Muutosta pentuesuunnitelmiin

Kesä saapui vihdoin tännekin ja muutaman viikon olemme saaneet nauttia jo varsin lämpimistä säistä. Viime viikolla startattiin koirien uintikausi luonnon vesissä ja aurinkorasvallekin on ollut jo käyttöä. Tuleva kesä on myös työllistänyt kovaa tahtia, joten töissä on saanut viettää tovin jos toisenkin.

 

 

Secin kanssa aloitettiin ulkokisakausi Kotkasta. Ensimmäisellä radalla hukkasin koiran ja se irtosikin kauas pimeän pään putkeen. Seuraavalla radalla väännettiin varmisteltu nolla ja samalla menolippu SM-kisoihin. Rata ei ollut mitään tähdellinen, mutta silti otti jälleen koville katsoa tuloslistan 3.sijaa sertin mennessä 2, jolta tuomari ei huomannut riman pudotusta, jälleen meidän tuuria... Viimeinen rata meni vääränpään putkeen, muuten toimivaa työskentelyä. Seuraavana viikonloppuna käytiin vielä viimeistelemässä SM kuntoa Kouvolassa, ensimmäinen rata tuntui suojuoksulta kun pohja vaan upotti ja upotti, mutta nollalla maaliin ja toki voiton kera kun tuomarilta ei sertiä voitu vastaanottaa, mutta toki lämmitti kun muorikoira veti kaikista luokista kovimman ajan. Toisella radalla treenattiin keppejä, otin vaikeamman kautta kepeille viennin ja niin se meni 2. väliin joten pääsin virheen korjaamaan, seuraavalla radalla mentiinkin sulavasti oikein sisälle, mutta keppien jälkeen tulikin ajatuskatko ja koiran kanssa lähdetiin juoksemaan eri suuntiin. Hyvät kisat, koira kulki ja kontaktit toimivat.



Ren tassutti hoitoon viikko sitten Oonan lähtiessä reissuun. Neiti tuli tutustumaan laumaan ja meillä oloon syksyn pentuja varten. Ren kuitenkin päätti yllättäen aloittaa juoksut keskiviikko iltana, joten se niistä syyspennuista. Sillä on viimeksi juoksut olleet 20.5.2016, mutta oletimme sen piilojuosseen jo keväällä kun paljon juoksujen merkkejä on ollut ilmassa jo tammikuusta lähtien. Näin ollen pentuhaaveet siirtyvät seuraaviin juoksuihin, joita odotellaan ensi keväälle, juoksu välit ovat olleet tähän asti 8kk ja 12kk, joten saa nähdä mihin väliin seuraavat juoksut tekee.  Ren vietti aktiiviloman lauman mukana riehuen, uiden ja vähän kaikkea treenaillen. Se pääsi mukaan kisoihin, treeneihin ja rapsuttelu koiraksi Menestystä Kouvolasta tapahtumaan, jossa hurmasi emänsä kanssa kaikki paikalle osuneet. Ren oli tarkoitus viedä nyt sunnuntaina luonnetestiin, joka peruuntui juoksujen alun myötä. Testiä varten Reniä testailtiin jo montsukentällä keskiviikkona, mihinkään ääniin se ei reagoinut ja kun hoksasi että porukka haluaa sen kanssa leikkiä oli ihan innolla mukana, käsitumppuunkin kelpasi purra. Ren oli varsin helppo hoidokki, osasi ottaa rennosti ja kulki joka paikassa vapaana mukana.



Renin syksyn pentueen peruuntuessa mieleen tuli ajatus, joka kirkastui vielä lisää kun juttelin Karitan kanssa kalentereja vertaillen. Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että talvipentujen sijaan paremmin sopiikin Flingan mammalomailulle kesä ja alkusyksy. Näin ollen seuraavat Hyberhyber pennut laitetaan toivottavasti alulle juhannuksen aikaan (tähän asti Flingalla on aina ollut juoksut juhannuksena ja jouluna). Pentueesta on tullut jo kyselyitä, mutta jos oma giggura kiinnostaa niin lue lisää Pentuja sivuilta ja ota yhteyttä :) Ensisijaisesti suosittelen sähköpostin laittamista, minulla on hyvin hassut työajat joten ennalta sopimatta on vaikea osua soitollaan sopivaan aikaan.

Kuulumispläjäys

Hupsistupsis, ihan huomaamatta on kevät lipunut jo huhtikuun puoliväliin ja olen alkanut saamaan suunnasta jos toisestakin huomautuksia blogin jälkeen jäännistä. Viimeksi puhuttiin vielä vuoden vaihteesta, joten nyt taitaakin olla paljon kirittävää kiinni. Joten ei auta kun pikakelata kevättä läpi tännekin puolelle.

Vuoden kisailut aloitettiin epiksissä Ojangossa, jossa Zeta ja Vip pääsivät ottamaan tuntumaa kisamaailmaan. Ensimmäiseksi juostiin Zetan kanssa supermölli rata, jossa lahjakkaasti hukkasin koiran ja sillä oli kierrokset hieman liian kaakossa. En ollut huomioinut sitä pikku seikkaa, että tuomarilla on samanlainen pilli mitä montsussa käytetään, joten mielentila meni heti jo lähdössä kauas perusaksamoodista. Mölliradalla tiesin jo viedä Zetan ruuan kanssa seurauttaen lelua näyttämättä, jolloin pää pysyi paremmin kasassa. Ensimmäisellä yrityksellä ei osuttu puomille, jonka jälkeen piti käydä tuomaria moikkaamassa ja putki juoksemassa ennen loppuradan tekoa. Uusinnassa yksi rima alas, mutta muuten puhtaasti maaliin tuloksella 5 -23,17 porukan nopein aika, mutta 5 takia sija 4. Vip pääsi vielä hieman alaikäisenä juoksemaan putkiralliin, molemmilla radoilla yksi virhe, mutta paljon hyvää oli penskan menossa.

Tammikuussa lähdettiin Flingan (HH Pikkaisen Possu) ja Renin (HH Puhuri) voimin Lahden ryhmänäyttelyyn. Harmiksemme tuli tuomarin muutos, joten jo etukäteen tiesimme likkojen olevan liian pitkiä ja sporttisia kyseiselle tuomarille. Molemmat nappasivatkin sitten EH:t, Ren AVK1 ja Flinga AVK2. Molemmat likat esiintyivät kauniisti, myös ensikertalainen Ren, joka liikkeet suoritti kauniisti seuraten kontaktissa, josta johtuen etujalat menivät hieman omaa elämäänsä.

Renin arvostelu:
2v. Kookas narttu. Hyvä purenta ja pigmentti. Kuono-osa voisi olla lyhyempi. Hyvä kallo. Erinomaiset kulmaukset ja rangan tilavuus. Lanne-osa voisi olla lyhyempi. Hyvä karvan laatu. Liikkuu eturaajojaan viskellen ja ylälinja voisi olla tiiviimpi."

Flingan arvostelu: Tulee kunhan löydän sen...

 Källi (HH Uskomaton tosiasia) edusti Hyberhybereitä hieman voitokkaammin Virossa, hakien ROPien lisäksi junnusertit molemmilta päiviltä.

Tammikuu lopetettiin synttäreihin, kun Secilia prinsessa harmaahapsi täytti 9v. Niin aika on vaan kulunut siitä kun onnellisena ensimmäisen mudini hain ja samalla rotu vei lopullisesti mennessään. Siitä arasta ja pienestä pennusta on vuosien saatossa kasvanut luotettava, reipas ja uskollinen ystävä, joka osaa välillä olla todellinen itsepäinen ja kujeileva prinsessa. Synttärien myötä alkoi todennäköisesti Secin viimeinen kisavuosi agilityssä, haikeutta ja luopumisen tuskaa, mutta koitetaan nauttia tästä vuodesta vielä täysillä ja katsotaan kuinka kauan muorikoira vielä jaksaa innolla töitä tehdä.

Helmikuussa Uukkarit täyttivät 1v. Vasta ne syntyivät ja nyt jo ovat noin isoja ja kaikin puolin taitavia nuoria koiran alkuja. Pitäisi erikseen tehdä niin U kuin myös P pentujen kuulumisista omaa julkaisua kuvien kera, mutta se jääköön tällä kertaa odottelemaan parempaa aikaa.

Vip

Vip

Vip & Källi

Helmikuussa tuli myös Ässän (C.I.B  FI MVA BY MVA BYV-15 Mecseki-Bundas Csitulj) Suomeen saapumisesta täyteen 2 vuotta. Herra on raivannut tiensä monien sydämiin ja hurmannut niin itsenään kuin hienoin jälkeläisin. Ensimmäiset pennut alkavat olla aikuistumisen kynnyksellä ja ovat pärjänneet hyvin niin näyttelyissä kuin harrastuksissakin. Toinen pentue tuli juuri 7kk ja varsin lupaavaa sakkia sekin. Alustavana suunnitelmana on vuoden vaihteessa astuttaa Flinga Ässällä.

Helmikuussa Zeta aloitti myös agilityuransa yhdessä Flingan  kanssa. Ensin jännitettiin mittausta ja varsin yllättäin malinöös meni maksiksi, joskin yllätys oli että tuomari sai siitä vain 62cm, todellisuudessa neiti pitkäkinttu on varmaankin noin 65cm. Ensimmäiset kisat meni todetessa että mielentilassa ja kisarutiineissa on paljon haettavaa. Hyviä pätkiä löytyi, mutta myös kiljumiskaahotus turhaumaa. Flinga oli jo mitattu aikaisemmin maksiksi, joten pääsi suuruuden hullulle sopivasti loikkimaan maksi hyppyjä. Ensimmäiseltä radalta napsahti 10 ja toiselta varsin hienolla menolla hylky.  Samalla treffailtiin U pentueen Vivaa ja tuontipentu Tahvoa. Viva on kasvattanut kunnon kintut ja olikin hieman Vip "pikkuveljeä" isompi. Vivasta on kasvanut oikein kaunis ja kompakti nuori neiti, hyvin emänsä oloinen ilmeeltään.

Helmikuussa kisattiin  vielä toiseen kertaan Sipoossa Jau areenalla Karitan ja Flingan seurassa. Zetan kisat jäivät lyhyeen kun parin sutimisen jälkeen se kaatui pahasti ennen ja jälkeen hypyn. Tarkoituksella en nuorta koiraa lähde rikkomaan, joten Zeta ei startannut päivän muihin startteihin. Flinga tykittelyä onneksi kelpasi katsoa, pieniä ohjausvirheitä joista hylyt, mutta jo varsin hyvää työskentelyä. Seci pääsi vielä päivän päätteeksi juoksemaan kaksi lähtöä, joiden teemana oli runnoa koira rumasti oikeille esteille agilityradalla nolla riitti sijaan 2 ja hyppärillä pelasteltiin tilanteita sen verran huolella että aikaa kului joten sija 10, mutta tuplanolla kuitenkin kotiin viemisinä.

Vip, Vida, Zeta & Subré

Maaliskuusta reilu viikko vietettiin Vidan vauhdikkaassa seurassa kun pentu saapui lomailemaan luoksemme. Pieni tättärää prinsessa ihastutti varsin reippaalla ja taistelutahtoisella asenteellaan. Häntä pystyssä kohtasi kaiken ja mitä ikinä tehtiinkin aina suurella innolla se oli mukana. Yksi viikonloppu meni Zetan kanssa montsuillessa. Siitä seuraavana Zeta kisasi agilityä Kotkassa, ensimmäinen rata meni rauhallisesti 10 virhepisteellä (A:n ylösmeno & rima), toisella pudotti riman ja juoksi puomin alastulosta läpi johon sen palautin ja kolmannella ei pysynyt enään homma yhtään käsissä, joten luikittiin hakemaan hihna parin esteen kaahauksen jälkeen. Mutta selvästi jo kohti parempaa kisamielentilaa oltiin matkalla. Sunnuntai vietettiinkin sitten Helsingissä ensin pudotettiin Vida veljensä Tahvon luokse, josta oli myös kasvanut varsin komea ja vikkelä nuori mies, siskonsa tavoin hyvin reipas ja sosiaalinen tapaus. Sitten UPK:n kevät kokoukseen, josta ikean kautta illalla kotiin.

Vida & Tauno

Tauno 5kk

Vida 5kk

Tauno & Vida

Källi edusti jälleen komeana Lahti KV:ssä, saaden JUN ERI JUK1 SA PU2 SERT, paras uros kehässä Unkarissa Maailmanvoittaja tittelin saanut Bence meni vielä ohi, joten ei Källi huonolle hävinnyt.

Ren kävi myös kisaamassa, tällä kertaa tokokokeessa aloittaen toko uransa hienosti ykköstuloksella 167,5 pisteellä. Sekä kisasi myös koiratanssi HTM kunniamaininnan sijalla 3, siirtyen seuraavaksi avoimeen luokkaan.

Maaliskuussa myös vietettiin minun ihan ensimmäisen oman koirani 14v synttäreitä. Lapinkoira Soica vielä vetreänä papparaisena porskuttaa menemään, kennelnimensä mukaisesti varsin terhakkana. Synttärien kunniaksi käytiin verestämässä vanhoja agility muistoja hallilla ja kyllä Soica nautti kun pääsi putkesta juoksemaan ja kepitkin menivät hyvin kun ensimmäinen väli vaan löytyi niin loput meni muistista. Ikä alkaa toki jo näkyä hieman voimattomana takapäänä ja ikäkaihin valtaamina silminä, mutta elämän iloa riittää.

Huhtikuu aloitettiinkin sitten varsin menestyksekkäissä merkeissä, kun Källi kävi Tallinnan Voittaja näyttelyistä hakemassa ROP kera junnusertin ja Tallinnan voittaja ja Tallinnan junior voittaja titteleiden. Samalla napsahti ensimmäinen valion arvo Hyberhyber koiralle ja vielä tuplana kun Källi tienasi reissulla niin Viron kuin Latvian juniormuotovaliot.

c. Petra Strübing

Samana päivänä oma lauma kisasi Kouvolassa agilityä. Zeta aloitti päivän, jälleen etsien sopivia rutiineja ja virettä. Ensimmäiselle radalla mentiinkin sitten hieman liian rauhallisesti eikä koira oikein päässyt vauhtiin, yksi rima alas, muuten puhdas rata. Toiselle radalla tulikin sitten lisää draivia ja kerrankin sopivasti, joten juostiin siisti 0, sijalla 2, -15,91. Kisoja edeltänyt viikko sisälsi paljon ylösmenokontakti treeniä ja kisoissa olikin parasta että niin puomi kuin paljon murhetta aiheuttanut A onnistuivat hyvin. Puomilla etutassut osuvat keskelle vauhdistakin, A:n ylösmenolle täytyy vielä pysäyttää. Seci muori pääsi jatkamaan päivää 4 startin verran, hieman epäilin reilun 9v mummokoiran jaksamista noin moneen starttiin, mutta turhaan niin se vaan posotti menemään. Ensimmäinen rata hajosi täysin ja yhteistyö oli hukassa. Toisella se jo löytyi, mutta itse unohduin lopussa varmistelemaan A:n kontaktia ollen hetken päästä myöhässä, joten koira pääsi vaikeaan paikkaan ilman kunnon ohjausta, jälleen hylky. Tästä sisuuntuneena viimeiseltä agilityradalta vääntönolla sijalla 4 ja lopuksi vielä tykiteltiin yllättävän kovalla ajalla hyppäri 0 sijalla 3. Nyt puuttuukin enään muun kun Allanin tuomaroima aksanolla SM- kisoihin.

Mustapippurin Lentojätkä "Ruuti"

Maaliskuun lopusta meillä oli myös laumassa yksi ylimääräinen vieras kun kiireesti kodittomaksi jäänyt Ruuti uros mudi tuli meille väliaikaishoitoon uutta perhettä etsimään. Sain taas kerran olla niin ylpeä laumastani, joka ottaa vieraan ilolla vastaan, kertoo sille talon säännöt ja hierarkian ja sen jälkeen uusi saa olla täällä kuin kotonaan. Ruuti lähti juuri pääsiäisen viettoon koeajalle uuteen kotiin, joten pidetään peukut pystyssä että sieltä löytyisi loppuelämän olinpaikka.

Nyt on koostetta jälleen kerrakseen, joskohan ottaisi tavoitteeksi kirjoitella seuraavan kerran ennen juhannusta niin pysyisi blogi edes suht ajantasalla. Pentusuunnitelmien osalta ainakin toivottavasti päästään kohta julkaisemaan lisää informaatiota.

 

Pikapäivitys ennen tammikuun loppua

Tammikuu alkaa olla jo ohitse sen verran äkkiä, että ihan on päivitykset jääneet sivujen osalta roikkumaan..

Joulu ja uusi vuosi meni hujauksessa ohi, enkä kerennyt raportoida mitään messarista tai Unkarin matkasta. Ja tammikuussakin olisi paljon kerrottavaa, mutta palataan niihin hieman myöhemmin.

Messarissa Vip esiintyi lauantaina saaden paljon kehuja kauniista tasapainoisesta rakenteesta ja liikkeistä, kuitenkin hieman pienenä ja narttumaisena lopputuloksena EH JUK2. Vip oli ensimmäistä kertaa missään ihan yksin, kiltisti istui kassissa sisälle menon ja ihmetteli kehän laidalla hulinaa. Kehän jälkeen se sammui häkkiinsä nukkumaan päiväunille omistajansa tehden hetken töitä ja kierrellessä shoppailu kierroksen.

Sunnuntai menikin sitten minun osaltani ihan omissa töissäni ja Hyberhyber teamia suuntasi edustamaan Källi. Herra oli valmistautunut näyttelyyn pyörimällä alkuviikosta paskassa, ja päästen kunnon shampoo pesulle, joten turkin varsin pehmeän pöyhkeä kunto hermostutti kasvattajan mieltä. Tulospalvelua tuli klikkailtua useasti tuloksia odotellessa ja lopulta kun mudien tulokset päivittyivät piti kaksi kertaa lukea että mitä? Hyberhyber Uskomaton tosiasia JV-16, V-16, VSP, SERT.

Marikan & Sannan nappaama palkintoposeeraus <3

Maanantaina sitten aamusta taas piti hypätä autoon ja lähteä kohti Helsinkiä. Koirat pudottelin matkalla hoitopaikkoihin ja ehdin kerrankin ajoissa lentokentälle. Hetken odottelin Sannan saapumista ja sitten vaan kohti Unkaria. Perillä olimme puolen päivän aikaan ja tovin odoteltua pennun kasvattajat tulivat hakemaan meidät. Sitten olikin reilun 3h ajomatka kohti Békéscsabaa. Onneksi juttua riitti joten matka meni varsin mukavasti. Perillä toki ensimmäiseksi rynnistimme katsomaan pentuja, tai oikeastaan menimme sisälle ja ne rynnistivät syliin ennen kun ehdimme sen enempää tehdä. Vida löysi heti emäntänsä Sannan ja puri nenästä sen näköisenä että vihdoin tulit mut hakemaan kotiin. Tauno tuli myös heti rynnistyksellä syliin, mutta siskoaan kiltimpänä pussaili häntä vispaten.



Vida & Tauno

Tällä kertaa kävimme aika lyhyen reissun ja olimme vain yhden yön yli Unkarissa. Yöpaikan saimme kasvattajan ihanien vanhempien luota, mutta sukuahan sitä jo valmiiksi melkein oltiinkin kun taloudessa asusti Ässän upea isä Bravo. Se hyvin saman näköinen mitä poikansa, hyvin avoin ja reipas pieni kokoinen ja suuri turkkinen komistus. Lisäksi talosta löytyi Vipin serkku Pepe (vipin isä kyseisen koiran isoisä) ja sydämeni vienyt mudistunut bordercollie Brandy. Ilta menikin sitten maukkaan ruuan parissa jutellessa. Seuraavana päivänä kasvattaja toi pennut yöpaikkaamme leikkimään niin ulkona kuin sisällä, samalla ne tapasivat myös täysin uusia koiria. Pennut suhtautuivat kaikkeen tapansa mukaan reippaasti hännät heiluen ja hupia riitti varsinkin ulkoa löytyneiden lelujen kanssa. Pentujen nukahdellessa yksi kerrallaan lähdimme ravintolaan syömään ja katselemaan kaupunkia ennen kotiin paluuta. Sitten olikin jälleen edessä 3h ajomatka ennen kun päästiin hyppäämään koneeseen ja kohti Suomea. Pennut joutuivat yhdessä ruumaan, mikä hieman jännitti. Suomessa boxista kömpi kaksi unista pentua vastassa, joten huolet olivat turhia. Pentujen harmiksi niiden kaulaan iskettiin pannat ja hihnat. Juuri kun olisi ollut tilaa juosta ja tutkia paikkoja, niin ikävät pysäyttivät rynnistelyt heti alkuunsa. Vida lähtikin sitten kentältä kohti Tamperetta Sannan matkaan ja Tauno pudotettiin seuraavana päivänä Helsinkiin Nellin ja mudi Pellen kaveriksi. Molemmat pennut ovat osoittautuneet loisto tapauksiksi, reippaita, sosiaalisia ja tulisuutta sekä draivia löytyy. Molemmista on toiveita saada harrastuskoiria tulevaisuudessa ja tällä hetkellä ominaisuudet vaikuttavat mitä parhailta suunnitelmiin.



Vida vastaan pojat

Tauno

 

Vida Suomessa c. Sanna Sipinen

 

Vuosi vaihtui meillä varsin rauhallisissa tunnelmissa, illalla käytiin hallilla treenaamassa Karitan ja Flingan kanssa rakettien jo paukkuessa. Kukaan ei välittänyt paukkeesta hallilla eikä kotona, ulkona vähän penskat ihmettelivät väriloistoa, mutta suhtautuivat rentoon tapaansa varsin fiksun rauhallisesti. U-pennuille tämä olikin ensimmäinen uusi vuosi, eikä kukaan ole raportoinut ongelmista paukkeen kanssa. Hyberhyber koirilla vuosi 2016 oli kaiken kaikkiaan varsin hieno ja onnistunut.

U-pennut syntyivät alkuvuodesta ja lähtivät mitä parhaimpiin koteihin kevään korvilla. Vip jäi kotiin ilostuttamaan meidän arkea, eikä sitä osaisi enään ollakaan ilman hellyyden kipeää kultapoikaa. P-pennut kisasivat monta koularia kasaan ja aloittelivat kisauriaan eri lajeissa jo lupaavasti. U-pennut keskittyivät vielä näyttelykehiin. Erkkarissa nähtiin pennuista 5 hienoin arvosteluin, joista isoimman ruusukkeen nappasi Vip ROP-pentuna ja BIS-pentu 2 sijoituksella. Källi ehti kiertää kehiä jo enemmänkin, ensin se aloitteli uraansa lupaavasti ollen ROP-pentu jokaisessa pentunäyttelyssään erkkaria lukuunottamatta ja kerran sijoittui RYP3. Junior luokkakin lähti yhtä hienosti käyntiin Baltian juniorvoittaja tittelillä, Ruotsista nappasi Källi ensimmäisen ROPin kera sertin. Ja päälle vielä messarin JV-16 ja V-16. Kyllä on jälleen kasvattaja saanut olla monet kerrat ylpeänä pikkuisista.

Tänä vuonna olisi tarkoitus kisailla Secin kanssa todennäköisesti sen viimeinen vuosi ennen eläkkeelle jääntiä agilityssä. Ja antaa nuoren polven astua tilalle, Zetalle on jo ekat agikisat päätetty helmikuulle ja Vipin kesän kisaikää odotellaan innolla. Zetan kanssa on hulluja haaveita päästä kisaamaan parissakin eri lajissa kesän ja ensi syksyn aikana. Subré jatkaa jäljen parissa ja muiden hajujuttujen, toivotaan että vuosi ei olisi sen kohdalla täynnä vastoinkäymisiä ja se saisi kisatakin.

Syksylle onkin sitten suunnitteilla astutusmatkaa ulkomaille Renin kanssa ja toivottavasti lisää pieniä pyörremyrskyjä. Flinga olisi myös tarkoitus astuttaa vuoden vaihteessa, joten sen pennut syntyvät mahdollisesti 2018 alussa. Aika näyttää mihin elämä vie ja mitä saamme aikaiseksi, mutta päätavoitteena on nauttia mahdollisimman paljon ja tehdä niitä juttuja joista tulemme onnelliseksi.

Källi Ruotsissa

BATL JW-16 Hyberhyber Uskomaton tosiasia "Källi" reissasi tällä kertaa Ruotsiin ja nyt oli vuorossa toinen sekä kolmas junnuluokassa esiintyminen.

Perjantaina Tukholmassa oli tavan KV näyttely Lilla Stocholm, jossa Källi esiintyi kauniisti yllättäen porukan nuorimpana 6 mudista vieden koko potin JUN EXC1 BM1 CAC BOB.
´

 

Sunnuntaina olikin sitten voittajanäyttelyn vuoro. Etukäteen oli jo tiedossa, että vastassa on hyvin tiukka unkarilainen jolta ei heru mitään ylimääräistä. No linja olikin sitten hyvin tiukkana ja Källi sai monien muiden tapaan eh:n, kuitenkin hyvällä arvostelulla.


Ensi viikonloppuna Vip pääseekin sitten samaiselle unkarilaiselle, katsotaan mitä tuo pikku miehestäni junnu uroksissa sanoo kun vuorossa on Suomen voittajanäyttelyt. Vip nähdään messarissa lauantaina ja Källi sunnuntaina. Maanantaina hypätäänkin sitten Sannan kanssa jo koneeseen ja lähdetään pikalomalle Unkariin hakemaan pennut kotiin.


Pari kuvaa pikkuisista :)

Vida

Tollo & emo Olivia