saavutuksesta entistä makeamman :)

c. Anne Konttinen