Loma muistelot

Parin viikon loma meni hujauksessa ohi ja onneksi säätkin suosivat valtaosan ajasta. Mitään suurempia lomasuunnitelmia meillä ei ollut, joten päästiin tekemään päivän pläänit aika extempore fiiliksen mukaan. Oli ihana nukkua aamuisin pitkään ja käydä rauhallinen pitkä aamulenkki, kunnon akkujen lataamista pimeään syksyyn ja talveen valmistautuen.

Lomaan toki kuului paljon treenejä koirille, kerrankin kun oli aikaa sopia treeniseuraa ja hypätä vaan autoon ja lähteä. Helsingissä käytiin treenaamassa kahdesti, ensimmäisellä kerralla Karitan & Flingan kanssa agilityä Ojangossa samalla käyden shoppailureissulla. Pääosin tehtiin ratatreeniä jonka lisäksi Vip keskittyi vierailla puomeilla juoksareihin. A- este toimii tällä hetkellä aika täydellisesti, mutta puomin suoritus elää vielä paljon varsinkin vieraissa paikoissa ja vierailla esteillä. Toinen reissu tehtiin treenaamaan mudiporukalla Espoon Sporttikoirahallille. Vip aloitti agilityllä hämärässä hallissa kun valot eivät jostain syystä toimineet, pienellä alkupuhinalla selvisi tilanteesta läpi. Päätreeninä taas vaan tutustua vieraisiin esteisiin vieraassa paikassa. Puomia tehtiin palkka automaatin kera, ensimmäiset toistot olivat huonoja, mutta parempia osumia alkoi tulla koko ajan. Kepit sujuivat hyvin radan osana, eikä pujottelutyylikään ollut niin karmaiseva, yksittäisenä esteenä meinasi pomppia kakkosvälin yli. Zeta pääsi tekemään paikallamakuun ryhmässä ja lyhyen istumisen. Lisäksi se makasi muiden suorittaessa vierestä, teki pätkän seuraamista ja kaukoja. Subré kävi humputtelemassa agilityä ja seuraamista pätkän.

Ihana Valkmusan kansallispuisto

Zeta pääsi myös puremaan loman aikana, yhdet montsut Kotkassa ja toiset käytiin Jämsässä. Vip järjesti ajomatkalla kivan yllärin kun pyöri pikaisella metsälenkkipysähdyksellä jossain karmean hajuisessa mädässä sienessä. Pyyhkimällä tai pelkällä vedellä haju ei lähtenyt, mutta onneksi autosta löytyi Kamun näytepullosaippuaa jota turkkiin ja koira pari kertaa järveen huuhtoutumaan. Puruihinkin onneksi ehdittiin melkein ajoissa. Zeta on kiihkeytynyt kesän aikana, joten nyt päästään jälleen kasaamaan hallintaa takaisin. Kenttätreenit alkavatkin olla tässä, ettei mene homma ihan mutapainiksi nurmikentällä ja hallikausi starttaa.


Molemmat torstait kävin kouluttamassa agilityä ja treenien jälkeen jäin treenaamaan vielä omat läpi. Molemmilla kerroilla radalla oli putkiansoja ja esteiden ohituksia. Nuorisokoirat meinaavat tykittää putkiin varsin kovaa tahtia, joten nyt alkaa kuuri hallintaa ja ansojen ohituksia. Subrélle hommat olivat jo tuttuja ja se uskoo hyvin kunhan ohjaus tulee oikeaan aikaan, sen sijaan lähdössä pysymisestä ja haukkumisella komentamisesta jouduimme keskustella... Vip teki radan lisäksi keppejä ohjureilla, jotta pujottelu asento parantuisi ja samassa yhteydessä keppikulmia. Lisäksi puomi ja keinua. Omalla puomilla osuma tarkkuus on jo hyvä, jotain yksittäisiä virheitä tulee mutta osumaprosentti jää selkeästi plussan puolelle. Keinulla huomaisin ongelman, Vip odottaa hyvin että keinu laskee mutta pomppaa kun keinuosuu maahan, sen pysähdyspaikka on juuri kontaktilla tai rajalla, joten sen pitäisi pompun sijaan juosta alas asti. Treenilistaa lähdetään pidentämään sunnuntaina kun Vipin valmennusryhmän kausi alkaa.


Näin ruskan aikaan luonto vetää puoleensa ihastelemaan värejä ja ottamaan viimeistä aurinkoannosta ennen pimeää aikaa. Kävimmekin tuttujen metsien lisäksi retkellä parinakin päivänä. Ensimmäinen kohde on Valkmusan Moronvuori, joka oli hieman pettymys tylsänä metsäreittinä, suo näkyi aina välillä mutta muuten maisemat jäivät aika köyhiksi. Sen sijaan Valkmusan toinen reitti pitkospuilla suolla oli elämys, vaikka siellä oli sunnuntaina paljon porukkaa oli paikalla vaan niin rauhoittava vaikutus ja se oli niin kaunis kaikessa karuudessaan. Lämpimästi suosittelen kyseistä reittiä kaikille Kotkan suunnassa liikkuville. Perjantaina lähdimme pienestä sateesta huolimatta käymään Repoveden kansallispuistossa. Vauhtia otettiin ensin hallilta treenien merkeissä ja kun vettä tuli enään vain tihkuna niin uskallauduimme heittää repun selkään ja lähteä tarpomaan hienoihin maisemiin. Loppujen lopuksi ei onneksi paljon satanut, joten aika kuivana selvittiin. Koirille riippusilta ja käsin vedettävä narulossi olivat ihan uusia kokemuksia, kuten myös allekirjoittaneelle mennä niistä läpi kolmen kanssa samaan aikaan. Onneksi kaikki koirat käveli nätisti riippusillasta yli Zeta ja Vip edellä ja Subré takana. Lossiinkin loikkasivat reippaasti ja sitten hetken ihmettelivät että heilumista, mutta hyvin pysyivät kyydissä mukana. Reissu oli mitä mukavin ja matkaa kertyi lähes huomaamatta 8,5km. Riippusillan luona oli paljon porukkaa, mutta kauempana tuli vastaan vain silloin tällöin jokunen retkeilijä. Vipin pahainen keksi retkellä aivan uuden taidon ja koittaa nyt isona miehenä murista kaikille... Tätä karsitaan kovaa tahtia pois, katsotaan tuleeko muita murkkujuttuja lähiaikoina.

Toki lomaan piti mahduttaa myös muutamat kilpailut. Kouvolassa kisasimme rallytokoa ja hetken mielijohteesta olin ilmoittanut Vipinkin mukaan muutamaa viikkoa aikaisemmin. 
Vip on talouden agilitykoira, joten se ei ole osannut kun istua, odottaa ja juosta esteitä. Juoksarit ja muut ovat vieneet sen treeniajan, joten kaikki perustottelevaisuus jutut ovat jääneet paitsioon. Niinpä fiksuna ilmoitin sen kisoihin, niin sitten oli pakko alkaa opettelemaan seuraamista ja maahanmenoa. Hieman jännitti sen kanssa astella lähtöön kun ei ollut mitään tietoa miten se tilanteeseen suhtautuu ja vielä vähemmän osaako se nyt oikeasti asiat mitä radalla vaadiittiin. Remminkin laitoin liian lyhyeksi, josta maksoimme useammalla -1 talutinvirheellä, muuten rata meni ihmeen hyvin. Yksi -10 otettiin edestä istumisesta vasemmalle siirtymisessä kun Vip pyörähti sivulle väärin päin. Yksi pakollinen ohjaajanvirhe -1 ja kyltin nuuhkaisu -1 mahtui myös mukaan, mutta kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen 79/100 suoritukseen. Tämä oli ensimmäinen kiinnitys koulariin, joten kai meidän pitää uudelleenkin kisoihin mennä. Zeta pääsi myös kisaamaan ja tavoittelemaan viimeistä tulosta alokasluokasta. En oikein osannut valmistella sitä hyvin, mikä näkyi radalla pieneä vuotamisena eikä se ollut parhaiten kuitenkaan työskentelymoodissa. Pikku virheitä ja ääntelystä -1, joten loppu pisteet 95/100 RTK1 ja potku kohti avointa luokkaa. Avo varmaankin käydään vielä Zetan kanssa läpi ja sitten siirrytään tokon puolelle muiden päälajien vastapainoksi. Karita ja  Flinga kisasi voittajassa, mutta turhat virheet maksoivat tuloksen.


Rallytokokisojen jälkeen suunnattiin Helsinkiin Karitalle & Flingalle yöksi. Ilta meni agility dvd:n parissa ja muuten höpötellen. Sunnuntai aamuna suunnattiin Haun kisoihin Hurtta areenalle. Vip pääsi juoksemaan kolmannet agilitykilpailunsa. Ensimmäinen rata oli sisällä, keinulla Vip teki pomppunsa josta 5, A:n jälkeen en ottanut sitä haltuun riittävästi joten se tykitti pituuden sijaan hypylle, kepeillä sekoiltiin ja puomin jälkeen karkasi maalihypyn sijaan putkeen. Toinen rata oli ulkona ja sillä oli ykkösluokalle outo hyvin epäselkeä vääränpään putki ja vieläpä heti hypyn ja puomin jälkeen. Vip meni hämilleen toisena esteenä olevilla kepeillä, keppien raudan päälle oli mätetty hiekkaa mikä nuorta koiraa selvästi häiritsi. Keppien jälkeen lähetin Vipin putkeen josta sain hyvää etumatkaa puomille, mutta Vip meinasi mennä sitten puomista ohi. Hyppäsi vielä sivusta esteelle, mutta juoksi sitten hyvin epävarmasti läpi ja alastulon ihme roiskaisulla.  Sain sen käännettyä hypyn jälkeen, mutta siitä se meni ihan hämilleen. Pari seuraavaa estettä meni Vipille tyypillisemmällä vauhdilla, mutta sitten se meni taas ihan hämilleen ja kiersi hypyn takaakiertona. Maaliin päästiin ja mukana oli ihan hukassa ja hämillään oleva otus. A:t olivat molemmilla radoilla hienot, ensimmäisen radan puomille osui takajaloilla ja lämppäesteillä teki täydellisiä puomeja pari kappaletta. Flinga onneksi keräsi palkinnot kotiin voittamalla ensimmäisen radan harmillisella riman pudotus 5, toisella radalla homma sekosi sen verran että F meni pituudesta ohi.

Tauno 11kk

Kisoissa nähtiin pitkästä aikaa Taunoa. Nuoresta miehestä on kasvanut reipas ja energinen tapaus. Agility sai sen hyvin jo kiihtymään, mutta hyvin se silti totteli käskyjä ja malttoi mielensä. Kävimme läheisessä koirapuistossa juoksuttamassa sitä ja nappaamassa kuvia. Tauno tuli hyvin juttuun muiden puistossa olijoiden kanssa ja oli melkoinen raketti kenguru kirmatessaan ympäriinsä. Tauno on pieni kokoinen ja ikäisekseen jo hyvin lihaksikas ja  jäntevä. Unkarin tuonneilla on ikää nyt 11kk joten piakkoin olisi terveystarkastuksien aika, toivotaan molemmille hyviä tuloksia niin pääsevät hyvillä mielin tykittelemään harrastusten parissa ja  myöhemmin jalostuskäyttöön. Vida ja  Tauno molemmat treenaavat agilityä ja tokoa. Vida on lisäksi käynyt paimentamassa.

Syksy saapui

Kesä meni jälleen hujauksessa, oikeastaan kesää odotellessa. Ilmojen puolesta kesä oli todellinen pettymys, mutta josko syksy korjaisi tilannetta. Eikä sen puoleen me vasta aloitellaan kesälomaa. Syksy suunnitelmat menivät uusiksi Flingan ultran näyttäessä tyhjää, harmistus oli mitä suurin, mutta näitä aina silloin tällöin käy ettei toiveet ja todellisuus kohtaa. Seuraavan kerran pentuja yritetään Renille keväällä 2018.

Viime päivityksen jälkeen suunnattiin agility SM-kisoihin Secin kanssa. Onneksi oli tullut kisattua viime kautena hyvällä tulostasolla niin karsintaradan startti ei ollut ihan aamusta. Rata oli ihan mukavan haastava, mutta tehtävissä oleva. Pari pikku mokaa matkalle sattui ja varsin varmisteltuna tultiin kuitenkin nollalla maaliin, joten finaalikutsui. Finaalissa mentiin hyvää kyytiä puoliväliin asti, josta Seci päätti näyttää irtoamisosaamisensa ja lähti kauemmas A-esteen harjalla paistattelemaan.

Karsintarata oli päätynyt videolla asti: klick

SM kisojen jälkeen kävimme Zetan kanssa extempore varasijalta päivän varoitusajalla suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti läpi. Nyt on sitten kilpailuoikeus ihan "oikeisiin" kokeisiin ja todistusaineistoa että neiti Nöös osaa tarvittaessa käyttäytyä.

Seuraava reissu olikin sitten Agirotuun heinäkuun alussa Karitan ja Flingan kanssa. Reissu aloitettiin treenaamalla Kouvolasta josta illan viettoon yöpaikkaan Kangasniemelle. Lauantaina alkoi sitten kisarupeama. Seci teki hyvän nollan sijalla 4/95, tämä riitti myös pääsylippuun Finnish agility open finaaliin, josta tuomari nosti hieman rajatapaus A:sta 5 joka pudotti meidät palkintopallilta sijalle 8, mutta mitalli tuli silti kaulaan :) Päivän viimeiseltäkin radalta paukuteltiin nolla, joten tupla taskussa ensi vuotta varten. Hieman näkyi jo pitkä päivä muorin vauhdissa joten aika riitti 8/67. Flinga teki kaksi hyvää hylkyä makseissa ja siskonsa Ren medeissä paineli kaksi nolla voittoa.

Sunnuntaina Vip kisasi ensimmäistä kertaa ikinä, 16kk kakara pääsi siis irti :D Hieman uusi paikka ja kaikki jännitti, mutta hienosti aropupu loikki open class radan läpi pienillä virheillä ja keinun ohi oikaisiin tarkoituksella kun oli vähän unohtunut juoksupuomin rinnalla sen opettaminen, tai oikeastaan sen radalla tekeminen. Joukkuekisaan saimme Team Hyberhyber kisaaviin medeihin Secin vahvistaessa joukkoa. Seci teki nollan, Vip parisen kieltoa ja hylkyä juoksemalla sinnetänne, mutta teki hienon keinun radalla, Ren otti kiellon ja hylyn ja Flingalle 10. Mutta kovaa me mentiin, virheistä huolimatta joukkueen aika oli huippu. Harmillista jos kyseessä oli viimeinen agirotu vähän lisää varsinkin Vipille kokemusta ja joukkue olisi varsin loistava.
Joukkuerata vähän hassusti kuvattuna: Klick
Secin ratoja agirodusta: Klick  ja  Klick

Team Hyberhyber <3 c.Oona Mäki

Agirodusta seuraavana viikonloppuna otettiin vähän rauhallisemmin, elikkäs suuntasimme rallytokokisoihin. Zeta ja Subré pääsi hommiin. Zeta hassutteli alokasluokasta 77/100 napaten mm. muutaman kerran remmin suuhun ja Subré hullutteli viimeisen avoimen luokan radan läpi 86/100 RTK2 kolarilla.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vietimme hienon päivän Unkarinpaimenkoirat ry:n erikoisnäyttelyssä. Team Hyberhyber keräsi menestystä varsin hyvällä tahdilla Ukko jun eri sa juk1 pu3, Källi nuo eri sa nuo1 pu2 varasert, Viva jun eri sa juk1 pn2 sert, Hilla jun eri sa juk3. Nelikosta koostunut kasvattaja ryhmä KP Rop kasvattaja & Bis-kasvattaja 2. Ensimmäinen ikinä esitetty Hyberhyber ryhmä Teamin muuta kennelnimeä kantavat Uukkarien äippä Wics avo eri sa avk1 pn4. Vida ekassa virallisessa näyttelyssään eh karvattomana kakarana jota tuomari jännitti. Muori koira pääsi myös pitkästä aikaa kehään putsaten palkintopöydän vet eri sa pn1 Rop-Vet, Vsp ja Best in show veteraani. Kyllä sai kasvattaja olla niin ylpeänä koko joukosta.

U-pentueesta: yläkuva Källi, Viva, Ukko, emä Wics, Vip, Hilla

alakuvassa Viva, Källi, Ukko, Wics, Vip, Hilla c. Teemu Rytsy

Erkkarista seuraavana päivänä kolahtikin U-pentujen mittariin 18kk ja sitä seuraavana vielä se 1päivä lisää kun sai rynnistää mittaukseen. Ilmoitin Zetan kotkaan kisaamaan ja samalla Vip pääsi mitan alle. Olin jo ajatellut, että pikku maksiksi se menee ja hypytkin ovat alkaneet sujua joten ei se maailman loppu ole, mutta niin se sujahtikin medin mitan alle. Ensimmäinen mittaus oli rajoille ja toinen 42cm, joten tuomari pisti kiertoon. Keskiviikkona ajeltiin toiselle tuomarille Kotkaan, joka asetteli koiran huolella ja niin vaan mediksi meni otus silloinkin. Vip saa siis nyt kisata medinä! Mittaustilaisuus on vielä myöhemmin edessä, mutta paukutellaan nyt medinä innolla ja suurella ilolla siihen asti. Zetan kisoista ei jäänyt paljon mainittavaa, tulikuuma...

Tästä innostuneena ilmoitin Vipin Mikkeliin kisaamaan. Ensimmäinen rata meni puomille ja monesti ja edes takaisin ja... Koiralla oli ainakin kivaa, päästiin maaliin asti sitten kyllä ihan hyvin kun vaan sain sen sieltä puomilta pois. Toinen rata oli jo hieno, puomin jälkeen lähti vähän sokka irti ja juoksi seuraavan hypyn ulkokautta ympäri enkä sitä korjannut josta hylky, muuten oli hieno rata. Seci haki kaksi hylkyä Mikkelistä, kuten myös piirimestaruuskisoista Haminasta edellisviikonloppuna. Ihme virheitä ja dementtiaa.

Mikkeli oli lämmittelyä Ruotsin reissulle, jolle tällä kertaa lähdin ihan yksin koirien kanssa ajaen pohjoisen kautta Piteån. Reikä renkaassa toi vähän lisäjännitystä reissuun, mutta muuten oli kyllä varsin kiva ja rentouttava reissu, todellinen irtiotto arjesta. Ensimmäisenä kisapäivänä Seci toheloi urakalla, kepeillä sen rytmi sekosi ja se jätti keskeltä välin pujottelematta. Eipä ole ennen moista käynyt, mutta kaipa muhkurainen pohja ja ei ihan niin kovin suorassa olevat kepit sotki sen työskentelyä. Hyppärillä lähti homma ihan lapasesta ja koira rynnisteli omiaan menemään. Vip sen sijaan yllätti ja paineli agilityradalta nollalla maaliin, vähän ylimääräistä kaarratusta tuli kun ohjaaja oli hidas ja kepit ovat tyyliltään vielä pomppukohti taivasta, suoritus riitti sijaan 4/36, mutta nolla mikä nolla ja ensimmäinen kohti 2lk. Hyppyrata meni hyvin, vähän pelastelua siellä täällä kunnes törmättiin keppeihin, Vip oikein kiihdytti niitä kohti ja teki kunnon kunfuuloikan vaan läpi ja sitten kipitti takaisin luokseni itsestään ylpeänä, tämän jälkeen kipitettiin kepit ja pari estettä maaliin tuloksella 5.

Kisojen jälkeen kierreltiin Piteåssa iltaauringossa ja palailtiin hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään. Sunnuntaina oli jälleen aikainen lähtö kun kilpailut alkoivat lauantain tapaan klo7.30. Nyt oli sää kohdallaan ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, päivä lämpenikin mukavasti eikä enään tarvinnut montaa takkia päällekäin selviytyäkseen. Seci aloitti päivän agilityradalta, joka oli hyvin haastava, tunkettu täyteen vähän kaikkea. Hylkyjä kerättiinkin sitten muutama ensimmäiseltä 5 esteeltä ja sitten päästiin nätisti maaliin asti. Hyppäri oli vähän samaa sarjaa, joten jatkettiin samalla teemalla sekoillen suunnassa oikein urakalla. Vip aloitti myös agilityradalta, joka meni hyvin toiseksi viimeiseen puomiin asti, sain reilun etumatkan kun Vip irtosi edelliseen putkeen ja herra sitten lähtikin kirimään kovaa vauhtia kiinni saamaani etumatkaa lentäen ylösmenorampin yläosalta alas kun tasapaino petti. Iloisesti loikki räksyttäen luokse ja otettiin alusta uudelleen, juoksari ei ollut puhdas kun päätti räksyttää siinäkin joten kertauksena otettiin vielä kerran puomi nyt nätillä kontaktilla tienaten hylky. Hyppäri oli kiva, aikamoista kääntyilyä mutta eipähän koira lähti ihan lapasesta. Tehtiin ehdottomasta paras kisarata ikinä, mutta sitten Vip viiletti täysiä maali hypyn ohi, kierrätin sen takaisin joten 5 maaliin asti, aika olisi kiertämisestä huolimatta ollut kilpailun nopein.

Sitten alkoikin pitkä kotimatka ensin vähän shoppailu pysähdyksiä ja sitten vaan ajoa kohti etelää. Yö meni mukavasti auton sängyssä ja kotona oltiin myöhään iltapäivällä maanantaina. Seciä pudottaessa ja Subré kyytiin napatessa moikailtiin samalla vanhempieni lauman uutta tulokasta lapinkoira Retua, Zeta pääsi taas oikeuksiinsa pennun nuuskuttelijana, hassua miten iso koira osaa olla niin varovainen liikkeissään pennun lähellä.

Niin koitti sitten syyskuu. Töiden puolesta käytiin läpi suurin ponnistus ja saatettiin kevään ja kesän projekti KoiraMarssi2017 tapahtuman osalta pakettiin. Marssi keräsi 134 koiraa kävelemään 100vuotiaan Suomen ja koirien koulutuksen puolesta Kouvolan keskustan läpi. Lisäksi tapahtumassa oli paljon muuta ohjelmaa, mm. mudit pääsivät kaahailemaan agilityä ja Subré nuuskutteli
nose workiä.

Nyt sitten kaasulla kohti syksyä. Treenaaminen on taas saatu kunnolla käyntiin kesän työkiireiden jäljiltä. Vip agilityn treenaamiseen haetaan järkeä kun penska pääsi Lau:n valmennusryhmään mukaan, nyt on sitten kevääseen asti luvassa kerran kuussa Lukkarin Marin treeni ja kotiläksyt.

Kasvatit ovat myös olleet oikein taitavia läpi kesän. Ren napsi kolmella nolla voitolla itsensä agilityssä 2lk. Flinga myös on 1lk napannut nollavoiton ja pian alkaa agilityliiton TopTeam johon se valittiin mukaan. P-pennuista myös Mitra aloitti tokokoe uran hienosti ykköstuloksella pistein 167. Uukkarit loistivat erkkarissa ja Källi ehtinyt hakea muualta vielä lisäksi muutaman Ropin ja sertejä, joita on tällä hetkellä kasassa 7kpl.  

Unkarin tuonti Vida kävi viime viikonloppuna suorittamassa 10kk ikäisenä paimennus taipparit varsin hienolla suorituksella.

Vida c. Sipinen

Pentukuumetta

Flinga aloitti viime sunnuntaina juoksut, tapansa mukaan heti erämessujen jälkeen. Sulho Ässä matkasi eilen meidän lauman jatkoksi pariksi viikoksi heilastelemaan. Pariskunta piti heti selvästi toisistaan ja Ässä muutenkin solahti laumaan helposti ja on kun kotonaan. Toivottavasti ensi viikolla laitetaan pikku gigguroita alulle.

Flinga & Ässä

 

 

Ässä aiheutti heti toki myös harmaita hiuksia ja nokkoisten polttamia jalkoja kun livahti karkuun kaverini pihasta portin ali pienestä kolosta. Siinä se leikki Flingan kanssa pihalla ja sen verran että selkäni hetkeksi käänsin koira olikin portin toisella puolella. Lähdettiin sitten Flingan kanssa tien reunaa nuuskuttelevan Ässän perään ja se ravaili metsään päin, josta Flinga sen tavoitti, kuitenkaan Ässä ei luokse tullut vaan katosi hetken päästä kokonaan. Juostiin sitten Flingan kanssa nokkospuskia läpi etsimässä mihin otus livahti ja ehdin jo soittaa apujakin kun hetken päästä Ässä ravasi takaisin pihaan sen näköisenä, että olipas kiva metsälenkki. Kotonaanhan Ässä lenkkeilee aina vapaana, mutta ihan sitä ei luota näin vieraana ihmisenä vieraassa paikassa tarkoituksella irti laskea ainakaan heti sen tänne tulon jälkeen, joten nyt Ässä pysyy visusti remmin jatkona.



Äiti & tytär jota hävettää kun äiskä on niin hassu

Kesä toi mukaan kasan työkiireitä tapahtumien parissa. Subré vieraili monissa tapahtumissa rapsuttelukoirana, keräten paljon naureskelua lampaan ja koiran yhdistelmästä. Tapahtuma putki huipentui Erämessuihin jossa mudini esiintyivät 3 päivänä 3 näytöstä, tottelevaisuutta, nose workiä ja agilityä. Vip pääsi ensimmäistä kertaa tekemään kunnolla pitkää rataa kontakteineen ja juoksarit pysyivät yllättävän hyvin kasassa, puomilta pari kertaa putoamisesta huolimatta. Zeta kärsi koko Erämessujen ajan hammassärystä, joten pääsikin sitten heti maanantaina lekuriin hampaan poistoon. Jälleen pari viikkoa sairaslomaa, mutta joskohan se taas kohta
olisi kunnossa.

 

Secin kanssa suunnataan huomenna agilityn SM kilpailuihin. Viimeistely kisat käytiin juoksemassa Kouvolassa. Ensimmäiseltä agility radalta nolla voitto kaikista luokista parhaimmalla ajalla, ihmeen kovaa muori koira vielä pinkoo menemään. Toinen rata meni keppejä treenaillessa ja kolmannella radalla koiran hukkaamiseen, mutta ihan hyviä ratoja.

Ässä & Flinga

Nyt onkin sitten vielä agirotu ennen kun mahdollisesti elokuun lopussa syntyvät pennut täyttävät kalenteria syksyn osalta. Pentukuume on jo kovana ja odotukset pentueelle korkealla, nyt varsinkin kun näkee Ässän ja Flingan yhdessä niin ne täydentävät toisiaan todella hyvin ja sopivat ominaisuuksiltaan yhteen.

Ässä

 

Muutosta pentuesuunnitelmiin

Kesä saapui vihdoin tännekin ja muutaman viikon olemme saaneet nauttia jo varsin lämpimistä säistä. Viime viikolla startattiin koirien uintikausi luonnon vesissä ja aurinkorasvallekin on ollut jo käyttöä. Tuleva kesä on myös työllistänyt kovaa tahtia, joten töissä on saanut viettää tovin jos toisenkin.

 

 

Secin kanssa aloitettiin ulkokisakausi Kotkasta. Ensimmäisellä radalla hukkasin koiran ja se irtosikin kauas pimeän pään putkeen. Seuraavalla radalla väännettiin varmisteltu nolla ja samalla menolippu SM-kisoihin. Rata ei ollut mitään tähdellinen, mutta silti otti jälleen koville katsoa tuloslistan 3.sijaa sertin mennessä 2, jolta tuomari ei huomannut riman pudotusta, jälleen meidän tuuria... Viimeinen rata meni vääränpään putkeen, muuten toimivaa työskentelyä. Seuraavana viikonloppuna käytiin vielä viimeistelemässä SM kuntoa Kouvolassa, ensimmäinen rata tuntui suojuoksulta kun pohja vaan upotti ja upotti, mutta nollalla maaliin ja toki voiton kera kun tuomarilta ei sertiä voitu vastaanottaa, mutta toki lämmitti kun muorikoira veti kaikista luokista kovimman ajan. Toisella radalla treenattiin keppejä, otin vaikeamman kautta kepeille viennin ja niin se meni 2. väliin joten pääsin virheen korjaamaan, seuraavalla radalla mentiinkin sulavasti oikein sisälle, mutta keppien jälkeen tulikin ajatuskatko ja koiran kanssa lähdetiin juoksemaan eri suuntiin. Hyvät kisat, koira kulki ja kontaktit toimivat.



Ren tassutti hoitoon viikko sitten Oonan lähtiessä reissuun. Neiti tuli tutustumaan laumaan ja meillä oloon syksyn pentuja varten. Ren kuitenkin päätti yllättäen aloittaa juoksut keskiviikko iltana, joten se niistä syyspennuista. Sillä on viimeksi juoksut olleet 20.5.2016, mutta oletimme sen piilojuosseen jo keväällä kun paljon juoksujen merkkejä on ollut ilmassa jo tammikuusta lähtien. Näin ollen pentuhaaveet siirtyvät seuraaviin juoksuihin, joita odotellaan ensi keväälle, juoksu välit ovat olleet tähän asti 8kk ja 12kk, joten saa nähdä mihin väliin seuraavat juoksut tekee.  Ren vietti aktiiviloman lauman mukana riehuen, uiden ja vähän kaikkea treenaillen. Se pääsi mukaan kisoihin, treeneihin ja rapsuttelu koiraksi Menestystä Kouvolasta tapahtumaan, jossa hurmasi emänsä kanssa kaikki paikalle osuneet. Ren oli tarkoitus viedä nyt sunnuntaina luonnetestiin, joka peruuntui juoksujen alun myötä. Testiä varten Reniä testailtiin jo montsukentällä keskiviikkona, mihinkään ääniin se ei reagoinut ja kun hoksasi että porukka haluaa sen kanssa leikkiä oli ihan innolla mukana, käsitumppuunkin kelpasi purra. Ren oli varsin helppo hoidokki, osasi ottaa rennosti ja kulki joka paikassa vapaana mukana.



Renin syksyn pentueen peruuntuessa mieleen tuli ajatus, joka kirkastui vielä lisää kun juttelin Karitan kanssa kalentereja vertaillen. Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että talvipentujen sijaan paremmin sopiikin Flingan mammalomailulle kesä ja alkusyksy. Näin ollen seuraavat Hyberhyber pennut laitetaan toivottavasti alulle juhannuksen aikaan (tähän asti Flingalla on aina ollut juoksut juhannuksena ja jouluna). Pentueesta on tullut jo kyselyitä, mutta jos oma giggura kiinnostaa niin lue lisää Pentuja sivuilta ja ota yhteyttä :) Ensisijaisesti suosittelen sähköpostin laittamista, minulla on hyvin hassut työajat joten ennalta sopimatta on vaikea osua soitollaan sopivaan aikaan.