Viime hetket odotusta jäljellä

Vielä on viime hetket pentujen odotusta jäljellä. Ren muutti reilu viikko sitten jo minun luokseni ja pentulaatikkoa on jo sisusteltu kovaa tahtia. Varsin kuumat ilmat ovat hieman tuottaneet tuskaa ison mahan kanssa kulkevalle tulevalle mammakoiralle, mutta hyvin se vielä jaksaa lenkkeillä illan viiletessä.


Ennen Renin tuloa ehdin omien koirieni kanssa käydä Kouvolan rallytokokisoissa. Vip korkkasi AVO luokan hienosti, tehden oikein iloisen ja osaamisensa mukaisen radan. Olimme sitten vähän liiankin iloisia maalissa, joten Vip päätti palkata itsensä kehänauhan sisällä purren hihnaan kiinni. Se
siitä hyvästä tuloksesta ja paperiin kirjattiin hylky. Zeta ei oikein ollut rallyfiiliksessä, mutta tarpoi radan läpi 78/100 arvoisesti, joten toinen tulos avo luokasta. Subré pääsi korkkaamaan voittajaluokan ja teki oikein hienon suorituksen. Sub olisi saanut 90/100, mutta harmillisesti sillä oli niin huono ohjaaja matkassa, että tulos putosi 67/100, hieman harmitti, mutta samaan aikaan kuitenkin olin mitä tyytyväisin koiran suoritukseen. Ensi kerralla pitää vaan muistaa olla tarkempi, ettei pysähtele väärissä liikkeissä tai tee mitään muutakaan turhaa radalla...


Heinäkuun puolivälissä mudimiittailtiin 8 mudin ja parin muun rotuisen seurassa. Alkuperäiset treenit peruttiin, mutta Oonan kanssa päädyimme pitämään omat. Treenit olivatkin sitten loppujen lopuksi yhdistelmä nykyisiä Hyberhyber koiria ja omiaan odottavia. Ilma oli jo varsin kuuma, mutta suht hyvin koirat jaksoivat kuitenkin tehdä hommia. Subré ja Zeta pääsivät pitkästä aikaa ajamaan jäljet, tämän vuoden ensimmäiset... Subrélla alku oli haastava ja meinasi lähteä harhoille, ennen kun kunnolla sai oikeasta jäljestä kiinni. Zeta meni jälkensä tasaisesti kiskoen läpi ja ilmaisi kaikki kepitkin näppärästi matkalta. Metsäjuttujen jälkeen lähdimme kentälle treenaamaan rallytokoa. Varsin kiva päivä ja eiköhän uudelleenkin treenailla samalla porukalla. Nyt vaan toivotaan pentuja riittävää määrää sopivalla jakaumalla niin seuraavalla kerralla kaikilla olisi oma mudi mukana.

Ren esittelee masuaan

Vip nauttii rapsutteluista

Viime perjantaina pidimme sitten virallisemmat Hyberhyber treffit paimennuksen merkeissä. Mukana oli Subré, Vip, Hilla, Viima, Källi, Vida, Flinga ja yksi beussi vahvistus kun yksi joutui sairastumisen vuoksi perumaan osallistumisensa. Subré oli ihan onnessaan kun pääsi pitkästä aikaa paimentamaan, hyvin se vielä vuosien tauon jälkeen muisti. Ensimmäinen kierros tehtiin pyöröaitauksessa, jossa se hetken viitsi lampaita pyörittää, mutta sitten totesi homman ihan turhaksi kun ei  niitä saanut mihinkään kuljetettua.Toisella kierroksella Sub pääsi isolle laitumelle, jossa tykkäsi kovasti lampaita liikutella ja ohjailla.  Vip pääsi ensimmäistä kertaa paimentamaan ja alun ihmettelyn jälkeen innostui hommasta jo varsin hyvin. Mudiksi sillä oli yllättävän paljon silmän käyttöä mukana, varsinkin ensimmäisellä kierroksella. Vip teki molemmat kierrokset pyöröaitauksessa, toisessa lampaat suostuivat liikkumaan vain pienellä alueella kun puoli aitausta oli vesilammikkoa.

Vip

Vida

Subré

Subré

Flinga

Subré  

Lauantaina rynnistettiin vielä töistä suoraan Haminaan kisaamaan ennen pentutaukoa. Kuuma ilma teki varsinkin ohjaajalle tepposet, eikä Vipkään täysiä kulkenut. Ensimmäisellä radalla en saanut sitä takaakiertoon ja se haki puomin sijaan pimeään putkeen. Toisella radalla hukkasin koiran ennen puomia ja se ajatui pituudelle. Juoksari A:t toimi, mutta kummallakaan puomilla
ei ollut kovin hyvät  osumat. Vip on treenannut viimeksi kesäkuun puolivälissä, joten ehkäpä hieman toistoa alle ennen seuraavia kisoja, niin toimii jälleen juoksarit ja yhteinen rytmi tehdä hommia.

Pentuja tulossa!

Onnellinen tuleva äitikoira, jonka häntä alkoi heilua kun eläinlääkäri ultralla löysi ensimmäisen pennun. 

Eilen kävimme kurkkaamassa Opaskoirakoululla Sveitsin tuliaisia. Ultralla masusta löytyi ainakin 4 pientä mudin alkua, mahdollisesti jemmassa on muutama lisää. Nyt sitten malttamattomana odotellaan reilu kuukausi mitä sieltä maailmaan tupsahtaa <3

Ensimmäiset kuvat pienistä <3 

Jälleen kuulumispläjäys

Jälleen on tullut selattua vanhoja omia kirjoituksia narttujen tiineysoireita etsien. Samalla sitä vaan miettii kuinka kiva niitä onkaan lukea ja muistella menneitä, sekä kuinka pitäisi nykyäänkin vielä innokkaammin ehtiä tänne kirjoitella muistiin kaikkea tulevaisuutta varten . Nykyään tulee liikaa tehtyä koosteita kun Facebook on vaan niin paljon helpompi nopeasti päivittää ja kuvat ja videot heittää instagramiin. Mutta jottei tämä blogin puoli ihan kuole niin tehdään taas tylsääkin tylsempi kooste pläjäys meidän lauman ja vähän muidenkin juttuja sekaan elämästä.

Tiu 6kk

Viimeisen reilun viikon meidän elämä on pyörinyt talouden pikku prinsessan ympärillä. Tiulla todettiin vasemmassa lonkassa yllättäen legg perthes, joka leikattiin pois viime viikon keskiviikkona. Tiu on satunnaisesti pompautellut takajalkaansa, joten pyysin muun käynnin yhteydessä eläinlääkäriä tsekkaamaan polvet. Ne olivat kunnossa, mutta takajalkojen ääriasentoon taakseveto sai pienen kiljumaan ja puremaan kivusta. Niinpä se siirtyi seuraavaksi röntgen kuviin, josta paljastui ikäviä uutisia. Tiun vasemman lonkan reisiluun päässä näkyi selvät muutokset, joten eläinlääkäri suositteli leikkausta mahdollisimman pian, vaikka terrierin täpäkkyydellä pieni ei jalan kipua suuremmin vielä näyttänytkään arjessa. Tiun pieni 1,5kg koko tuottikin sitten hieman pään vaivaa, kun kuvannut klinikka ilmoitti heti ettei leikkaa näin pientä. Leikkaavaa klinikkaa sainkin sitten soitella jokusen puhelun ennen kun löysin suostuvaisen ja meidän aikatauluun sopivan ajan Porvoon Avecista. Kyseinen klinikka oli oikein miellyttävä ja lääkäri vaikutti osaavalta, joten voin lämpimästi suositella paikkaa muillekin. Ensimmäinen päivä meni pieneltä huonoa vointia itkiessä, mutta seuraavana alkoi jo olo parantua. Nyt kun on ensimmäinen viikko takana, niin Tiu jo kävelee varsinkin sisällä jalalla jo normaalisti. Jumppailut jatkuvat ja tikkien poiston jälkeen alkavat uintitreenit, niin eiköhän tuosta vielä kelpo kinttu tule.

Kisasimme viimeksi toukokuun alussa. Vappuna suuntasimme Karitan ja Flingan kanssa Lappeenrantaan kisaamaan, jossa Zeta juoksi yhden lähdön ja Vip kaksi. Zetan hyppäri alkoi hyvin, mutta sitten ei ihan taas keskittyminen ja taipuminen riittänyt oikealle esteelle osumiseen. Vipin ekalla radalla ensin itse mokasin ja sitten pussi aiheutti suurta kummastusta pienelle miehelle. Agilityradalla sitten taiteilimme pelasta ja kalasta taktiikalla nollan -20,91 5,02 etenemällä, joka riitti reilulla -11sek erolla voittoon koko kisan reilusti nopeimmalla ajalla. Kyl se ihan kivasti sitten kulkikin, vaikka ohjattiin miten sattuu ;)

Toukokuussa juostiin myös oman seuran kisat. Ahneena ilmoitin koirat kisoihin, vaikka samana viikonloppuna oli niin lauantaina kuin myös sunnuntaina LAU:n valmennusryhmän viimeiset treenit. Lauantaina sain vaihdettua vuoroa toisen kanssa, joten aamulla suuntasin ensin valmennukseen ja sieltä aloittamaan Vipin 2lk kisat. Subré tuurasi aamulla valmennuksessa oikein innokkaana, kun harjoittelimme uusia agilitypelejä. Valmennuksen jälkeen kaasupohjassa huristeltiin Kouvolaan. Sopivasti ehdin näkemään vielä ykkösluokan viimeisen startin juuri ekoissa kisoissaan olevalta Källiltä. Vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta radalla oli hyviä pätkiä. Samaa linjaa jatkoi Vipkin, joka kisasi tai edes teki agilityä ulkona ensimmäistä kertaa sitten syksyn. Nuoren koiran kanssa huono idea, varsinkin kun kentän laidalla oli monta tuttua. Keskittyminen ei siis herralla ollut mitenkään kohdillaan, vaikka radat tuloksetta saatiinkin rämmittyä läpi. Vip jäikin nyt kisatauolle harjoittelemaan lisää teknistä osaamista, niin sujuu kakkosluokan radat hieman nätimmin.

 Sunnuntaina suuntasimme ensin kisaamaan ja sitten valmennukseen. Tällä kertaa kaivettiin mummokoira töihin ja Seci oli ihan intona. Ensimmäisellä radalla putki kutsui hypyn sijaan, koska sinne vaan nyt oli kiva mennä. Toisella radalla unohdin juoksevani Secin kanssa enkä juoksari Vipin, joten puomilla komea loikka... Ja kolmannella ohjasin huonosti ja sain koiran irtoamaan kauas putkeen. Kovasti muori on hidastunut, vaikka intoa vielä riittääkin, joten ehkäpä vielä omissa kisoissa juoksemme vielä syksylläkin. Kisojen jälkeen suuntasimme vielä Lappeenrantaan jälleen valmennukseen, nyt teemana oli SM-kisatuomarin radasta hyppyrata kooste. Vip paukutteli hienosti nollaa molemmilta radoilta, joten kai me ollaan ensimmäisen valmennuskerran räpellyksestä vähän kehitytty.

Tiu 5kk

Tiu aloitti näyttelyuransa mätsäristä heti 5kk täytettyään. Pieni esiintyi varsin nätisti saaden ensin punaisen nauhan ja pienestä väsymyksestä huolimatta voitti punaiset pennut. Näin BIS kehä kutsui, jossa alkoi jo väsy känkkäränkkä iskeä. Hienosti Tiu kuitenkin tsemppasi ja sai ehkä vähän söpöydellä anteeksi joten sijoitus BIS3 ja järjestävän 5B luokan suosikki palkinto tuli lisänä kotiin vietäväksi. Tiulle oli jo virallisia kehiäkin suunnitteilla parit, mutta jalka leikkauksen takia sen kehäilyt siirtyvät tulevaisuuteen.


Kasvateista ainakin Flinga on käynyt napsimassa palkintoja, TK2 272,5 kera voiton kera ja agilitystä nollavoitto on myös plakkarissa muutaman viikon takaa. Tokokokeesta video


Viva aloitti työt Viikin tutkimuspelloilla hanhikoirana.

C. Terhi Multamäki

Onnellinen hanhipaimen

Ensi viikolla onkin sitten jännitystä edessä kun on Renin ultra aika. Pientä pyöristymistä on ollut havaittavissa ja muita pieniä merkkejä käytöksessä, jotka voisivat viitata tiineyteen, mutta  saapi nähdä minkälaisia uutisia ultra tuo tullessaan. 

Ren lemmenlomalla

Vihdoin ja viimein päästiin Renin kanssa hyppäämään lentokoneeseen ja kohti Sveitsiä. Itse

reissu ja astutukset menivät hyvin, mutta säätöä ennen niitä tällä kertaa riitti sitäkin reilummin.

Alppien huiput pilvien seassa

Ensin odotelimme kuumeisesti juoksuja ja kun ne lopulta alkoivat niin sitten progesteroniarvojen nousua. Ensimmäinen proge otettiin varmuuden vuoksi jo 5 juoksupäivä, kun ei ollut varmuutta oliko maaliskuun alun viikon vuoto katkennut kiima, joka jatkuisi nyt loppuun. Proge oli kuitenkin vain 0,5, joten kiirettä reissuun ei ollut. Seuraava proge otettiin 9 juoksupäivä, jolloin tulos oli masentava 0,2. Tässä kohtaa alkoi usko jo reissuun lähdöstä horjua ja mieleen kipittää ajatus, ettei tälläkään kertaa juoksut olisi astutuskelpoiset. Päädyimme  odottelemaan loppu viikkoon ennen seuraavan progen ottoa. Oona laitteli lauantaina 12 juoksupäivä viestiä, että nyt kääntää häntää leikatulle urokselle. Tämä nosti toiveet varsin korkealle progen nousun suhteen, maanantain 14 juoksupäivän tulos oli kuitenkin noussut vain minimaallisesti arvoon 0,6. Toiveet pentujen suhteen alkoi olla jo varsin matalalla. Onneksi kuitenkin netistä löytyi jonkin verran saman tyyppisiä tapauksia, joissa proget kuitenkin nousseet myöhäisillä päivillä ja tullut onnistunut pentue, joten kokonaan ei toivoa kokonaan menetetty.

Ren <3 Aszu

Progeja Renistä ottanut opaskoirakoulun työntekijä ehdotti seuraavaksi papa kokeen ottoa. Papasta näkisi onko proget edes nousemassa, jolloin ei tarvitsisi ottaa vielä montaa progearvoa turhaan. Tähän päädyttiin ja Renille varattiin aika keskiviikolle, joka oli 17 juoksupäivä. Jännityksellä odottelin tulosta ja kun Oona soitti, että näytti ihan normaalilta ehti jo harmistus iskeä. Mutta kyseessä olikin normaali tulos juoksun vaiheeseen nähden ja tärpit olisivat piakkoin alkamassa, näin ollen harmistus vaihtui pikaisesti hirmuiseen pakkaus hässäkkään. Proge otettiin vielä papan jälkeen, jotta saisimme tarkan arvion missä kohtaa juoksua ollaan menossa. Muutaman tunnin päästä saimme tuloksen 5 ja kehoituksen lähteä piakkoin reissuun, astutuspäivät olisi todennäköisesti torstaista eteenpäin muutama päivä. Niinpä kone auki ja lentoliput varaukseen, mutta ongelmaa tuottikin koirapaikka. Finnairin asiakaspalvelu kertoi, että tilaa koiralle on kun tarkistin ennen omien lentojeni varaamista, mutta kun soitin koiran varauksen niin sitten kerrottiinkin, ettei sitä voidakaan vahvistaa heti, vaan kuittaus mahtuuko koira lennolle tulisi 24h sisällä. Muuten hyvä, mutta meidän lähtö oli jo aikaisin seuraavana aamuna, ei olisi mahdollista odotella 24 tuntia. Odottelin sitten iltaan ja kun kello alkoi olemaan puoli kymmenen iski jo hätä, asiakaspalvelu kun sulkeutuisi kymmeneltä. Soitin vähän vajaa kymmenen kesken Zetan montsutreenien saaden onneksi tiedon, että Ren pääsisi lennolle mukaan.

Montsutreeneistä auton nokka suuntasi kohti Helsinkiä, johon menin yöksi ja jättämään lauman ison ja pienen Karitalle hoitoon, mudit olivat pudonnet matkasta jo aikaisemmin päivällä vanhemmilleni. Myöhäisillan ohjelmaan kuului Flingan BH-kokeen kenraaliharjoitukset ja iltapalan napostelua. Hienosti kenraalitreenit menivätkin, kuten maanantaina myös itse koe, joten Flinga sai korkattua neljännen lajinsa kisakirjan ja nimensä eteen BH-koularin. Mutta sitten takaisin sen siskon astutusreissuun, ettei ihan kadota aiheesta.

Torstaina aikaisin aamulla sitten hypättiin Renin kanssa koneeseen ja niin matka kohti Sveitsiä alkoi. Lento meni torkkuessa, todennäköisesti myös Renillä kun sen verran rauhassa se Sveitsin päässä odotteli minua boxissaan. Perillä olimme kymmenen aikaan, joten hieman oli odottelua ennen hotellihuoneen saamista ja iltapäivän Aszun kanssa sovittuja treffejä. Ison lentoboxin kanssa liikkuminen ei ollut kovin herkkua, joten istuskelimme tovin lentokentällä syöden aamupalaa ja sitten lähdimme kävelemään 1,5km matkan hotellille. Siellä oli reilun +30 astetta joka päivä, joten boxin ja tavaroiden kanssa vaeltaminen kuumalla asvaltilla oli varsin tuskaisaa. Hotellin vieressä onneksi kulki kirkasvetinen puro, jonne Ren suuntasikin ensimmäiseksi vilvoittelemaan. Kahdelta tyytyväisenä suuntasin hotellille toiveena ehtiä vähän levähtää ennen treffejä, mutta eipä ollutkaan niin helppo tehtävä... Hotellin aulassa oli itsepalvelu tietokone sisään kirjautumista varten. Kone antoi varaustunnuksella huoneen numeron ja ovikoodin. Aulassa oli jo pari muutakin odottamassa kello kahden lyöntiä, ensimmäinen pääsikin kirjaamaan tiedot ylös ja sai huoneen, mutta sitten koneen järjestelmä kaatui ja näyttö antoi erroria. Hotellin asiakaspalvelusta tokikaan kukaan ei vastannut ja soittelimme vuorotellen booking.com asiakaspalveluun, josta lopulta lähes kahden tunnin odottelun jälkeen joku oli saanut hotellin johtajan kiinni, joka antoi tiedot puhelimitse.

Astutuspaikan maisemia

Ehdimme viedä tavarat huoneeseen ja hieman siistiytyä ennen ensimmäisiä treffejä. Aszun omistaja ystävällisesti nappasi meidät kyytiin hotellin edestä, josta suuntasimme paikallisen ampumaradan maastoihin. Pariskunta piti heti kovasti toisistaan ja pistivät leikiksi. Kävelimme lenkin kauniissa maisemissa nauttien auringosta, koirat nauttivat vapaana juoksemisesta välillä vuoristopurossa viilentyen. Ren käänsi jo hyvin häntä

ä sivuun ja seisoi paikoillaan kun Aszu sitä nuuskutteli ja pomppi selkään, mutta astutus jäi vielä yritykseksi.

Pariskunta lenkillä

Seuraavana päivänä tapasimme jo heti aamusta, jolloin ilma oli viileämpi. Nyt oli jo ihan eri meininki astutuksen suhteen kun edellisen päivän harjoittelut. Jo parkkipaikalla oli kova yritys, mutta ohjasimme pariskunnan hieman syrjemmälle hoitamaan asiaa. Ei siinä montaa minuuttia nokka tuhissut kun koirat olivat nalkissa reilun kymmenen minuutin ajan.  Ampumaradalla oli porukkaa ampumassa niin pistooleilla kun toisella radalla haulikoilla, tulipahan samalla nähtyä, ettei kumpikaan korvaansa paukkeelle kolauta. Astutuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkäriin hakemaan Renille ekinokokkoosin Suomeen paluuta varten. Sen jälkeen kävimme kahvilla ja maiskuttelemassa ihanaa mansikkakakkua. Kahvilta suuntasimme vielä käymään lenkillä luonnonsuojelualueella, jossa koirat pääsivät uimaan, ääntä ja vauhtia riitti kun ne rynnistivät kilpaa keppien perässä veteen.   Loppupäivä menikin rentoutuen ja shoppailun parissa.

Lauantaina Aszun omistajalla oli menoa, joten vietin Renin kanssa koko päivän kahden. Aamusta suuntasimme jälleen kaupungille kiertelemään, joka oli selvästi viikonlopun kunniaksi herännyt eloon. Torilla oli kirpputori tapahtuma, jossa oli muusikkoja soittamassa. Niinpä päädyin ostamaan jäätelöä ja nauttimaan kesäpäivästä torin reunalla kahvilassa, Ren toki sai oman osansa ihanasta mango-vadelmasorbetista. Kaupunki aamulenkin jälkeen, Ren jäi hetkeksi itsekseen huoneeseen kun kävin syömässä ja kaupassa. Iltapäivällä lähdimme uudelle reissulle, tällä kertaa haaveilin rannasta ja vedestä. Katsoin kartassa olevan isompi sininen läntti puolen tunnin kävelymatkan päässä, joten iltapäivällä otimme sen suunnaksi. Maps näytti matkaa vähän, mutta aikaa oudon paljon, lopun muutama satametriä paljasti syyn kun reitti vei jyrkkään nousuun vuoren rinnettä ylös. Maisemat ylhäällä olivat jälleen varsin hienot, joten nousu kannatti. Sen sijaan sininen läntti paljastui luonnonsuojelualueeksi, joten uimisen sijaan saimme katsella lintujen pulikointia. Illalla kävimme vielä kiipeämässä läheisen kukkulan laelle, jossa oli ihastuttava puutarha alue.

Sunnuntaina olikin sitten jo kotiin lähtöpäivä. Aamulla pakkasin kaikki tavaramme kokoon ja huoneen luovutettuani Aszun omistaja nappasi meidät jälleen kyytiin. Tällä kertaa suuntasimme hieman eri suunnalle lenkille. Ren oli oikein tyytyväinen päästessään Rein joen upeaan ympäristöön. Ren antoi alkuun jo hyvää tahtia hammasta, joten vaikutti kovasti siltä, että parhaat päivät alkoivat olla ohitse. Niinpä mukaan pääsi myös 14-vuotias x-rotuinen Zorro ja mudi pentu Csoka. Alkuun menimme rannalle uittamaan porukkaa kauniin kirkkaaseen turkoosiin veteen, hurjaa miten leveän joen pohjan näki koko matkalta nopeaa tahtia virtaavan veden läpi. Koirilla oli hauskaa hyppiä vedessä,  nauttia jälleen varsin kauniista päivästä. Seuraavaksi suuntasimme lenkille kapeaa rinnepolkua joen vartta pitkin. Lenkin varrella Ren päättikin, että Aszu on vieläkin hurmaava ja antoi sen astua ja hetkessä oltiin taas nalkissa. Tällä kertaa nalkki kestä noin 20min, ja toki olimme niin kapeassa kohdassa, että hieman hankaluuksia tuotti kun maastopyöräilijä ryhmä halusi meistä ohitse. Lenkin jälkeen kävimme vielä ottamassa keppitreenejä ja muuta hengailua Aszun pihassa. Päivä meni nopeasti ja sitten olikin jo aika hypätä lentokoneeseen kohti kotia.

Rantatreffit Ren & Aszu

Zorro, Csoka, Aszu ja Ren

Nyt sitten jännityksellä odotellaan tuottaako reissu tulosta, mahdolliset pennut syntyvät heinä-elokuun vaihteessa. Reissu vain vahvisti, että yhdistelmä on mitä parhain, molemmat vanhemmat ovat hyvä hermoisia ja vakaan tasapainoisia, ja kun jotain tehdään niin se tehdään täysiä suurella innolla. Ren oli helppo reissu kaveri, joka ei turhia mistään stressannut. Nyt sitten vaan peukut pystyyn pentujen tulon puolesta.